Rss

  • linkedin

Archives for : helmikuu2016

Hajauttaminen osakesijotuksissa

investingUuden kirjansa myötä paljon mediassakin viihtynyt sijoituskirjailija Mika Hyttinen on tullut tunnetuksi filosofoimisesta sijoittajalegenda Warren Buffetin tyyliin. Pääviesti on ollut, ettei osakesijoituksia pidä roiskia sinne tänne vaan tulee keskittää sijoitukset muutamaan kaikista laadukkaimpaan yritykseen. Ostoksia tehdään kuitenkin vain silloin kun niitä saa tuotto-odotuksiin nähden kohtuullisen edulliseen hintaan. Mikan ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Talousvalmentaja Martin Paasi turinoi opettavasti ja viihdyttävästi talousasioista Rahapodi -webcastissä. Hän suosittelee olemaan vaivaamatta päätään yhtiöiden valikoimisella ja hajauttamaan yhtiöriskiä sijoittamalla vähäkuluisiin indeksirahastoihin (esim. Helsingin pörssin yleisindeksiä seuraava rahasto) varmistaen näin osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

Onko nyt sitten parempi hajauttaa vai keskittää? Tähän kysymykseen yritän riskinhallinnan näkökulmasta vastata. Kurssien liikkeiden arvaileminen lyhyellä, alle vuoden, tähtäimellä ei ole kummakaan mestarin mielenkiinnon kohteena ja tässäkin pohditaan vain pitkäjänteistä ”osta ja omista” -sijoittamista.

Kolme yhtiötä, neljä sijoittajaa

Ennen kun voidaan sijoittamisen riskejä tutkiskella, pitäisi riski määritellä. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä. On paljon erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa mitata sijoittamisen riskiä, mutta käytetään tässä seuraavaa mittaria: riski = tappiollisten sijoitusvuosien lukumäärä keskimäärin sadan vuoden aikana

Olkoon meillä seuraavat kolme yritystä ja niihin liittyvät sijoittajan odotetut vuosituotot päivän kurssilla:

  • Aatami Oy: 6%
  • Beetami Oy: 8%
  • Ceetami Oy: 10%

Käytetään laskelmassa oletusta, että kaikkien yritysten toteutuvat tuotot vaihtelevat siten, että keskihajonta on 25%-yksikköä ja tuotot noudattavat normaalijakaumaa. Käytännön sovelluksissa normaalijakauman käyttäminen oletuksena on kyseenalaista, koska se aliarvioi suurten romahdusten ja supernousujen todennäköisyyttä. Tähän esimerkkiin se sopii kuitenkin riittävän hyvin. Lisäksi osakkeiden tuotot ovat riippuvaisia toisistaan niin, että kahden osakkeen välinen korrelaatiokerroin r = 0.6.

Nyt meillä on neljä erilaista sijoittajatyyppiä, jotka toteuttavat erilaista strategiaa sijoituksissaan näihin kolmeen osakkeeseen. Huomioitavaa on tässä, että kukaan ei tiedä varmaksi annettuja tuotto-odotuksia vaan kukin yrittää arvioida niitä omalla tavallaan.

  1. Auvo Arvuuttelija

Auvolla on parempia harrastuksia kuin lukea yritysten tilinpäätöstietoja. Hän kuitenkin lukee sanomalehdestä aina taloussivut ja valitsee niiden tietojen perusteella fiilispohjalta yhden suosikkiosakkeen, johon hän sijoittaa kaiken. Todellisuudessa valtamediassa kerrotut tiedot ovat kaikkien muidenkin sijoittajien tiedossa. Näinollen Auvo ei kykene tekemään keskimääräistä parempia päätöksiä vaan hänen valintansa vastaa osakkeen valitsemista tikkaa heittämällä.

  1. Hannele Hajauttaja

Hannele ei myöskään halua käyttää paljoa aikaa sijoitustoimintaan. Hän haluaa minimoida riskit ja myöntää ettei kykene valitsemaan parhaiten tuottavaa, joten hän jakaa sijoitettavan rahasumman tasaisesti kaikkiin yrityksiin.

  1. Touko Tutkija

Touko lukee tarkkaan yritysten tilinpäätöstiedot ja näkee niistä, että Aatami Oy:llä ei ole edellytyksiä tehdä yhtä hyvää tulosta jatkossa kuin kahdella muulla. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään selvää eroa Beetamin ja Ceetamin välillä, joten hän sijoittaa niihin molempiin.

  1. Keijo Keskittäjä

Keijo vanhana kehäkettuna ymmärtää jokaisen yrityksen bisneslogiikan ja tietää jokaisen yrityksen kilpailuedut sekä yrityskulttuurin. Hän osaa poimia tilinpäätöksestä olennaisimmat luvut ja tehdä tarvittavat matemaattiset laskelmat. Hän näkee Ceetamin selkeästi potentiaalisimpana sijoituskohteena ja sijoittaa kaikki rahat siihen.

Alla on kunkin sijoittajan odotettu tuotto ja riskitaso.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 34
Keijo Keskittäjä 10% 35

Ensimmäisenä nähdään, että Auvon ja Hannelen tuoton odotusarvo on sama, mutta Hannelella on pienempi riski. Huomion arvoista on myös se, että Keijolla on tällä mittarilla sama riski kuin täysin hajauttavalla Hannelella. Sen minkä tässä tapauksessa hajautuksella voittaa, häviää huonommalla tuotto-odotuksen tuomalla ”turvavälillä”.

Nämä tulokset riippuvat siitä, mitä taustaoletuksia valittiin. Vertailun vuoksi samat laskelmat siinä harvinaisessa tapauksessa, että yritysten tuotot olisivat toisistaan riippumattomia, eli korrelaatiokerroin r = 0.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 29
Touko Tutkija 9% 31
Keijo Keskittäjä 10% 35

Nyt useampaan kohteeseen sijoittajat alkaisivat repiä hajautushyötyä pienemmällä riskillä ja pääsisivät nauttimaan kunnolla siitä kuuluisasta ilmaisesta lounaasta.

Meillä oli myös oletus, että kaikkien osakkeiden tuoton vaihtelut olivat samoja. Mikäli uskoo Capital Asset Pricing –teoriaan, jossa tuoton vaihtelu kulkee aina käsikädessä tuotto-odotuksen riskilisän kanssa, keskihajonnat voisivat olla:

Aatami Oy: 17%

Beetami Oy:24%

Ceetami Oy: 30%

Tästä seuraisi sijoittajien riskitasot (korrelaatiokerroin alkuperäinen r = 0.6):

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 37
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 35
Keijo Keskittäjä 10% 37

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Selvä johtopäätös, on että tasaisesti hajauttavan Hannelen strategia on selvästi parempi kuin Auvo Arvuuttelijan, koska sama tuotto-odotus saadaan pienemmällä riskillä. Käytännössä tämä puhuu vähäkuluisen indeksirahaston puolesta ja pisteet talousvalmentaja Martin Paasille. Toisaalta realistisissa skenaarioissa, missä tuotot korreloivat keskenään, Touko saa Hannelea parempaa tuottoa samalla tai pienemällä riskillä. Näin ollen Mika Hyttisen saarnat laadukkaisiin yhtiöihin keskittämisestä eivät ole tuulesta temmattuja.

Salkun hajautuksen optimointi

Ehkäpä Hannelen kannattaisi optimoida eri osakkeiden määrät jotenkin järkevästi painottaen? Harry Markowitz on ystävällisesti laskeskellut portfolioteoriassaan, kuinka optimoidaan sijoitussalkun tuotto ja riski sopivilla painotuksilla. Optimoinnissa on suuressa roolissa tuoton vaihtelut ja korrelaatiot. Todellisessa tilanteessä näitä ei tiedetä vaan kaikki edellä mainittu informaatio pitää arvioida esimerkiksi historiadatan perusteella.

Riskitietoisuus -kirjassaan Gerd Gigerenzer kertoo simulaatiotutkimuksestaan, jossa hän vertaili Markowitzin ohjeilla hajauttavan ja yksinkertaisesti kaikkia osakkeita tasaisesti painottavan sijoitussalkun performanssia. Selvisi että vaatisi taustalle vähintään 500 vuoden tilastoaineisto, jotta tuoton vaihtelut ja korrelaatiot saataisiin arvioitua historiadatasta niin tarkasti, että Markowitzin optimointimenetelmällä saataisiin oleellisia hyötyjä tasaiseen painotukseen verrattuna. Markowitzin portfolioteoria on mielenkiintoista aivojumppaa, mutta käytännössä tunnuslukujen arviointiin liittyvä epävarmuus syö optimoinnin hyödyt.

Omat näkemykset

Järkevä sijoitusstategia riippuu henkilön osaamisesta, ajankäyttömieltymyksistä ja riskinsietokyvystä. Oma suosikkini on Toukon strategia, joka on yhteen yhtiöön keskittämisen ja laajan hajautuksen välimaastossa. ”The absoluuttisen voittajayhtiön” valinta on hankalaa ja aina voi jotain yllättävää tapahtua. Siksi on hyvä, etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Itselleni yritysten analysointi on myös mielenkiintoista puuhaa ja valintojen onnistumisen vertailu esim. ammattilaisten hoitamiin rahastoihin tuo viihdettä harrastukseen.

Itse aloitin sijoittamisen Auvo Arvuuttelijan tyyliin roiskimalla osakesijoituksia vajaavaisilla tiedoilla vähän sinne ja tänne. Näin jälkikäteen katsottuna toimin siis hölmösti, mutta oleellisinta oli että jostain aloittamalla pääsin vauhtiin oppimisprosessissa. Nykyinen sijoitusstrategiani on sekoitus Hannelesta ja Toukosta. Joka kuussa menee automaattisesti pieni sijoitus pohjoismaisiin indeksirahastoihin. Lisäksi teen silloin tällöin suoria osakeostoksia hyvin huolellisesti valikoituihin yrityksiin. Sekä Martin Paasin että Mika Hyttisen opit ovat siis aktiivisesti käytössä.

Tavoite on lopettaa indeksisijoitukset sitten kun tunnen olevani riittävän hyvä yritysten analysoimisessa. Vielä kuitenkin säännölliset indeksiostot suojaavat vajaavaista tietämystäni ja ajankäyttörajoitteitani vastaan.

Ymmärrys on oleellisinta

Sattuma on pohjimmiltaan tiedon puutetta, niinkuin aiemmassa postauksessa havainnollistin. Tietoa voi hankkia aina lisää, jos jaksaa nähdä vaivaa ja tiedon puutetta voi jonkin verran paikata hajauttamalla riskejä. Valitsitpa sitten vaivattoman tai työlään strategian, olellisin neuvo kuuluu: ”Ymmärrä, mihin sijoitat”. Jos valitset osakkeita, perustele itsellesi: ”Miksi yrityksen myymän tuotteet/palvelut käyvät kaupaksi vielä vuosienkin päästä ja miksi juuri tämä yhtiö hoitaa homman kilpailijoitaan paremmin?”

Indeksisijoittajankin on syytä ymmärtää, minkälaisista yrityksistä indeksi pääasiassa koostuu. Esim. Norjan yleisindeksiin sijoittavan on hyvä ymmärtää olevansa vahvasti mukana öljybisneksessä.

Pankin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin luottavien taas pitäisi selvittää: ”Miksi juuri tämä salkunhoitaja kykenee tuottamaan minulle kulujaan enemmän lisäarvoa tulevaisuudessakin verrattuna indeksisijoittamiseen?”. Tämän selvittäminen voi olla kaikista vaikein haaste.

Statistickon steesit:

  • Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää tutkimalla yritystä syvällisesti tai hajauttamalla useaan mahdollisimman vähän toisistaan riippuvaan kohteeseen
  • Mitä enemmän pystyy käyttämään aikaa ns. laatuyhtiöiden tunnistamiseen ja niiden arvonmääritykseen sitä enemmän kannattaa sijoituksia niihin keskittää
  • Indeksirahastot ovat vaivaton ja kuluiltaan edullinen tapa hajauttaa osakesijoitukset
  • Tärkeintä on ymmärtää, mistä sijoituksen mahdolliset tuotot tulevat ja mitkä ovat siihen liittyvät riskit
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail