Rss

  • linkedin

Archives for : kulta

Kohti yhteisymmärrystä rahasta

Vielä kymmenisen vuotta sitten elin käsityksessä, että rahajärjestelmä perustuu kultakantaan. Kun selvisi, että kultakannasta on luovuttu jo 1970-luvuilla, aloin pikkuhiljaa omatoimisesti selvittelemään tarkemmin asiaa. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi osin siksi, että rahan ympärillä pyörii netissä jos jonkinmoista salaliittoteoriaa. Nyt kun vuosien varrella olen välillä koittanut aina lukea asiaa sivuavaa talouskirjallisuutta, on alkanut jonkinlainen kokonaisuus hahmottua. Koko totuus se ei varmasti ole, mutta toivottavasti seuraavasta tekstistä asiaan syvemmin perehtyneet pystyvät nostamaan mahdolliset harha-askeleeni esille.

Mitä raha on?

Taloustiede tarjoaa useita erilaisia määritelmiä rahalle (M1,M2,M3…), mutta käytännön läheisesti kannattaa ajatella kolmea rahan tehtävää:

  1. Arvon mitta
  2. Vaihdon väline
  3. Arvon säilyttäjä lyhyellä ajanjaksolla (pitkällä ajanjaksolla inflaatio voi heikentää rahan arvoa merkittävästikin)

Mitä tulee nykyään käytössä olevaan rahajärjestelmään ei vaikuta, että tietoa rahanluontiprosessista kaikki pankkiirit tietoisesti pimittäisivät, koska tietoa on tarjolla myös Suomen Pankin taholta kunhan vain osaa etsiä. Jostain syystä yksikään opettaja peruskoulussa tai lukiossa 1990-luvulla ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi asioista kertoa. Tai sitten satuin olemaan kipeänä juuri sen oppitunnin aikana. Raha nyt sattuu olemaan läsnä jokapäiväisissä elämän valinnoissa, joten olisi voinut olla ihan suotavaa että se olisi saanut vähintään samanlaista painoarvoa opetusohjelmassa kuin ulkoa opetellut Pohjanmaan jokien nimet tai virsien lyriikat, joille on ollut pykälää vähemmän tarvetta aikuisiällä.

Suosittelen kaikkia lukemaan läpi yllä jakamani Suomen Pankin infopakkauksen, mutta käydään idea läpi lyhyesti. Rahajärjestelmä on kirjanpitojärjestelmä ihmisten veloista ja saatavista. Kun sinulla on enemmän rahaa kuin velkaa, tarkoittaa se, että muu yhteiskunta on palveluita/hyödykkeitä velkaa sinulle. Nettovelallisilla asia on taas toisinpäin ja laki velvoittaa hankkimaan rahaa, jolla voit velkasi maksaa pois. Kun pankki luo rahaa esim. asuntolainan yhteydessä syntyy järjestelmään yhtäaikaa sekä talletus, että velkamerkintä. Talletus siirtyy kaupan yhteydessä asunnon myyjän tilille. Pankit siis todellakin luovat rahaa ”tyhjästä” kirjanpitomerkinnöillä, mutta onko se niin huono asia kun ensi kertaa pohtiessa kuulostaa?

Pankkien rooli

Mietitään hetki maailmaa, jossa eurot ovat pelkkä arvon mitta, mutta rahaa ei olisi olemassa vaihdon välineenä. Sain leipurilta leipää kymmenen euron arvosta ja nyt leipurilla on oikeus saada minulta kymmenen euron edestä joitain muita palveluja. Tässä tapauksessa olisi leipurin tapauksessa ikävää se, että ellei hän seuraavaksi ala kehittämään dataan pohjautuvaa algoritmia leivän kysynnän ennakoimiseen, minulla tuskin on tarjota sellaista palvelua mitä hän ehkä seuraavaksi tarvitsee. Toinen ikävä puoli leipurin kannalta on se, että hän ei voi välttämättä tietää, kuinka rehellinen ihminen minä olen. Onko minulla halukkuutta maksaa velkaa takaisin, vaikka pystyisin?

Pankkien tehtävä on hoitaa nämä ongelmat. Pankki toimii rahan avulla velkasuhteiden välittäjänä ja luottokelpoisuuden arvioitsijana uutta velkaa (ja rahaa) synnytettäessä. Me muut voimme luottaa, että vaihdossa saamallamme rahalla voimme hankkia mitä palveluja tahansa eikä tarvitse huolehtia kaupan toisen osapuolen luottokelpoisuudesta. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä ja kuten aiemmassa talouskriisiä sivuavassa kirjoituksessani pyörittelin, seuraukset voivat olla erittäin radikaalit, jos pankit myöntävät lainoja holtittomasti.

Esim. 10 euron seteli on fyysisessä muodossa oleva velkakirja, joka sanoo, että keskuspankki on setelinhaltijalle velkaa 10 euroa. Pohjimmiltaan arvo perustuu luottamukseen, että muut talouden toimijat hyväksyvät jatkossa maksuvälineenä. Se että valtio vaatii verot maksettavan euroina vankilan uhalla, on rahan kysyntää ylläpitävä voima. Tätä voimaa ei ole Bitcoinilla eikä enää myöskään hopealla tai oravannahalla.

Vastoin joitain villeimpiä huhuja liikepankit eivät kuitenkaan rajattomasti pysty uutta rahaa luomaan. Keskuspankki säätelee liikepankkien rahanluontimahdollisuuksia vakaavaraisuus- ja maksuvalmiussäädöksillä.

Huhuja liikkeellä

Eräs suosittu, erityisesti raha-asiantuntijoiksi naamioituneiden kultakauppiaiden levittämä, myytti kuuluu seuraavasti: velasta perittävä korko muodostaa rahasysteemiin kierteen, jossa rahamäärää täytyy kasvattaa eksponentiaalisesti, jotta vanhojen velkojen korot on mahdollista maksaa. Itsekin tartuin tähän syöttiin aluksi. Vaikuttaisi kuitenkin, että tästä yhtälöstä on unohtunut se, että korot mahdollistavat pankin voitot ja voitoilla maksetaan pankin työntekijöille palkkoja, alihankkijoille palkkioita, verottajalle liikevoittoveroa ja lopulta omistajille osinkoja. Pankin työntekijöiden ja osakkeen omistajien kuluttaessa, pankin voitot palautuvat kiertoon talouteen. Syvällisemmin korkokierre-myytin ampuu alas Karlo Kauko blogitekstissään.

Itse olen lisäksi järkeillyt, että rahan määrä taloudessa kyllä kasvaa, mutta tahdin määrää pitkällä aikavälillä palkkojen nousun myötä kallistuvien hyödykkeiden hinnat. Lyhyellä tähtäimella toki rahan/velan määrä järjestelmässä vaihtelee paljon kun keskuspankki tekee talouden vakauttamisoperaatioita.

Rahajärjestelmän parantaminen

On yhtä tyhjän kanssa väitellä siitä, miten talousjärjestelmää pitäisi kehittää, mikäli jokaisella väittelijällä on omat faktat asioiden nykytilasta. Mikäli nykyinen näkemykseni on jossain määrin lähellä totuutta niin itseasiassa nykyinen rahajärjestelmä on ihan OK. Vaikka siinä on aina jotain kehitettävää, en näe mitään syytä palata vanhaan esim. kultakantaan. Kullan käyttämisestä rahana luin vastikään blogikirjoituksen, joka tarjosi ihan hyviä uusia näkökulmia, mutta en silti vakuuttunut metallimöhkäleen paremmuudesta velkakirjanpitoon verrattuna. Toki kirjanpitojärjestelmän pitää olla luotettava ja suojassa tietoturva-uhilta. Sen skenaarion pohtiminen, että talousjärjestelmä täysin romahtaa, nostaa intoa alkaa jemmaamaan polttoainetta ja investoimaan aurinkopaneeleihin hyvän sään aikana. Näillä on varmasti arvoa, mikäli maailma menisi aivan sekaisin. Kullan hyödyllisyydestä/arvosta ei ole mitään takeita. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kullan omistamista vastaan, mikäli kokee siitä saavansa turvaa.

Mitä tulee nykyjärjestelmän ongelmiin, niin pari hyvin perusteltua pointtia on Tuure Parkkisella kirjassaan Fixing the root bug ja näitä ajatuksia lyhyesti avataan seuraavilla videoilla: video1, video 2, video3. Kun velalliset haluavat lyhentää velkojaan, jostain pitää löytyä säästäjiä, jotka ovat valmiita luopumaan rahallisista säästöistään ja ostamaan velallisten palveluja (yleensä yrityksen välityksellä). Mutta jos säästäjät vain jatkavat rahojen jemmaamista käyttötilillä, eivät kuluta eivätkä sijoita rahoja työllistäviin yrityksiin (tai edes kiinteistöihin), yhteiskunnassa alkaa olemaan pattitilanteita, joista erityisesti velalliset kärsivät. Puolen vuoden menoja vastaavat rahasäästöt ovat hyvää riskinhallintaa elämän yllätysten varalle, mutta sitä reilusti isommat rahan pimitykset ovat yhteiskunnalle haitallista Roope Ankkailua, jota pitäisi torjua kannustimilla. Korkojen laskeminen ja valtionlainojen ostaminen markkinoilta ovat työkaluja, joilla keskuspankki pyrkii luomaan kannustimia kulutukselle ja kasvuyritysten investoinneille, mutta ilmeisesti vielä tehokkaampia työkaluja tarvittaisiin, jotta talouden syklit olisivat loivempia.

Vaikuttaisi, että lohkoketjuteknologia (mahdollisuuksista kerrottu esim. täällä ja täällä) mahdollistaa tulevaisuudessa nykyistä notkeamman ja läpinäkyvämmän version rahajärjestelmästämme, mutten näe mitään syytä luopua nykyisestä ideasta velkakirja-rahasta. Tärkein kehityskohde kuitenkin olisi saada ymmärrys rahasta mukaan normaalien kansalaistaitojen joukkoon koulujärjestelmän opetusohjelmaan.

Aika on oikeaa valuuttaa

Liian usein ihmiset tajuavat vasta kuolinvuoteellaan, että raha on vain väline käydä kauppaa. Oikeasti tärkeää on se, kuinka käyttää elinaikansa. Tätä aihetta voi kerrata aiemmasta kirjoituksestani.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail