Rss

  • linkedin

Archives for : Sosiaaliset suhteet

Asiantuntijat kuplissa ja kommuuneissa

Sosiaalisten medioiden suosittelualgoritmit sanotaan ajavan käyttäjiä syvemmälle omiin kupliinsa samanhenkisten ihmisten pariin. Mutta mitä se haittaa? Eikö se nimenomaan ole kiva, että ihmiset löytävät uutta samanhenkistä seuraa? Totta tämäkin puoli, mutta ongelma on, että “kuplautuminen” tekee meistä tyhmempiä.

Twitterkupla

Itse en ole vielä löytänyt tietäni Instaan/Tiktokkiin, joten lähestyn asiaa Twitterin näkökulmasta. Luultavasti samat ajatukset sopivat kyllä myös muihin medioihin. Oma Twitter-kuplani muodostuu pääasiassa tilastotieteilijöistä, vedonlyöjistä, sijoittajista ja taloustieteilijöistä. Tätä kautta saan paljon itselleni hyödyllistä informaatiota, mutta kuplani kattaa lopulta aika rajoittuneen kirjon ihmiselämän osa-alueista.

Keskenään korreloivat asiantuntijat

Robertit Clemen ja Winkler julkaisivat jo vuonna 1985 mielenkiintoisen tutkimuksen erilaisten taustojen omaavien ihmisten tarjoaman informaation arvosta, vaikka laajassa käytössä oleva internet oli vasta pilke koodareiden silmäkulmassa. Tausta-ajatuksena ja oletuksena on että erilaiset asiantuntijat tarjoavat ennusteita jostain tulevasta tapahtumasta (esim. työttömyysasteen muutos ensi vuonna) ja nämä ennusteet noudattavat k-ulotteista normaalijakaumaa, missä k tarkoittaa asiantuntijoiden lukumäärää.

Oleellinen asia on, että saman kuplan sisällä ihmisten näkemykset korreloivat voimakkaasti. Näin ollen toinen asiantuntija saman kuplan sisällä ei enää tarjoa yhtä paljon infoa kuin ensimmäinen. Informaation arvo romahtaa yllättävän voimakkaasti korrelaation kasvaessa. Otan esimerkiksi sijoitusvihjeen. Huomaan, että lyhyen ajan sisällä 5 eri pätevänä pitämääni sijoittajaa ilmoittaa Twitterissä ostaneensa yhtiön Z osaketta. Tällaisessa tilanteessa olen joskus tehnyt itsekin perässä sijoituksen hyvin kevyellä omalla perehtymisellä. “Jos 5 eri itseäni kokeneempaa sijoittajaa näkee yhtiön hyvänä sijoituskohteena, ei sijoitus voi pahasti metsään mennä.” Tässä kohtaa pitäisi kuitenkin pohtia esim:

– Seuraavatko nämä 5 sijoittajaa toisiaan Twitterissä?

– Perustavatkohan he sijoituspäätöksiään samoihin analyysiraportteihin?

Molemmat kasvattavat heidän näkemystensä välistä korrelaatiota. Alla on kuvaaja, missä X akseli kertoo asiantuntijoiden välisen korrelaatiokertoimen (kaikki parittaiset korrelaatiot oletetaan samoiksi) ja Y-akseli kertoo kuinka monen yksittäin yhtä pätevän, mutta keskenään riippumattoman, asiantuntijan tietomäärää kyseisten viiden kuplautuneen asiantuntijan ennusteen tietomäärä vastaa. Kuvaajasta nähdään esimerkiksi: “Viiden asiantuntijan, joiden välinen korrelaatio on 0.375, ennusteen informaation määrä vastaa kahta riippumatonta, mutta muuten vastaavaa asiantuntijaa.”

Tutkimuksessa osoitetaan myös yläräja vastaavan riippumattoman asiantuntijan määrälle kun kuplan sisällä oletetaan kaikki parittaiset korrelaatiot samoiksi. Se on 1/korrelaatio. Eli jos kuplan sisäinen korrelaatio on 0.5, haastattelemalla kaikki kuplan jäsenet ei voida saada hyödyllisempää ennustetta kuin kahdelta (1 / 0.5 = 2) vastaavalta toisistaan riippumattomalta asiantuntijalta. Eli vaikka kuplassa olisi satoja jäseniä, heidän yhdessä tarjoaman ennusteen informaation määrä vastaa korkeintaan kahta riippumatonta (mutta yksittäin yhtä tarkkaa) asiantuntijaa.

Edellisissä laskelmissa käytettävät oletukset ovat toki hyvin karkeita yksinkertaistuksia, mutta artikkelissa johdetaan kaavoja myös hieman realistisempiin tilanteisiin, missä kaikkien asiantuntijoiden ennusteet eivät ole yhtä tarkkoja (siellä käsitellään myös vaihtelevien korrelaatioiden tapaus, vaikken sitä tässä tekstissä käsittele). Oletetaan, että omassa kuplassasi on kaikki parhaat asiantuntijat, joiden ennusteet ovat maailman tarkimpia. Toisessa kuplassa olisi myös eräs asiantuntija, mutta hänen arviot ovat 1.5 kertaa epätarkempia kuin oman kuplasi “huippuasiantuntijoiden”. Täsmällisemmin, toisen kuplan asiantuntijan ennusteiden keskihajonta on 1.5-kertainen. Saadaan lasketuksi, että mikäli omassa kuplassasi korrelaatiokerroin on 0.5, yhden oman kuplasi jäsenen ja toisen epätarkemman, mutta riippumattoman asiantuntijan muodostama, ennuste on tarkempi kuin kahden oman kuplasi “huippuasiantuntijan” muodostama yhdistetty ennuste.

Oman kuplani venytys

Eräs esimerkki omasta kuplani venyttämisestä on ollut sosiologi-kansanedustaja Anna Kontulan seuraaminen Twitterissä, vaikka aluksi hänen positiiviset ajatukset kommunismia kohtaan hieman jännittivätkin. Vieläkään minusta ei ole tullut kommunistia muualla kuin perheen ja läheisten ystävien parissa, mutta moneen ajankohtaiseen asiaan häneltä on tullut hyviä näkökulmia, mitkä ovat jääneet muilta Twitter-kuplassani huomaamatta. Pidän Annasta erityisesti siksi, että hän keskustelee rakentavaan sävyyn myös täysin eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Tämän kokemuksen perusteella kannustan muitakin etsimään uusia seurattavia sellaisista ihmisistä ketkä kannattavat asioita, mitkä aiheuttavat nyt vielä nenän nyrpistystä. Ne arvokkaimmat tiedonlähteet löytyvät todennäköisesti juuri tästä porukasta. Toki syytä on rajoittua vain erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä kunnioittaviin henkilöihin. Jatkuvaa negatiivista räksytystä en kehoita kuuntelemaan.

Kommunismista

Lopuksi vielä muutama sananen siitä, mitä olen oppinut kommunismista viimeaikoina luettuani Anna Kontulan kirjoituksia, erityisesti tämän blogipostauksen.

Ensiksi täytyy todeta, että olen eri mieltä kirjoituksen ensimmäisestä listatusta taustaoletuksesta. Eli siitä että (ainakaan nykyään) työn ja pääoman välillä olisi jokin ristiriita. Mielestäni molemmat nimenomaan tarvitsevat toisiaan. Mitä isommasta ja useaa eri osaamista vaativasta projektista on kyse, sitä tärkeämpi rooli arvon muodostuksessa on duunareiden työn lisäksi sillä, että joku sijoittaja (tai joukko sijoittajia) on valmis ottamaan vastuun kokonaisuuden organisoimisesta. Ottamaan riskiä ja maksamaan duunareille heti täsmällistä kuukausipalkkaa vaikka tuotot tulevat, jos tulevat, joskus kaukana tulevaisuudessa. Ilman kaikkia näitä palasia iso projekti jäisi duunareiden korkeasta erikoisosaamisesta huolimatta toteutumatta.

Annan kirjoitukset avasivat kuitenkin silmiä monelta osin. Olin aiemmin ajatellut, että kommunismi voi toimia vain hyvin pienissä porukoissa, missä kaikilla on vahva tunneside toisiinsa, esim. perheet. Hoksasin kuitenkin, että esimerkiksi koodareiden avoimen lähdekoodin kirjastojen jakamiseen tarkoitettu yhteisö GitHub toimii kommunismin tavoin, vaikka suurin osa muista koodareista ovat täysin tuntemattomia. Seuraava Annan kommentti on auttanut ajattelemaan kommunismia muunakin kun hirmuhallitsijoiden propagandana:

Kommunismi ei ole ratkaisu kaikkeen. Jokaiselle lienee jo tässä vaiheessa tekstiä selvää, että en usko minkään -ismin toimivan yleisenä ihmelääkkeenä, vaan että hyvään yhteiskuntaan pääseminen edellyttää oikeiden lääkkeiden valintaa kuhunkin tilanteeseen. Lisäksi monet aikamme ongelmat vaativat globaalia päätöksentekoa ja todennäköisesti myös globaalia sääntelyä. Kommunismi toimii parhaimmillaan yhteisöissä, joiden koko mahdollistaa jokaisen henkilökohtaisen osallistamisen tai joiden sitouttaminen perustuu ihmisten valintaan liittyä ja erota niistä esimerkiksi jonkin verkkoalustan tai yhdistyksen kautta. Kun päätöksenteko koskee miljoonia tai miljardeja, on käytettävä muita järjestäytymisen logiikoita.

Anna Kontula

Ajatusprosessi tästä teemasta on vielä kesken enkä varmaan ymmärrä vielä täysin, mitä kommunismiin perehtyneet täsmällisesti kommunismilla tarkoittavat. Tällä hetkellä ajattelen yhteistyön organisoimisesta seuraavasti:

– Pienissä yhteisöissä, missä kaikilla on yhdistävä tunneside toisiinsa, kommunismi on standardi järjestäytymisen muoto.

– Miljoonien ihmisten yhteiskunnissa, missä kaikki ihmiset eivät tunne toisiaan, “demokraattinen valtio + markkinatalous + kapitalismi” on standardi järjestäytymisen muoto.

Mutta mikäli jossain erityisessä tapauksessa joku toinen kuin se standardi tapa toimii paremmin, niin antaa mennä sit vaan. Esimerkiksi kun GitHubissa avoimen lähdekoodin kehitys toimii kommunismin periaatteella niin antaa palaa. Mutta silti lopullisten ohjelmistoratkaisujen toimittaminen ja ylläpito asiakkaalle todennäköisesti toimii parhaiten markkinataloudessa kilpailevien yritysten toimesta.

Eräs esimerkki toiseen suuntaan on edustamani futsal-joukkue Feeniksin toimitsijavuorot. Kun perustimme seuran reilu kymmenen vuotta sitten, meitä oli yksi joukkueellinen keskenään hyvin toisensa tuntevia kaveruksia. Toimitsijavuorot hoituivat kommunismin hengessä lähes itsestään: loukkaantunut pelaaja tai jonkun kaveri/tyttöystävä kävi aina homman talkoohengessä hoitamassa ilman sen isompia maanitteluja. Kun myöhemmin organisaatio laajeni kahden joukkueen ringiksi, ei kommunismi enää toiminut vaan toimitsijavuorot kaatuivat toistuvasti samojen muutaman seura-aktiivin niskaan. Onneksi markkinatalous pelasti seuramme ja toimitsijavuorolle löytyi rahallinen hinta, millä kiireisimmät pääsivät eroon toimitsijavuorovastuustaan ja ahkerat saivat palkkion käytetystä ajastaan alennettujen kausimaksujen muodossa.

Aika näyttää mihin ajatukseni yhteiskunnan optimaalisesta organisoimisesta kehittyy, mutta sen uskallan sanoa että olen nyt aiheesta huomattavasti viisaampi kuin ennen Twitter-kuplan laajentamista yhteen kommunistiin. Sopivasssa rajoitetussa ympäristössä kommunismi vaikuttaa olevan muutakin kuin diktaattoreiden propagandaa ja tyhjiä kaupan hyllyjä. Mutta vaikka samanhenkisten kommuunissa voikin olla parhaillaan kivaa kivaa, ei pidä unohtaa kommunikointia naapurikommuunien kanssa. Ettemme kuplissamme taantuisi tyhmemmiksi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Riskejä ja rakkautta

Istuin kerran auton ratissa toisena jonossa verkkaisesti korottelevän teiden raskassarjalaisen takana. Edessäni oleva pikkuauto laittoi vilkun päälle ohituksen merkiksi ja vaistomaisesti itsekin lähdin tämän perään vaikka näkyvyyttä ei ollut hirveän pitkälle. Niinhän siinä kävi, että oma kiihtyvyys ei ollut ihan edellä olevan ohittelijan tasoa ja mutkan takaa alkoi lähestyä vastaantulija. Vain nippinappa ehdin ohituksen jälkeen vastaantulijan alta pois. Tässä kohtaa Jope Ruonansuu voisi tuumata, että massan mukana paahtamisen sijaan “Aatteleppa ite!” Olin silloin autossa yksinään, mutta tapauksen jälkeen päätin, että varsinkaan perheen ollessa kyydissä tällaisiä riskejä ei enää oteta. Vähän ajavana kun nuo ajotaidotkin varmaankin on keskitasoa heikommat. Sen jälkeen olenkin kiltisti körötellyt rekkojen perässä ohituskaistalle asti ellei nyt täysin pomminvarmaa ohituspaikkaa ole tullut vastaan. Vertaillessani omaa nykyistä hyvin varman päälle pelaavaa ajotyyliä hieman rohkeampiin, syntyi ajatus kirjoittaa yritysriskin ja muun elämän riskien eroista.

Panoksena luottamus

Olen joskus hämmästellyt sitä kun ihminen, jolla on omien sanojensa mukaan mahtava parisuhde, on valmis sen riskeeraamaan jollain salasuhdesäädöillä. Tällaista olen valitettavasti todistanut muuallakin kuin Temptation Islandilla. Ehkä sitä ihmismieli sitten halajaa vähän jännitystä elämään mikäli siitä tulee liian tasaisen turvallista. Tällaisessa tilanteessa suosittelen kääntämään katseen kaupungin värivalojen sijaan pörssin suuntaan. Itselläni on viime vuosina sijoituksissani riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita sen verran paljon, etten niitä kaipaa yhtään enää maantiellä. Tärkeiden ihmisten luottamus kuuluu myös jonon hännille riskeerattavien asioiden listalla.

Osakeyhtiöt ja evoluutio

Osakeyhtiö on todella timanttinen juridinen keksintö. Oy jäljittelee evoluution menestysreseptiä yrittäjien kokeillessa erilaisia liike-ideoita käytännössä. Näistä liikeideoista toimimattomiksi todetut kuolevat pois ja jäljelle jäävät hyvät ideat leviävät ympäriinsä generoiden hyvinvointia ympärilleen. Toisin kuin autokolarissa, osakeyhtiöissä kuolemat, eli konkurssit, kohdistuvat yrityksiin eivätkä ihmisiin. Ideaalitilanteessa kellään ihmisellä ei ole yrityksessä ”kaikki munat samassa korissa” ja konkurssien kulut jakautuvat useiden sijoittajien kesken. Kun yksittäisen ihmisen sijoitukset ovat hajautettu siivuihin useista yhtiöistä, sijoittajatkin saavat lopulta palkkion voittajiksi valikoituvista yrityksistä. Todellisuudessa monilla yrittäjillä on paljon kiinni yrityksessään ainakin alkuvaiheessa, mutta osakeyhtiö mahdollistaa omistuksen hajauttamisen heti kun uudet kasvuinvestoinnit ovat liian isoja riskejä yksin kannettavaksi.

Älä rakastu yrityksiin

Useissa yhteyksissä toistuva sijoitusviisaus kuuluu: ”Älä rakastu yrityksiin” ja tässä on vinha perä. Lopulta yrityksessä on kyse vain liike-idean toteuttamisen organisointiin tarkoitetusta juridisesta sopimuksesta. Sijoittajien tehtävä on nimenomaan siirtää paukkuja toimimattomista ideoista hyvin toimiviin ideoihin. Toimimattomien ideoiden kuuluu kuolla eikä niiden perässä tarvitse hypätä kaivoon perässä. Keskitytään auttamaan työttömäksi jäänyttä kaveria uuden työpaikan löytämiseksi heikoksi todetun yrityksen tekohengityksen sijaan. Eikä työpaikan vaihtaminen ole aina pelkästään huono asia. Ainakin mikäli uskoo ekonomisti Joseph Schumpeterin ajatuksiin luovasta tuhosta (tai hänen suomalaisen äänenkannattajansa Mika Malirannan raporttia), merkittävä selittäjä tuottavuuden kasvulle taloudessa on työntekijöiden siirtyminen huonosti organisoiduista ja kömpelöä teknologiaa käyttävistä yrityksistä parempiin yrityksiin.

Jotta voisi ylipäätään sijoittaa, pitää oman talouden olla ylijäämäinen, eli tulot ylittää menot. Mutta mikäli on päässyt niin hienoon asemaan elämässä, että pystyy ottamaan hieman yritysriskiä riskeeraamatta vuokrarahoja, kannattaa alkaa vilkuilemaan ympärille itselleen sopivia riskinoton kohteita. Sen lisäksi, että pörssisijoitukset ovat tehneet keskimäärin voittoa omistajilleen, on sillä myös yleishyödyllinen puoli, mistä tulikin jo aiemmin turinoitua. Osallistumalla itselleen sopivien riskien kantamiseen edistää omaa sekä ympäröivän yhteiskunnan hyvinvointia. Ja ehkä sillä saa myös tyydytettyä jännityksen tarpeet, ettei tule epähuomiossa riskeerattua tärkeämpiä asiota.

Toivotan lukijoilleni jännittävää joulua seuraavan värssyn kera: “Rakasta lähimmäistäsi, älä yrityksiä. Riskeeraa yrityksiä, älä lähimmäistäsi.”

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

”Hajoita ja hallitse” –politiikkaa paratiisisaaren tapaan

Kaikkina Big Brother –vuosina onnistuin pitämään kyseisen sarjan katselemisen kokonaisajan muutamassa minuutissa ja sekin oli liikaa. Sen jälkeen vuosia on vierinyt ja TV on tarjonnut liukuhihnalta uusia Tosi-TV formaatteja. Kun ensimmäisen kerran kuulin formaatista, joka kuuluu: ”Pariskunnat erotetaan toisistaan eri trooppiselle saarelle, minkä jälkeen kolmen viikon ajan heille juotetaan alkoholia ja kuumat sinkut yrittävät heitä vietellä”, ainoa reaktioni oli ”Jällen yksi toistaan typerämpi Tosi-TV viritelmä”.

Kun sitten jossain vaiheessa toisella Temptation Islandin tuotantokaudella muutaman minuutin vahingossa kyseistä sarjaa katsoin, olin koukussa. Kiehtovuus liittyy erityisesti psykologiseen peliin, mikä liittyy pariskunnan osapuolille esitettäviin videonpätkiin kumppaninsa touhuista toisella saarella. TV-yhtiön editoimat videonpätkät iltanuotiolla ovat heidän ainoa keinonsa saada informaatiota toisen saaren tapahtumista. Suoraan he eivät voi olla yhteydessä kumppaniinsa.

En tiedä, onko kyseistä sarjaa jossain määrin käsikirjoitettu, mutta joka tapauksessa kyseessä on erinomainen informaatiovaikuttamisen oppitunti.

Epäilysten herättäminen

Kun viikkojen ajan resorteilla on kameroita joka puolella ja kaikkien täytyy kantaa langatonta mikrofonia mukanaan, videomateriaalia tosiaan kertyy. Kun yhtiön työntekijät vielä haastatteluissa yrittävät väkisin kysellä jotain positiivista sanottavaa eri viettelijöistä, sopivasti leikkaamalla epäilyttävää materiaalia alkaa syntyä. Herkullista kameran ruokaa syntyy myös kun uudet ystävät tiedustelevat, olisiko nykyisessä parisuhteessa jotain, mitä haluaisi muuttaa.

Aluksi suurin osa neljästä pariskunnasta ovatkin varsin kiltisti. Mutta kun videoilla sopivasti leikataan lauseita irti asiayhteyksistä ja yhdistellään kännisekoilujen pahimmat kohdat, pieniä epäilyksien siemeniä saadaan kylvettyä ilman mahdollisuutta varmentaa tapahtumia. Kun mielikuvat kumppanin rennosta menosta toisella saarella lisääntyy, myös itseltä alkaa lipsua enemmän haleja ja tuhmia vitsejä kameran muistikortille. Pahimmissa tapauksissa ajaudutaan koston kierteiseen ja lopputuloksen voi arvata.

Jakson kohokohta on aina iltanuotiolla kun juontaja Sami Kuronen lyö agitaattorina kesken tunnekuohujen keskellä lisää hiiltä grilliin.

Konfliktin anatomia

Mitäs sitten kun TV-yhtiön sijasta videoita editoikin vielä pykälää taitavammat informaation manipuloijat? Laitetaan toiselle saarelle videoita kasailemaan vaikka Venäjän/Kiinan propagandatehtaat ja toiselle saarelle USAn/Britannian/Saudi-Arabian samanmoiset. Sitten vielä sinkkujen tilalle asekauppiaat. Keitäs erotetut pariskunnat voisi sitten olla tässä ajatusleikissä? No vaikka Syyrian tai Jemenin kansa. Ainakin mikäli on uskominen tätä geopolitiikan tutkijan kolumnia, suurvaltojen ”hajoita ja hallitse” –politiikka on painava syy useille konflikteille. Temptation Island laittaa konfliktin kehittymisen perspektiiviin, mihin hyvinvointivaltiossa asuvan on helpompi samaistua.

Mikä lääkkeeksi?

Näen kaksi pääsyytä koston kierteeseen ajautumisessa:

  1. Sopivia syötteitä saanut oma vilkas mielikuvitus
  2. Suoran, toista osapuolta kuuntelevan, kommunikoinnin puute

Jos mietitään ihan normaalia kommunikointia WhatsApp:lla tai tekstiviestein, niin aika helposti tulee vedettyä virheellisiä johtopäätöksiä keskustelukumppanin fiiliksistä kommentin takana. Varsinkin, jos ei olla kehitytty kovin taitavaksi hymiöiden käyttäjäksi. Väärinkäsitykset kyllä korjautuvat helposti kun tapaa piakkoin kasvotusten ja pystyy lukemaan toisen elekielestä, että taisipa taas oma mielikuvitus tehdä tepposet.

Mutta kuinkas sitten kun viestiä välittää taho, jonka pyrkimyksenä ei ole olla objektiivinen? Vähän niin kuin tässä legendaarisessa suomihuumoripätkässä. Ja entä kun suoraa kasvokkaista keskusteluyhteyttä ei ole? Lopputuloksen voi katsoa Temptation Islandin iltanuotiolta.

Kirjoitin aiemmin informaatiovaikuttamisesta ilman valehtelua ja vähän sen jälkeen mielipiteiden radikalisoitumisesta. Aihepiiri on edelleen ajankohtainen, koska saman mielisten kuplaan käpertyminen sosiaalisessa mediassa on koko ajan helpompaa.

Tämän artikkelin mukaan Facebook on paljastanut sulkeneensa 30000 feikkitiliä ennen Ranskan presidentin vaaleja, koska nämä oli avattu levittämään propagandaa ja radikalisoimaan ihmisten ajattelua. En tunne asiaa tarkemmin, mutta en yllättyisi, mikäli mielen kiihottamisen työkaluina olisi käytetty maahanmuuttajia ja keskenään kilpailevia talousoppeja. Ne nimittäin näyttävät saavan Suomessakin tunteet pintaan samoin kuin upean ystävällisesti muotoutuneet kilpakosijat pariskunnille.

Sähköinen media on tehokas tapa kommunikoida ja välittää informaatiota, mutta rauhan kannalta kasvokkaiset kohtaamiset ihmisten välillä ovat niitä tärkeimpiä ja luotettavimpia.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Moraali tarvitsee tuekseen ripauksen riippumattomuutta

Vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä muhinut ja finanssikriisiin päättynyt Yhdysvaltojen asuntokupla perustui hieman yksinkertaistettuina seuraavaan kuvioon: pankit myönsivät holtittomasti asuntolainoja myös pienituloisille ihmisille, rakensivat näistä lainoista vähäriskisen näköisiä monimutkaisia sijoitustuotteita ja kauppasivat näitä eteenpäin muille rahoituslaitoksille ympäri maailmaa. Näin riskit saatiin siirrettyä eteenpäin, mutta itse saatiin välistä mukavat tuotot. Myös ensi kertaa oman kodin saaneet kansalaiset olivat tyytyväisiä unelmansa täyttymisestä. Oltiin tilanteessa, että liian monen henkilön, pankkiireista kiinteistövälittäjiin ja asuntovelallisiin, lyhyen tähtäimen hyvinvoinnin etu oli ylläpitää illuusiota ”asuntojen hinnat voivat vain nousta”.

The Big Short

Elokuva The Big Short on tositapahtumiin perustuva tarina muutamasta omilla tahoillaan toimineista laskelmoivasta tyypistä, jotka tajusivat asuntoluottokuvion paljon ennen kuin se lopulta räjähti käsille lukuisten lainanlyhennysongelmien myötä. Eräs tyypeistä tarjosi tutkimuslöydöksiään tutulle Wall Street Journalin toimittajille, jotta hän voisi paljastaa asioita suurelle yleisölle. Toimittajan urakehitys oli kuitenkin riippuvainen hyvistä suhteista eri toimijoihin Wall Streetillä ja kotona oli pieniä lapsia elätettävänä. Niinpä hän koki jutun liian riskialttiiksi julkaistavaksi.

Riippuvuus ja paksuhäntäiset jakaumat

Seuraava tarina kertoo 100 kotitalouden kylästä. Jokainen kotitalous vaihtaa asuntoa n. joka kymmenes vuosi, joten jokaisella kotitaloudella on yksittäisenä vuonna 10% todennäköisyys että se laittaa asuntonsa myyntiin. Sovitaan, että asuntomarkkinat vielä toimivat mikäli alle puolet kotitalouksista pyrkivät myymään asuntoaan samanaikaisesti. Mutta viimeistään kun 60 kotitaloutta yhtä aikaa yrittää myydä asuntoaan, hinnat romahtavat hallitsemattomasti.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmiset toimivat toisistaan riippumattomasti

Arvioidaan tulevana vuonna asuntoaan kaupustelevien kotitalouksien lukumäärää simuloimalla kyläläisten asunnonmyynti-intoa vuoden aikana 100 000 kertaa. Ensin oletetaan, että kotitaloudet toimivat toisistaan riippumattomasti. Punainen histogrammi kuvaa simuloinnin tulosta. Tilastotieteen suurten lukujen laki sanoo, että riippumattomien toistojen summa lähenee normaalijakaumaa kun toistojen lukumäärä kasvaa. Nyt kuvaajaan on piirretty vertailuin vuoksi sinisellä normaalijakauma, jolla on sama keskiarvo (10) ja keskihajonta (3) kuin todellisella myyjien lukumäärän jakaumalla.

Kuvasta nähdään, että jo 100 kotitaloutta tuo riittävästi toistoja, että normaalijakauma antaa hyvän arvion todellisuudesta. Riskilaskelmat voidaan perustaa normaalijakaumaan ja tässä tapauksessa todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta alkaisi myymään asuntoaan saman vuoden aikana on likimain (7 desimaalin tarkkuudella) 0. Itseasiassa jo lukumäärät yli 25 alkavat olla käytännössä mahdottomia.

Mutta kuinkas me ihmiset todellisuudessa käyttäydytäänkaan? Me otamme jatkuvasti vaikutteita käyttäytymiseemme toisiltamme. Uudet ideat leviävät verkostoissa ja massamediat pystyvät vaikuttamaan isoon joukkoon ihmisiä yhtä aikaa. Tehdäänpä samat simuloinnit niin että lisätään ihmisten käyttäytymiseen riippuvuustekijä. Oletetaankin, että jokaisen kotitalouden myynti-into korreloi kertoimella 0.3 kaikkien muiden kyläläisten kanssa.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmisten myyntipäätökset korreloivat kertoimella 0.3

Nyt keskiarvo on edelleen 10, mutta jakauman muoto on muuttunut. Päälle piirretyllä normaalijakaumalla on sama keskihajonta simuloidun datan kanssa, mutta muoto on täysin erilainen. Lisätty riippuvuustekijä teki jakaumasta niin sanotusti paksuhäntäisemmän. Todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta myy asuntoaan vuoden aikana on nyt 2.8%. Samalle riskille normaalijakaumaan perustuva laskenta antaa vain 0.14%. Naiivi riippumattomuusoletus tuottaisi 20-kertaa liian pienen riskiarvion.

Luottoluokittajien riskianalyysit

Viime vuosikymmenen jenkkien asuntokuplan paisumisen mahdollisti luottoluokittajat. Asuntoluottojen lopulliset riskin kantajat eivät ymmärtäneet kunnolta, mihinkä olivat sijoittaneet. He luottivat luottoluokittajiin, jotka olivat lyöneet AAA-leimat lukuisista asuntolainoista rakennettuihin sijoitustuotteisiin. Nate Silver kertoo kirjassaan The Signal and the Noise radikaalista virheestä, jonka luottoluokittajat olivat riskianalyyseissään tehneet. Eri asuntolainojen vakuutena olleiden asuntojen arvot olivat oletettu toisistaan riippumattomiksi. Mikäli näin olisi niin koko asuntoryppään arvon vaihtelut ehkä noudattaisivat kiltisti normaalijakaumaa.

Eiköhän asuntojen hinnat kuitenkin riipu toisistaan. Ainakin itselleni on vaikea ymmärtää, miksi asuntoni markkina-arvo olisi 200 000€ mikäli naapurissa on myynnissä useita täysin vastaavia asuntoja 150 000€ hintaan. Asiaa ei auta yhtään se, että itse vuosi sitten tulin maksaneeksi asunnostani sen 200 000€. Näin ollen asuntojen pakkomyyntiaaltojen alkaessa pulaan joutuvat myös hyvätuloiset asunnonomistajat, joilla on liikaa velkaa suhteessa varallisuuteensa. Toivottavasti alan ihmiset ovat ottaneet opikseen, pitäisihän nyt luottoluokittajien olla maailman huippuja riskianalyysissä.

Moraali ja palkanmaksu

Big Short elokuvassa vihjailtiin myös toisesta riippuvuusongelmasta luottoluokittajiin liittyen. Luottoluokittajien työntekijöiden palkat lopulta maksavat samat pankit, jotka eniten hyötyvät korkeista luottoluokituksen arvosanoista. Moraalikadon riski on ilmeinen. Epämiellyttäviä riippuvuusssuhteita on paljon muuallakin kuin rahoitusalalla. Esimerkiksi tutkija voi olla hyvin tietoinen, ettei 0.05 rajan alittavien P-arvojen jahtaaminen väkisin tutkimusdatasta ole hyvä tapa edistää tiedettä. Näin on kuitenkin tehtävä, ettei muuten ansiokas tutkimus jäisi julkaisematta tiedelehdessä. Julkaisut kun ovat portti uuteen rahoitukseen ja perheen elättämiseen jatkossakin.

Suojaantuminen moraalikatoa vastaan

Ilmeisesti tästä The Gambler elokuvan kohtauksesta alkunsa saanut käsite ”Fuck you position” tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on riittävästi sijoitusvarallisuutta riippumattomaan elämään. Tässä tilanteessa esim. osakkeiden tuottamat osingot riittävät tarvittaessa kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Tämän olisi hyvä tapahtua vielä riittävällä turvamarginaalilla, koska osinkojen määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Tällaisessa positiossa henkilö voi haistattaa pitkät ja erota mikäli työnantaja pakottaa tekemään jotain mikä on oman moraalinsa vastaista. Itse tahtoisin vielä kuitenkin laajentaa kyseistä käsitettä.

Kuten tässä blogipostauksessani perustelin, sijoitustoiminta on työtä nimeltä riskien kantaminen. ”Fuck you position” on mahdollista kun sinulla on mikä tahansa taito, millä tarvittaessa pystyt elättämään perheesi vaikka potkut tulisikin. Tämän taidon pitäisi tarvittaessa olla hyödynnettävissä toimialalla, mikäli alasi on liikaa yksittäisten toimijoiden vallassa. Kun on olemassa Plan B, voi toimia paremmin korkealla moraalilla vaikkei se oman alansa valtaapitäviä miellyttäisikään. Kyky yritysriskien kantamiseen on yksi takaportti, mutta sitä voisi olla myös kyky työllistyä taksikuskina tai suunnittelemalla nettisivuja. Positio on parhaimmillaan, kun tuloja tulee useasta eri lähteestä yhtä aikaa. Useiden tulonlähteiden tuomasta turvasta sekä ongelmista kirjoittelin aiemmin jo täällä.

Hypoteesi: Kun ihmiset pystyvät pienentämään riippuvuuttaan yksittäisistä yrityksistä tai instituutioista niin…

  • moraalikatoa olisi vähemmän, koska työntekijät uskaltaisivat kieltäytyä moraalittomista ”talon tavoista”?
  • markkinakuplia syntyisi vähemmän ja riskit olisivat helpommin laskettavissa?

Statistickon steesit:

  • Ihmisten toiminta on hyvin paljon toisistaan riippuvaista
  • Toisistaan riippuvaisten tapahtuminen summa voi olla erittäin ”paksuhäntäisesti” jakautunut, mikä vaikeuttaa riskilaskelmia
  • Jotkut riippuvuussuhteet pakottavat ihmisen moraalinsa kanssa ristiriitaisiin tekoihin
  • Oman elämän epämiellyttäviä riippuvuussuhteita voi vähentää hankkimalla erilaisia taitoja perheensä elättämiseen

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Kun rakkaus lähimmäistä kohtaan on yhteiskunnallinen ongelma

Viime kuukausien median suurennuslasin alla on ovat olleet pääministeri ja hänen sukulaistensa johtamat yritykset. En tiedä kyseisten tapausten taustoja, joten en lähde arvailemaan itse kohujen asiasisältöä. Kohut herättivät kuitenkin pohtimaan dilemmaa, mikä liittyy valtaan ja lähimmäisen rakkauteen.

Korruptio

Korruptio on mielestäni yhteiskunnan syöpä pahimmasta päästä. Yhteiskunnan toimintaa on vaikea saada kukoistamaan kun kaikki yrittävät repiä itselleen etuja muiden jäsenten kustannuksella. Vakavinta se on kun esimerkki tällaisesta toiminnasta tulee ylhäältä. Mikä yhteys korruptiolla on sitten asioista kaikkein hienoimpaan, rakkauteen?

Sukulainen avun tarpeessa

Mietitäänpä seuraava tilannetta: aikuistumisen kynnyksellä oleva veljenpoikasi Jartsan kiinnostus opiskeluun on laskemassa ja elämään tullut mukaan huolestuttavia lieveilmiöitä. Veljesi kertoo huolestaan ja sanoo: ”olisi erittäin tärkeää että tulevalle kesälle hän löytäisi kesätöitä, ettei ote repsahtaisi.” Mitä tällaisessa tilanteessa mietit? Todennäköisesti jotain suuntaan ”kuinkahan voisin auttaa häntä löytämään työpaikan”. Olet kunnan virassa ja osastollesi ollaan ottamassa muutama kesätyöntekijä, jonka rekrytoinnin hoitaa hyvä työkaverisi. Luonnollista varmaankin on alkaa miettiä kuinka voisit junailla Jartsan hommiin. Kauniista ajatuksestasi huolimatta kyse on korruptiosta. Jartsa voisi viedä paikan joltain kyseiseen työhön selvästi pätevämmältä ja innokkaammalta kaverilta, mikäli puutut rekrytointiprosessin kulkuun. Ehkä tämä sijaiskärsijä tarvitsisi paikan vielä kipeämmin kuin Jartsa?

Kaverin ja sukulaisen auttaminen on hieno asia, mutta teon jalous rapistuu mikäli auttamisen hinta maksatetaan muilla yhteiskunnan jäsenillä. Edellisessä esimerkissä todellisuudessa Jartsaa auttoivat (pakotettuina) veronmaksajat sekä Jartsaa pätevämmät hakijat. Kun lähimmäisen auttaminen on lähellä sydäntä, ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että samalla voisi tehdä hallaa yhteiskunnalle.

Auttaminen omalla kustannuksella

Suomi sijoittui hienosti kolmanneksi heti Tanskan ja Uuden Seelannin jälkeen Transparency Internationalin tuoreimmassa korruptiovertailussa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä kehittyvän vielä paremmaksi yhteiskunnaksi. Kaikki joilla on vähäänkään valtaa, voivat tehdä oman osuutensa. Entä jos rakkaan veljenpoika Jartsan auttamisessa ei menisikään sieltä missä on aita matalin oman asemansa näkökulmasta? Ehkä häntä voisi auttaa löytämään työpaikka, jota hän oikeasti haluaa tehdä ja pystyy olemaan oikeasti pätevä hakija? Siitä huolimatta, ettei itsellä ole valtaa kyseisen paikan valintaan. Tai ehkä voisi järjestää työn, jossa palkka maksetaan auttajan (esim. yrittäjän tapauksessa) omasta kukkarosta? Nämä ratkaisut voivat vaatia hieman enemmän vaivaa, mutta lopputulos olisi kaikille parempi eikä kukaan joutuisi sijaiskärsijäksi.

Tutun rekrytointi

Katsotaanpa rekrytointia hieman erilaiselta kantilta. Työntekijän, erityisesti vakituisen sellaisen, palkkaaminen on aina riski työnantajalle. Ensimmäinen kuukausi menee helposti perehdyttäessä ja silloin työntekijä on pelkkä kuluerä. Mikäli työntekijä vielä onnistuu alussa esittämään nohevampaa ja ahkerampaa mitä oikeasti onkaan, koeajan jälkeen hänestä voi olla vaikea päästä lakipykälien takia eroon. Näissä olosuhteissa on täysin luonnollista että tehtävään valitaan sellainen, joka etukäteen tiedetään rehdikti kaveriksi vaikkei hän paperilla olisi aivan yhtä pätevä kuin tuntematon CV:n lähettäjä.

Sosiaaliset verkostot

Kun mietin omia positiivisia sattumuksia urallani, niin pääosin ne perustuvat sosiaalisiin verkostoihin. On myöhemmin paljastunut, että joku tuttu on suositellut minua tietämättäni. Onko tämä sitten korruptiota/hyväveli-toimintaa? Mikäli suosittelu perustuu vain rehelliseen näkemykseen ilman sovittua palkkiota tai kunniavelkaa, ollaan mielestäni rehdillä vesillä.

Kun jonnekin etsitään työntekijää, parasta olisi suositella siihen henkilöä joka oikeasti olisi pätevin henkilö omasta verkostosta. Siitäkin huolimatta, ettei hän kuulu aivan lähipiiriin tai pysty tarjoamaan jotain vastapalvelusta. Kun muita parhaiten hyödyttävän hyvän laittaa kiertämään, uskon että se tulee itsellekin vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nyt vaan reittejä on lukuisia muitakin kuin se yksi henkilö jota autoit saavuttamaan jotain, mitä hän ei ehkä muuten olisi ansainnut. Verkostoissa ja rehdissä maineessa on voimaa.

Tiivistelmä pohdinnoista

  • Korruptiovapaassa yhteiskunnassa läheisten auttaminen tehdään ilman, että joku muu joutuu sijaiskärsijäksi
  • On inhimillistä vähentää riskejä suosimalla tuttua ja tuttua turvallista vaihtoehtoa, kun työn suorittajaehdokkaat ovat muuten tasaväkisiä
  • Sosiaaliset verkostot ja rehti maine on voimakas yhdistelmä
  • Hyväveli-verkostossa mahdolliset vastapalvelukset rajoittuvat rajattuumpaan porukkaan

Tämä kirjoitus perustui vain omiin pohdintoihin, eli otoskoko n = 1. Poikkeavat näkemykset ovat erittäin tervetulleitaFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Verkoston voima maailman parantamisessa

Tällä kertaa minulla ei ole tarjota tieteellisesti todistettua faktaa. Sen sijaan visio, jossa väärässä olemisen hinta on olemattoman pieni verrattuna oikeassa olemisen palkintoon.

network_worldVerkostot markkinoinnissa

Markkinoinnin ammattilaiset ovat hyödyntäneet verkostojen voimaa jo vuosikymmeniä. Tupperware-astioissa ja erilaisissa terveystuotteita kauppaavissa verkostomarkkinointiviritelmissä idea oli sama: saada motivoitua provisiopalkkiolla olemassaolevat asiakkaat myymään tuotteita omille kavereille, jotka taas myyvät kavereilleen ja näin koneisto kasvaa exponentiaalisesti. Sosiaalisen median aikakaudella taas markkinointiosastot miettivät päänsä puhki, kuinka saada verkon viraali-ilmiön (uudelleenjaot Facebookissa ja re-twiitit Twitterissä) avulla oman yrityksen näkyvyyden kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kaveruussuhdeiden verkostot

Käytyäni eräällä kurssilla, jossa käsiteltiin verkkoteoriaa, jäin miettimään verkostojen apua niinkin vaatimattomassa haasteessa kuin maailman parantamisessa. Aina välillä ajatukset karkaavat pohtimaan, kuinka voisi edistää maailman rauhaa. Helposti silloin masentuu tehtävän mahdottomuuteen sekä omaan pienuuteen.

Ehkä vastaus maailman rauhan edistämiseen onkin lähempänä kuin luullaankaan? Tutkitaanpa seuraavaa sosiaalista verkostoa. Ympyrät kuvastavat ihmisiä ja ”+” tai ”-” –merkillä merkityt viivat niiden välistä vakiintunutta suhdetta. ”+” -merkki viivan vieressä tarkoittaa, että heidän välillään on positiivinen kaveruussuhde. Miinusmerkki taas tarkoittaa joko vihasuhdetta tai muuten vaan epäluuloisia asenteita toisiaan kohtaan. Henkilöt joiden välissä on ”?” –merkillä merkitty viiva tietävät toisensa nimeltä, mutta eivät ole olleet niin paljon vielä henkilökohtaisissa tekemisissä että olisivat muodostaneet henkilökohtaista suhdetta. Verkostossa on kaksi negatiivista suhdetta. Late ja Liisu eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Ellu ja Danny taas ovat menneisyydessä tulleet hyvin toimeen, mutta heille on matkan varrella kehittynyt riita, mitä ei ole tullut sovittua ja vuosien varrella heidän välilleen on kasaantunut paljon epäluuloja tosiaan kohtaan.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Katsotaan sitten vasta kehittymässä olevia  ”?”-suhteita yllä olevassa kuvassa. Verkostoteorian perusteella näillä suhteilla on taipumus kehittyä tiettyyn suuntaan riippuen omien kavereiden suhteista. Lähdetään liikkeelle suhteesta ”Pate – Danny”. Koska suhde ”Pate – Ellu” on positiivinen ja ”Ellu – Danny” negatiivinen, yhteisen vihollisen periaatteella Paten ja Dannyn suhteella on paine muodostua negatiiviseksi. Mikäli näin käy, sama ilmiö toistuu myös suhteessa ”Pate – Repe”. Paten ollessa epäluuloinen Dannya kohtaan, epäluulo heijastuu myös Dannyn kaveriin Repeen. Tämän jälkeen suhteella ”Repe – Late” ei ole juuri toivoa. Repe on epäluuloinen Latea kohtaan, koska kaveri Liisu ei tule hänen kanssaan toimeen ja Lateen heijastuu kaverinsa Paten epäluulot Repeä kohtaan.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Suhteen korjaamisen ketjureaktiot

Entäpä jos Danny ja Ellu kohtaisivat toisensa ja sopisivat vanhat mitättömät riitansa? Tällöin lähtötilanne olisikin seuraavan kuvan mukainen.

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Nyt suhteella ”Pate-Danny” on paine kehittyä positiiviseksi yhteisen kaverin (= Ellu) periaatteen mukaisesti ja samalla tavoin myös Repellä ja Patella on paine kaverustua. Ainoastaan suhde ”Repe – Late” jää kysymysmerkiksi. Late on Repelle yhteinen ”vihollinen” Liisun kautta, mutta toisaalta myös yhteinen kaveri Paten kautta.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Okei, näin voidaan saada positiivisuutta ja luottamusta rakennettua lähipiiriin, mutta mitä tekemistä tällä on nyt sitten maapallon toisella puolella elävien ihmisten kanssa? Laajalle levinnyt uskomus on, että kaikki ihmiset olisivat toisilleen ”tutun tuttuja” vähintään kuuden askeleen päässä (Wikipedian artikkeli aiheesta). Näin ollen esimerkissä kuvatut positiivisten ihmissuhteiden ketjureaktiot voivat kantaa yllättävän kauaksi.

Kokeilemisen arvoista

Kaikkien kanssa ei pysty eikä tarvitsekaan tulla toimeen. Mutta negatiivisia ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan aiheutuu myös naurettavan pienten riitojen ja mielikuvituksen yhdistelmästä. Nämä olisivat helposti korjattavissa. Minulla ei ole käytettävissä empiiristä aineistoa, joka vahvistaisi suhteiden korjaamisen positiiviset ketjuvaikutukset ympäri maapalloa. Kuitenkin jo lähipiirin hyvinvoinnin takia kannattaa kokeilla päästää irti turhista epäluuloista kommunikoinnin, erityisesti toisen osapuolen kuuntelun, avulla. Positiivisten fiilisten rauhaa rakentavat ketjureaktiot maailman ääriin voivat tulla sitten kaupan päälle.Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail