Rss

  • linkedin

Archives for : sijoittaminen

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Oma maa mansikka, oma koti porkkana

Yksi suosituista väittelyn aiheista suomalaisilla kuuluu: Onko oman asunnon ostaminen sijoitus? Tyypilliset argumentit kuuluvat:

  • Kyllä. Kun asuntolaina on maksettu, käteen jää arvoaan nostanut asunto kun taas vuokralla asuen käteen ei jää mitään.
  • Ei. Oma asunto on kuluerä joka ei tuota rahallista kassavirtaa kotiinpäin, joten se ei ole sijoitus.

Ennen kun kerron oman mielipiteeni asiaan tehdään pikakatsaus tilastoihin. Malttamattomimmat voivat hypätä suoraan lopun steeseihin.

Jyväskylän yksiöiden arvonnousu

Otetaanpa ensiksi käsittelyyn argumentti arvonnoususta. Ensiksi on muistettava, että rahan ostovoima muuttuu vuosien varrella, joten euromääräiset hinnat eri vuosina eivät ole vertailukelpoisia. Näinollen on järkevää tutkia reaalihintoja, joissa inflaation vaikutus on eliminoitu. Otetaan esimerkiksi kerrostaloyksiöt Jyväskylässä. Vuosina 1992-2009 (kyseiseltä aikaväliltä löytyy sekä asunto- että tonttitiedot) Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vanhojen yksiöiden hinnat kasvoivat reaalisesti 1.6 % vuodessa. Tärkeää on huomata, että tämä arvonnousu ei tule ilmaiseksi. Kokosin kahdesta mainiosta suomalaisesta asuntosijoitusoppaasta (Orava ja Turunen sekä Kaarto) jonkinlaista konsensusnäkemystä, kuinka paljon keskimäärin eri remontit maksavat:

Remontti Hinta / neliö
LVIS-saneeraus 700
Katto 70
Julkisivu 300
Parveke 100
Ikkunat 100

Näistä saadaan yhteensä 1270 euroa neliömetriltä. Mikäli jokainen remontin vaikutusaika olisi 50 vuotta, pitäisi rehellisessä kirjanpidossa asunnon arvolle tehdä 1270/50=25.4 euron vuosittainen poisto jokaista neliötä kohti. Neliöhinnan ollessa 3000 euroa tämä tarkoittaisi 0.85% prosentin vuosittaista kustannusta. Tässä ei vielä edes huomioitu kaikkia ajoittain vastaantulevia pintaremontteja ja hissien huoltoja. Näillä tiedoilla uskaltaa sanoa, että vähintään prosentin verran tulee asunnolle huoltokuluja vuosittain. Vaikuttaisi siis, että pääosin asunnon arvonnousu on pitänyt omistajan maksaa omasta kukkarostaan.

Tonttien arvo

Verrataanpa yksiöiden arvonnousua omakotitalotonttien arvonnousuun. Tilastokeskuksen tiedoista Jyväskylää parhaiten kuvaa vuosina 1992-2009 tonttiluokka ”20 000 – 100 000 asukkaan kunnat”. Tämä näyttää 2% vuosittaista reaalista hinnan vuosikasvua. Oleellinen ero rakennuksiin tulee siitä, että tontin arvon kasvaminen/säilyminen ei vaadi huoltotoimenpiteitä.

Tontin ostamista voidaan mielestäni pitää spekulatiivisena, kassavirtaa tuottamattomana, sijoituksena. Tontti ei tuo omassa käytössä kassavirtaa osinkoina tai vuokrina, mutta mikäli se sijaitsee monipuolisen elinkeinorakenteen omaavan kaupungin keskustan ja oppilaitosten läheisyydessä, on ihan positiiviset näkymät hintojen nousulle. Vaikka tontin houkuttelevuus asuinpaikkana laskisikin tulevaisuudessa niin sille voi aina istuttaa vaikka puuta, joten arvo ei ainakaan nollaannu.

Kulutuspäätöksiä ja veroporkkanoita

old_houseMielestäni asuinrakennus on kulutushyödyke. Verrattuna autoon, asunnot säilyttävät arvoaan huomattavasti sitkeämmin, mutta molemmat kuluvat käytössä. Jos omassa asunnossa asumista verrataan vuokralla asumiseen, kyse on samasta asiasta kuin että auton omistamista verrataan leasingautolla ajamiseen. Riippuu tilanteesta kumpi on järkevämpää. Omassa asunnossa asumiseen liittyy kuitenkin veroporkkana, joka monissa rajatapauksessa tekee omistusasumisesta kannattavaa.

Vuokrassa maksetaan vuokranantajalle huoltokulujen lisäksi palkkaa riskien kantamisesta sekä valtiolle menevä siivu pääomaverotuksen muodossa. Omaan asuntoon ei taas kohdistu pääomaveroa, mikä nostaa omassa asumisen houkuttelevuutta. Pääoman sitomisen riskien kantamisestakaan ei tarvitse maksaa muille, joten usein laskelmat päätyvät siihen että omassa asuminen on euroilla laskettuna edullisempaa. Tämä ei ole kuitenkaan universaali totuus. Esim. tämä asuntoja ammattimaisesti vuokraava pariskunta on laskenut, että heidän kannattaa ennemmin asua itse vuokralla ja laittaa omat pääomat kiinni pieniin vuokra-asuntoihin kuin omistaa oma asunto.

Näkemykset

Tilastokatsaus oli hyvin karkea ja luvut vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta ne kuitenkin havainnollistavat näkemystäni, että oma asunto omalla tontilla on:

  • Rakennuksen osalta kulutuspäätös
  • Tontin osalta spekulatiivinen sijoitus

Mielestäni asunnon ostoa voi harkita milloin vaan, jos tavoittelee pienehköä kerrostalohuoneistoa vetovoimaisella paikkakunnalla. Mikäli elämäntilanne muuttuu, tällainen asunto on helppo laittaa vuokralle. Omakotitalon ostamisen näen taas turhan sitovana, jos on nuori ja useita mahdollisia elämänpolkuja on vielä edessä. Työpaikan ja elämäntilanteen muutoksissa riski kahden asunnon loukusta, kiinteistövälittäjien palkkiot ja varainsiirtoverot syövät oman asunnon hyödyt. Mahdollisen oman omakotitalon aika alkaa mielestäni olla käsillä vasta kun jälkikasvulla kouluunmeno kolkuttelee tai on muu syy pultata itsensä tietylle paikkakunnalle.

Riskinhallintaa

Useilla suomalaisilla kaikki varallisuus on kiinni omassa asunnossa. Tämä on riskien hallinnan kannalta ikävä tilanne. Riski on myös usein toteutunut muuttotappiopaikkakunnilla, missä omakotitalojen vakuusarvo pankin näkökulmasta on pyöreä nolla. Tämä Hesarin artikkeli viikko sitten käsitteli tätä asiaa. Nuorena kannattaa kyllä mahdollisimman aikaisin alkaa sijoittamaan pienillä summilla osakkeisiin/rahastoihin, mitkä eivät rajoita menoa kun maailman tuulet alkavat kutitella. Omaa asuntoa ehtii kyllä miettiä sitten kun paremmin jo tietää, mitä elämältä haluaa ja varallisuutta pesämunaksi on hieman kertynyt.

Statistickon steesit

  • Asuminen omassa rakennuksessa on kulutuspäätös, johon liittyy veroporkkana verrattuna vuokralla asumiseen
  • Oma tontti on spekulatiivinen sijoitus
  • Koko omaisuuden laittaminen kiinni yhteen kohteeseen ei ole hyvää riskinhallintaa ja riippuen elämäntilanteesta vuokranantajalle joskus kannattaa maksaa riskien kantamisesta

Tutki hintojen kehitystä omalla asuinalueellasi Tilastokeskuksen tietopalvelussa:

Vanhojen asuntojen hinnat

Omakotitalotonttien hinnat

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hajauttaminen osakesijotuksissa

investingUuden kirjansa myötä paljon mediassakin viihtynyt sijoituskirjailija Mika Hyttinen on tullut tunnetuksi filosofoimisesta sijoittajalegenda Warren Buffetin tyyliin. Pääviesti on ollut, ettei osakesijoituksia pidä roiskia sinne tänne vaan tulee keskittää sijoitukset muutamaan kaikista laadukkaimpaan yritykseen. Ostoksia tehdään kuitenkin vain silloin kun niitä saa tuotto-odotuksiin nähden kohtuullisen edulliseen hintaan. Mikan ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Talousvalmentaja Martin Paasi turinoi opettavasti ja viihdyttävästi talousasioista Rahapodi -webcastissä. Hän suosittelee olemaan vaivaamatta päätään yhtiöiden valikoimisella ja hajauttamaan yhtiöriskiä sijoittamalla vähäkuluisiin indeksirahastoihin (esim. Helsingin pörssin yleisindeksiä seuraava rahasto) varmistaen näin osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

Onko nyt sitten parempi hajauttaa vai keskittää? Tähän kysymykseen yritän riskinhallinnan näkökulmasta vastata. Kurssien liikkeiden arvaileminen lyhyellä, alle vuoden, tähtäimellä ei ole kummakaan mestarin mielenkiinnon kohteena ja tässäkin pohditaan vain pitkäjänteistä ”osta ja omista” -sijoittamista.

Kolme yhtiötä, neljä sijoittajaa

Ennen kun voidaan sijoittamisen riskejä tutkiskella, pitäisi riski määritellä. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä. On paljon erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa mitata sijoittamisen riskiä, mutta käytetään tässä seuraavaa mittaria: riski = tappiollisten sijoitusvuosien lukumäärä keskimäärin sadan vuoden aikana

Olkoon meillä seuraavat kolme yritystä ja niihin liittyvät sijoittajan odotetut vuosituotot päivän kurssilla:

  • Aatami Oy: 6%
  • Beetami Oy: 8%
  • Ceetami Oy: 10%

Käytetään laskelmassa oletusta, että kaikkien yritysten toteutuvat tuotot vaihtelevat siten, että keskihajonta on 25%-yksikköä ja tuotot noudattavat normaalijakaumaa. Käytännön sovelluksissa normaalijakauman käyttäminen oletuksena on kyseenalaista, koska se aliarvioi suurten romahdusten ja supernousujen todennäköisyyttä. Tähän esimerkkiin se sopii kuitenkin riittävän hyvin. Lisäksi osakkeiden tuotot ovat riippuvaisia toisistaan niin, että kahden osakkeen välinen korrelaatiokerroin r = 0.6.

Nyt meillä on neljä erilaista sijoittajatyyppiä, jotka toteuttavat erilaista strategiaa sijoituksissaan näihin kolmeen osakkeeseen. Huomioitavaa on tässä, että kukaan ei tiedä varmaksi annettuja tuotto-odotuksia vaan kukin yrittää arvioida niitä omalla tavallaan.

  1. Auvo Arvuuttelija

Auvolla on parempia harrastuksia kuin lukea yritysten tilinpäätöstietoja. Hän kuitenkin lukee sanomalehdestä aina taloussivut ja valitsee niiden tietojen perusteella fiilispohjalta yhden suosikkiosakkeen, johon hän sijoittaa kaiken. Todellisuudessa valtamediassa kerrotut tiedot ovat kaikkien muidenkin sijoittajien tiedossa. Näinollen Auvo ei kykene tekemään keskimääräistä parempia päätöksiä vaan hänen valintansa vastaa osakkeen valitsemista tikkaa heittämällä.

  1. Hannele Hajauttaja

Hannele ei myöskään halua käyttää paljoa aikaa sijoitustoimintaan. Hän haluaa minimoida riskit ja myöntää ettei kykene valitsemaan parhaiten tuottavaa, joten hän jakaa sijoitettavan rahasumman tasaisesti kaikkiin yrityksiin.

  1. Touko Tutkija

Touko lukee tarkkaan yritysten tilinpäätöstiedot ja näkee niistä, että Aatami Oy:llä ei ole edellytyksiä tehdä yhtä hyvää tulosta jatkossa kuin kahdella muulla. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään selvää eroa Beetamin ja Ceetamin välillä, joten hän sijoittaa niihin molempiin.

  1. Keijo Keskittäjä

Keijo vanhana kehäkettuna ymmärtää jokaisen yrityksen bisneslogiikan ja tietää jokaisen yrityksen kilpailuedut sekä yrityskulttuurin. Hän osaa poimia tilinpäätöksestä olennaisimmat luvut ja tehdä tarvittavat matemaattiset laskelmat. Hän näkee Ceetamin selkeästi potentiaalisimpana sijoituskohteena ja sijoittaa kaikki rahat siihen.

Alla on kunkin sijoittajan odotettu tuotto ja riskitaso.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 34
Keijo Keskittäjä 10% 35

Ensimmäisenä nähdään, että Auvon ja Hannelen tuoton odotusarvo on sama, mutta Hannelella on pienempi riski. Huomion arvoista on myös se, että Keijolla on tällä mittarilla sama riski kuin täysin hajauttavalla Hannelella. Sen minkä tässä tapauksessa hajautuksella voittaa, häviää huonommalla tuotto-odotuksen tuomalla ”turvavälillä”.

Nämä tulokset riippuvat siitä, mitä taustaoletuksia valittiin. Vertailun vuoksi samat laskelmat siinä harvinaisessa tapauksessa, että yritysten tuotot olisivat toisistaan riippumattomia, eli korrelaatiokerroin r = 0.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 29
Touko Tutkija 9% 31
Keijo Keskittäjä 10% 35

Nyt useampaan kohteeseen sijoittajat alkaisivat repiä hajautushyötyä pienemmällä riskillä ja pääsisivät nauttimaan kunnolla siitä kuuluisasta ilmaisesta lounaasta.

Meillä oli myös oletus, että kaikkien osakkeiden tuoton vaihtelut olivat samoja. Mikäli uskoo Capital Asset Pricing –teoriaan, jossa tuoton vaihtelu kulkee aina käsikädessä tuotto-odotuksen riskilisän kanssa, keskihajonnat voisivat olla:

Aatami Oy: 17%

Beetami Oy:24%

Ceetami Oy: 30%

Tästä seuraisi sijoittajien riskitasot (korrelaatiokerroin alkuperäinen r = 0.6):

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 37
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 35
Keijo Keskittäjä 10% 37

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Selvä johtopäätös, on että tasaisesti hajauttavan Hannelen strategia on selvästi parempi kuin Auvo Arvuuttelijan, koska sama tuotto-odotus saadaan pienemmällä riskillä. Käytännössä tämä puhuu vähäkuluisen indeksirahaston puolesta ja pisteet talousvalmentaja Martin Paasille. Toisaalta realistisissa skenaarioissa, missä tuotot korreloivat keskenään, Touko saa Hannelea parempaa tuottoa samalla tai pienemällä riskillä. Näin ollen Mika Hyttisen saarnat laadukkaisiin yhtiöihin keskittämisestä eivät ole tuulesta temmattuja.

Salkun hajautuksen optimointi

Ehkäpä Hannelen kannattaisi optimoida eri osakkeiden määrät jotenkin järkevästi painottaen? Harry Markowitz on ystävällisesti laskeskellut portfolioteoriassaan, kuinka optimoidaan sijoitussalkun tuotto ja riski sopivilla painotuksilla. Optimoinnissa on suuressa roolissa tuoton vaihtelut ja korrelaatiot. Todellisessa tilanteessä näitä ei tiedetä vaan kaikki edellä mainittu informaatio pitää arvioida esimerkiksi historiadatan perusteella.

Riskitietoisuus -kirjassaan Gerd Gigerenzer kertoo simulaatiotutkimuksestaan, jossa hän vertaili Markowitzin ohjeilla hajauttavan ja yksinkertaisesti kaikkia osakkeita tasaisesti painottavan sijoitussalkun performanssia. Selvisi että vaatisi taustalle vähintään 500 vuoden tilastoaineisto, jotta tuoton vaihtelut ja korrelaatiot saataisiin arvioitua historiadatasta niin tarkasti, että Markowitzin optimointimenetelmällä saataisiin oleellisia hyötyjä tasaiseen painotukseen verrattuna. Markowitzin portfolioteoria on mielenkiintoista aivojumppaa, mutta käytännössä tunnuslukujen arviointiin liittyvä epävarmuus syö optimoinnin hyödyt.

Omat näkemykset

Järkevä sijoitusstategia riippuu henkilön osaamisesta, ajankäyttömieltymyksistä ja riskinsietokyvystä. Oma suosikkini on Toukon strategia, joka on yhteen yhtiöön keskittämisen ja laajan hajautuksen välimaastossa. ”The absoluuttisen voittajayhtiön” valinta on hankalaa ja aina voi jotain yllättävää tapahtua. Siksi on hyvä, etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Itselleni yritysten analysointi on myös mielenkiintoista puuhaa ja valintojen onnistumisen vertailu esim. ammattilaisten hoitamiin rahastoihin tuo viihdettä harrastukseen.

Itse aloitin sijoittamisen Auvo Arvuuttelijan tyyliin roiskimalla osakesijoituksia vajaavaisilla tiedoilla vähän sinne ja tänne. Näin jälkikäteen katsottuna toimin siis hölmösti, mutta oleellisinta oli että jostain aloittamalla pääsin vauhtiin oppimisprosessissa. Nykyinen sijoitusstrategiani on sekoitus Hannelesta ja Toukosta. Joka kuussa menee automaattisesti pieni sijoitus pohjoismaisiin indeksirahastoihin. Lisäksi teen silloin tällöin suoria osakeostoksia hyvin huolellisesti valikoituihin yrityksiin. Sekä Martin Paasin että Mika Hyttisen opit ovat siis aktiivisesti käytössä.

Tavoite on lopettaa indeksisijoitukset sitten kun tunnen olevani riittävän hyvä yritysten analysoimisessa. Vielä kuitenkin säännölliset indeksiostot suojaavat vajaavaista tietämystäni ja ajankäyttörajoitteitani vastaan.

Ymmärrys on oleellisinta

Sattuma on pohjimmiltaan tiedon puutetta, niinkuin aiemmassa postauksessa havainnollistin. Tietoa voi hankkia aina lisää, jos jaksaa nähdä vaivaa ja tiedon puutetta voi jonkin verran paikata hajauttamalla riskejä. Valitsitpa sitten vaivattoman tai työlään strategian, olellisin neuvo kuuluu: ”Ymmärrä, mihin sijoitat”. Jos valitset osakkeita, perustele itsellesi: ”Miksi yrityksen myymän tuotteet/palvelut käyvät kaupaksi vielä vuosienkin päästä ja miksi juuri tämä yhtiö hoitaa homman kilpailijoitaan paremmin?”

Indeksisijoittajankin on syytä ymmärtää, minkälaisista yrityksistä indeksi pääasiassa koostuu. Esim. Norjan yleisindeksiin sijoittavan on hyvä ymmärtää olevansa vahvasti mukana öljybisneksessä.

Pankin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin luottavien taas pitäisi selvittää: ”Miksi juuri tämä salkunhoitaja kykenee tuottamaan minulle kulujaan enemmän lisäarvoa tulevaisuudessakin verrattuna indeksisijoittamiseen?”. Tämän selvittäminen voi olla kaikista vaikein haaste.

Statistickon steesit:

  • Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää tutkimalla yritystä syvällisesti tai hajauttamalla useaan mahdollisimman vähän toisistaan riippuvaan kohteeseen
  • Mitä enemmän pystyy käyttämään aikaa ns. laatuyhtiöiden tunnistamiseen ja niiden arvonmääritykseen sitä enemmän kannattaa sijoituksia niihin keskittää
  • Indeksirahastot ovat vaivaton ja kuluiltaan edullinen tapa hajauttaa osakesijoitukset
  • Tärkeintä on ymmärtää, mistä sijoituksen mahdolliset tuotot tulevat ja mitkä ovat siihen liittyvät riskit
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Urheiluvedonlyönti sijoitustuotteena

Hajauttamiseen pyrkivät sijoittavat etsivät kuumeisesti erilaisia sijoituskohteita, joiden välinen riippuvuutta mittaava korrelaatiokerroin olisi mahdollisimman lähellä nollaa tai jopa negatiivinen. Tausta-ajatuksena on, että kun sijoituskohteella A menee huonosti, niin sijoituskohteella B menisi mahdollisimman hyvin, mikä tasaa kokonaistulosta. Nykymaailman globaaleilla markkinoilla eri maailman kolkat ovat yhteyksissä toisiinsa ja rahoitusmarkkinoiden korot vaikuttavat yleensä samansuuntaisesti sekä osakkeisiin että asuntoihin. Niinpä helppotajuisia korreloimattomia sijoituskohteita on vaikea löytää.

Mutta tiedän yhden sijoitusmuodon, jonka korrelaatio niin osakkeiden ja asuntojen kuin metsänkin kanssa on hyvin lähellä nollaa: urheiluvedonlyönti ylikertoimilla (joukkueen voittotodennäköisyyteen nähden liian korkealle asetettu kerroin, joita pelaamalla jää pitkässä juoksussa voitolle). Ostat vedonlyöntivihjeet toimijalta, joka pystyy osoittamaan kykynsä voittaa reilulla marginaalilla markkinat ja lyöt vetoa tämän suosittelemista kohteista. Kuulostaa helpolta, mutta kyseisen taidon osoittaminen on hyvin vaikeaa. Parhaiten kykynsä todistaa esittelemällä uskottavaa tilastodataa aiemmista vedoistaan. Käyn seuraavassa läpi kyseisen datalla vakuuttamiseen liittyviä oleellisia seikkoja:

1. Datan määrä

Ensimmäinen kysymys on tietenkin, kuinka suuri on riittävä otos? Tein simulointikokeen jossa jaoin kuvitteelliset aktiiviset vedonlyöjät karkeasti kahteen ryhmään:

  • Innokkaat harrastajat, jotka pysyvät keskimäärin omillaan
  • Huippuammattilaiset, jotka todellisuudessa pystyvät saamaan 6% tuottoa sijoitetulle pääomalle

Olkoon meillä vaatimuksena vähintään 4% tuotto. Seuraava taulukko kertoo, kuinka hyvin erikokoiset tilastoaineistot erottelevat huippuammattilaiset harrastajista. Simuloinneissa kaikki vedot lyödään n. 50% todennäköisyydellä (joka toinen kerta) toteutuviin kohteisiin. Taulukossa oleva luku kertoo, mikä on todennäköisyys päästä vähintään 4% tuottoon eri otoskoilla.

Pelaajaryhmä Otoskoko 500 Otoskoko 1000 Otoskoko 2000
Harrastajat 20% 11% 4%
Ammattilaiset 70% 76% 82%

Tästä nähdään, että jo suurelta tuntuvan 500 vedon jälkeen 20% harrastajista on hyvällä tuurilla saavuttanut 4% tuottotavoitteen. Tosiammattilaisista 30% on taas jäänyt alle tavoitteen huonon tuurin takia. Tässä kohtaa on huomioitava prioritieto (lue lisää totuuden etsimisen periaatteista aiemmasta postauksestani), että 6% tuottoon kykeneviä vedonlyöjiä on hyvin vähän verrattuna omillaan pysyviin yrittäjiin. Tämän lisäksi kun huomioidaan moni muu satunnaistekijä, jota tässä ei ole huomioitu, niin voidaan todeta, että otoskoko 500 ei vielä kerro hirveästi. Kahdentuhannen vedon otos karsii 96% harrastelijoista pois ja alkaa olla jonkinlainen merkki taidoista, mutta jättää sekin vielä sattumalle sijaa.

2. Datan nykyaikaisuus

Etteivät asiat olisi liian yksinkertaisia, niin suuri aineiston koko itsessään ei riitä vaan sen pitää kuvata tulevaa potentiaalia. Mikään määrä aineistoa ei riitä, jos se on kasattu kauan aikaa sitten paljon nykypäivää löysemmillä vedonlyöntimarkkinoilla. Fiilispohjalta heittäisin, että data saa olla maksimissaan 5 vuotta vanhaa, että sillä on todistusarvoa tulevaisuuden suhteen.

3. Markkinoiden likviditeetti

Historiadata pitää perustua sellaisiin kertoimiin, joilla myös asiakkaat olisivat voineet tehdä samaa tulosta. Mikäli ”gurun” tilastot perustuvat pienten firmojen kertoimiin, jotka romahtavat heti parin isohkon vedon jälkeen, hyöty asiakkaalle jää olemattomaksi.

Muut näytöt

Tuhansien vetojen historia ja lyhyt ajallinen jakso on vaikeasti tavoitettava, jossain lajeissa jopa mahdoton, yhdistelmä. Niinpä palvelun tarjoajan on pystyttävä muillakin keinoilla osoittamaan poikkeavan kovan lajituntemuksen ja todennäköisyyslaskennan osaaminen. Esimerkiksi blogin pitäminen ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ovat tällaisia vakuuttamiskanavia, jota kautta voi nostaa asiakkaan silmissä priori-todennäköisyyttä kuulua todellisten osaajien kerhoon. Tässä kirjoituksessa on kerrottu tavasta, jolla voi hieman vaivaa näkemällä selvittää kerroinmuutosten avulla pienemmästäkin otoksesta, kuinka taitava vihjaaja todellisuudessa on.

Yksittäisten osumien hehkuttamisen informaatioarvo on taas tasan nolla. Kaikki vedonlyöntiä säännöllisesti harrastavat osuvat aika-ajoin ja tappiot on helppo jättää hehkuttamatta. Mikäli hakee pitkän tähtäimen sijoitustuottojen sijaan yhteisöä, jossa voi hilpeällä porukalla iloita urheilun jännityksestä, fantsuilla termeillä mainostavat pankinräjäytys-palvelut ovat silloin omiaan.

Pelikassan koko

Samoin kuin kaikissa muissakin sijoituskohteissa, myös vedonlyönnissä kassanhallinta (rahapelien riskienhallinnasta enemmän aiemmassa postauksessani) on kaikista tärkein taito. Myös voittavalle vedonlyöjälle tulee aika-ajoin tuskastuttavan pitkiä tappioputkia joten yksittäisen kohteen panostus tulee olla hyvin pieni osuus (aloittelijan nyrkkisääntönä maksimissaan 2%) koko pelikassasta. Tämä taas valitettavasti rajaa useimmat piensijoittajat ulos markkinoilta. Olkoon meillä vihjepalvelu, jonka vihjeet tuottavat 5% tuoton. He veloittavat keskimäärin 5€ per vihje. Mikäli asiakkaan tuottovaatimus on 4%, täytyy hänen panostaa 500€, jotta odotusarvoisesti haluttu tuottovaatimus tulee täyteen. Nyt jos riskienhallinnallisesti sopiva panostus on 1% pelikassasta, täytyy asiakkaalla olla 50 000€ pelikassa että hänen kannattaa palvelun ostoa harkita.

Ilmaiset vihjaajat

Olipa pelikassan koko suuri tai pieni, pelisijoittaminen kannattaa aloittaa ilmaisvihjeillä hyvin pienillä panoksilla. Vie aikansa harjoittelua, että vetovihjeitä oppii hyödyntämään optimaalisella tavalla. Väistämättä vastaantulevat oppirahat kannatta pitää pienenä. Verkosta löytyy nettisivustoja ja Twitter-tilejä, joita kautta voi saada laadukkaitakin vetovihjeitä ilmaiseksi. Tosin harrastelijoiden ja ammattilaisten erottaminen on edelleen hankalaa. Nykypäivän ”tatsista” en mene henkilökohtaisesti takuuseen muista kuin yhtiökumppanistani Johannes Ärjestä. Mutta muita meritoituneita vedonlyönnin lajiasiantuntijoita, joita kannattaa Twitterissä ilmaisvihjeiden toivossa seurata on esim. Juha Koivula (Jääkiekko), Olli Koski (Jalkapallo) sekä Marko Virtanen (Koripallo).

Vanhat vihjeet

Oleellisin virhe, mitä itse olen tehnyt toisia vedonlyöjiä seuratessa, on ollut vihjeiden lyöminen liikaa muuttuneilla kertoimilla. Vihje saattaa olla vaikka ”Lyö HJK kertoimella 2.00, rajakerroin on 1.85”. Itse olen huomannut vihjeen tunnin myöhässä ja saatavilla on enää kerroin 1.9. Onhan sekin suurempi kuin rajakerroin, joten eikö sekin kannattaisi poimia talteen? Useat vihjaajat saattavat tehdä voittoisaa tulosta, muttei niin hyvää kuin heidän omien laskelmiensa mukaan olisi odotettavissa. He siis ottavat keskimäärin liikaa näkemystä markkinoita vastaan. Nyt vihjaajan kattavat tilastot kertovat, että odotettu tuotto pitäisi olla 8%. Toteutuma on kuitenkin ollut 4%. Nyt HJK-vihjeen todellinen rajakerroin voisi olla ehkä 1.92. Alkuperäinen vihje kertoimella 2.00 siis oli hyvä, mutta minun vetämä 1.9 onkin tappiollinen alikerroin.

Plussat

  • Urheiluvedonlyönti ylikertoimilla on mahdollisuus sijoittaa ilman korrelaatiota muihin sijoitustuotteisiin.
  • Pääoma kiertää nopeasti (rahat kiinni yhdessä kohteessa päivän tai pari)
  • Pelijoittaminen tuo lisämielenkiintoa penkkiurheiluun.

Miinukset

  • Asiakkaalle tuottoisan vedonlyöntipalvelun tunnistaminen hyvien myyntimiesten joukosta on vaikeaa. Vaaditaan pitkä voitollinen vetohistoria lähimenneisyydestä ja sen tueksi muita näyttöjä ammattitaidosta.
  • Vaikka vihjeet olisivat päteviä, jää asiakkaan omalle vastuulle pelata kohde ajoissa ennen kokoonpanotietojen ja kerrointen muutoksia järkevän kokoisella panoksella.

Loppukaneetti:

Toisten vihjeillä pelaaminen soveltuu parhaiten henkilölle, joka on penkkiurheilijana kiinnostunut lajista ja ymmärtää itsekin perusteet riskien hallinnasta sekä todennäköisyyksistä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Menneisyyden ruotiminen

Tuleeko mieleen tilanteita, joissa on tullut ruodittua omia valintoja jälkikäteen ankaraan sävyyn? Esimerkiksi seuraavaan tyyliin:

”Lähdin treffeille Kertun, enkä Venlan kanssa. Kerttu osoittautui alkuhuuman jälkeen ääliöksi ja Venlalla on nyt poikaystävä. Miten olinkaan niin idiootti, etten aikanaan valinnut Venlaa?”

”Sijoitin Talvivaaran osakkeisiin, koska työkaverikin sijoitti ja nyt hävisin rahani konkurssissa. Eiköhän se ole parempi ettei meikäläinen sijoita koskaan enää yhtään mihinkään”

Elämä on sattumien summa

Yleensä emme voi tietää lopputulosta, mikäli olisimme toimineet toisin. Ashton Kutcherin tähdittämä elokuva Perhosvaikutus leikittelee ajatuksella, että voisi palata menneisyyteen toimimaan erilailla kuin tuli toimittua. Termi ”perhosvaikutus” viittaa kaaosteoriaan, minkä kuuluisa esimerkki on Brasilialainen perhonen, jonka siivenisku saa aikaan ilmavirtauksissa ketjureaktion, mikä monen sattuman kautta voisi aiheuttaa myrskyn Teksasissa. Ashtonin roolihahmo palaa menneisyyteen auttamaan lähimmäistään, mutta tästä toiminnasta alkaneesta tapahtumaketjusta seuraa aina monen sattumuksen kautta paljon pahempi onnettomuus jollekin toiselle läheiselle. Myöskään parinvalintaesimerkissämme emme voi tietää kuinka suhteessa Venlan kanssa olisi käynyt. Ehkä suhde olisi päättynyt itsetunnon sekä rahojen menettämiseen ja tilanne olisi nyt nykyistä huonompi. Onneksi Kerttu ja Venla eivät ole maailman ainoita naisia.

Informaation hyödyntäminen

Kuinka menneitä tulisi sitten ruotia? Mielestäni kannattaa keskittyä pohtimaan seuraavaa:

Olisiko sinulla päätöstä tehdessä ollut käytettävissä enemmän informaatiota, mikä olisi auttanut tekemään toisenlaisen ratkaisun?

  1. Ei, ainakaan kovin helposti. Teit silloin käytettävissä olevilla tiedoilla todennäköisesti parhaan ratkaisun, mutta kävi huono tuuri. Mene eteenpäin!
  2. Kyllä, mutta unohtui hyödyntää. Muista ensi kertaa vastaavassa tilanteessa hyödyntää käytettävissä oleva informaatio hieman huolellisemmin. Mutta hei, olet nyt yhtä kokemusta viisaampi ja vahvempi tulevaisuutta ajatellen. Mene siis eteenpäin!

Uutta matoa koukkuun

Totaalinen luovuttaminen ja piiloutuminen poteroon yhden ikävän sattumuksen takia ei johda mihinkään. Jokaisen menestystarinan takana on lukuisia epäonnistumisia. Niitä kutsutaan oppirahoiksi. Talvivaaran osakkeissa olen itsekin hävinnyt rahaa ja siitä tullut oppi voisi mennä seuraavasti: ”Aloitetaan sittenkin sijoittamaan osingonmaksukykynsä todistaneisiin firmoihin, joiden liiketoiminta on helpompi ymmärtää. Sitten kun omaisuus ja kokemus on hieman karttunut voi ehkä tehdä pienen kokeilun alkuvaiheen riskibisnekseen, jonka liikevoitot ovat vasta haavenumeroita PowerPoint-kalvolla”

Perhosvaikutuksessa Ashton Kutcherin esittämä päähenkilö tekee lopussa stopin menneisyyden jossittelulle jatkamalla vaan matkaa nähdessään kadulla elämän toisen skenaarion suuren ihastuksen. Eli menee eteenpäin.

Statistickon steesit:

  1. Elämä on niin monen sattuman summa ettemme voi varmaksi tietää, mihin olisimme päätyneet erilaisilla valinnoilla
  2. Epäonnistumisen jälkeen on tärkeintä mennä entistä vahvempana eteenpäin informaatiota paremmin hyödyntäen
  3. Muista iloita niistä positiivisista sattumuksista mitä on tapahtunut

”Jos käännyt katsomaan
taaksesi, näetkö silloin eteen”

Tulivuoria – Pariisin Kevät

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Useat tulonlähteet

Vossikka

Vossikka

Teknologia kehittyy ja maailma muuttuu kokoajan. Taxi-kuskit ovat tällä hetkellä huolissaan työpaikkojensa puolesta ja protestoivat Uber-kuskeja vastaan. Muistaakohan kukaan, että taxi-autoilijoiden ammattikunta on aikoinaan kaapannut markkinat vossikkakuskeilta?

 Useat tulonlähteet tulevaisuuden turvana

Kehitykseen kuuluu luonnollisena se, että joillekin töille on jatkossa vähemmän tarvetta ja tilalle tulee uusia ammatteja. Koska elämme sattuman sekoittamassa maailmassa, on vaikea ennustaa, mikä on oman nykyisen ammattiosaamisen kysyntä 10 vuoden päästä.

Kannatan ajatusta, että olisi hyvä olla useita tulonlähteitä, jolloin on paremmin suojautunut maailman muutoksien tuomia riskejä vastaan. Helpoin tapa sivutienesteille, mikä itselleni tulee mieleen, on aloittaa säännöllinen sijoittaminen vähäkuiluisiin indeksirahastoihin ja päästä näin käsiksi passiivisiin sijoitustuloihin. Tästä löytyy esimerkki edellisestä postauksestani. Toisille taas sopii paremmin asuntosijoittaminen, mikä tosin vaatii hieman enemmän aktiivisuutta ja isompaa kertasijoitusta.

Menestyspotentiaalin ja itsensä kehittämisen puolesta houkuttelevin vaihtoehto on yrityksen perustaminen ja pyörittäminen palkkatyön ohessa. Nykypäivänä verkkokaupan pystyttäminen ei edes vaadi kovin suuria alkuinvestointeja. Oma yrittäjätaipaleeni alkoi aikoinaan tällaisen verkkokaupan merkeissä. Tosin aikaa joutuu jostakin repimään ja yrittäminen usein kannattaakin aloittaa yhdessä luotettavan kumppanin kanssa, että saa työtaakkaa sekä ajatuksia jaettua.

Moni varmasti ajattelee, että sekä sijoittaminen että yrittäminen on riskialtista. Tottahan se on, mutta omasta mielestäni on vielä riskialttiimpaa, jos koko elämä roikkuu yhden työpaikan varassa. Suomessa sosiaaliturva tuo kyllä toimeentulon puolesta riittävän turvan yhden työn vakituisille työntekijöille, mutta riskinä on oman elämän päätäntävallan valuminen työnantajan ja sosiaaliviranomaisten käsiin. Pomolla on aina valta antaa potkut, mutta sivubisnes antaa myös työntekijälle vallan siirtyä satsaamaan omaan bisnekseen jos tuntuu, että pitää päästä vaihtamaan maisemaa.

Omat tulonlähteeni

Itselläni tulojen jakautuminen on hieman mennyt överiksi. Laskeskelin, että viimeisen kolmen vuoden aikana kuudella eri tulonlähteellä on ollut jonkinlainen rooli itseni elättämisessä. Jonkinlainen fokusoituminen voisi olla jatkossa paikallaan. Nyt kesäloman kynnyksellä olenkin vähän pureskellut menneiden vuosien bisneksieni hyviä ja huonoja puolia.

1. Yrittäjyys

Yrittäjänä on mahdollisuus saavuttaa oikeasti jotain merkittävää. Se tuo mahdollisuuden työllistää ja olla tärkeä palanen yhteiskuntaa. Vastuu on myös iso eikä virheitä voi täysin välttää. Mutta tyytyväisen asiakkaan palaute korvaa kyllä helposti pettymysten hetket. Saimme juuri Statistin kotisivut uuteen uskoon ja tällä ilmeellä lähdemme ottamaan selvää, missä ensi syksynä data-analyysiosaaminen kohtaa maailman tarpeet.

2. Sijoittaminen

Sijoittaminen avaa portit passiivisille osinko/vuokratuloille. Tämä mahdollistaa haaveen ”taloudellinen riippumattomuus jo ennen virallista eläkeikää” saavuttamisen. Tosin huonolla riskienhallinnalla ja tunteiden vallassa elämisellä sijoittaminen voi myös tärvellä oman talouden. Sijoittaminen tarjoaa analyyttisia haasteita ja omia tuloksiaan voi vertailla tunnettujen ”gurujen” kanssa. Erityisesti osakesijoittaminen on avannut silmät siitä, mitä ympärillä maailmassa oikeasti tapahtuu. Se on myös motivoinut ottamaan selvää historiasta, mikä taas luo pohjaa mielenkiintoisille keskusteluille erilaisten ihmisten kanssa. Sijoittaminen tulee taatusti olemaan vahvasti mukana elämässäni jatkossakin.

3. Akateeminen tutkimus

Tällä hetkellä en ole mukana aktiivisesti missään akateemisessa tutkimuksessa. Olen ollut hieman kriittinen tieteellisten artikkeleiden julkaisuprosesseja kohtaan, mutta ne vaikuttavat kehittyvän parempaan suuntaan. Tiedon kaivaminen sekä jakaminen on lähellä sydäntäni ja olen edelleen avoin mielenkiintoisille tutkimuskohteille.

4. Urheiluvedonlyönti

Urheilu on aina ollut läheinen osa elämääni ja siihen liittyvä data-analyysi on kiehtovaa. Vuosikymmen sitten rahan tekeminen nettivedonlyönnissä onnistui vähän yksinkertaisemmallakin matematiikalla, mutta nykypäivänä tehostuneilla markkinoilla analyysitaidot joutuvat tositestiin. Nostankin nöyrästi hattua niille, jotka elättävät itsensä pelkällä vedonlyönnillä ilman sisäpiiritietoa. Itselläni rahkeet riittävät tällä hetkellä vain tiettyjen erikoistilanteiden ja itseäni viisaampien näkemyksen hyödyntämiseen. Vedonlyöntiharrastukseen liittyy matsin katsomiseen yhdistettynä elämyksiä tuova jännitysmomentti ja aionkin pitää sen mukana harrastuksena ilman isoja tuotto-odotuksia. Jokainen plussamerkkinen euro on kotiinpäin.

5. Nettipokeri

Pokerin pelaaminen (itselläni nopeat ”sit and go” -turnaukset) tyydyttää kilpailuviettiä ja pelaamiseen keskittyminen on erinomainen tapa tyhjentää päätä kaikesta muusta epämääräisestä hälinästä. Menestys ei kuitenkaan ole ollut enää viime vuosina huipputasolla. Edellisen kolmen vuoden sijoitetun pääoman tuotto on +0.8 %. Se ei ole riittävä korvaus stressistä, mikä tulee pokeritulojen hurjasta vaihtelusta. Nettipokeri on myös yksinäistä ja isoina annoksina puuduttava harrastus, enkä halua tehdä sitä niin paljon että nykyisellä tuotto-odotuksella vuositulot olisivat varmasti positiiviset (todennäköisyys tehdä neljän tuhannen vuosittaisella turnaustahdilla ja 0.8 % tuotto-odotuksella positiivinen vuositulos on vain 62 %). Trendi vaikuttaa olevan, että vastustajien taso vaan kovenee vuosi vuodelta, joten ilman huomattavia satsauksia lisäkouluttautumiseen ei omassa tapauksessani ole kyse kovin kannattavasta bisneksestä.

En olevielä valmis ripustamaan korttipakkaa täysin naulaan, mutta jatkossa keskitän pelaamisen vain aikoihin kun tuotto-odottama on väliaikaisesti poikkeuksellisen korkea esim. pelifirman tarjoaman bonuksen vuoksi.

6. Tilastotieteeen opetus yliopistokurssilla

Perusasioiden opettaminen on varsin helppo työ, kun materiaalit ja prosessit ovat vuosien varrella kehittyneet toimiviksi. Kolikon kääntöpuolena työ tulisi jatkossa olemaan samojen asioiden ”jankkaamista” eikä kehittäisi itseäni eteenpäin. Niinpä päätin nyt keväällä luopua kurssin vetämisestä tällä erää.

Yhteenveto

Useampi tulonlähde helpottaa selviytymisestä elämän yllättävistä käänteistä ja ylläpitää oman elämän valinnanvapautta. Ajanhallinta on kuitenkin vaikeaa, jos erilaisia tulonlähteitä yrittää haalia liikaa. Itse aion jatkossa keskittyä enemmän yrittämiseen ja sijoittamiseen sekä vähemmän pokerinpelaamiseen ja opettamiseen. Näin uskon myös vapautuvan enemmän aikaa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja sosiaaliseen elämään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Omaehtoiset eläköitymisskenaariot

Tämän päivän tarinan päähenkilö on Ville. Hän on työuraansa aloitteleva vastavalmistunut 25-vuotias. Villeä huolestuttaa Suomen väestöpyrämidin rakenne ja yleisen eläkeiän nostot: ”Näinköhän minä ehdin nauttimaan terveistä eläkevuosista ollenkaan?”. Loputtoman vaikeroinnin sijaan hän päättää tehdä asialle jotain.

Vinkkejä sijoitusbloggarelta

Senior couple sitting in the fieldOman eläkeiän aikaistamisesta sijoitustoiminnan turvin löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta useita blogeja. Itselleni ajatus tuli tutuksi Pasi Havian blogista. Kyseisen blogin päivitystahti on viimeaikoina hieman hiipunut, mutta vanhoihin postauksiin kannattaa edelleen tutustua, mikäli aihe kiinnostaa. Ulkomaalaisista mainittakoon Mr. Money Moustache.

Oma sijoitusstategia

Sankarimme Ville on päättänyt rakentaa oman sijoitustoimintansa seuraavien periaatteiden varaan:

  • Hän on laskenut, että pystyy ilman isoja ongelmia säästämään 250€ jokaisesta kuukausipalkasta
  • Hän ei jaksa analysoida yksittäisiä yrityksiä vaan sijoittaa S&P 500 -osakeindeksiä seuraavaan vähäkuluiseen (laskelmissa 0.17 % vuodessa) indeksirahastoon, mikä hänen näkemyksen mukaan kuvaa riittävän hyvin yleistä maailman talouden kehitystä
  • Hän ei halua vaivata päätään pohtimalla, milloin osakkeet on yleisesti kalliita ja milloin halpoja, vaan sijoittaa systemaattisesti 250€ joka kuukausi.
  • Hän haluaa jäädä 60-vuotiaana omaehtoiselle eläkkeelle ja lopettaa silloin sijoittamisen
  • Hän tarvitsee eläkkeellä kuluttamiseen verojen ja inflaation huomioimisen jälkeen 2000€ / kk nykypäivän rahassa.

Netistä löytyy useita laskureita (esim. täällä ja täällä), joilla voi kokeilla omien sijoitustavoitteiden toteutumista erisuurusilla kuukausisijoitussummilla ja sijoitusajoilla. Laskennat näissä tehdään yleensä toteutuneilla keskimääräisillä sijoitustuotoilla. Seuraavalla harjoituksella on tarkoitus havainnollistaa satunnaivaihtelun merkitystä, mitä normaalit Excel-laskurit eivät ota huomioon.

Sijoitustavoitteet

Villellä on sijoitustoiminnan lopputulokselle seuraavat tavoitteet 60 ikävuodesta alkaen:

  • Minimitavoite: Nykyrahassa 2000€ / kk nettona 70 vuotiaaksi asti, jolloin hän uskoo pääsevänsä kiinni normaaliin eläketurvaan
  • Huipputavoite: Kyseiset 2000€ rahavirrat riittävät 100 vuotiaaksi asti normaalin eläkkeen päälle.

Tulevaisuuden skenaarioiden simulointi

Sitten lähdetään katsomaan, kuinka Villelle tulee käymään, jos historia toistaa itseään. Laskelmat perustuvat vuosien 1988-2013 S&P 500 -indeksin kuukausituottoihin. Aikaikkunaksi valikoitui tämä, koska siltä sattui nopeasti löytymään dataa valmiissa muodossa. Kyseisenä aikana indeksi tuotti keskimäärin n. 10% vuodessa.  Ajatus on, että tulevaisuuden kuukausituotot arvotaan satunnaisesti tästä historia-aineistosta (ei siis tehdä mitään tuottojakaumaoletusta vaan tylysti ”bootsträpätään” havaittua dataa). Inflaatio voitaisiin laittaa myös vaihtelemaan satunnaisesti, mutta luotetaan keskuspankin viisaisiin miehiin, että he saavat pidettyä inflaation suhteellisen stabiilisti tasolla 2% / vuosi.

Seuraavassa kuvaajassa on 5 esimerkkiä näin simuloidusta tulevaisuuden skenaariosta. Kaikissa siis kuukausisäästäminen loppuu 60 -vuotiaana ja samalla aloitetaan nostamaan rahaa kulutukseen suunnitelman mukaisesti. Verotus tehdään 40% hankintamenojen mukaan 30% veroprosentilla.

Vilen varalisuuden kehitys, 5 skenaariota

Villen varallisuuden kehitys, 5 skenaariota

Kuvaajasta huomataan, että mahdolliset skenaariot ovat hyvin erilaisia:

  • Punainen ja sininen skenaario tekevät Villestä tarpeettoman varakkaan miljonäärin 60 ikävuoden jälkeen
  • Vihreä tuo hyvän elintason kuolemaan asti
  • Mustassa minimitavoite ylittyy niukasti
  • Turkoosissa sijoitusvarallisuus on törsätty parissa vuodessa ja Villen on palattava sorvin ääreen vielä muutamaksi vuodeksi

Kun simuloidaan 10000 kpl vastaavaa skenaariota, saadaan laskettua suuntaa-antavat todennäköisyydet Villen tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 83%
  • Huipputavoite: 53%

Tähänkin laskelmaan liittyy oletuksia, jotka eivät välttämättä tulevaisuudessa toteudu. Ville pelkää, että talouden kovimmat nousuvuodet saattavat olla ohitse ja tulevaisuuden tuotot ovat matalampia. Toistetaan samat laskelmat niin, että keskimääräiset vuositutotot ovat 2%-yksikköä alhaisemmat ja näin saadaan varovaisemmat arviot tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 55%
  • Huipputavoite: 19%

Edelleen minimitavoitteen toteutuminen on todennäköisempää kuin epäonnistuminen, mutta Villen kannattanee harkita joitain muutoksia sijoitussuunnitelmaan. Esimerkiksi kuukausisijoitussumman nostamista pikkuhiljaa inflaation / palkkakehityksen tahdissa.

Pohdinnat

Nämä teoreettiset laskelmat tukevat useiden sijoitusbloggareiden ajatusta siitä, että nipistämällä hieman elämän alkupuolen kulutuksesta voidaan ”korkoa korolle” -ilmiön avulla saada huima määrä valinnanvapautta elämän loppupuoliskolle. Tosin kaikki ei aina mene kuin Trömsössä ja sattuman tuomat riskit on syytä huomioida, mutta ei pelätä liikaa. Todennäköisyydet ovat tälläkin hyvin yksinkertaisella ja vaivattomalla sijoitusstrategialla pitkän tähtäimen sijoittajan puolella.

Statistickon steesit:

  • ”Korkoa korolle” -ilmiö paisuttaa pieniäkin sijoitussummia, kunhan sen aloittaa ajoissa
  • Sattumalla on iso vaikutus sijoitustoiminnan lopputulokseen, mutta todennäköisyydet ovat pitkäjänteisen ja hajauttavan sijoittajan puolella
  • Seteleiden sijaan sijoitustilin avaaminen on valmistuvalle nuorelle erinomainen lahja, vaikkei hän sitä välttämättä heti osaisi arvostaa

Kirjoituksen on tarkoitus toimia havainnollistavana esimerkkinä. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa tulevaisuudesta, eikä kirjoitusta tule pitää sijoitussuosituksena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail