Mitä tarkoittaa lausahdus ”Erilaisuus on rikkaus”? Onko se symppikseltä kuulostava korulause, jonka voi heittää kehiin ellei keksi muuta sanottavaa? Tarkemmin kun alkaa asiaa pohtimaan talouden lakien kannalta, niin kyseisessä lauseessa on sittenkin oikeasti asiaa.
Säästöjä
Mietitään ensin säästämismahdollisuuksia. Viime vuosina on pitkän matkan joukkoliikenteessä alkanut kilpailun myötä kysynnän ja tarjonnat lait toimia. Niinpä valitsemalla sellaisen matkustusajankohdan, jolloin muut eivät halua matkustaa, voi säästää matkassa rapeita summia. Mikäli taas on tuomittu liikkumaan suurkaupungissa omalla autolla, voi säästää tuntitolkulla viikossa aikaa, mikäli pystyy liikkumaan ”persoonallisiin” aikoihin välttäen ruuhkahuiput.
Vaihtokaupan arvo
Isojen asioiden äärelle päästään kuitenkin vasta kun aletaan miettiä vaihtokaupan tuomia etuja. Aiemassa postauksessa esittelin kakkuesimerkin kautta arvon luontia vaihtokaupassa. Pidetään kakut edelleen mukana ja pohditaan Kaarinaa, joka rakastaa kakkujen leipomista ja tykkää myös käyttää tietokonetta, muttei ole alkuunkaan kiinnostunut tietokoneen teknisistä ominaisuuksista. Samassa kaupungissa asuu myös Jaska, joka on intohimoinen tietokoneiden rassaaja, mutta ei innostu leipomisesta ollenkaan. Kun Kaarinan rikkinäinen tietokone pitää korjata ja Jaska tarvitsee juhliinsa kakun, arvoa luodaan kun Kaarina ja Jaska alkavat käymään vaihtokauppaa. Vaihtokaupan luoma arvo on sitä suurempi, mitä suuremmat erot ovat Jaskan ja Kaarinan intohimojen välillä. Efekti ei oleellisesti muutu, vaikka molemmat tekisivät töitä yrityksissä ja kauppaa käydään rahan välityksellä. Se osa vaihtokaupan arvosta, mikä jää tuotantoa organisoiville johtajille, riskejä kantaville omistajille sekä verottajalle pysyy vakiona. Kaarina ja Jaska saavat kaiken ylimääräisen koetun hyödyn mikä johtuu heidän erilaisuudestaan.
Voit omalle kohdallesi miettiä, miten köyhää elämä olisi, mikäli kaikki muutkin ihmiset olisivat huippuosaajia omassa ammatissasi. Miten kävisi palkkatasollesi? Entä jos kaikki olisivat myös täysin tumpeloita omissa heikkouksissasi? Kuinka paljon tällaisen laadukkaan palvelun ostaminen maksaisi? Itse olen ainakin tyytyväinen tilanteeseen, että tilastonikkarointi ei ole ainakaan tähän asti ollut vetovoimaisimpia ammatteja ja itsestäni se on super-mielenkiintoista. Toisaalta on OK, että olen tumpelo esimerkiksi autojen huoltamisessa, koska siihen taas löytyy osaajia pilvin pimein, mikäli sellaista palvelua tarvitsen.
Yhteistyötä ja sen puutetta
Erilaisten ihmisten tiimityöskentely voi myös olla rikkauden lähde. Nerokkaita keksintöjä syntyy ja paremmaksi jalostuu, kun erilaisen näkökulman omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen visioimaan, kuinka jonkun asian voisi tehdä jatkossa paremmin.
Kuten kaikki muutkin hyvät asiat, myös erilaisuuden voi viedä överiksi. Kun heittäytyy niin erilaiseksi, ettei kunnioita toisenlaisia ihmisiä tai suostu kommunikoimaan heidän kanssaan niin siinäpä jääkin sekä yhteistyön että kaupankäynnin hyödyt saamatta.
Voitaneen perusteellisesti jatkossakin hokea, että ”Erilaisuus on rikkaus” kunhan siihen sisältyy itsestään poikkeavien ihmisten kunnioitus ja yhteistyökyky.
Ihmisen aivot on ohjelmoitu vetämään härskisti muutaman havainnon perusteella syy-seuraus yhteyksiä. Itse työskentelen päivittäin satunnaisvaihtelun ymmärtämisen parissa. Mutta annas olla kun vaihdan vapaalle ja vähän rentoudun niin muutaman tuopillisen jälkeen alkaa jutuissani näkymään riippuvuussuhteita siellä sun täällä yksittäisiin esimerkkeihin nojaten: ”Alkulämmittely urheilussa on vaan haitaksi. Itsekin pelasin urani parhaan futsal-pelin silloin Ristiinassa kun huonon ajokelin takia ei keretty lämmittelemään ollenkaan.” Eikä siinä mitään, näin syntyy tarinoita ja legendoja. Elämä ympärivuorokautisena satunnaisvaihteluintoilijana olisi todella tylsää.
Vaarallisemmaksi tilanne muuttuu, kun mukaan astuvat vahvat poliittiset ideologiat. Olet ehkä jo saavuttanut ajatuksillesi jonkinlaista kannatusta, etkä halua kannattajiesi silmissä leimautua ”takin kääntäjäksi”. Alitajuntasi alkaa rekisteröimään vain aiempia näkemyksiä tukevia havaintoja ja vastakkaista näkemystä tukevat havainnot humahtavat ohi niin että tukka hulmuaa. Ehkä SoMe:ssakin kaveripiiri alkaa koostumaan vaan saman ideologian jakajista ja toisenlaiset näkemykset blokataan sekopäisten hourailuna. Sinulla on kansantalouden tutkimuksista löytynyt oma suosikkisi, johon voit viitata kohdatessasi vasta-argumentteja. Mutta hetkinen, vastapuolellakin on viittaus tieteelliseen artikkeliin, jolla hän perustelee omaa näkemystään. Mitä ihmettä, onko koko tiedemaailmakin sekaisin?
Totuus hahmottuu vähitelleen
Vaikka maailmassa on paljon tutkijoita, joilla on vaikeuksia käsitellä todennäköisyyksiä ja joissain tiedelehdissä on kehnoja julkaisukriteerejä, niin suuressa mittakaavassa tiede tekee oikeita asioita. Taistelu totuuden löytämiseksi sattuman sekoittamassa maailmassa on vaan kovaa hommaa.
Matematiikassa tai fysiikassa voi olla mahdollista todistaa uusi tutkimuslöydös yhdellä tutkimuksella aukottomasti todeksi. Suurimmalle osalle ihmisistä olennaisempia ovat kuitenkin ”pehmeämmät” tieteet kuten yhteiskuntatieteet ja niissä on pakko turvautua havaintoihin. Tilastotiede kehittää tutkimusmenetelmiä eri soveltavien tieteiden tarpeisiin, mutta monet perinteiset menetelmät toimivat täydellisesti vain satunnaistettujen kokeiden (satunnaisesti valittu koeryhmä ja vertailuryhmä) yhteydessä. Hienostuneemmat menetelmät ovat taas useille tutkijoille matemaattisesti liian monimutkaisia.
Poliittisesti herkässä kansantaloustieteessä satunnaistetut kokeet ovat harvoin mahdollisia. Vai miltä kuulostaa seuraava koe: Rakennetaan Suomeen kolme uutta samankaltaista asuinaluetta ja arvotaan tuhansia ihmisiä (tarvittaessa pakkosiirretään) asumaan kuhunkin kymmeneksi vuodeksi. Yhdessä alueessa käytetään nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, toisessa perustuloa ja kolmannessa ei ole sosiaaliturvaa ollenkaan. Näin voitaisiin saada helposti tieteellistä näyttöä eri tulonsiirtomekanismien toimivuudesta, mutta lienee selvää miksei tällaisia kokeita voida järjestää. Satunnaiskokeiden puutteen takia taloustieteen tutkimukset ovat herkkiä sille, kuinka kaikki oleelliset taustatekijät on huomioitu. Tästä hyvä esimerkki on edellinen kirjoitukseni tuloeroista.
Kun soppaan lisätään vielä muu totuuden etsimiseen liittyvä hankalasti kontrolloitava satunnaisuus (aiemassa kirjoituksessani tätä on yritetty avata) niin ei ole mikään ihme että yksittäiset tutkimukset voivat saada toisistaan vastakkaisia tuloksia. Tiede onkin jatkuvasti kehittyvä prosessi. Vasta kun vuosien varrella useimmat toisistaan riippumattomat tutkimukset alkavat saada samankaltaisia tuloksia, voidaan alkaa puhumaan yleisestä totuudesta.
Radikalisoituminen
Ikävä puoli tässä kaikessa on, että erilaiset ideologiset ryhmittymät vahvistavat valikoiden omia näkemyksiään ja alkavat sitten käymään täysin tarpeetonta vihanpitoa toisiaan kohtaan. Loppupelissä kyse on vain satunnaisvaihtelusta, josta ryhmittymät ovat ajautuneet näkemään vain toisen puolen. Jottei tämäkään kirjoitus jäisi ilman jotain tilastollista käppyrää, piirsin kuvaajan hahmottamaan ilmiötä. Totuus kiistanalaisesta asiasta on jakauman keskellä, mutta sen havaitsemiseen liittyy satunnaisuutta ja ryhmät rekisteröivät vain toista puolta ja etsivät sitä tukevia yksittäisiä tutkimuksia.
Esimerkiksi keskellä voisi olla totuus ”Virkamiehet ovat keskimäärin yhtä fiksuja ja rehellisiä kuin muutkin ihmiset” (en tiedä, pitääkö oikeasti paikkansa). Musta käyrä kuvaa, yksittäisiin virkamiehiin liittyvää vaihtelua todellisuudessa ja pallerot kansalaisten havaintoja heistä. Mitä oikeammalla vaakasuunnassa pallero sijaitsee, sitä pätevämpi havaittu virkamies on. Nyt siniseeen porukkaan kuuluvat ovat kohdanneet tai muuten vaan mielikuviin rekisteröineet esimerkkejä korruptoituneista ja epäpätevistä tapauksista. Punainen porukka on taas rekistenöinyt havaintoja lähinnä fiksuimmista ja rehdimmistä kavereista. Punaisilla ja sinisillä saattaa olla tämän jälkeen pientä erimielisyyttä siitä, kuinka paljon virkamiehillä pitää olla valtaa.
Asiaa ei helpota yhtään, että nykypäivänä netin keskustelukanavat vilisevät trolleja, joiden päämääränä on lisätä hämmennystä ja media kilpailee klikkauksista ylidramatisoivilla sekä harhaanjohtavilla otsikoilla. Otsikon harhaanjohtavuus on helppo huomata, kun kyse on itselle ennalta tutusta aiheesta. Vieraasta aiheesta taas harhaa emme tunnista vaan muodostamme omaa todellisuutta näiden ”havaintojen” perusteella.
Mennyt vuosi on ollut kriisipitoinen ja kotimaan poliittisessa keskusteluissa ovat olleet tunteet pinnassa. Ainakin julkinen keskustelu menee liian helposti asia-argumentoinnin sijaan henkilökohtaisuuksiin ja vastapuolen syyttelyyn ”kuplassa elämisestä”. Kannustan kaikkia ensisijaisesti pohtimaan, mistä oma kupla muodostuu. Kaikilla meillä sellainen on.
Esimerkkiä pelkkään toisen osapuolen vääriin näkemyksiin keskittymiseen tarjoavat eduskunnan televisioitavat istunnot. Näitä katsoessa on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka edustajat TV-kameroiden ollessa päällä vetävät tunteenpalossa roolejaan, eduskunnan käytäviltä kantautuvien huhujen perusteella useimmat näistä ”ammattiräyhääjistä” pystyvät ihan asiallisesti kahvipöydissä keskustelemaan kameroiden ollessa kiinni. Istuntosalissakin on ainakin näin joulun aikaan merkkejä vähemmän kiihkeästä suhtautumisesta omiin rooleihin ainakin tämän pätkän perusteella.
Yhteistyöllä eteenpäin
Maailman muuttuessa talouteen tulee ajoittain shokkeja ja vaikeita aikoja, mutta yhteistyöllä varmasti pääsemme niistä yli. Me tarvitsemme toisiamme:
Ilman riskiä kantavia yritysten omistajia ei duunareilla ole töitä ja ilman ahkeria duunareita ei yrityksissä tapahdu mitään.
Ilman liiketoiminnan (ALV, palkat ja voitot) generoimia verorahoja sekä yrittämällä rikastuneiden säätiöitä ei tutkimukselle löytyisi rahoitusta. Toisaalta ilman laadukasta tutkimusta kuluttajat jäisivät paitsi monien innovaatioiden hyödyistä, eivät tietäisi mikä on terveydelle hyväksi ja yrityksillä ei olisi kaikkea tehostavaa teknologiaa käytössään.
Ilman yksityisen sektorin generoimia verorahoja ei julkisen sektorin työntekijöille voisi maksaa palkkoja, mutta ilman julkisen sektorin tarjoamaa turvallisuutta ja koulutusta olisi yhteiskunta aika kehno paikka yrittää ja etsiä päteviä työntekijöitä.
Haloo Helsingin säkeiden myötä haluan toivottaa lukijoille rauhaisaa joulua ja avarakatseista uutta vuotta!
