Rss

  • linkedin

Archives for : Riskien hallinta

Kaupankäynti on treidausta

Tulevaisuus on aina epävarmaa ja on luonnollista että meihin kohdistuu riskinkantokykyämme suurempia riskejä. Koti voi palaa tai maanviljelijän kasvattaman viljan hinta romahtaa kesken kasvatuskauden. Jotta riskiä voi korvausta vastaan jakaa useiden eri toimijoiden jaettavaksi, on rahoitusmarkkinoilla kaupankäynnin kohteena sopimuksia, esim. osakkeita, vakuutuksia ja vakuutusten lailla toimivia johdannaisia kuten optioita ja futuureita.

Tämmöisillä rahoitusvälineillä aktiivisesti kauppaa käyville treidaajille, keinottelijoille, spekulanteille tai miksi nyt ikinä heitä haluaakaan kutsua, usein tarjotaan pahiksen viittaa kun maailmalla tapahtuu jotain ikävää, minkä taustoja ei kunnolla ymmärretä. Toisinaan syytökset ovatkin täysin aiheellisia. Keitä nämä pelurit oikein ovatkaan?

Kaupankäynti riskeillä

Miltä kuulostaisi työpaikka firmassa, jossa palkkaa maksetaan vai silloin kun tuotteita on saatu myytyä jonkin rajan ylittävä määrä? Entä kun etukäteen et voi tietää, paljonko rahaa milloinkin palkkapäivänä tulee? Lisäksi firma menee konkurssiin heti kun sille tulee yksi tappiollinen vuosi. Kiitos yrityksen riskejä kantavien osakkeenomistajien, palkkatyöläiset pystyvät yleensä nukkumaan yönsä vähän rauhallisemmin jopa aloittelevassa firmoissa, missä myytävää tuotetta vielä kehitellään.

Maanviljelijä päättää viljellä keväällä peltoon vehnää, koska sen myyntihinta vaikuttaa sillä hetkellä houkuttelevalta. Mutta koko kesän ajan hän joutuu jännittämään, että mikäli vehnän hinta romahtaakin ennen syksyn sadonkorjuuta, perhe joutuu seuraavaan satokauteen asti näkemään nälkää. Onneksi hän voi ostaa rahoitusmarkkinoilta futuuri-sopimuksia, joissa toinen osapuoli ottaa riskejä kannettavakseen. Mikäli vehnän hinta on syksyllä alle jonkun tietyn raja-arvon, maksaa sopimuksen toinen osapuoli maanviljelijälle rahaa ”sijoitustuottona”.

Vakuutusyhtiöt ovat kaikista selkein esimerkki yrityksestä, jonka toimiala on kaupankäynti riskeillä. Vakuutusyhtiöistä kirjoittamalla alkoi oma bloggarin uranikin. Riskejä kaupittelee jatkuvasti lukuisat muutkin toimijat rahoitusmarkkinoilla erilaisten sijoitustuotteiden muodossa.

Jos on vakuutusyhtiön asiakas tai työntekijänä joskus valinnut kiinteän kuukausipalkan provisiopalkkion sijaan (vaikka jälkimmäisessä parempi potentiaali suuriin tuloihin), ymmärtää että on luonnollista maksaa siitä että saa omia riskejään pienennettyä. Luonnollisesti riskinkantaja pyrkii hinnoittelemaan riskit niin että jää pitkässä juoksussa voitolle vaikka yksittäisenä vuotena voikin joutua maksumieheksi.

Treidaajien strategioita

Kun kymmenisen vuotta sitten kävin aktiivisesti kauppaa urheiluvedonlyöntimarkkinoilla, saattoi oma riskipositio olla jalkapallo-otteluun seuraavanlainen: kaikilla muilla lopputuloksilla tulee voittoa, mutta ennakkosuosikin tasan yhden maalin voitolla tulee tappio. Tällaiseen päätyy esimerkiksi pelaamalla altavastaajan voittoa ja tasapeliä normaaliin eurooppalaiseen tyyliin ja lisäksi ennakkosuosikkia aasialaiseen tasoitusvetoon. Nämä vedot kumoavat toistensa riskejä isolta osin. Ennakkosuosikin yhden maalin voiton todennäköisyys on aika luotettavasti tilastojen avulla arvioitavissa ja siten riski on laskelmoitu. Riski kannattaa ottaa kantaakseen, mikäli saatavilla olevat kertoimet ovat riittävän suuret.

Vastaavasti rahoitusmarkkinoilla pätevimmät treidaajat voivat hyödyntää esim. osake- ja optiomarkkinoiden välisiä epätasapainohintoja niin että useiden riskien kumoutumisen jälkeen jäljelle jäävät pienemmät riskit ovat ymmärrettäviä ja riittävällä tarkkuudella arvioitavissa. Parhaimmillaan riskit saadaan kokonaan kumottua hyödyntämällä saman arvopaperin hintaeroja kahden eri pörssin välillä. Jotkut spekulantit taas ovat poikkeuksellisen taitavia tunnistamaan kun joku osake on hetkellisesti jostain syystä alihinnoiteltu ja myy pian pois hinnalla joka hieman useammin on kalliimpi kuin halvempi. Kukaan ei ole aina oikeassa.

Itse suosin sijoittamisessa passiivisempaa riskien kantamista, joten en ole oikea henkilö tarkemmin kertomaan aktiivisten kaupankävijöiden työkaluboksista. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että menestyminen vaatii vahvaa todennäköisyysmatematiikan ja tietotekniikan taitoja. Talouden lainalaisuuksien ymmärtämisen ja päivittäisen ruudun tuijottamisen ohella. Vaikken itse ole kokenut treidaamista järkeväksi ajan käytöksi kuin hyvin harvoin joissain yrityskauppatilanteessa, on mielenkiintoista kuitenkin vähän seurata sivusta esimerkiksi nimimerkin ”Daytrader” kirjoittamaa blogia ja aktiivisen twiittaajan Jarmo Frimanin (@JarmoFriman) ajatuksia.

Treidaajat reiluuttavat hintoja

Riskinhallintavälineillä käydään kauppaa siinä missä muillakin hyödykkeillä. Myös tavaroiden maahantuojat ostavat sieltä, mistä saavat halvalla ja myyvät siellä missä maksetaan enemmän. Sekä alkuperäinen myyjä, että lopullinen ostaja hyötyvät koska heidän olisi vaikea kohdata toisiaan ilman maahantuojan huseerausta välissä.

Kolmea suurta suomalaista metsäyhtiötä epäiltiin kartellista, eli laittomasta sopimuksesta polkea yhdessä raakapuun markkinahintoja epäluonnollisen alas Suomessa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vasta syytteet (Ylen raportti) . Mikäli tällainen kartelli todellisuudessa tapahtuisi ja pysyisi salassa, olisi metsänkasvattajien kannalta toivottavaa että puukauppa-bisnekseen ilmaantuisi uusi peluri. Tällainen peluri voisi laskea, että hän saisi puut myytyä hintaan X ulkomaille ja vaikka hän tarjoaa metsänkasvattajille selvästi kartellifirmoja parempaa hintaa puutavarasta, hän jäisi kuljetuskustannusten jälkeen voitolle. Sitten kun isojen firmojen kartelli alkaa rakoilemaan ja hekin alkavat tarjoamaan reilumpia hintoja puunkasvattajille, peluri voisi poistua muille markkinoille. Puukauppabisneksessä investoinnit taitavat olla kuitenkin sitä luokkaa, ettei kovin helposti pelurit tule pikaisesti pyörähtelemään.

Erilaiset arvopaperit liikkuvat verkossa kitkattomasti ja kaupankäyntikulut ovat rahoitusmarkkinoilla nykyään pienet, joten matemaattisesti ja tietoteknisesti taitavien pelureiden kannattaa iskeä pieneenkin väliin. Tämä painaa hintojen muodostumisen varsin tehokkaaksi ainakin tällaisen keskivertosijoittajan näkökulmasta. Tehokkaasta hinnanmuodostuksesta hyötyvät monet toimijat.

Esimerkiksi yritys, joka maksaa palkat Suomessa Euroilla, mutta myy tuotteensa pääasiassa USA:ssa, altistuu valuuttakurssiriskille. Yritys on pahoissa ongelmissa, mikäli Euron hinta kallistuu reilusti Dollariin nähden. Yrityksen toimiala ei ole valuuttariskien kantaminen eikä tehdä voittoja valuuttakauppiaana. He haluavat vaan keskittyä ydinbisnekseen ja suojautua turhilta valuuttariskeiltä johdannaisten avulla. On yrityksen omistajien ja työntekijöiden onni, että aina tarvittaessa talousosasto saa reiluilla hinnoilla ostettua rahoitusmarkkinoilta tavitsemaansa valuuttajohdannaista neutralisoimaan turhia riskejä.

Suurin osa meistä ei voi pärjätä treidaajana

Toiset ostavat auton ajaakseen sillä koko 20 vuoden elikaaren, toiset vaihtavat autoaan parin vuoden välein. Molemmat ryhmät tekevät kauppaa silloin tällöin tarpeen mukaan, mutta vain harvojen kannattaa aktiivisesti ostella autoja vain myydäkseen ne kalliimpaan hintaan eteenpäin. Kun markkinoilla on riittävä määrä autokauppiaita aidon kilpailutilanteen synnyttämiseen niin autojen hinnoittelu pysyy suht järkevänä ja satunnaiset kaupankävijät voivat luottaa ettei heitä ainakaan mielinmäärin vedätetä käydessään kauppaa autokauppiaiden kanssa.

Osakesijoittaminen on pitkällä kymmenien vuosien tähtäimellä plussummapeliä (arvonluontiprosessista taustalla puhuin tässä kirjoituksessa), mutta mitä lyhyempi omistusaika oston ja myynnin välillä, sitä lähempänä ollaan nollasummapeliä. Nollasummapelissä voitot tuppaa keräämään aivan terävin kärki ja muut joutuvat maksajiksi. Toki aktiivinen kaupankäynti osakkeilla voi olla myös jännittävä harrastus, mutta ansaitsemismielessä useimpien sijoittajien kannattaa pysytellä kärsivällisenä passiivisen puoleisena toimijana. Samoin kuin autokin ostetaan yleensä pidemmän ajanjakson hyötyjen vuoksi ja vain pieni ryhmä erikoistuneita autokauppiaita myy niitä heti eteenpäin ja elättää kaupankäynnillä itsensä.

Erona autokauppaan tulee vielä se, että käytettyjen autojen kauppias voi sentään luoda jotain lisäarvoja kunnostamalla autoa välissä. Osakemarkkinoilla tätäkään mahdollisuutta ei ole.

Vaarallista spekulointia

Riskiä siirtäviin rahoitustuotteisiin liittyy myös paljon ongelmia. Rahoitustuotteita asuntolainoista monimutkaisiin johdannaisiin käytettiin massiivisesti väärin kymmenen vuoden takaisen USA:n asuntokuplan ja siitä seuranneen romahduksen aikana. Tarinaa kävin jo läpi aiemmassa blogikirjoituksessa, mutta seuraavassa muutama esimerkki:

  • Pienituloiset asunnon ostajat – ottivat velanhoitokykyynsä nähden aivan liian suuria asuntolainoja ja paisuttivat asuntokuplaa
  • Luottoluokittajat – arvioivat pieleen asuntolainoista paketoitujen sijoitustuotteiden riskit joko ammattitaidottomuuttaan tai korruption seurauksena
  • Pankit ja muut suursijoittajat – eivät ymmärtäneet, mitä riskejä ottivat kantaakseen asuntovakuudellisissa velkakirjoissa vaan luottivat sokeasti luottoluokittajien arvioihin
  • Vakuutusyhtiö AIG – piilotteli kauppakumppaneiltaan omia asuntomarkkinoihin liittyviä johdannaisriskejään tytäryhtiössään ja riskien toteutuessa veronmaksajat joutuivat tämän ”too big to fail”–firman (koko talousjärjestelmä olisi vaarassa romahtaa, jos tällaisen firman antaa mennä konkurssiin) tappioita maksamaan.

Näissä esimerkissä tulikin jo kattavasti rahoitustuotteiden väärinkäyttämisen kirjo:

  • Ei oteta kunnolla selvää, mille riskeille altistutaan
  • Otetaan kannettavaksi omaan varallisuuteen nähden liian isoja riskejä
  • Käytetään holtittomasti velkavipua
  • Harhaanjohdetaan muita kaupan osapuolia

Rahoitustuotteiden alkuperäinen tarkoitus on kumota riskejä ja siirtää niitä sellaiselle, jotka pystyvät niitä kantamaan. Hyvät treidarit pyrkivät minimoimaan riskejään ja kantavat lopulta vain laskelmoituja riskejä joiden tappiot pystyvät, jos ei hymyssä suin, niin ainakin naama peruslukemilla maksamaan. Heidän toiminta vakauttaa taloutta ja painaa hintoja lähelle reiluja sellaisia.

Valitettavasti markkinoille ilmaantuu aika-ajoin laumoittain riskeillä sekoilevia sankareita, jotka pyrkivät äkkirikastumaan ottamalla kantokykyään huomattavasti suurempia riskejä. Nämä pilaavat myös fiksujen, pitkäjänteisesti riittävällä varovaisuudella puurtavien, riskinkantajien maineen. Toivottavasti finanssikriisin tapahtumista oltaisiin jotain opittu. ”too big to fail” -firmat eivät kuulu reiluun yhteiskuntaan vaan jokaisella sijoituspäätöksiä tekevällä toimijalla pitää olla oma nahka pelissä. Myös tappioiden realisoituessa.

Statistickon steesit

  • Riskiä siirtävillä rahoitustuotteilla käydään kauppaa siinä missä muillakin hyödykkeillä
  • Hyvillä treidaajilla oman konkurssiriskin minimointi on ensimmäinen tavoite ja tuotto vasta toinen
  • Oman kantokyvyn ylittävien riskien ottaminen äkkirikastumisen toivossa on rahoitustuotteiden väärinkäyttöä
  • Parhammillaan treidaamien auttaa vähentämään riskikeskittymiä ja painamaan hintoja reilummiksi
  • Suurimmalla osalla sijoittajista ei ole mahdollisuuksia pärjätä treidaajana
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Asuntoja ja osakkeita

Kantamiensa riskien ja tuottojen alkuperän ymmärtäminen sijoituksissa on ollut yksi aika-ajoin esiin pulpahteleva teema näissä tuherruksissani viimeisen parin vuoden aikana. Viime marraskuussa kirjoittelin osakesijoittamisen perusolemuksesta ja vertailin eroja spekulatiiviseen raaka-aineiden jemmaamiseen. Tätä aiemmin vertailin omistusasumista vuokralla-asumiseen. Pari viikkoa sitten tehdessäni pientä pintaremonttia (lähinnä isäni apupoikana) sijoitusasunnossani oli hyvä hetki samalla vähän selkeyttää ajatuksiani asuntosijoittamisesta verrattuna osakesijoittamiseen.

Kysymykseen ”Mitä eroa on osake ja –asuntosijoittamisella” vastaukseni kuuluu: perustavalaatuisissa asioissa ei juuri mitään. Nippelitiedoissa on sen verran perkaamista, ettei tämäkään kirjoitus jää yhden kappaleen mittaiseksi. Itselläni on kokemusta osakesijoittamisesta vuodesta 2009 lähtien ja vuokranantajana toimimisesta vuodesta 2011 lähtien. Tarkoitus olisi nyt pysyä mahdollisimman ajattomissa näkemyksissä, ottamatta kantaa siihen, mihin kannattaisi sijoittaa juuri nyt.

Asuntosijoittamista puoltavia tekijöitä

Käydään läpi ensiksi asioita, jotka tekevät (suorasta) asuntosijoittamisesta houkuttelevaa osakesijoittamiseen verrattuna.

Arvonheilunta

On kohtuullisen yleinen näkemys, että osakesijoittaminen on riskialtista asuntosijoittamiseen verrattuna. Mikäli arvonheiluntaa pitää riskin ainoana mittarina niin näin todella vaikuttaa olevan. Alla olevassa kuvaajassa on neljännesvuosittaisia prosentuaalisia arvon muutoksia. Osakkeita edustaa Helsingin yleisindeksi ja asuntoja koko Suomen vanhojen yksiöiden keskimääräiset kauppahinnat Tilastokeskuksen sivuilta. Ajanjaksoksi valikoitui 03/2001 – 09/2016, koska tälle ajanjaksolle löytyi nopeasti koneeltani datat aiemmista omista tutkiskeluistani. Asuntoihin yleensä sijoitetaan osaksi velalla ja osakkaiden taustalla olevia yrityksiäkin pyöritetään tyypillisesti osin velkarahoituksella. Siten vertailun vuoksi piirsin myös vastaavan kuvan yksiöiden arvonvaihtelusta oletuksella, että niihin olisi sijoitettu 50% velkavivulla.

Kuvaajasta huomataan, että todellakin ainakin näin ryppäinä tarkasteltuna osakkeiden arvostus heilahtelee huomattavasti enemmän. Arvonheilahtelu on erityisesti riski suurella velalla sijoittavalle. Konservatiivisempi sijoittaja voi nähdä hinnan vaihtelun mahdollisuutena. Tilapäisistä ongelmista johtuva markkinahinnan lasku on hyvä tilaisuus ostaa laadukasta sijoituskohdetta.

Velkavipu

Asunnoilla on hyvä maine turvallisena lainan vakuutena pankkien näkökulmasta, koska asunnon kanssa on hankala karata ulkomaille velkojia karkuun. Lähtökohtaisesti pankista saakin asuntoa varten laitaa 70%:iin asunnon markkina-arvoon asti. Tämä on yleinen asuntosijoittamista puoltava tekijä osakesijoittamiseen verrattuna.

Hyvä on kuitenkin muistaa, että yritykset yleensä rahoittavat toimintaansa valmiiksi velkarahalla, joten isoa velkavipua ei ole mitään syytäkään osakesijoituksiin käyttää. Lisäksi ainakin itse käyttämäni osakevälittäjä tarjoaa tällä hetkellä tiettyjen varovaisuusehtojen täyttyessä (esim. velkavipu maksimissaan n. 30%) osakkeisiin sijoituslainaa 0.99% korolla. Kohtuuhintainen sijoituslaina ei siis ole pelkästään asuntosijoittajan etuoikeus.

Sijoittaminen on aina riskien kantamista, mutta uhkapeliä sijoitustoiminnasta tekee nimenomaan liiallinen velan käyttö. On syytä käydä tarkkaan Excelissä erilaiset tulevaisuuden skenaariot läpi, ettei ulosottomies kolkuta oveen sitten kun korot nousevat ja omaisuuden arvot laskevat yhtä aikaa.

Velankäytöstä sanottakoon, että kun tietää mitä tekee, niin asunto sijoituskohteena mahdollistaa pitkälle viedyn velkarahan käytön optimoinnin.

Tontti

Markkinahintojen heiluntaa ja suurta velkavipua en henkilökohtaisesti pidä kauhean tärkeänä asuntosijoittamista puoltavana tekijänä, mutta yksi asuntojen kylkiäisenä tuleva asia ansaitsee huomiota. Kaupungistuminen on yksi maailman ja myös Suomen megatrendeistä. Ne kaupungit, jotka

  • nykyään vetävät ihmisiä puoleensa
  • joita jatkuvasti uudistetaan vastaamaan ihmisten nykyaikaisia tarpeita
  • ja omaavat monipuolisen elinkeinorakenteen,

tulevat todennäköisesti jatkossakin vetämään ihmisiä puoleensa. Tällaisista kaupungeista tontin omistaminen on monopoliin verrattavissa oleva erityisoikeus. Kukaan ”kilpailija” ei voi omistamasi sijainnin kohdalle valmistaa uutta tonttia vaikka kysyntä kasvaisi kokoajan. Tässä esimerkissä pelkällä tontilla on päässyt Jyväkylän keskustassa samaan vuokratuottoprosenttiin kuin vastaavan sijainnin rakennuksessa, mutta ilman huolta vuokralaistoiminnan jatkuvasta pyörittämisestä (vuokrasopimus 50v.) tai remonteista. Kuulostaa maistuvalta ainakin omaan korvaani.

Mikäli edesmenneitä talousvaikuttajia Henry Georgea ja Adam Smithiä on uskominen, niin tontin omistaminen on ”epäreilu” etu ellei sitä veroteta riittävän suuresti. Kaupunkia kehitetään verovaroin, mutta kaupungin vetovoiman kasvu sataa maanomistajien laariin. Joitain muutoksia maapohjan verotukseen valtiovarainministeriö on suunnittelemassa vuodeksi 2020 (suunnitelma), mutta lupailee ettei maan verotus kokonaisuutena kasvaisi.

Mikäli asunnon kylkiäisenä tulee osuus tontista houkuttelevassa sijainnissa, on se itselleni ainakin kiinnostusta kohottava olennainen tekijä. Tontin arvonnousu on sellaista mihin aidosti uskon. Pitkällä tähtäimellä rakennuksen arvonnousun varaan en laske mitään omassa toiminnassani. Veikkaan että tilastoissa mahdollisesti näkyvä rakennusten arvonnousu kymmenien vuosien ajanjaksolla koostuu lähinnä inflaatiosta ja ehostamiseen käytetystä rahasta/työstä. Sijainnin eli tontin aidolle arvonousulle taas löytyy aiemmin mainitsemani loogiset perustelut. Tätä hypoteesia Jyväskylän laskuharjoitus aiemmassa postauksessani havainnollistaa, muttei tietenkään todista faktaksi.

Liiketoimintaa siinä missä muukin

Asunnon vuokraus on yksi yrittäjyyden muoto. Siinä kun teollisuusyrityksen pitää ensin investoida kalliiseen tehtaaseen ennen kun voi alkaa pyörittämään bisnestään, vuokranantajan pitää investoida asuntoon, jolla voi alkaa pyörittämään vuokrausbisnestään. Asunto täyttää ihmisen perustavaa laatua olevan perustarpeen, joten se on hyvin defensiivinen, vakaa toimiala. Lisäksi asuminen on kohtuullisen helposti ymmärrettävä toimiala, minkä syystä sen aloittamisessa on pienempi kynnys kuin monen muun toimialan yrittäjyydessä.

Oleellisin ero muuhun yrittämiseen tulee kuitenkin lakisäädöksistä. Verottaja kohtelee vuokraustoiminnasta tulevia tuloja pääomatuloina, eikä bisnekseen vaadita yrityksen perustamista. Vuokranantaja on periaatteessa yrittäjä, mutta ennen mainituista syistä toimialalle on moneen muuhun alaan verrattuna helpompi ryhtyä.

Asuntosijoittamisessa sijoituspäätös tiettyyn kämppään on vasta alkua. Sen jälkeen alkaa sopivan vuokralaisen etsiminen ja asunnon sekä sen laitteiston ehostus aika-ajoin. Toimenpiteitä vaativia riskin realisoitumista (vuokralaisen maksukyvyttömyys, asunnon vahingoittaminen tai muu häiriö) voi tapahtua. Päivittäin toimenpiteitä ei vaadita, mutta yllättäviin aikasyöppö-tapahtumiin pitää varautua.

Mikäli näitä pakollisia hommia ei ole innokas tekemään, voi niitä ulkoistaa. Esimerkiksi vuokralaisen muuttaessa pois, voi valjastaa välitysfirman etsimään uutta. Käsittääkseni on myös olemassa ”avaimet käteen” –palveluita, joissa yritys hoitaa kaikki vuokranantajan vaivat. Tässä on kuitenkin muistettava, että palveluita tarjoavat yritykset ottavan luonnollisesti omat palkkionsa ja itse sijoittajalle jää pienempi siivu riskien siivu tuotosta.

Aloittelevan vuokranantajan kannattaa ehdottomasti sijoittaa pari kymppiä asuntosijoittajan käsikirjaan. Ainakin seuraavia voin suositella: Orava ja Turunen: Osta, vuokraa, vaurastu sekä Kaarto: Sijoita Asuntoihin!. Ammattisijoittaja Harri Huru jakaa myös paljon hyödyllistä osaamistaan blogissaan. Karkeita markkinahinta-arvioita kerrostaloasunnoista voi käydä vapaasti tekemässä allekirjoittaneen kehittämällä ASLA-asuntolaskurilla, kunhan muistaa että sitä ei ole nyt pariin vuoteen päivitetty.

Kaverillani oli kerran vuokranantajana kiireinen liikemies. Kerran joululomaltaan palattuaan kaverini asunnossa alkoi yllättäen rampata remonttimiehiä ja vessa oli tiuhaan tahtiin käyttökiellossa. Vuokranantaja ei ollut nähnyt tarpeelliseksi informoida alkavasta putkiremontista vuokralaista eikä suostunut neuvottelemaan vuokranalennuksesta, vaikka asuminen oli selvästi hankaloitunut.

Tässä kohtaa herääkin kysymys, että miksi ylipäätään vuokraa asuntoja, mikäli ei ole kiinnostunut hoitamaan vuokranantajan hommia. Kiinteistöihin voi sijoittaa myös pörssin kautta ilman vuokranantajan velvollisuuksia. Helsingin pörssistäkin löytyy monenlaisia kiinteistösijoitusyhtiöitä. Seuraavassa joitain esimerkkejä:

  • Investor’s house: asuinhuoneistot
  • Technopolis: toimitilat
  • Citycon: kauppakeskukset
  • Hoivatilat: hoivakodit ja päiväkodit

Kun sijoittaa kiinteistösijoitusyhtiöön niin ammattilaiset hoitavat vuokraustoiminnan ja sijoitukset tulee hajautettua useampaan kiinteistöön. Näin yksittäinen putkiremontti ei suuresti heilauta varallisuutta. Sijoittajalle itselleen jää arvioitavaksi, miten paljon kannattaa tietyn yhtiön osakkeesta maksaa ja tämä on erilainen laskuharjoitus kuin yksittäisen asunnon arvonmääritys.

Alkaisinko asuntosijoittajaksi?

Vuokranantajana toimiminen on kevyt tapa aloittaa kokeilemaan ja oppimaan yrittäjyyttä. Vuokranantajalla on paljon valtaa vaikuttaa omaan menestykseen. Ostokohteiden sekä asuinalueiden analysoinnin, velkatason optimoinnin, vuokralaissuhteiden hoidon, remontoinnin ja taloyhtiövaikuttamisen voi opetella hoitamaan muita paremmin. Asunto on myös käsin kosketeltavaa, kiinteää, omaisuutta mikä voi jossain tuomionpäivän skenaariossa olla hyödyllinen piirre verrattuna osakkeen omistusmerkintään sähköisessä arvo-osuustilillä.

Vai sijoittaisinko osakkeisiin?

Mikäli aika-ajoin toistuvan pakollisen toiminnan sijaan haluaa pelkää sijoituskohteiden analysointiin liittyvää aktiviteettiä oman aikataulun mukaan, niin osakesijoittaminen on silloin sopivampi ratkaisu. Osakesijoittaja etsii yrityksiä hyvillä johtajilla, joiden varaan uskaltaa päivittäisten asioiden hoitamisen uskoa. Kiinteistöjen vuokraus on yksi toimiala muiden joukossa, mihin voi laittaa rahojaan pörssissä. Pörssin kautta rahoja ei tarvitse laittaa kiinni isoina, kymmenien tuhansien, pompseina. Suorissa asuntosijoituksissa kertasijoitukset ovat isoja ja ajallinen hajauttaminen vaikeaa.

Mikäli haluaa saada hajautettua tuottoa säästöilleen mahdollisimman pienellä vaivalla niin kuukausisäästäminen matalakuluisiin indeksirahastoihin tai ETF:in (pörssissä myytäviin rahasto-osuuksiin) on edelleen paras vaihtoehto. Jälkimmäisiä löytyy myös kiinteistöihin sijoittavina versioina.

Muista sijoitusmuodoista

Lopuksi vielä pari sanaa muutamasta pikkuhiljaa suosiotaan kasvattavasta vaihtoehtoisesta tavasta sijoittaa asuntoihin. Tähän mennessä vastaan tulleet pankkien tarjoamat asuntorahastot ovat olleen hallinnointikuluiltaan niin kalliita, ettei niitä voi oikein suositella kenellekään. Eipä niistä tällä kertaa sen enempää.

Markkinoilla on myös yhtiöitä, jotka ostavat kokonaisia kerrostaloja tukkualennuksella ja myyvät yksittäisiä kämppiä eteenpäin sijoittajille. Vaikka niitä mainostetaan ”alle markkinahintaisina”, kannattaa arvonmääritys/vuokratuottolaskelmat hoitaa niissäkin samoin kuin missä tahansa asunnon ostossa. Edulliselle hinnalle voi olla myös syynsä. Esim. firma voi jättää tontin rakennuksen alta itselleen ja uuden taloyhtiön pitää maksaa vuokraa tontista. Ostaja voi myös joutua kantamaan riskiä yksittäisen asunnon kunnosta, mikäli valmiiksi vuokratussa huoneistossa sen kuntoa ei pääse ennen ostoa tarkastamaan. Herkullisiakin diilejä näiden joukosta voi toki löytyä.

Statistickon steeseit

  1. Vuokranantajana toimiminen on kevyt ja useimmille opittavissa oleva tapa kokeilla yrittäjyyttä.
  2. Passiiviseen riskien kantamiseen sijoittaminen yrityksiin on kätevin vaihtoehto. Sijoitussalkku voi osaltaan koostua myös kiinteistösijoitusyhtiöistä, mikäli haluaa olla mukana vuokrausbisneksessä ja hyötymässä hyvien sijaintien (=tonttien) arvonnoususta.
  3. Lähitulevaisuuden markkinahinnan muutoksella spekulointi kannattaa jättää suosiolla niille jotka rakastavat ruudun tuijottamista 24/7 (osakkeet) ja intohimoisille remontti-reiskoille (asunnot).

Kirjoittaja omistaa mainituista yhtiöistä Technopoliksen osakkeita kirjoitushetkellä

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Moraali tarvitsee tuekseen ripauksen riippumattomuutta

Vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä muhinut ja finanssikriisiin päättynyt Yhdysvaltojen asuntokupla perustui hieman yksinkertaistettuina seuraavaan kuvioon: pankit myönsivät holtittomasti asuntolainoja myös pienituloisille ihmisille, rakensivat näistä lainoista vähäriskisen näköisiä monimutkaisia sijoitustuotteita ja kauppasivat näitä eteenpäin muille rahoituslaitoksille ympäri maailmaa. Näin riskit saatiin siirrettyä eteenpäin, mutta itse saatiin välistä mukavat tuotot. Myös ensi kertaa oman kodin saaneet kansalaiset olivat tyytyväisiä unelmansa täyttymisestä. Oltiin tilanteessa, että liian monen henkilön, pankkiireista kiinteistövälittäjiin ja asuntovelallisiin, lyhyen tähtäimen hyvinvoinnin etu oli ylläpitää illuusiota ”asuntojen hinnat voivat vain nousta”.

The Big Short

Elokuva The Big Short on tositapahtumiin perustuva tarina muutamasta omilla tahoillaan toimineista laskelmoivasta tyypistä, jotka tajusivat asuntoluottokuvion paljon ennen kuin se lopulta räjähti käsille lukuisten lainanlyhennysongelmien myötä. Eräs tyypeistä tarjosi tutkimuslöydöksiään tutulle Wall Street Journalin toimittajille, jotta hän voisi paljastaa asioita suurelle yleisölle. Toimittajan urakehitys oli kuitenkin riippuvainen hyvistä suhteista eri toimijoihin Wall Streetillä ja kotona oli pieniä lapsia elätettävänä. Niinpä hän koki jutun liian riskialttiiksi julkaistavaksi.

Riippuvuus ja paksuhäntäiset jakaumat

Seuraava tarina kertoo 100 kotitalouden kylästä. Jokainen kotitalous vaihtaa asuntoa n. joka kymmenes vuosi, joten jokaisella kotitaloudella on yksittäisenä vuonna 10% todennäköisyys että se laittaa asuntonsa myyntiin. Sovitaan, että asuntomarkkinat vielä toimivat mikäli alle puolet kotitalouksista pyrkivät myymään asuntoaan samanaikaisesti. Mutta viimeistään kun 60 kotitaloutta yhtä aikaa yrittää myydä asuntoaan, hinnat romahtavat hallitsemattomasti.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmiset toimivat toisistaan riippumattomasti

Arvioidaan tulevana vuonna asuntoaan kaupustelevien kotitalouksien lukumäärää simuloimalla kyläläisten asunnonmyynti-intoa vuoden aikana 100 000 kertaa. Ensin oletetaan, että kotitaloudet toimivat toisistaan riippumattomasti. Punainen histogrammi kuvaa simuloinnin tulosta. Tilastotieteen suurten lukujen laki sanoo, että riippumattomien toistojen summa lähenee normaalijakaumaa kun toistojen lukumäärä kasvaa. Nyt kuvaajaan on piirretty vertailuin vuoksi sinisellä normaalijakauma, jolla on sama keskiarvo (10) ja keskihajonta (3) kuin todellisella myyjien lukumäärän jakaumalla.

Kuvasta nähdään, että jo 100 kotitaloutta tuo riittävästi toistoja, että normaalijakauma antaa hyvän arvion todellisuudesta. Riskilaskelmat voidaan perustaa normaalijakaumaan ja tässä tapauksessa todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta alkaisi myymään asuntoaan saman vuoden aikana on likimain (7 desimaalin tarkkuudella) 0. Itseasiassa jo lukumäärät yli 25 alkavat olla käytännössä mahdottomia.

Mutta kuinkas me ihmiset todellisuudessa käyttäydytäänkaan? Me otamme jatkuvasti vaikutteita käyttäytymiseemme toisiltamme. Uudet ideat leviävät verkostoissa ja massamediat pystyvät vaikuttamaan isoon joukkoon ihmisiä yhtä aikaa. Tehdäänpä samat simuloinnit niin että lisätään ihmisten käyttäytymiseen riippuvuustekijä. Oletetaankin, että jokaisen kotitalouden myynti-into korreloi kertoimella 0.3 kaikkien muiden kyläläisten kanssa.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmisten myyntipäätökset korreloivat kertoimella 0.3

Nyt keskiarvo on edelleen 10, mutta jakauman muoto on muuttunut. Päälle piirretyllä normaalijakaumalla on sama keskihajonta simuloidun datan kanssa, mutta muoto on täysin erilainen. Lisätty riippuvuustekijä teki jakaumasta niin sanotusti paksuhäntäisemmän. Todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta myy asuntoaan vuoden aikana on nyt 2.8%. Samalle riskille normaalijakaumaan perustuva laskenta antaa vain 0.14%. Naiivi riippumattomuusoletus tuottaisi 20-kertaa liian pienen riskiarvion.

Luottoluokittajien riskianalyysit

Viime vuosikymmenen jenkkien asuntokuplan paisumisen mahdollisti luottoluokittajat. Asuntoluottojen lopulliset riskin kantajat eivät ymmärtäneet kunnolta, mihinkä olivat sijoittaneet. He luottivat luottoluokittajiin, jotka olivat lyöneet AAA-leimat lukuisista asuntolainoista rakennettuihin sijoitustuotteisiin. Nate Silver kertoo kirjassaan The Signal and the Noise radikaalista virheestä, jonka luottoluokittajat olivat riskianalyyseissään tehneet. Eri asuntolainojen vakuutena olleiden asuntojen arvot olivat oletettu toisistaan riippumattomiksi. Mikäli näin olisi niin koko asuntoryppään arvon vaihtelut ehkä noudattaisivat kiltisti normaalijakaumaa.

Eiköhän asuntojen hinnat kuitenkin riipu toisistaan. Ainakin itselleni on vaikea ymmärtää, miksi asuntoni markkina-arvo olisi 200 000€ mikäli naapurissa on myynnissä useita täysin vastaavia asuntoja 150 000€ hintaan. Asiaa ei auta yhtään se, että itse vuosi sitten tulin maksaneeksi asunnostani sen 200 000€. Näin ollen asuntojen pakkomyyntiaaltojen alkaessa pulaan joutuvat myös hyvätuloiset asunnonomistajat, joilla on liikaa velkaa suhteessa varallisuuteensa. Toivottavasti alan ihmiset ovat ottaneet opikseen, pitäisihän nyt luottoluokittajien olla maailman huippuja riskianalyysissä.

Moraali ja palkanmaksu

Big Short elokuvassa vihjailtiin myös toisesta riippuvuusongelmasta luottoluokittajiin liittyen. Luottoluokittajien työntekijöiden palkat lopulta maksavat samat pankit, jotka eniten hyötyvät korkeista luottoluokituksen arvosanoista. Moraalikadon riski on ilmeinen. Epämiellyttäviä riippuvuusssuhteita on paljon muuallakin kuin rahoitusalalla. Esimerkiksi tutkija voi olla hyvin tietoinen, ettei 0.05 rajan alittavien P-arvojen jahtaaminen väkisin tutkimusdatasta ole hyvä tapa edistää tiedettä. Näin on kuitenkin tehtävä, ettei muuten ansiokas tutkimus jäisi julkaisematta tiedelehdessä. Julkaisut kun ovat portti uuteen rahoitukseen ja perheen elättämiseen jatkossakin.

Suojaantuminen moraalikatoa vastaan

Ilmeisesti tästä The Gambler elokuvan kohtauksesta alkunsa saanut käsite ”Fuck you position” tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on riittävästi sijoitusvarallisuutta riippumattomaan elämään. Tässä tilanteessa esim. osakkeiden tuottamat osingot riittävät tarvittaessa kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Tämän olisi hyvä tapahtua vielä riittävällä turvamarginaalilla, koska osinkojen määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Tällaisessa positiossa henkilö voi haistattaa pitkät ja erota mikäli työnantaja pakottaa tekemään jotain mikä on oman moraalinsa vastaista. Itse tahtoisin vielä kuitenkin laajentaa kyseistä käsitettä.

Kuten tässä blogipostauksessani perustelin, sijoitustoiminta on työtä nimeltä riskien kantaminen. ”Fuck you position” on mahdollista kun sinulla on mikä tahansa taito, millä tarvittaessa pystyt elättämään perheesi vaikka potkut tulisikin. Tämän taidon pitäisi tarvittaessa olla hyödynnettävissä toimialalla, mikäli alasi on liikaa yksittäisten toimijoiden vallassa. Kun on olemassa Plan B, voi toimia paremmin korkealla moraalilla vaikkei se oman alansa valtaapitäviä miellyttäisikään. Kyky yritysriskien kantamiseen on yksi takaportti, mutta sitä voisi olla myös kyky työllistyä taksikuskina tai suunnittelemalla nettisivuja. Positio on parhaimmillaan, kun tuloja tulee useasta eri lähteestä yhtä aikaa. Useiden tulonlähteiden tuomasta turvasta sekä ongelmista kirjoittelin aiemmin jo täällä.

Hypoteesi: Kun ihmiset pystyvät pienentämään riippuvuuttaan yksittäisistä yrityksistä tai instituutioista niin…

  • moraalikatoa olisi vähemmän, koska työntekijät uskaltaisivat kieltäytyä moraalittomista ”talon tavoista”?
  • markkinakuplia syntyisi vähemmän ja riskit olisivat helpommin laskettavissa?

Statistickon steesit:

  • Ihmisten toiminta on hyvin paljon toisistaan riippuvaista
  • Toisistaan riippuvaisten tapahtuminen summa voi olla erittäin ”paksuhäntäisesti” jakautunut, mikä vaikeuttaa riskilaskelmia
  • Jotkut riippuvuussuhteet pakottavat ihmisen moraalinsa kanssa ristiriitaisiin tekoihin
  • Oman elämän epämiellyttäviä riippuvuussuhteita voi vähentää hankkimalla erilaisia taitoja perheensä elättämiseen
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Oma maa mansikka, oma koti porkkana

Yksi suosituista väittelyn aiheista suomalaisilla kuuluu: Onko oman asunnon ostaminen sijoitus? Tyypilliset argumentit kuuluvat:

  • Kyllä. Kun asuntolaina on maksettu, käteen jää arvoaan nostanut asunto kun taas vuokralla asuen käteen ei jää mitään.
  • Ei. Oma asunto on kuluerä joka ei tuota rahallista kassavirtaa kotiinpäin, joten se ei ole sijoitus.

Ennen kun kerron oman mielipiteeni asiaan tehdään pikakatsaus tilastoihin. Malttamattomimmat voivat hypätä suoraan lopun steeseihin.

Jyväskylän yksiöiden arvonnousu

Otetaanpa ensiksi käsittelyyn argumentti arvonnoususta. Ensiksi on muistettava, että rahan ostovoima muuttuu vuosien varrella, joten euromääräiset hinnat eri vuosina eivät ole vertailukelpoisia. Näinollen on järkevää tutkia reaalihintoja, joissa inflaation vaikutus on eliminoitu. Otetaan esimerkiksi kerrostaloyksiöt Jyväskylässä. Vuosina 1992-2009 (kyseiseltä aikaväliltä löytyy sekä asunto- että tonttitiedot) Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vanhojen yksiöiden hinnat kasvoivat reaalisesti 1.6 % vuodessa. Tärkeää on huomata, että tämä arvonnousu ei tule ilmaiseksi. Kokosin kahdesta mainiosta suomalaisesta asuntosijoitusoppaasta (Orava ja Turunen sekä Kaarto) jonkinlaista konsensusnäkemystä, kuinka paljon keskimäärin eri remontit maksavat:

Remontti Hinta / neliö
LVIS-saneeraus 700
Katto 70
Julkisivu 300
Parveke 100
Ikkunat 100

Näistä saadaan yhteensä 1270 euroa neliömetriltä. Mikäli jokainen remontin vaikutusaika olisi 50 vuotta, pitäisi rehellisessä kirjanpidossa asunnon arvolle tehdä 1270/50=25.4 euron vuosittainen poisto jokaista neliötä kohti. Neliöhinnan ollessa 3000 euroa tämä tarkoittaisi 0.85% prosentin vuosittaista kustannusta. Tässä ei vielä edes huomioitu kaikkia ajoittain vastaantulevia pintaremontteja ja hissien huoltoja. Näillä tiedoilla uskaltaa sanoa, että vähintään prosentin verran tulee asunnolle huoltokuluja vuosittain. Vaikuttaisi siis, että pääosin asunnon arvonnousu on pitänyt omistajan maksaa omasta kukkarostaan.

Tonttien arvo

Verrataanpa yksiöiden arvonnousua omakotitalotonttien arvonnousuun. Tilastokeskuksen tiedoista Jyväskylää parhaiten kuvaa vuosina 1992-2009 tonttiluokka ”20 000 – 100 000 asukkaan kunnat”. Tämä näyttää 2% vuosittaista reaalista hinnan vuosikasvua. Oleellinen ero rakennuksiin tulee siitä, että tontin arvon kasvaminen/säilyminen ei vaadi huoltotoimenpiteitä.

Tontin ostamista voidaan mielestäni pitää spekulatiivisena, kassavirtaa tuottamattomana, sijoituksena. Tontti ei tuo omassa käytössä kassavirtaa osinkoina tai vuokrina, mutta mikäli se sijaitsee monipuolisen elinkeinorakenteen omaavan kaupungin keskustan ja oppilaitosten läheisyydessä, on ihan positiiviset näkymät hintojen nousulle. Vaikka tontin houkuttelevuus asuinpaikkana laskisikin tulevaisuudessa niin sille voi aina istuttaa vaikka puuta, joten arvo ei ainakaan nollaannu.

Kulutuspäätöksiä ja veroporkkanoita

old_houseMielestäni asuinrakennus on kulutushyödyke. Verrattuna autoon, asunnot säilyttävät arvoaan huomattavasti sitkeämmin, mutta molemmat kuluvat käytössä. Jos omassa asunnossa asumista verrataan vuokralla asumiseen, kyse on samasta asiasta kuin että auton omistamista verrataan leasingautolla ajamiseen. Riippuu tilanteesta kumpi on järkevämpää. Omassa asunnossa asumiseen liittyy kuitenkin veroporkkana, joka monissa rajatapauksessa tekee omistusasumisesta kannattavaa.

Vuokrassa maksetaan vuokranantajalle huoltokulujen lisäksi palkkaa riskien kantamisesta sekä valtiolle menevä siivu pääomaverotuksen muodossa. Omaan asuntoon ei taas kohdistu pääomaveroa, mikä nostaa omassa asumisen houkuttelevuutta. Pääoman sitomisen riskien kantamisestakaan ei tarvitse maksaa muille, joten usein laskelmat päätyvät siihen että omassa asuminen on euroilla laskettuna edullisempaa. Tämä ei ole kuitenkaan universaali totuus. Esim. tämä asuntoja ammattimaisesti vuokraava pariskunta on laskenut, että heidän kannattaa ennemmin asua itse vuokralla ja laittaa omat pääomat kiinni pieniin vuokra-asuntoihin kuin omistaa oma asunto.

Näkemykset

Tilastokatsaus oli hyvin karkea ja luvut vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta ne kuitenkin havainnollistavat näkemystäni, että oma asunto omalla tontilla on:

  • Rakennuksen osalta kulutuspäätös
  • Tontin osalta spekulatiivinen sijoitus

Mielestäni asunnon ostoa voi harkita milloin vaan, jos tavoittelee pienehköä kerrostalohuoneistoa vetovoimaisella paikkakunnalla. Mikäli elämäntilanne muuttuu, tällainen asunto on helppo laittaa vuokralle. Omakotitalon ostamisen näen taas turhan sitovana, jos on nuori ja useita mahdollisia elämänpolkuja on vielä edessä. Työpaikan ja elämäntilanteen muutoksissa riski kahden asunnon loukusta, kiinteistövälittäjien palkkiot ja varainsiirtoverot syövät oman asunnon hyödyt. Mahdollisen oman omakotitalon aika alkaa mielestäni olla käsillä vasta kun jälkikasvulla kouluunmeno kolkuttelee tai on muu syy pultata itsensä tietylle paikkakunnalle.

Riskinhallintaa

Useilla suomalaisilla kaikki varallisuus on kiinni omassa asunnossa. Tämä on riskien hallinnan kannalta ikävä tilanne. Riski on myös usein toteutunut muuttotappiopaikkakunnilla, missä omakotitalojen vakuusarvo pankin näkökulmasta on pyöreä nolla. Tämä Hesarin artikkeli viikko sitten käsitteli tätä asiaa. Nuorena kannattaa kyllä mahdollisimman aikaisin alkaa sijoittamaan pienillä summilla osakkeisiin/rahastoihin, mitkä eivät rajoita menoa kun maailman tuulet alkavat kutitella. Omaa asuntoa ehtii kyllä miettiä sitten kun paremmin jo tietää, mitä elämältä haluaa ja varallisuutta pesämunaksi on hieman kertynyt.

Statistickon steesit

  • Asuminen omassa rakennuksessa on kulutuspäätös, johon liittyy veroporkkana verrattuna vuokralla asumiseen
  • Oma tontti on spekulatiivinen sijoitus
  • Koko omaisuuden laittaminen kiinni yhteen kohteeseen ei ole hyvää riskinhallintaa ja riippuen elämäntilanteesta vuokranantajalle joskus kannattaa maksaa riskien kantamisesta

Tutki hintojen kehitystä omalla asuinalueellasi Tilastokeskuksen tietopalvelussa:

Vanhojen asuntojen hinnat

Omakotitalotonttien hinnat

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hajauttaminen osakesijotuksissa

investingUuden kirjansa myötä paljon mediassakin viihtynyt sijoituskirjailija Mika Hyttinen on tullut tunnetuksi filosofoimisesta sijoittajalegenda Warren Buffetin tyyliin. Pääviesti on ollut, ettei osakesijoituksia pidä roiskia sinne tänne vaan tulee keskittää sijoitukset muutamaan kaikista laadukkaimpaan yritykseen. Ostoksia tehdään kuitenkin vain silloin kun niitä saa tuotto-odotuksiin nähden kohtuullisen edulliseen hintaan. Mikan ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Talousvalmentaja Martin Paasi turinoi opettavasti ja viihdyttävästi talousasioista Rahapodi -webcastissä. Hän suosittelee olemaan vaivaamatta päätään yhtiöiden valikoimisella ja hajauttamaan yhtiöriskiä sijoittamalla vähäkuluisiin indeksirahastoihin (esim. Helsingin pörssin yleisindeksiä seuraava rahasto) varmistaen näin osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

Onko nyt sitten parempi hajauttaa vai keskittää? Tähän kysymykseen yritän riskinhallinnan näkökulmasta vastata. Kurssien liikkeiden arvaileminen lyhyellä, alle vuoden, tähtäimellä ei ole kummakaan mestarin mielenkiinnon kohteena ja tässäkin pohditaan vain pitkäjänteistä ”osta ja omista” -sijoittamista.

Kolme yhtiötä, neljä sijoittajaa

Ennen kun voidaan sijoittamisen riskejä tutkiskella, pitäisi riski määritellä. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä. On paljon erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa mitata sijoittamisen riskiä, mutta käytetään tässä seuraavaa mittaria: riski = tappiollisten sijoitusvuosien lukumäärä keskimäärin sadan vuoden aikana

Olkoon meillä seuraavat kolme yritystä ja niihin liittyvät sijoittajan odotetut vuosituotot päivän kurssilla:

  • Aatami Oy: 6%
  • Beetami Oy: 8%
  • Ceetami Oy: 10%

Käytetään laskelmassa oletusta, että kaikkien yritysten toteutuvat tuotot vaihtelevat siten, että keskihajonta on 25%-yksikköä ja tuotot noudattavat normaalijakaumaa. Käytännön sovelluksissa normaalijakauman käyttäminen oletuksena on kyseenalaista, koska se aliarvioi suurten romahdusten ja supernousujen todennäköisyyttä. Tähän esimerkkiin se sopii kuitenkin riittävän hyvin. Lisäksi osakkeiden tuotot ovat riippuvaisia toisistaan niin, että kahden osakkeen välinen korrelaatiokerroin r = 0.6.

Nyt meillä on neljä erilaista sijoittajatyyppiä, jotka toteuttavat erilaista strategiaa sijoituksissaan näihin kolmeen osakkeeseen. Huomioitavaa on tässä, että kukaan ei tiedä varmaksi annettuja tuotto-odotuksia vaan kukin yrittää arvioida niitä omalla tavallaan.

  1. Auvo Arvuuttelija

Auvolla on parempia harrastuksia kuin lukea yritysten tilinpäätöstietoja. Hän kuitenkin lukee sanomalehdestä aina taloussivut ja valitsee niiden tietojen perusteella fiilispohjalta yhden suosikkiosakkeen, johon hän sijoittaa kaiken. Todellisuudessa valtamediassa kerrotut tiedot ovat kaikkien muidenkin sijoittajien tiedossa. Näinollen Auvo ei kykene tekemään keskimääräistä parempia päätöksiä vaan hänen valintansa vastaa osakkeen valitsemista tikkaa heittämällä.

  1. Hannele Hajauttaja

Hannele ei myöskään halua käyttää paljoa aikaa sijoitustoimintaan. Hän haluaa minimoida riskit ja myöntää ettei kykene valitsemaan parhaiten tuottavaa, joten hän jakaa sijoitettavan rahasumman tasaisesti kaikkiin yrityksiin.

  1. Touko Tutkija

Touko lukee tarkkaan yritysten tilinpäätöstiedot ja näkee niistä, että Aatami Oy:llä ei ole edellytyksiä tehdä yhtä hyvää tulosta jatkossa kuin kahdella muulla. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään selvää eroa Beetamin ja Ceetamin välillä, joten hän sijoittaa niihin molempiin.

  1. Keijo Keskittäjä

Keijo vanhana kehäkettuna ymmärtää jokaisen yrityksen bisneslogiikan ja tietää jokaisen yrityksen kilpailuedut sekä yrityskulttuurin. Hän osaa poimia tilinpäätöksestä olennaisimmat luvut ja tehdä tarvittavat matemaattiset laskelmat. Hän näkee Ceetamin selkeästi potentiaalisimpana sijoituskohteena ja sijoittaa kaikki rahat siihen.

Alla on kunkin sijoittajan odotettu tuotto ja riskitaso.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 34
Keijo Keskittäjä 10% 35

Ensimmäisenä nähdään, että Auvon ja Hannelen tuoton odotusarvo on sama, mutta Hannelella on pienempi riski. Huomion arvoista on myös se, että Keijolla on tällä mittarilla sama riski kuin täysin hajauttavalla Hannelella. Sen minkä tässä tapauksessa hajautuksella voittaa, häviää huonommalla tuotto-odotuksen tuomalla ”turvavälillä”.

Nämä tulokset riippuvat siitä, mitä taustaoletuksia valittiin. Vertailun vuoksi samat laskelmat siinä harvinaisessa tapauksessa, että yritysten tuotot olisivat toisistaan riippumattomia, eli korrelaatiokerroin r = 0.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 29
Touko Tutkija 9% 31
Keijo Keskittäjä 10% 35

Nyt useampaan kohteeseen sijoittajat alkaisivat repiä hajautushyötyä pienemmällä riskillä ja pääsisivät nauttimaan kunnolla siitä kuuluisasta ilmaisesta lounaasta.

Meillä oli myös oletus, että kaikkien osakkeiden tuoton vaihtelut olivat samoja. Mikäli uskoo Capital Asset Pricing –teoriaan, jossa tuoton vaihtelu kulkee aina käsikädessä tuotto-odotuksen riskilisän kanssa, keskihajonnat voisivat olla:

Aatami Oy: 17%

Beetami Oy:24%

Ceetami Oy: 30%

Tästä seuraisi sijoittajien riskitasot (korrelaatiokerroin alkuperäinen r = 0.6):

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 37
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 35
Keijo Keskittäjä 10% 37

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Selvä johtopäätös, on että tasaisesti hajauttavan Hannelen strategia on selvästi parempi kuin Auvo Arvuuttelijan, koska sama tuotto-odotus saadaan pienemmällä riskillä. Käytännössä tämä puhuu vähäkuluisen indeksirahaston puolesta ja pisteet talousvalmentaja Martin Paasille. Toisaalta realistisissa skenaarioissa, missä tuotot korreloivat keskenään, Touko saa Hannelea parempaa tuottoa samalla tai pienemällä riskillä. Näin ollen Mika Hyttisen saarnat laadukkaisiin yhtiöihin keskittämisestä eivät ole tuulesta temmattuja.

Salkun hajautuksen optimointi

Ehkäpä Hannelen kannattaisi optimoida eri osakkeiden määrät jotenkin järkevästi painottaen? Harry Markowitz on ystävällisesti laskeskellut portfolioteoriassaan, kuinka optimoidaan sijoitussalkun tuotto ja riski sopivilla painotuksilla. Optimoinnissa on suuressa roolissa tuoton vaihtelut ja korrelaatiot. Todellisessa tilanteessä näitä ei tiedetä vaan kaikki edellä mainittu informaatio pitää arvioida esimerkiksi historiadatan perusteella.

Riskitietoisuus -kirjassaan Gerd Gigerenzer kertoo simulaatiotutkimuksestaan, jossa hän vertaili Markowitzin ohjeilla hajauttavan ja yksinkertaisesti kaikkia osakkeita tasaisesti painottavan sijoitussalkun performanssia. Selvisi että vaatisi taustalle vähintään 500 vuoden tilastoaineisto, jotta tuoton vaihtelut ja korrelaatiot saataisiin arvioitua historiadatasta niin tarkasti, että Markowitzin optimointimenetelmällä saataisiin oleellisia hyötyjä tasaiseen painotukseen verrattuna. Markowitzin portfolioteoria on mielenkiintoista aivojumppaa, mutta käytännössä tunnuslukujen arviointiin liittyvä epävarmuus syö optimoinnin hyödyt.

Omat näkemykset

Järkevä sijoitusstategia riippuu henkilön osaamisesta, ajankäyttömieltymyksistä ja riskinsietokyvystä. Oma suosikkini on Toukon strategia, joka on yhteen yhtiöön keskittämisen ja laajan hajautuksen välimaastossa. ”The absoluuttisen voittajayhtiön” valinta on hankalaa ja aina voi jotain yllättävää tapahtua. Siksi on hyvä, etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Itselleni yritysten analysointi on myös mielenkiintoista puuhaa ja valintojen onnistumisen vertailu esim. ammattilaisten hoitamiin rahastoihin tuo viihdettä harrastukseen.

Itse aloitin sijoittamisen Auvo Arvuuttelijan tyyliin roiskimalla osakesijoituksia vajaavaisilla tiedoilla vähän sinne ja tänne. Näin jälkikäteen katsottuna toimin siis hölmösti, mutta oleellisinta oli että jostain aloittamalla pääsin vauhtiin oppimisprosessissa. Nykyinen sijoitusstrategiani on sekoitus Hannelesta ja Toukosta. Joka kuussa menee automaattisesti pieni sijoitus pohjoismaisiin indeksirahastoihin. Lisäksi teen silloin tällöin suoria osakeostoksia hyvin huolellisesti valikoituihin yrityksiin. Sekä Martin Paasin että Mika Hyttisen opit ovat siis aktiivisesti käytössä.

Tavoite on lopettaa indeksisijoitukset sitten kun tunnen olevani riittävän hyvä yritysten analysoimisessa. Vielä kuitenkin säännölliset indeksiostot suojaavat vajaavaista tietämystäni ja ajankäyttörajoitteitani vastaan.

Ymmärrys on oleellisinta

Sattuma on pohjimmiltaan tiedon puutetta, niinkuin aiemmassa postauksessa havainnollistin. Tietoa voi hankkia aina lisää, jos jaksaa nähdä vaivaa ja tiedon puutetta voi jonkin verran paikata hajauttamalla riskejä. Valitsitpa sitten vaivattoman tai työlään strategian, olellisin neuvo kuuluu: ”Ymmärrä, mihin sijoitat”. Jos valitset osakkeita, perustele itsellesi: ”Miksi yrityksen myymän tuotteet/palvelut käyvät kaupaksi vielä vuosienkin päästä ja miksi juuri tämä yhtiö hoitaa homman kilpailijoitaan paremmin?”

Indeksisijoittajankin on syytä ymmärtää, minkälaisista yrityksistä indeksi pääasiassa koostuu. Esim. Norjan yleisindeksiin sijoittavan on hyvä ymmärtää olevansa vahvasti mukana öljybisneksessä.

Pankin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin luottavien taas pitäisi selvittää: ”Miksi juuri tämä salkunhoitaja kykenee tuottamaan minulle kulujaan enemmän lisäarvoa tulevaisuudessakin verrattuna indeksisijoittamiseen?”. Tämän selvittäminen voi olla kaikista vaikein haaste.

Statistickon steesit:

  • Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää tutkimalla yritystä syvällisesti tai hajauttamalla useaan mahdollisimman vähän toisistaan riippuvaan kohteeseen
  • Mitä enemmän pystyy käyttämään aikaa ns. laatuyhtiöiden tunnistamiseen ja niiden arvonmääritykseen sitä enemmän kannattaa sijoituksia niihin keskittää
  • Indeksirahastot ovat vaivaton ja kuluiltaan edullinen tapa hajauttaa osakesijoitukset
  • Tärkeintä on ymmärtää, mistä sijoituksen mahdolliset tuotot tulevat ja mitkä ovat siihen liittyvät riskit
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Itsensä tuhoaminen riskejä piilottelemalla

Kun ammattimainen vedonlyönti oli isossa roolissa elämässäni, kaverini kerran kysyi: ”Käytätkö tuplaus-menetelmää?”. En oikein ymmärtänyt, mistä on kyse joten sain tarkennuksen: ”Pelataan esimerkiksi kasinolla rulettia laittamalla ensin euron panos punaiselle. Jos osutaan, saamme panoksen kaksinkertaisena takaisin ja jäämme euron voitolle. Jos häviämme, teemme saman uudestaan mutta tuplapanoksella. Mahdollinen voittomme on neljä euroa ja kun tästä vähennetään panostuksemme 1+ 2 = 3 €, jäämme euron voitolle. Mikäli emme vieläkään voita niin jatkamme tätä aina panos tuplaten niin kauan kunnes osumme ja lopulta jäämme väistämättä euron voitolle.”

RulettiKoska olen törmännyt tähän menetelmään useammankin tahon mainitsemana, on ilmeistä että jotkut tätä oikeasti käyttävät. Hieman tutkittuani, tälle panostustaktiikalle löytyi nimikin: Martingale. Psykologiset kokeetkin (aiemmin käsittelemäni Kahnemanin tutkimukset) osoittavat, että ihmisellä on jo luontainen taipumus panoksien kasvattamiseen tappioiden jälkeen. Tässä kirjoituksessa kuitenkin näytän, minkä takia tähän tyyliin panoksiaan elämässä ei pitäisi asetella. Kyseessä on riskin piilottamista ennen lopullista romahtamista.

Todennäköisyydet eivät ole puolellamme

Tehdään esimerkkilaskelma. Olkoon meillä pelikassaa 4095€ verran (valitsin tällaisen luvun, että tulokset olisivat tasalukuja). Kasinon maksimipanos saattaisi todellisuudessa sotkea strategian toteuttamista, mutta jätetään se nyt huomiotta. Kyseinen pelikassa riittää 11 peräkkäiseen panoksen tuplaamiseen. Niin kauan kaikki on siis hyvin, kunnes tulee 12 mustaa tai vihreää peräkkäin. Ruletissahan on 18 punaista numeroa, 18 mustaa numeroa ja yksi vihreä nolla, jolla talo voittaa aina. Katastrofi tapahtuu siis kerran 2974:sta pelisarjasta:

  \frac{1}{ (19/37)^{12}} \approx 2974

Kun pelaamme 2974 pelisarjaa Martingalella, keskimäärin voitamme 2973 kertaa 1€ ja yhden kerran häviämme 4095€. Tämä esimerkki havainnollistaa faktaa, että todennäköisyyksiä ei voi huijata panostussysteemillä.

Kun todennäköisyydet ovat puolellamme

Entäpä jos pelin todennäköisyydet olisivat puolellamme? Olisiko tämä silloin hyvä panostustaktiikka? Muutetaan tilannetta niin että kasinon ruletissa on valmistusvirhe ja nolla on vahingossa maalattu punaiseksi. Nyt ruletin 37 numerosta 19 on meille suosiollisia punaisia joten voittotodennäköisyytemme on 19/37 = 51.3%. Olkoon meillä viisi peluria, joista jokainen pelaa punaista suosivaa rulettia 4000€:n aloituspelikassalla. He haluavat voittaa joka päivä 5 euroa, ja tämä vaatii 5 onnistunutta Martingale-sarjaa (yksi sarja päättyy yhden euron voitolle jäämiseen) päivässä.

Ruletti_graafi_martingaleEn laittanut kavereita tällä kertaa todellisuudessa toteuttamaan strategiaa, vaan annoin läppärin simuloida viidelle pelaajalle (kuvattu eri väreillä) pelitulokset. Kuten kuvaajasta nähdään, pelit tuottavat jokaisella täysin yhdenmukaista tasaista 5€:n päivätuottoa, kunnes jossain vaiheessa pelätty, liian monen peräkkäisen mustan numeron putki tiputtaa pelikassan nollille. Huonoin säkä oli Mustalla pelaajalla, jonka systeemi kosahti n. 500:n päivän jälkeen. Rouva Sininen oli taas onnekkain pysyessään rulettipöydässä n. 5500 päivää, eli 15 vuotta.

Parempi panostustaktiikka

Ruletti_graafi_prossaKatsotaan sitten kuinka näille pelureille olisi käynyt, jos he olisivat pyöräyttäneet tasan samat luvut ruletista, mutta panostustaktiikka olisi ollut ”1% osuus pelihetken pelikassasta, mutta maksimissaan 2000€”. Kellyn kaavan avulla optimoitu suhteellinen osuus olisi tässä tapauksessa 2.7% pelikassasta, mutta ollaan hieman varovaisempia. Nyt pelaajat joutuvat sietämään lyhyen ajanjakson satunnaisvaihtelua päivätuloksissaan, mutta kukaan ei täysin romahda. Tappioputkessa pelikassan pienentyessä panoksetkin tippuvat samassa suhteessa ja aina on olemassa pohja uudelle nousulle.

Totaaliromahtamisen välttämisen lisäksi, ”yhdellä prosentilla” panostaminen on myös pitkällä tähtäimellä hyvin tuottoisaa. Kaikista onnekkain pelaaja (Sininen) sai Martingale-taktiikalla kartutettua kasaan reilu 30000€ ennen romahtamistaan. Prosentti-taktiikalla panostaen hänellä olisi omaisuuttaa jo 1.75 miljoonaa ja matka vaan jatkuisi.

Panostustaktiikoiden vertailu

Käyttäten Nassim Talebin ”Antifragile” kirjassa määrittelemä termistöä, Martingale-panostussysteemi on hauras. Siitä on keinotekoisesti eliminoitu lyhyen tähtäimen satunnaisvaihtelu, mutta vastapainoksi järjestelmä romahtaa ennemmin tai myöhemmin piilotetun jättiriskin takia. Romahtamisen estäisi vain äärettömän suuri pelikassa ja kasino, joka on valmis ottamaan rajattoman suuria panoksia vastaan.

Pieneen prosentuaaliseen kassan osuuteen perustuva panostussysteemi on elinvoimainen. Siihen liittyy paljon satunnaisvaihtelua lyhyellä tähtäimellä. Edellisessä esimerkissä Rouva Sinisellä on päivästä 5000 alkaen n. vuoden mittainen, varmasti ikuisuudelta tuntuva, jakso niin että suunta on alaspäin. Hän kuitenkin kestää satunnaisvaihtelun ilman täyttä tyrmäystä ja kykenee pitkänkin tappioputken jälkeen uuteen nousuun. Aika on sen ystävä.

Oma mottoni on: ”Seurauksiltaan pienet riskit siedetään, kun palkkio on kohdillaan ja isoilta riskeiltä suojaudutaan”. Martingale toimii juuri päinvastoin.

Elämä kasinon ulkopuolella

Kun siirrytään täsmällisen matematiikan kasinoympäristöstä todelliseen, mutkikkaampaan maailmaan, panoksien korottamisesta tappioiden jälkeen tulee vieläkin huonompi toimintamalli:

Esim.1. Osakesijoittaminen

Ostan Yrityksen osakkeita mielestäni erittäin edullisesti tuottopotentiaaliin nähden. Yllätyksekseni viikon päästä osakkeen kurssi on laskenut vieläkin alemmaksi, vaikka tietääkseni mikään ei ole Yrityksessä muuttunut. Lisäsijoitus voi olla paikallaan, mutta sijoitettavan rahamäärän kanssa on syytä olla varovainen. Ruletissa tiedettiin, että kaikki satunnaisvaihtelu on aitoa A-luokan (määritelty tässä postauksessa) satunnaisuutta. Järkeni vastainen osakekurssin laskukin voi olla merkityksetöntä kohinaa, esim. joku suursijoittaja on pikaisesti tarvinnut rahaa helikopterikauppoihin ja laittanut osakkeita reilulla kädellä myyntiin. Mutta nyt on myös kasvanut mahdollisuus, että Yritykseen kohdistuu joku uusi riskitekijä, mitä en ole itse huomannut. Jotkut toimijat markkinoilla taas tämän ehkä tiedostavat ja siksi myyvät osakkeitaan näennäisen halvalla.

Esim. 2. Korttirinki 1950-luvun tukkikämpällä

Pelaan rahasta toisen tukkiäijän kanssa tikkiä, kurkkua tai jotain muuta lähes kokonaan tuuriin perustuvaa korttipeliä. Tappioputkeni voi selittyä huonon tuurin lisäksi sillä, että vastapeluri on huijari ja panokset on parempi pitää pienenä, ettei illalla harmittaisi kuin Kummelin Keijoa.

Oletko kuullut vanhan kansan tarinoita, joissa isäntä on tukkikämpällä hävinnyt vedonlyönnissä tai korttipelissä koko talonsa? Itselleni heräsi epäilys: onkohan Martingale ja pakkomielle jäädä päivän päätteeksi edes omilleen syynä näissä surullisissa kohtaloissa? Häviäminen on tärkeä taito.

Statistickon steesit:

  1. Panosten korottaminen tappioiden jälkeen on huono idea kasinoympäristössä ja vielä huonompi idea kasinon ulkopuolella, missä kaikkia riskejä ei tunneta
  2. Satunnaisvaihtelun keinotekoinen piilottaminen johtaa helposti hauraaseen, jossain vaiheessa romahtavaan, systeemiin
  3. Menestyminen rahapeleissä vaatii riskinhallinnan ja todennäköisyyslaskennan osaamista sekä jatkuvaa satunnaisvaihtelun sietämistä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Useat tulonlähteet

Vossikka

Vossikka

Teknologia kehittyy ja maailma muuttuu kokoajan. Taxi-kuskit ovat tällä hetkellä huolissaan työpaikkojensa puolesta ja protestoivat Uber-kuskeja vastaan. Muistaakohan kukaan, että taxi-autoilijoiden ammattikunta on aikoinaan kaapannut markkinat vossikkakuskeilta?

 Useat tulonlähteet tulevaisuuden turvana

Kehitykseen kuuluu luonnollisena se, että joillekin töille on jatkossa vähemmän tarvetta ja tilalle tulee uusia ammatteja. Koska elämme sattuman sekoittamassa maailmassa, on vaikea ennustaa, mikä on oman nykyisen ammattiosaamisen kysyntä 10 vuoden päästä.

Kannatan ajatusta, että olisi hyvä olla useita tulonlähteitä, jolloin on paremmin suojautunut maailman muutoksien tuomia riskejä vastaan. Helpoin tapa sivutienesteille, mikä itselleni tulee mieleen, on aloittaa säännöllinen sijoittaminen vähäkuiluisiin indeksirahastoihin ja päästä näin käsiksi passiivisiin sijoitustuloihin. Tästä löytyy esimerkki edellisestä postauksestani. Toisille taas sopii paremmin asuntosijoittaminen, mikä tosin vaatii hieman enemmän aktiivisuutta ja isompaa kertasijoitusta.

Menestyspotentiaalin ja itsensä kehittämisen puolesta houkuttelevin vaihtoehto on yrityksen perustaminen ja pyörittäminen palkkatyön ohessa. Nykypäivänä verkkokaupan pystyttäminen ei edes vaadi kovin suuria alkuinvestointeja. Oma yrittäjätaipaleeni alkoi aikoinaan tällaisen verkkokaupan merkeissä. Tosin aikaa joutuu jostakin repimään ja yrittäminen usein kannattaakin aloittaa yhdessä luotettavan kumppanin kanssa, että saa työtaakkaa sekä ajatuksia jaettua.

Moni varmasti ajattelee, että sekä sijoittaminen että yrittäminen on riskialtista. Tottahan se on, mutta omasta mielestäni on vielä riskialttiimpaa, jos koko elämä roikkuu yhden työpaikan varassa. Suomessa sosiaaliturva tuo kyllä toimeentulon puolesta riittävän turvan yhden työn vakituisille työntekijöille, mutta riskinä on oman elämän päätäntävallan valuminen työnantajan ja sosiaaliviranomaisten käsiin. Pomolla on aina valta antaa potkut, mutta sivubisnes antaa myös työntekijälle vallan siirtyä satsaamaan omaan bisnekseen jos tuntuu, että pitää päästä vaihtamaan maisemaa.

Omat tulonlähteeni

Itselläni tulojen jakautuminen on hieman mennyt överiksi. Laskeskelin, että viimeisen kolmen vuoden aikana kuudella eri tulonlähteellä on ollut jonkinlainen rooli itseni elättämisessä. Jonkinlainen fokusoituminen voisi olla jatkossa paikallaan. Nyt kesäloman kynnyksellä olenkin vähän pureskellut menneiden vuosien bisneksieni hyviä ja huonoja puolia.

1. Yrittäjyys

Yrittäjänä on mahdollisuus saavuttaa oikeasti jotain merkittävää. Se tuo mahdollisuuden työllistää ja olla tärkeä palanen yhteiskuntaa. Vastuu on myös iso eikä virheitä voi täysin välttää. Mutta tyytyväisen asiakkaan palaute korvaa kyllä helposti pettymysten hetket. Saimme juuri Statistin kotisivut uuteen uskoon ja tällä ilmeellä lähdemme ottamaan selvää, missä ensi syksynä data-analyysiosaaminen kohtaa maailman tarpeet.

2. Sijoittaminen

Sijoittaminen avaa portit passiivisille osinko/vuokratuloille. Tämä mahdollistaa haaveen ”taloudellinen riippumattomuus jo ennen virallista eläkeikää” saavuttamisen. Tosin huonolla riskienhallinnalla ja tunteiden vallassa elämisellä sijoittaminen voi myös tärvellä oman talouden. Sijoittaminen tarjoaa analyyttisia haasteita ja omia tuloksiaan voi vertailla tunnettujen ”gurujen” kanssa. Erityisesti osakesijoittaminen on avannut silmät siitä, mitä ympärillä maailmassa oikeasti tapahtuu. Se on myös motivoinut ottamaan selvää historiasta, mikä taas luo pohjaa mielenkiintoisille keskusteluille erilaisten ihmisten kanssa. Sijoittaminen tulee taatusti olemaan vahvasti mukana elämässäni jatkossakin.

3. Akateeminen tutkimus

Tällä hetkellä en ole mukana aktiivisesti missään akateemisessa tutkimuksessa. Olen ollut hieman kriittinen tieteellisten artikkeleiden julkaisuprosesseja kohtaan, mutta ne vaikuttavat kehittyvän parempaan suuntaan. Tiedon kaivaminen sekä jakaminen on lähellä sydäntäni ja olen edelleen avoin mielenkiintoisille tutkimuskohteille.

4. Urheiluvedonlyönti

Urheilu on aina ollut läheinen osa elämääni ja siihen liittyvä data-analyysi on kiehtovaa. Vuosikymmen sitten rahan tekeminen nettivedonlyönnissä onnistui vähän yksinkertaisemmallakin matematiikalla, mutta nykypäivänä tehostuneilla markkinoilla analyysitaidot joutuvat tositestiin. Nostankin nöyrästi hattua niille, jotka elättävät itsensä pelkällä vedonlyönnillä ilman sisäpiiritietoa. Itselläni rahkeet riittävät tällä hetkellä vain tiettyjen erikoistilanteiden ja itseäni viisaampien näkemyksen hyödyntämiseen. Vedonlyöntiharrastukseen liittyy matsin katsomiseen yhdistettynä elämyksiä tuova jännitysmomentti ja aionkin pitää sen mukana harrastuksena ilman isoja tuotto-odotuksia. Jokainen plussamerkkinen euro on kotiinpäin.

5. Nettipokeri

Pokerin pelaaminen (itselläni nopeat ”sit and go” -turnaukset) tyydyttää kilpailuviettiä ja pelaamiseen keskittyminen on erinomainen tapa tyhjentää päätä kaikesta muusta epämääräisestä hälinästä. Menestys ei kuitenkaan ole ollut enää viime vuosina huipputasolla. Edellisen kolmen vuoden sijoitetun pääoman tuotto on +0.8 %. Se ei ole riittävä korvaus stressistä, mikä tulee pokeritulojen hurjasta vaihtelusta. Nettipokeri on myös yksinäistä ja isoina annoksina puuduttava harrastus, enkä halua tehdä sitä niin paljon että nykyisellä tuotto-odotuksella vuositulot olisivat varmasti positiiviset (todennäköisyys tehdä neljän tuhannen vuosittaisella turnaustahdilla ja 0.8 % tuotto-odotuksella positiivinen vuositulos on vain 62 %). Trendi vaikuttaa olevan, että vastustajien taso vaan kovenee vuosi vuodelta, joten ilman huomattavia satsauksia lisäkouluttautumiseen ei omassa tapauksessani ole kyse kovin kannattavasta bisneksestä.

En olevielä valmis ripustamaan korttipakkaa täysin naulaan, mutta jatkossa keskitän pelaamisen vain aikoihin kun tuotto-odottama on väliaikaisesti poikkeuksellisen korkea esim. pelifirman tarjoaman bonuksen vuoksi.

6. Tilastotieteeen opetus yliopistokurssilla

Perusasioiden opettaminen on varsin helppo työ, kun materiaalit ja prosessit ovat vuosien varrella kehittyneet toimiviksi. Kolikon kääntöpuolena työ tulisi jatkossa olemaan samojen asioiden ”jankkaamista” eikä kehittäisi itseäni eteenpäin. Niinpä päätin nyt keväällä luopua kurssin vetämisestä tällä erää.

Yhteenveto

Useampi tulonlähde helpottaa selviytymisestä elämän yllättävistä käänteistä ja ylläpitää oman elämän valinnanvapautta. Ajanhallinta on kuitenkin vaikeaa, jos erilaisia tulonlähteitä yrittää haalia liikaa. Itse aion jatkossa keskittyä enemmän yrittämiseen ja sijoittamiseen sekä vähemmän pokerinpelaamiseen ja opettamiseen. Näin uskon myös vapautuvan enemmän aikaa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja sosiaaliseen elämään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Omaehtoiset eläköitymisskenaariot

Tämän päivän tarinan päähenkilö on Ville. Hän on työuraansa aloitteleva vastavalmistunut 25-vuotias. Villeä huolestuttaa Suomen väestöpyrämidin rakenne ja yleisen eläkeiän nostot: ”Näinköhän minä ehdin nauttimaan terveistä eläkevuosista ollenkaan?”. Loputtoman vaikeroinnin sijaan hän päättää tehdä asialle jotain.

Vinkkejä sijoitusbloggarelta

Senior couple sitting in the fieldOman eläkeiän aikaistamisesta sijoitustoiminnan turvin löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta useita blogeja. Itselleni ajatus tuli tutuksi Pasi Havian blogista. Kyseisen blogin päivitystahti on viimeaikoina hieman hiipunut, mutta vanhoihin postauksiin kannattaa edelleen tutustua, mikäli aihe kiinnostaa. Ulkomaalaisista mainittakoon Mr. Money Moustache.

Oma sijoitusstategia

Sankarimme Ville on päättänyt rakentaa oman sijoitustoimintansa seuraavien periaatteiden varaan:

  • Hän on laskenut, että pystyy ilman isoja ongelmia säästämään 250€ jokaisesta kuukausipalkasta
  • Hän ei jaksa analysoida yksittäisiä yrityksiä vaan sijoittaa S&P 500 -osakeindeksiä seuraavaan vähäkuluiseen (laskelmissa 0.17 % vuodessa) indeksirahastoon, mikä hänen näkemyksen mukaan kuvaa riittävän hyvin yleistä maailman talouden kehitystä
  • Hän ei halua vaivata päätään pohtimalla, milloin osakkeet on yleisesti kalliita ja milloin halpoja, vaan sijoittaa systemaattisesti 250€ joka kuukausi.
  • Hän haluaa jäädä 60-vuotiaana omaehtoiselle eläkkeelle ja lopettaa silloin sijoittamisen
  • Hän tarvitsee eläkkeellä kuluttamiseen verojen ja inflaation huomioimisen jälkeen 2000€ / kk nykypäivän rahassa.

Netistä löytyy useita laskureita (esim. täällä ja täällä), joilla voi kokeilla omien sijoitustavoitteiden toteutumista erisuurusilla kuukausisijoitussummilla ja sijoitusajoilla. Laskennat näissä tehdään yleensä toteutuneilla keskimääräisillä sijoitustuotoilla. Seuraavalla harjoituksella on tarkoitus havainnollistaa satunnaivaihtelun merkitystä, mitä normaalit Excel-laskurit eivät ota huomioon.

Sijoitustavoitteet

Villellä on sijoitustoiminnan lopputulokselle seuraavat tavoitteet 60 ikävuodesta alkaen:

  • Minimitavoite: Nykyrahassa 2000€ / kk nettona 70 vuotiaaksi asti, jolloin hän uskoo pääsevänsä kiinni normaaliin eläketurvaan
  • Huipputavoite: Kyseiset 2000€ rahavirrat riittävät 100 vuotiaaksi asti normaalin eläkkeen päälle.

Tulevaisuuden skenaarioiden simulointi

Sitten lähdetään katsomaan, kuinka Villelle tulee käymään, jos historia toistaa itseään. Laskelmat perustuvat vuosien 1988-2013 S&P 500 -indeksin kuukausituottoihin. Aikaikkunaksi valikoitui tämä, koska siltä sattui nopeasti löytymään dataa valmiissa muodossa. Kyseisenä aikana indeksi tuotti keskimäärin n. 10% vuodessa.  Ajatus on, että tulevaisuuden kuukausituotot arvotaan satunnaisesti tästä historia-aineistosta (ei siis tehdä mitään tuottojakaumaoletusta vaan tylysti ”bootsträpätään” havaittua dataa). Inflaatio voitaisiin laittaa myös vaihtelemaan satunnaisesti, mutta luotetaan keskuspankin viisaisiin miehiin, että he saavat pidettyä inflaation suhteellisen stabiilisti tasolla 2% / vuosi.

Seuraavassa kuvaajassa on 5 esimerkkiä näin simuloidusta tulevaisuuden skenaariosta. Kaikissa siis kuukausisäästäminen loppuu 60 -vuotiaana ja samalla aloitetaan nostamaan rahaa kulutukseen suunnitelman mukaisesti. Verotus tehdään 40% hankintamenojen mukaan 30% veroprosentilla.

Vilen varalisuuden kehitys, 5 skenaariota

Villen varallisuuden kehitys, 5 skenaariota

Kuvaajasta huomataan, että mahdolliset skenaariot ovat hyvin erilaisia:

  • Punainen ja sininen skenaario tekevät Villestä tarpeettoman varakkaan miljonäärin 60 ikävuoden jälkeen
  • Vihreä tuo hyvän elintason kuolemaan asti
  • Mustassa minimitavoite ylittyy niukasti
  • Turkoosissa sijoitusvarallisuus on törsätty parissa vuodessa ja Villen on palattava sorvin ääreen vielä muutamaksi vuodeksi

Kun simuloidaan 10000 kpl vastaavaa skenaariota, saadaan laskettua suuntaa-antavat todennäköisyydet Villen tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 83%
  • Huipputavoite: 53%

Tähänkin laskelmaan liittyy oletuksia, jotka eivät välttämättä tulevaisuudessa toteudu. Ville pelkää, että talouden kovimmat nousuvuodet saattavat olla ohitse ja tulevaisuuden tuotot ovat matalampia. Toistetaan samat laskelmat niin, että keskimääräiset vuositutotot ovat 2%-yksikköä alhaisemmat ja näin saadaan varovaisemmat arviot tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 55%
  • Huipputavoite: 19%

Edelleen minimitavoitteen toteutuminen on todennäköisempää kuin epäonnistuminen, mutta Villen kannattanee harkita joitain muutoksia sijoitussuunnitelmaan. Esimerkiksi kuukausisijoitussumman nostamista pikkuhiljaa inflaation / palkkakehityksen tahdissa.

Pohdinnat

Nämä teoreettiset laskelmat tukevat useiden sijoitusbloggareiden ajatusta siitä, että nipistämällä hieman elämän alkupuolen kulutuksesta voidaan ”korkoa korolle” -ilmiön avulla saada huima määrä valinnanvapautta elämän loppupuoliskolle. Tosin kaikki ei aina mene kuin Trömsössä ja sattuman tuomat riskit on syytä huomioida, mutta ei pelätä liikaa. Todennäköisyydet ovat tälläkin hyvin yksinkertaisella ja vaivattomalla sijoitusstrategialla pitkän tähtäimen sijoittajan puolella.

Statistickon steesit:

  • ”Korkoa korolle” -ilmiö paisuttaa pieniäkin sijoitussummia, kunhan sen aloittaa ajoissa
  • Sattumalla on iso vaikutus sijoitustoiminnan lopputulokseen, mutta todennäköisyydet ovat pitkäjänteisen ja hajauttavan sijoittajan puolella
  • Seteleiden sijaan sijoitustilin avaaminen on valmistuvalle nuorelle erinomainen lahja, vaikkei hän sitä välttämättä heti osaisi arvostaa

Kirjoituksen on tarkoitus toimia havainnollistavana esimerkkinä. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa tulevaisuudesta, eikä kirjoitusta tule pitää sijoitussuosituksena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Joululahjaksi laadukasta ajattelua

Tähän aikaan vuodesta useilla on pähkäilyn alla ”Mitä hankkia joululahjaksi henkilölle, jolla on jo kaikkea. Mitään turhaa krääsääkään ei viitsisi ostaa…” Oma vinkkini on tajuntaani hurjasti laajentanut kirja Thinking fast and slow tai sen suomennettu versio Ajattelu nopeasti ja hitaasti. Kirjan on kirjoittanut Daniel Kahneman, joka on tutkinut päätöksenteon psykologiaa vuosikymmeniä ja palkittu elämäntyöstään Nobelilla. Thinking fast and slow nitoo yhteen kansantajuisesti oppeja ihmisten psykologisista ajattelun luonnollisista vääristymistä verrattuna matemaattiseen rationaalisuuteen.

Miksi haluaisimme ymmärtää psykologisia heikkouksiamme?

KulutusvalintaOletko joskus huomannut ostaneesi mainoksen perusteella tuotteen, jolle ei ole juuri käyttöä löytynytkään?  Tai oletko äänestänyt vaalimainosten ja -lupausten perusteella poliitikkoa, joka ei oikeasti jaakaan samoja arvoja kanssasi? Jätän lukijan itse pohdittavaksi, kuinka paljon todellisuudessa mainostoimistot tai poliitikot pyrkivät johtamaan kuluttajia harhaan, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, mikäli jatkossa osaamme välttää joitain ansoja ja tehdä enemmän oikeasti hyvinvointiamme edistäviä valintoja.

Oletus rationaalisesta päätöksentekijästä

Taloussysteemimme rakenteita on pyritty ilmaisemaan taloustieteen perusteoksissa yksinkertaisin matemaattisin esityksin. Jotta tämä olisi mahdollista, joudutaan niissä usein tekemään myös hieman epärealistisia oletuksia tyyliin: ”Kuluttajat valitsevat aina sellaisen kulutusratkaisun, mikä maksimoi heidän tulevan hyvinvointinsa.” Koska tällaiset superrationaaliset yli-ihmiset ovat aika harvinaisia, ovat kriittisimmät tyypit valmiita hylkäämään koko taloustieteen ”huuhaana”. ”Juupas-eipäs”-väittelyn sijaan psykologi Daniel Kahneman on yhdessä edesmenneen Amos Tverskyn kanssa selvittänyt urallaan, millä lailla ja kuinka paljon ihmisten tyypillinen ajattelu poikkeaa rationaalisesta päätöksenteosta. Näenkin Kahnemanin&Tverskyn tutkimuksissa sillan tunteita korostavien humanistien ja kylmän rationaalisuuteen pyrkivien taloustieteilijöiden välille toistensa ajatusmaailmoihin.

Sattuman käsittely

Omaa innostusta kirjaa kohtaan ei ainakaan laske se, että Kahneman vaikuttaa myös erittäin pätevältä tilastotieteilijältä. Iso osa hänen tutkimuksistaan koskee sitä, kuinka ihminen tekee valintoja epävarmuuden vallitessa.

Ihmisten aivot kehittyvät evoluution mukana, mutta evoluutio ei ole pysynyt teknologisen kehityksen ja talouskasvun vauhdissa. Teemme herkästi ylireagointeja pienten aineistojen informaatioon, joissa on paljon sattumalla osuutta asiaan. On elonjäämisen kannalta kriittistä osata ylireagoida pieniinkiin vaaran merkkeihin, kun elämme samoilla seuduilla villien petoeläinten kanssa. Sen sijaan turvallisessa Pohjolan hyvinvointiyhteiskunnassa asuen eteen tulevissa valinnoissa ylireagointi ei ole niin hyödyllistä.

Opit rahapelaajille ja kilpaurheilijoille

Sattuman merkityksen ymmärtäminen ei ole todellakaan helppoa. Vaikka takana on vuosien työ tilastoaineistojen parissa erilaisia simulointikokeita tehden, niin sattuma vaan välillä pääsee yllättämään omissa henkilökohtaisissa asioissa, kuten itselläni oman pokerimenestyksen pohdinnassa. Jalkapallotoimittaja Lari Vesander taas avaa blogikirjoituksessaan Kahnemanin oppeja siitä, kuinka kilpaurheilun satunnaisuus hämää jatkuvasti urheiluselostajia ja valmentajia.

Ihmiset tyypillisesti kokevat rahalliset tappiot saman kokoista voittoa suurempana ja painottavat liikaa ajattelussaan pieniä, suuruusluokkaa 0.1% – 5% olevia todennäköisyyksiä. Nämä opetukset ovat myös vallitsevia teemoja pokerin oppi-isäni Tommi Verkasalon pokeripsykologiaa käsittelevässä ansiokkaassa gradussa: Voiton ja häviän vaikutus pokerinpelaajan riskipreferensseihin. Jääkiekossa tappiolla ollessa kannattaa ottaa hurjiakin riskejä (maalivahti pois lopussa) ja johdossa pelata ylivarovaisesti. Sama käyttäytymismalli toistuu kuitenkin myös pokerissa, vaikka siinä jokaisen Euron/Dollarin pitäisi olla yhtä arvokas riippumatta oletko siltä päivältä voitolla vai häviöllä.

Kahnemanin opit myös osaltaan selittävät lotto-tyyppisten arpajaisten ja vakuutusten suosiota (arpalipun hintaa ja pientä vakuutusmaksua ei yleensä koeta tappioksi). Lähinnä matemaattisen riskienhallinnan näkökulmasta kirjoittamani blogipostaukseni vakuutuksista saa kirjassa tuntemuksiin perustuvan jatko-osan.

Valintojen muokkautuminen

Vuosikymmenten akateemisia tutkimustuloksia yhteen paketoiva kirja kuulostaa äkkiseltään aika kuivalta joulupuurolta, mutta Kahneman onnistuu kirjoittamaan helppotajuisesti erilaisilla testeillä lukijaansa viihdyttäen. Yksi suosikeistani on seuraava:

Ongelma 1:

Valitse toinen:

E. 25% mahdollisuus voittaa 240$ ja 75% mahdollisuus menettää 760$.

F. 25% mahdollisuus voittaa 250$ ja 75% mahdollisuus menettää 750$

Ongelma 2:

Kuvittele, että joudut päättämään seuraavasta samanaikaisesta asiaparista. Pohdi ensin kumpaakin päätöstä ja kerro sen jälkeen, mitä valintoja (AC, AD, BC vai BD) suosit.

Päätös (i). Valitse toinen:

A. Varma 240$ voitto

B. 25% mahdollisuus voittaa 1000$ ja 75% mahdollisuus olla voittamatta mitään

Päätös (ii). Valitse toinen:

C. 750$ varma menettäminen.

D. 75%:n mahdollisuus menettää 1000$ ja 25%:n mahdollisuus olla menettämättä mitään.

Ongelma 1:ssä on helppo nähdä, että F on kannattavampi vaihtoehto ja Kahnemanin kokeessa kaikki koehenkilöt valitsivat sen. Ongelma 2:ssa tulee taas hieman vaihtelua. Kokeessa suosituin valintayhdistelmä oli AD (73% koehenkilöistä valitsi sen) ja kaikista epäsuosituin  BC (vain 3% koehenkilöistä). Nyt kun asiaa hieman tarkemmin mietitään tarvittaessa taskulaskimella summaten, niin huomataan että yhdistelmä AD on itse asiassa aivan sama kun Ongelma 1:n  E-vaihtoehto. Ja vähiten suosittu BC… aivan oikein: Ongelma 1:n F, minkä piti olla selvästi järkevämpi valinta.

Järki ja tunteetTämä esimerkki havainnollistaa kuinka helposti normaalit psykologiset ”heikkoudet” ja yksinkertaiset nyrkkisäännöt dominoivat ajattelua kun pitäisi tehdä vähäänkin haastavampaa matemaattista laskentaa. Toisaalta se havainnollista kuinka voidaan saada toinen ihminen olemaan samasta asiasta eri mieltä muotoilemalla asiaa eri muotoon tyypillisiä ajattelun vinoutumia hyödyntäen.

Itselläni tämä kirja tärähti tietokirjallisuuden TOP-listani kärkeen. Päällimmäinen ajatukseni nyt kun takakansi tuli vastaan on ”Pitääpä aloittaa heti alusta uudelleen”.

Joitain Kahnemanin teesejä normaalista ihmisestä tuntemuksineen:

  • pyrkii tekemään ensisijaisesti päätöksiä intuition ja helppojen nyrkkisääntöjen perusteella
  • pyrkii välttämään tappion tunteita ja ylisuojelemaan saavutettuja voittoja
  • aliarvioi sattuman vaikutusta ja yliarvioi oman tietämyksensä
  • korostaa huippuhetkiä ja viimeisiä tapahtumia muistojen onnellisuuden kokemisessa
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vakuutukset – vedonlyöntiä ja riskienhallintaa

Vedonlyönti urheilutapahtuman voittajasta on useimmille tuttua ja urheilijan vedonlyönti oman epäonnistumisen puolesta on laitonta tai vähitäänkin moraalisesti kyseenalaista. Miltäs kuulostaa vedonlyönti itseään vastaan muilla elämän osa-alueilla? ”Löisin vetoa 80€ sen puolesta, että seuraavan vuoden aikana sytytän kotini palamaan tai aiheutan ison vesivahingon.” Itse asiassa minä tein juuri näin maksaessani kotivakuutusmaksun.

Vedonlyöntiä

Jokaisessa yksittäisessä vakuutuksessa on kyse vedonlyönnistä ikävän tapahtuman puolesta. Vakuutusyhtiössä todennäköisyyslaskennan ammattilaiset (tilastotieteilijät ja matemaatikot) hinnoittelevat vakuutukset niin, että vakuutuskorvauksiin menee yleensä 90-95% siitä rahasta, mitä asiakkaat maksavat vakuutusmaksuja. Näin ollen vakuutusyhtiön asiakkaana voit odottaa häviäväsi euroissa n. 10% vakuutuksen hinnasta, ellet ole sopupelaaja eli vakuutushuijari.

Riskien hallintaa

Parhaimmillaan vakuutukset ovat kuitenkin järkevää riskienhallintaa. Eron tappiollisen vedonlyönnin ja järkevän riskienhallinnan välillä tekee kokonaisuus. Mietitään esimerkiksi 20 000 euron arvoisen metsän vakuuttamista myrskyn varalle. Mikäli kyseinen metsä on ainoa omaisuutesi ja kokisit elämässä erittäin huomattavan romahduksen myrskyn sattuessa, vakuutusta kannattaa ehdottomasti harkita. Sen sijaan jos omistat metsän lisäksi 50 000 arvoisen sijoitusasunnon ja 30 000 euron arvosta pörssiosakkeita, vastaa metsä ainoastaan 1 / 5 omaisuudestasi. Metsän myrskytuhot olisivat takaisku, mutta ei vakuutusta vaativa katastrofi. Hajauttaminen toisistaan riippumattomiin kohteisiin on ilmainen vakuutus!

Turhakkeet

Harvalla 250€ arvoinen puhelin on niin iso osa omaisuutta, että sen vakuuttamisessa olisi mitään mieltä. Jos lisäksi antaa vielä omalle ajalle mitään arvoa, puhelimen vessanpönttösukelluksen jälkeen käy mieluummin ostamassa suosiolla uuden puhelimen, kun alkaisi korvauskaavakkeita runoilemaan. Saattaahan siitä omavastuuosuuden jälkeen puolet puhelimen arvosta saada takaisin armottoman väännön jälkeen.

Terveys

Terveyspuolella ajattelu menee samalla tavalla, mutta haittojen arvottaminen on henkilökohtaisempaa. Vasemman käden etusormen menettäminen on katastrofi ammattikitaristille, mutta pienempi takaisku historian lehtorille.

Valinnan optimointi

Otetaan vielä yksi esimerkki täsmällisestä vakuutuksen arvon määrittelemisestä. Olet varaamassa lentomatkaa pidennetyn viikonlopun laskettelureissulle muutaman kuukauden päähän. Vaimosi tai läheinen siskosi on kuitenkin raskaana, etkä missään nimessä lähde reissuun, mikäli synnytys käynnistyy ennen reissuun alkamista. Laskettu aika on 10 päivää lentopäivän jälkeen. Jos oletetaan raskausajan pituus normaalisti jakautuneeksi keskihajonnalla 7 päivää (lisää aiheesta), tilastotieteen peruskurssin käyneet osaavat laskea, että todennäköisyys synnytykselle lentopäivänä tai aikasemmin on 7.66%. Lennon hinta on 300€ ja matkayhtiö tarjoaa peruutusvakuutusta 23€ hintaan.

Nyt kun on tiedossa riskitekijä, jonka toteutumisen todennäköisyys tunnetaan, voidaan laskea maksimihinta vakuutukselle, mitä kannattaa maksaa: (riskin todennäköisyys) * (hyöty riskin toteutuessa) = 0.0766 * 300€ = 22.98€. Koska kyseinen rajahinta on likimain sama kuin todellinen hinta, odotusarvoisesti tämän riskin kannalta on aivan sama, otatko vakuutuksen vai et. Kuitenkin jos tähän lisätään muut erittäin epätodennäköiset ja vaikeasti arvioitavat peruutusriskit kuten itsesi tai läheisen vakava sairastuminen, kääntyy vakuutus niukasti järkeväksi sijoitukseksi.

Mielenrauhaa

Vakuutuksissa maksetaan myös mielenrauhasta. Sekin vaihtelee paljon, kuinka paljon arvostaa tietoa, että on suojautunut rahallisesti jotain riskiä vastaan. Huolettomimmille ihmistyypeille tällä ei ole juuri mitään arvoa. Toisaalta kovasti hermoiluun taipuvaiselle kaverille vakuutus, joka muuten on epäedullista uhkapeliä itseään vastaan, voikin kääntyä hyväksi sijoitukseksi mielenrauhaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail