Rss

  • linkedin

Archives for : Osakesijoittaminen

Kaupankäynti on treidausta

Tulevaisuus on aina epävarmaa ja on luonnollista että meihin kohdistuu riskinkantokykyämme suurempia riskejä. Koti voi palaa tai maanviljelijän kasvattaman viljan hinta romahtaa kesken kasvatuskauden. Jotta riskiä voi korvausta vastaan jakaa useiden eri toimijoiden jaettavaksi, on rahoitusmarkkinoilla kaupankäynnin kohteena sopimuksia, esim. osakkeita, vakuutuksia ja vakuutusten lailla toimivia johdannaisia kuten optioita ja futuureita.

Tämmöisillä rahoitusvälineillä aktiivisesti kauppaa käyville treidaajille, keinottelijoille, spekulanteille tai miksi nyt ikinä heitä haluaakaan kutsua, usein tarjotaan pahiksen viittaa kun maailmalla tapahtuu jotain ikävää, minkä taustoja ei kunnolla ymmärretä. Toisinaan syytökset ovatkin täysin aiheellisia. Keitä nämä pelurit oikein ovatkaan?

Kaupankäynti riskeillä

Miltä kuulostaisi työpaikka firmassa, jossa palkkaa maksetaan vai silloin kun tuotteita on saatu myytyä jonkin rajan ylittävä määrä? Entä kun etukäteen et voi tietää, paljonko rahaa milloinkin palkkapäivänä tulee? Lisäksi firma menee konkurssiin heti kun sille tulee yksi tappiollinen vuosi. Kiitos yrityksen riskejä kantavien osakkeenomistajien, palkkatyöläiset pystyvät yleensä nukkumaan yönsä vähän rauhallisemmin jopa aloittelevassa firmoissa, missä myytävää tuotetta vielä kehitellään.

Maanviljelijä päättää viljellä keväällä peltoon vehnää, koska sen myyntihinta vaikuttaa sillä hetkellä houkuttelevalta. Mutta koko kesän ajan hän joutuu jännittämään, että mikäli vehnän hinta romahtaakin ennen syksyn sadonkorjuuta, perhe joutuu seuraavaan satokauteen asti näkemään nälkää. Onneksi hän voi ostaa rahoitusmarkkinoilta futuuri-sopimuksia, joissa toinen osapuoli ottaa riskejä kannettavakseen. Mikäli vehnän hinta on syksyllä alle jonkun tietyn raja-arvon, maksaa sopimuksen toinen osapuoli maanviljelijälle rahaa ”sijoitustuottona”.

Vakuutusyhtiöt ovat kaikista selkein esimerkki yrityksestä, jonka toimiala on kaupankäynti riskeillä. Vakuutusyhtiöistä kirjoittamalla alkoi oma bloggarin uranikin. Riskejä kaupittelee jatkuvasti lukuisat muutkin toimijat rahoitusmarkkinoilla erilaisten sijoitustuotteiden muodossa.

Jos on vakuutusyhtiön asiakas tai työntekijänä joskus valinnut kiinteän kuukausipalkan provisiopalkkion sijaan (vaikka jälkimmäisessä parempi potentiaali suuriin tuloihin), ymmärtää että on luonnollista maksaa siitä että saa omia riskejään pienennettyä. Luonnollisesti riskinkantaja pyrkii hinnoittelemaan riskit niin että jää pitkässä juoksussa voitolle vaikka yksittäisenä vuotena voikin joutua maksumieheksi.

Treidaajien strategioita

Kun kymmenisen vuotta sitten kävin aktiivisesti kauppaa urheiluvedonlyöntimarkkinoilla, saattoi oma riskipositio olla jalkapallo-otteluun seuraavanlainen: kaikilla muilla lopputuloksilla tulee voittoa, mutta ennakkosuosikin tasan yhden maalin voitolla tulee tappio. Tällaiseen päätyy esimerkiksi pelaamalla altavastaajan voittoa ja tasapeliä normaaliin eurooppalaiseen tyyliin ja lisäksi ennakkosuosikkia aasialaiseen tasoitusvetoon. Nämä vedot kumoavat toistensa riskejä isolta osin. Ennakkosuosikin yhden maalin voiton todennäköisyys on aika luotettavasti tilastojen avulla arvioitavissa ja siten riski on laskelmoitu. Riski kannattaa ottaa kantaakseen, mikäli saatavilla olevat kertoimet ovat riittävän suuret.

Vastaavasti rahoitusmarkkinoilla pätevimmät treidaajat voivat hyödyntää esim. osake- ja optiomarkkinoiden välisiä epätasapainohintoja niin että useiden riskien kumoutumisen jälkeen jäljelle jäävät pienemmät riskit ovat ymmärrettäviä ja riittävällä tarkkuudella arvioitavissa. Parhaimmillaan riskit saadaan kokonaan kumottua hyödyntämällä saman arvopaperin hintaeroja kahden eri pörssin välillä. Jotkut spekulantit taas ovat poikkeuksellisen taitavia tunnistamaan kun joku osake on hetkellisesti jostain syystä alihinnoiteltu ja myy pian pois hinnalla joka hieman useammin on kalliimpi kuin halvempi. Kukaan ei ole aina oikeassa.

Itse suosin sijoittamisessa passiivisempaa riskien kantamista, joten en ole oikea henkilö tarkemmin kertomaan aktiivisten kaupankävijöiden työkaluboksista. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että menestyminen vaatii vahvaa todennäköisyysmatematiikan ja tietotekniikan taitoja. Talouden lainalaisuuksien ymmärtämisen ja päivittäisen ruudun tuijottamisen ohella. Vaikken itse ole kokenut treidaamista järkeväksi ajan käytöksi kuin hyvin harvoin joissain yrityskauppatilanteessa, on mielenkiintoista kuitenkin vähän seurata sivusta esimerkiksi nimimerkin ”Daytrader” kirjoittamaa blogia ja aktiivisen twiittaajan Jarmo Frimanin (@JarmoFriman) ajatuksia.

Treidaajat reiluuttavat hintoja

Riskinhallintavälineillä käydään kauppaa siinä missä muillakin hyödykkeillä. Myös tavaroiden maahantuojat ostavat sieltä, mistä saavat halvalla ja myyvät siellä missä maksetaan enemmän. Sekä alkuperäinen myyjä, että lopullinen ostaja hyötyvät koska heidän olisi vaikea kohdata toisiaan ilman maahantuojan huseerausta välissä.

Kolmea suurta suomalaista metsäyhtiötä epäiltiin kartellista, eli laittomasta sopimuksesta polkea yhdessä raakapuun markkinahintoja epäluonnollisen alas Suomessa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vasta syytteet (Ylen raportti) . Mikäli tällainen kartelli todellisuudessa tapahtuisi ja pysyisi salassa, olisi metsänkasvattajien kannalta toivottavaa että puukauppa-bisnekseen ilmaantuisi uusi peluri. Tällainen peluri voisi laskea, että hän saisi puut myytyä hintaan X ulkomaille ja vaikka hän tarjoaa metsänkasvattajille selvästi kartellifirmoja parempaa hintaa puutavarasta, hän jäisi kuljetuskustannusten jälkeen voitolle. Sitten kun isojen firmojen kartelli alkaa rakoilemaan ja hekin alkavat tarjoamaan reilumpia hintoja puunkasvattajille, peluri voisi poistua muille markkinoille. Puukauppabisneksessä investoinnit taitavat olla kuitenkin sitä luokkaa, ettei kovin helposti pelurit tule pikaisesti pyörähtelemään.

Erilaiset arvopaperit liikkuvat verkossa kitkattomasti ja kaupankäyntikulut ovat rahoitusmarkkinoilla nykyään pienet, joten matemaattisesti ja tietoteknisesti taitavien pelureiden kannattaa iskeä pieneenkin väliin. Tämä painaa hintojen muodostumisen varsin tehokkaaksi ainakin tällaisen keskivertosijoittajan näkökulmasta. Tehokkaasta hinnanmuodostuksesta hyötyvät monet toimijat.

Esimerkiksi yritys, joka maksaa palkat Suomessa Euroilla, mutta myy tuotteensa pääasiassa USA:ssa, altistuu valuuttakurssiriskille. Yritys on pahoissa ongelmissa, mikäli Euron hinta kallistuu reilusti Dollariin nähden. Yrityksen toimiala ei ole valuuttariskien kantaminen eikä tehdä voittoja valuuttakauppiaana. He haluavat vaan keskittyä ydinbisnekseen ja suojautua turhilta valuuttariskeiltä johdannaisten avulla. On yrityksen omistajien ja työntekijöiden onni, että aina tarvittaessa talousosasto saa reiluilla hinnoilla ostettua rahoitusmarkkinoilta tavitsemaansa valuuttajohdannaista neutralisoimaan turhia riskejä.

Suurin osa meistä ei voi pärjätä treidaajana

Toiset ostavat auton ajaakseen sillä koko 20 vuoden elikaaren, toiset vaihtavat autoaan parin vuoden välein. Molemmat ryhmät tekevät kauppaa silloin tällöin tarpeen mukaan, mutta vain harvojen kannattaa aktiivisesti ostella autoja vain myydäkseen ne kalliimpaan hintaan eteenpäin. Kun markkinoilla on riittävä määrä autokauppiaita aidon kilpailutilanteen synnyttämiseen niin autojen hinnoittelu pysyy suht järkevänä ja satunnaiset kaupankävijät voivat luottaa ettei heitä ainakaan mielinmäärin vedätetä käydessään kauppaa autokauppiaiden kanssa.

Osakesijoittaminen on pitkällä kymmenien vuosien tähtäimellä plussummapeliä (arvonluontiprosessista taustalla puhuin tässä kirjoituksessa), mutta mitä lyhyempi omistusaika oston ja myynnin välillä, sitä lähempänä ollaan nollasummapeliä. Nollasummapelissä voitot tuppaa keräämään aivan terävin kärki ja muut joutuvat maksajiksi. Toki aktiivinen kaupankäynti osakkeilla voi olla myös jännittävä harrastus, mutta ansaitsemismielessä useimpien sijoittajien kannattaa pysytellä kärsivällisenä passiivisen puoleisena toimijana. Samoin kuin autokin ostetaan yleensä pidemmän ajanjakson hyötyjen vuoksi ja vain pieni ryhmä erikoistuneita autokauppiaita myy niitä heti eteenpäin ja elättää kaupankäynnillä itsensä.

Erona autokauppaan tulee vielä se, että käytettyjen autojen kauppias voi sentään luoda jotain lisäarvoja kunnostamalla autoa välissä. Osakemarkkinoilla tätäkään mahdollisuutta ei ole.

Vaarallista spekulointia

Riskiä siirtäviin rahoitustuotteisiin liittyy myös paljon ongelmia. Rahoitustuotteita asuntolainoista monimutkaisiin johdannaisiin käytettiin massiivisesti väärin kymmenen vuoden takaisen USA:n asuntokuplan ja siitä seuranneen romahduksen aikana. Tarinaa kävin jo läpi aiemmassa blogikirjoituksessa, mutta seuraavassa muutama esimerkki:

  • Pienituloiset asunnon ostajat – ottivat velanhoitokykyynsä nähden aivan liian suuria asuntolainoja ja paisuttivat asuntokuplaa
  • Luottoluokittajat – arvioivat pieleen asuntolainoista paketoitujen sijoitustuotteiden riskit joko ammattitaidottomuuttaan tai korruption seurauksena
  • Pankit ja muut suursijoittajat – eivät ymmärtäneet, mitä riskejä ottivat kantaakseen asuntovakuudellisissa velkakirjoissa vaan luottivat sokeasti luottoluokittajien arvioihin
  • Vakuutusyhtiö AIG – piilotteli kauppakumppaneiltaan omia asuntomarkkinoihin liittyviä johdannaisriskejään tytäryhtiössään ja riskien toteutuessa veronmaksajat joutuivat tämän ”too big to fail”–firman (koko talousjärjestelmä olisi vaarassa romahtaa, jos tällaisen firman antaa mennä konkurssiin) tappioita maksamaan.

Näissä esimerkissä tulikin jo kattavasti rahoitustuotteiden väärinkäyttämisen kirjo:

  • Ei oteta kunnolla selvää, mille riskeille altistutaan
  • Otetaan kannettavaksi omaan varallisuuteen nähden liian isoja riskejä
  • Käytetään holtittomasti velkavipua
  • Harhaanjohdetaan muita kaupan osapuolia

Rahoitustuotteiden alkuperäinen tarkoitus on kumota riskejä ja siirtää niitä sellaiselle, jotka pystyvät niitä kantamaan. Hyvät treidarit pyrkivät minimoimaan riskejään ja kantavat lopulta vain laskelmoituja riskejä joiden tappiot pystyvät, jos ei hymyssä suin, niin ainakin naama peruslukemilla maksamaan. Heidän toiminta vakauttaa taloutta ja painaa hintoja lähelle reiluja sellaisia.

Valitettavasti markkinoille ilmaantuu aika-ajoin laumoittain riskeillä sekoilevia sankareita, jotka pyrkivät äkkirikastumaan ottamalla kantokykyään huomattavasti suurempia riskejä. Nämä pilaavat myös fiksujen, pitkäjänteisesti riittävällä varovaisuudella puurtavien, riskinkantajien maineen. Toivottavasti finanssikriisin tapahtumista oltaisiin jotain opittu. ”too big to fail” -firmat eivät kuulu reiluun yhteiskuntaan vaan jokaisella sijoituspäätöksiä tekevällä toimijalla pitää olla oma nahka pelissä. Myös tappioiden realisoituessa.

Statistickon steesit

  • Riskiä siirtävillä rahoitustuotteilla käydään kauppaa siinä missä muillakin hyödykkeillä
  • Hyvillä treidaajilla oman konkurssiriskin minimointi on ensimmäinen tavoite ja tuotto vasta toinen
  • Oman kantokyvyn ylittävien riskien ottaminen äkkirikastumisen toivossa on rahoitustuotteiden väärinkäyttöä
  • Parhammillaan treidaamien auttaa vähentämään riskikeskittymiä ja painamaan hintoja reilummiksi
  • Suurimmalla osalla sijoittajista ei ole mahdollisuuksia pärjätä treidaajana
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mihin voi luottaa informaatioähkyn keskellä?

Internet on tiedon valtatie. Mutta valitettavasti se on myös temmellyspaikka monenkirjavien totuutena myytävien uskomusten levittäjille.

Tim Ferriss kirjoitti kirjassaan ”The 4-Hour Workweek”, kuinka yksi keino hankkia lisätuloja on alkaa asiantuntijaksi. Ferrissin mukaan 4 viikkoa riittää asiantuntijastatuksen haalimiseen uudella alalla. Tosin ei niin hyvän, että saisi kunnioitusta kyseisen alan oikeilta asiantuntijoilta, mutta sellaisen uskottavuuden että voi muodostaa riittävän suuren asiakaskunnan ihmisistä, jotka eivät tunne alaa.

Omalta erikoisalaltaan osaa erottaa juttujen sisällön perusteella nämä puoskarit tohtoreista, mutta entä kun puhe on aiheesta, josta itsellä ei ole kummoisia taustatietoja? Mihin tietoon tässä maailmassa voi luottaa?

Tieteellinen prosessi

Tiedon etsimisessä ei voi täysin nojautua yksittäiseen tutkimukseen. Yksittäisen tutkimuksen lopputulos voi osua harhaan monestakin syystä ja useamman vuoden vanha tutkimus on voitu jo kumota uusimmissa tutkimuksissa. Sen sijaan julkaisujen sarjasta koostuva tieteellinen prosessi johtaa pikkuhiljaa aina vaan lähemmäksi totuutta. Tieteellisen prosessiin kuuluu, että koko ajan mennään eteenpäin ja pyritään etsimään virheitä vanhoista omista olettamuksista. Hyvä tapa aloittaa uuteen aiheeseen tutustuminen on etsiä viimeisin review-artikkeli, joka kokoaa yhteen, mitä tähän mennessä eri tutkijat ovat löytäneet.

Uutisointi

Monessa muussa asiassa niin hyvin toimiva markkinatalous tuntuu yskivän tiedon levityksessä. Yliampuvat shokkiuutiset ja liian yksinkertaiset ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin myyvät paremmin kuin analyyttinen asioiden punnitseminen eri näkökulmista. (Ketosen ja Myllyrinteen tiivistys). Tämä siitä huolimatta, että perusteellisesti analysoidun tiedon tehokkaampi leviäminen auttaisi meitä kaikkia tekemään parempia päätöksiä, joilla voisi nostaa itsemme ja läheistemme terveydellistä + taloudellista hyvinvointia.

Päivittäisen uutisvirran seuraaminen voi olla jopa haitallista asioiden ymmärtämisen kannalta, mitä tässä kirjoituksessa hyvin perustellaan. Itse pyrin seuraaman maailman menoa hieman suodatettuna niin että luen uutisen netistä vasta kun joku analyyttisena pitämäni Twitter-seurattava kommentoi uutista mielenkiintoisena.

Twitterissä olen kokenut hyödylliseksi seurattavaksi myös vahvan tieteellisen taustan omaavat aktiiviset ”bull shit detectorit” (esim. Markku Niemivirta @mniemivirta) ja harhaanjohtavalta otsikoinnilta suojelijat (esim. @klikinsaastaja).  Nämä säästävät omaa aikaani harhaanjohtavien uutisten lukemiselta.

Tieteellistä lähestymistapaa uutisten käsittelyyn edustaa nettisivusto Rootclaim. Kun maailmalla on tapahtunut jotain, jossa totuutta on vaikea hahmottaa kaikkien asian ympärillä pyörivien huhujen joukosta, Rootclaim ottaa asian punnittavaksi. Jäsenet muodostavat kilpailevia hypoteeseja vaihtoehtoisista totuuksista ja kokoavat yhteen tiedonmurusia asian ympärillä eri lähteistä. Lopputuloksena on Bayesläisen päättelyn tuloksena todennäköisyydet eri hypoteesien todennäköisyyksille. Kuka tahansa voi osallistua prosessiin tiedottamalla uusista tiedonjyväsistä ja todennäköisyydet sitä mukaa päivittyvät. Tällä hetkellä sivustolla punnitaan ainakin Malesialaisen lentokoneen katoamista, rokotteiden sivuvaikutuksia ja Syyriassa tapahtunutta kemiallista asehyökkäystä.

Vedonlyönti

Put your money where your mouth is or shut up.

Ne ketkä oikeasti ymmärtävät asioista, voivat myös lyödä vetoa näkemystensä puolesta. Silloin kun vedonlyönti on mahdollista, erinomainen näyttö ymmärtämisestä on voitollisen vedonlyöntihistorian esittely. Tosin tässä kirjoituksessani kävi ilmi että vetoja pitää löytyä aika paljon historiasta, että sillä voisi tilastollisesti osaamisensa todistaa. Kuitenkin jos on edes valmis laittamaan rahaa likoon näkemyksensä puolesta pelkän leukojen loksuttamisen sijaan, on se jo merkki uskottavuuden suuntaan.

Vedonlyöntikulttuuri kukoistaa penkkiurheilijoiden keskuudessa ja talousasioissa voi ottaa näkemystä joko osake- tai johdannaismarkkinoilla. Vedonlyöntifirmat ottavat myös kiitettävästi vetoja vastaan poliittisista vaaleista. Kaipaisin kuitenkin lisää herrasmiesvedonlyöntikulttuuria muillekin elämän osa-alueille. Silloin erimieltä olevien ei tarvitsisi loputtomasti jankuttaa SoMessa vaan sopia aiheeseen liittyvä veto ja jatkaa elämää. Vetojen lopputulokset kun vielä päivittyisivät julkiselle sivustolle niin pikkuhiljaa vetojen kertyessä alkaisi hahmottumaan, kuka on vahvemmin ja kuka heikommin asian ytimessä.

Asiantuntijoiden nahka

Kun ottaa neuvoja vastaan asiantuntijalta tai sellaisena esiintyvältä, pitää aluksi varmistaa missä pelissä tällä henkilö on niin sanotusti oma nahka pelissä (”skin on the game”). Varsinkin jos henkilö saa kaikki tulonsa yhdestä lähteestä, ensisijainen peli hänellä on työpaikkansa ja asemansa säilyttäminen. Esim. apteekkarilta voi saada hyvän näkemyksen siihen, mitä lääkkeitä eniten myydään. Sitten kun pohdinnan alla on apteekkimonopolin hyödyllisyys yhteiskunnalle, voi näkemys olla vähän yksipuolinen. Eikä kannata odottaa, että rivityöntekijätkään purevat ainoaa ruokkivaa kättä.

Asiantuntijalta kannattaa myös muotoilla kysymykset sellaiseen muotoon, missä vahvasti tuodaan hänen omaa nahkaansa peliin. Esim. kilpailevista hoitomuodoista voi kysyä lääkäriltä muodossa: ”Millä menetelmällä hoitaisit tällaisessa tapauksessa itseäsi / lastasi?

Superennustajien ominaisuudet

Philip E. Tetlockin ja Dan Gardnerin kirjoittamassa ja Terra Cognitan suomentamassa kirjassa Superennustajat kerrotaan ”Good Judgment” – tutkimusprojektista, jossa lukuisat tavalliset ihmiset tekivät ennusteita mitä erilaisista tulevaisuuden tapahtumista, kuten poliittisten konfliktien tai taloudellisten tunnuslukujen kehittymisestä. Hieman yllättävä tulos oli, että tietyt samat henkilöt vuodesta ja aiheesta toiseen erottuivat muista edukseen. Kirjoittajien mukaan vieläpä paljon paremmin kuin mitä pelkkä sattuma antaisi odottaa. Näitä tutkimuksen kestomenestyjiä kirjoittajat kutsuvat superennustajiksi. Ammatillisen taustan suhteen superennustajilla ei ollut mitään yhteistä selittäjää, mutta seuraavia yhteisiä taipumuksia heistä löytyi maailmankatsomuksen, kykyjen ja ajattelutapojen suhteen:

  • Varovainen (mikään ei ole varmaa)
  • Nöyrä (todellisuus on äärettömän monimutkainen)
  • Epädeterministinen (tapahtuva ei ole ennalta määrätty, eikä sen tarvitse tapahtua)
  • Aktiivisesti mieleltään avoin (uskomukset ovat testattavia hypoteeseja, eivät suojattavia aarteita)
  • Älykäs ja tietävä jolla on ”tunnustuksen” saamisen tarve (älyllisesti uteliaita, ongelmista ja mentaalisista haasteista nauttivia)
  • Reflektiivinen (itsetutkiskeleva ja itsekriittinen)
  • Numerotaitoinen (sinut numeroiden kanssa)

Lisäksi kirjassa mainitaan, että superennustajat pyrkivät jatkuvasti päivittämään ja parantamaan omia arvioitaan. Ohjelmointikielellä he ovat ikuisia ”beta-versioita” itsestään. Voitaneen lisätä, että he ovat käveleviä tieteellisiä prosesseja.

Mikäli kokee vedonlyönnin liian uhkapelinä, voi asiantuntijuuttaan osoittaa pitämällä julkisesti kirjaa ennusteistaan. Good Judgment – projektilla on avoin yhteisö, johon kuka tahansa voi liittyä ja alkaa tekemään ennusteita haluamistaan aiheista. Koska kirjanpidon hoitaa yhteisön verkkosivut automaattisesti, ei jälkikäteen voi pieleen menneitä ennustuksia piilotella. Tämän blogikirjoitukseni innoittamana itsekin kävin nyt kirjautumassa mukaan yhteisöön nimimerkillä ”Riski-Risto”.

Esimerkki

Lopuksi nostan esimerkkinä esiin yhden henkilön, jota en tunne henkilökohtaisesti millään tavalla, mutta hän on onnistunut herättämään valtavaa kunnioitusta. Kyseessä on osakerahaston hoitajana työskentelevä Anders Oldenburg. Vaikka lähtökohtaisesti välttelen aktiivisen salkunhoidon kuluja, tässä kohtaa olen tehnyt poikkeuksen ja sijoittanut rahastoon.

Tuottohistoria

Andersin hoitama Phoebus – rahasto on ollut pystyssä 15 vuotta yhden ja saman henkilön hoidossa. Tänä aikana rahasto on keskimäärin tuottanut sijoittajille 11.3% vuodessa. Tästä on vähennetty rahaston kulut (TKA) mitkä ovat olleet keskimäärin 1.2% vuodessa. Vertailuindeksin tuottaessa samana aikana 9.5%, saadaan tulokseksi, että Anders on osakevalinnoillaan pystynyt tuottamaan noin 3 % – yksikön verran vuosittaista ylituottoa, josta asiakkaalle on jäänyt hyötynä 1.8 % -yksikköä. Luvut voi käydä tarkemmin läpi täällä.

En ole tarkemmin tutkinut, missä ajassa osakemarkkinoilla erottuvat starat hyvätuurisista keskivertosijoittajasta tilastollisesti. Kutina on että 15 vuotta olisi jonkinlainen, muttei yksinään täysin vakuuttava näyttö.

Skin in the game

Anders on (ainakin omien sanojensa mukaan) sijoittanut itse merkittävän osan varallisuudestaan omaan Phoebus – rahastoonsa ja on rahaston suurin yksittäinen sijoittaja. Tämän luulisi takaavan, että rahastossa on Andersilla itsellään oma nahka mukana samassa pelissä kuin muilla sijoittajilla.

Superennustajan ominaisuudet

Oleellinen osa luottamuksen kehittymistä on ollut Andersin pitämä Phoebus – blogi, jossa hän kommentoi yhtiövalintojaan ja maailmaa niiden ympärillä. Mitä tulee Tetlockin ja Gardnerin mainitsemiin superennustajien ominaisuuksiin, Anders suorastaan korostaa epävarmuutta aina liikkuessaan kirjoituksissaan alueella, jota ei ole perinpohjin tutkinut. Hän myös paljon korostaa satunnaisuutta yritysten lyhyen ajan voitoissa. Lisäksi hän käy avoimesti läpi huonojakin osakevalintoja menneisyydestä ja pyrkii oppimaan virheistään.

Näihin ominaisuuksiin nojautuen olen uskaltanut antaa keskimääristä 1.2% vuosittaisista kuluista huolimatta palan sijoitusomaisuuttani Andersin käsiin ja sen lisäksi pyrin imemään hänen blogista vaikutteita maailman tutkimiseen analyyttisesti. Tämä siitä huolimatta, etten omista minkäänlaista sosiaalista suhdetta kyseiseen kaveriin tai hänen edustamaansa yritykseen.

Tiivistelmä

Ominaisuudet, jotka nostavat asiantuntijan uskottavuutta:

  • Taustalla pitkä tieteellinen prosessi
  • Julkinen vedonlyönti, sijoitus tai ennustus -historia
  • ”Skin in the game” samassa pelissä tiedon objektiivisuuden kanssa
  • Nöyrän analyyttiset ”superennustajan” ominaisuudet
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Asuntoja ja osakkeita

Kantamiensa riskien ja tuottojen alkuperän ymmärtäminen sijoituksissa on ollut yksi aika-ajoin esiin pulpahteleva teema näissä tuherruksissani viimeisen parin vuoden aikana. Viime marraskuussa kirjoittelin osakesijoittamisen perusolemuksesta ja vertailin eroja spekulatiiviseen raaka-aineiden jemmaamiseen. Tätä aiemmin vertailin omistusasumista vuokralla-asumiseen. Pari viikkoa sitten tehdessäni pientä pintaremonttia (lähinnä isäni apupoikana) sijoitusasunnossani oli hyvä hetki samalla vähän selkeyttää ajatuksiani asuntosijoittamisesta verrattuna osakesijoittamiseen.

Kysymykseen ”Mitä eroa on osake ja –asuntosijoittamisella” vastaukseni kuuluu: perustavalaatuisissa asioissa ei juuri mitään. Nippelitiedoissa on sen verran perkaamista, ettei tämäkään kirjoitus jää yhden kappaleen mittaiseksi. Itselläni on kokemusta osakesijoittamisesta vuodesta 2009 lähtien ja vuokranantajana toimimisesta vuodesta 2011 lähtien. Tarkoitus olisi nyt pysyä mahdollisimman ajattomissa näkemyksissä, ottamatta kantaa siihen, mihin kannattaisi sijoittaa juuri nyt.

Asuntosijoittamista puoltavia tekijöitä

Käydään läpi ensiksi asioita, jotka tekevät (suorasta) asuntosijoittamisesta houkuttelevaa osakesijoittamiseen verrattuna.

Arvonheilunta

On kohtuullisen yleinen näkemys, että osakesijoittaminen on riskialtista asuntosijoittamiseen verrattuna. Mikäli arvonheiluntaa pitää riskin ainoana mittarina niin näin todella vaikuttaa olevan. Alla olevassa kuvaajassa on neljännesvuosittaisia prosentuaalisia arvon muutoksia. Osakkeita edustaa Helsingin yleisindeksi ja asuntoja koko Suomen vanhojen yksiöiden keskimääräiset kauppahinnat Tilastokeskuksen sivuilta. Ajanjaksoksi valikoitui 03/2001 – 09/2016, koska tälle ajanjaksolle löytyi nopeasti koneeltani datat aiemmista omista tutkiskeluistani. Asuntoihin yleensä sijoitetaan osaksi velalla ja osakkaiden taustalla olevia yrityksiäkin pyöritetään tyypillisesti osin velkarahoituksella. Siten vertailun vuoksi piirsin myös vastaavan kuvan yksiöiden arvonvaihtelusta oletuksella, että niihin olisi sijoitettu 50% velkavivulla.

Kuvaajasta huomataan, että todellakin ainakin näin ryppäinä tarkasteltuna osakkeiden arvostus heilahtelee huomattavasti enemmän. Arvonheilahtelu on erityisesti riski suurella velalla sijoittavalle. Konservatiivisempi sijoittaja voi nähdä hinnan vaihtelun mahdollisuutena. Tilapäisistä ongelmista johtuva markkinahinnan lasku on hyvä tilaisuus ostaa laadukasta sijoituskohdetta.

Velkavipu

Asunnoilla on hyvä maine turvallisena lainan vakuutena pankkien näkökulmasta, koska asunnon kanssa on hankala karata ulkomaille velkojia karkuun. Lähtökohtaisesti pankista saakin asuntoa varten laitaa 70%:iin asunnon markkina-arvoon asti. Tämä on yleinen asuntosijoittamista puoltava tekijä osakesijoittamiseen verrattuna.

Hyvä on kuitenkin muistaa, että yritykset yleensä rahoittavat toimintaansa valmiiksi velkarahalla, joten isoa velkavipua ei ole mitään syytäkään osakesijoituksiin käyttää. Lisäksi ainakin itse käyttämäni osakevälittäjä tarjoaa tällä hetkellä tiettyjen varovaisuusehtojen täyttyessä (esim. velkavipu maksimissaan n. 30%) osakkeisiin sijoituslainaa 0.99% korolla. Kohtuuhintainen sijoituslaina ei siis ole pelkästään asuntosijoittajan etuoikeus.

Sijoittaminen on aina riskien kantamista, mutta uhkapeliä sijoitustoiminnasta tekee nimenomaan liiallinen velan käyttö. On syytä käydä tarkkaan Excelissä erilaiset tulevaisuuden skenaariot läpi, ettei ulosottomies kolkuta oveen sitten kun korot nousevat ja omaisuuden arvot laskevat yhtä aikaa.

Velankäytöstä sanottakoon, että kun tietää mitä tekee, niin asunto sijoituskohteena mahdollistaa pitkälle viedyn velkarahan käytön optimoinnin.

Tontti

Markkinahintojen heiluntaa ja suurta velkavipua en henkilökohtaisesti pidä kauhean tärkeänä asuntosijoittamista puoltavana tekijänä, mutta yksi asuntojen kylkiäisenä tuleva asia ansaitsee huomiota. Kaupungistuminen on yksi maailman ja myös Suomen megatrendeistä. Ne kaupungit, jotka

  • nykyään vetävät ihmisiä puoleensa
  • joita jatkuvasti uudistetaan vastaamaan ihmisten nykyaikaisia tarpeita
  • ja omaavat monipuolisen elinkeinorakenteen,

tulevat todennäköisesti jatkossakin vetämään ihmisiä puoleensa. Tällaisista kaupungeista tontin omistaminen on monopoliin verrattavissa oleva erityisoikeus. Kukaan ”kilpailija” ei voi omistamasi sijainnin kohdalle valmistaa uutta tonttia vaikka kysyntä kasvaisi kokoajan. Tässä esimerkissä pelkällä tontilla on päässyt Jyväkylän keskustassa samaan vuokratuottoprosenttiin kuin vastaavan sijainnin rakennuksessa, mutta ilman huolta vuokralaistoiminnan jatkuvasta pyörittämisestä (vuokrasopimus 50v.) tai remonteista. Kuulostaa maistuvalta ainakin omaan korvaani.

Mikäli edesmenneitä talousvaikuttajia Henry Georgea ja Adam Smithiä on uskominen, niin tontin omistaminen on ”epäreilu” etu ellei sitä veroteta riittävän suuresti. Kaupunkia kehitetään verovaroin, mutta kaupungin vetovoiman kasvu sataa maanomistajien laariin. Joitain muutoksia maapohjan verotukseen valtiovarainministeriö on suunnittelemassa vuodeksi 2020 (suunnitelma), mutta lupailee ettei maan verotus kokonaisuutena kasvaisi.

Mikäli asunnon kylkiäisenä tulee osuus tontista houkuttelevassa sijainnissa, on se itselleni ainakin kiinnostusta kohottava olennainen tekijä. Tontin arvonnousu on sellaista mihin aidosti uskon. Pitkällä tähtäimellä rakennuksen arvonnousun varaan en laske mitään omassa toiminnassani. Veikkaan että tilastoissa mahdollisesti näkyvä rakennusten arvonnousu kymmenien vuosien ajanjaksolla koostuu lähinnä inflaatiosta ja ehostamiseen käytetystä rahasta/työstä. Sijainnin eli tontin aidolle arvonousulle taas löytyy aiemmin mainitsemani loogiset perustelut. Tätä hypoteesia Jyväskylän laskuharjoitus aiemmassa postauksessani havainnollistaa, muttei tietenkään todista faktaksi.

Liiketoimintaa siinä missä muukin

Asunnon vuokraus on yksi yrittäjyyden muoto. Siinä kun teollisuusyrityksen pitää ensin investoida kalliiseen tehtaaseen ennen kun voi alkaa pyörittämään bisnestään, vuokranantajan pitää investoida asuntoon, jolla voi alkaa pyörittämään vuokrausbisnestään. Asunto täyttää ihmisen perustavaa laatua olevan perustarpeen, joten se on hyvin defensiivinen, vakaa toimiala. Lisäksi asuminen on kohtuullisen helposti ymmärrettävä toimiala, minkä syystä sen aloittamisessa on pienempi kynnys kuin monen muun toimialan yrittäjyydessä.

Oleellisin ero muuhun yrittämiseen tulee kuitenkin lakisäädöksistä. Verottaja kohtelee vuokraustoiminnasta tulevia tuloja pääomatuloina, eikä bisnekseen vaadita yrityksen perustamista. Vuokranantaja on periaatteessa yrittäjä, mutta ennen mainituista syistä toimialalle on moneen muuhun alaan verrattuna helpompi ryhtyä.

Asuntosijoittamisessa sijoituspäätös tiettyyn kämppään on vasta alkua. Sen jälkeen alkaa sopivan vuokralaisen etsiminen ja asunnon sekä sen laitteiston ehostus aika-ajoin. Toimenpiteitä vaativia riskin realisoitumista (vuokralaisen maksukyvyttömyys, asunnon vahingoittaminen tai muu häiriö) voi tapahtua. Päivittäin toimenpiteitä ei vaadita, mutta yllättäviin aikasyöppö-tapahtumiin pitää varautua.

Mikäli näitä pakollisia hommia ei ole innokas tekemään, voi niitä ulkoistaa. Esimerkiksi vuokralaisen muuttaessa pois, voi valjastaa välitysfirman etsimään uutta. Käsittääkseni on myös olemassa ”avaimet käteen” –palveluita, joissa yritys hoitaa kaikki vuokranantajan vaivat. Tässä on kuitenkin muistettava, että palveluita tarjoavat yritykset ottavan luonnollisesti omat palkkionsa ja itse sijoittajalle jää pienempi siivu riskien siivu tuotosta.

Aloittelevan vuokranantajan kannattaa ehdottomasti sijoittaa pari kymppiä asuntosijoittajan käsikirjaan. Ainakin seuraavia voin suositella: Orava ja Turunen: Osta, vuokraa, vaurastu sekä Kaarto: Sijoita Asuntoihin!. Ammattisijoittaja Harri Huru jakaa myös paljon hyödyllistä osaamistaan blogissaan. Karkeita markkinahinta-arvioita kerrostaloasunnoista voi käydä vapaasti tekemässä allekirjoittaneen kehittämällä ASLA-asuntolaskurilla, kunhan muistaa että sitä ei ole nyt pariin vuoteen päivitetty.

Kaverillani oli kerran vuokranantajana kiireinen liikemies. Kerran joululomaltaan palattuaan kaverini asunnossa alkoi yllättäen rampata remonttimiehiä ja vessa oli tiuhaan tahtiin käyttökiellossa. Vuokranantaja ei ollut nähnyt tarpeelliseksi informoida alkavasta putkiremontista vuokralaista eikä suostunut neuvottelemaan vuokranalennuksesta, vaikka asuminen oli selvästi hankaloitunut.

Tässä kohtaa herääkin kysymys, että miksi ylipäätään vuokraa asuntoja, mikäli ei ole kiinnostunut hoitamaan vuokranantajan hommia. Kiinteistöihin voi sijoittaa myös pörssin kautta ilman vuokranantajan velvollisuuksia. Helsingin pörssistäkin löytyy monenlaisia kiinteistösijoitusyhtiöitä. Seuraavassa joitain esimerkkejä:

  • Investor’s house: asuinhuoneistot
  • Technopolis: toimitilat
  • Citycon: kauppakeskukset
  • Hoivatilat: hoivakodit ja päiväkodit

Kun sijoittaa kiinteistösijoitusyhtiöön niin ammattilaiset hoitavat vuokraustoiminnan ja sijoitukset tulee hajautettua useampaan kiinteistöön. Näin yksittäinen putkiremontti ei suuresti heilauta varallisuutta. Sijoittajalle itselleen jää arvioitavaksi, miten paljon kannattaa tietyn yhtiön osakkeesta maksaa ja tämä on erilainen laskuharjoitus kuin yksittäisen asunnon arvonmääritys.

Alkaisinko asuntosijoittajaksi?

Vuokranantajana toimiminen on kevyt tapa aloittaa kokeilemaan ja oppimaan yrittäjyyttä. Vuokranantajalla on paljon valtaa vaikuttaa omaan menestykseen. Ostokohteiden sekä asuinalueiden analysoinnin, velkatason optimoinnin, vuokralaissuhteiden hoidon, remontoinnin ja taloyhtiövaikuttamisen voi opetella hoitamaan muita paremmin. Asunto on myös käsin kosketeltavaa, kiinteää, omaisuutta mikä voi jossain tuomionpäivän skenaariossa olla hyödyllinen piirre verrattuna osakkeen omistusmerkintään sähköisessä arvo-osuustilillä.

Vai sijoittaisinko osakkeisiin?

Mikäli aika-ajoin toistuvan pakollisen toiminnan sijaan haluaa pelkää sijoituskohteiden analysointiin liittyvää aktiviteettiä oman aikataulun mukaan, niin osakesijoittaminen on silloin sopivampi ratkaisu. Osakesijoittaja etsii yrityksiä hyvillä johtajilla, joiden varaan uskaltaa päivittäisten asioiden hoitamisen uskoa. Kiinteistöjen vuokraus on yksi toimiala muiden joukossa, mihin voi laittaa rahojaan pörssissä. Pörssin kautta rahoja ei tarvitse laittaa kiinni isoina, kymmenien tuhansien, pompseina. Suorissa asuntosijoituksissa kertasijoitukset ovat isoja ja ajallinen hajauttaminen vaikeaa.

Mikäli haluaa saada hajautettua tuottoa säästöilleen mahdollisimman pienellä vaivalla niin kuukausisäästäminen matalakuluisiin indeksirahastoihin tai ETF:in (pörssissä myytäviin rahasto-osuuksiin) on edelleen paras vaihtoehto. Jälkimmäisiä löytyy myös kiinteistöihin sijoittavina versioina.

Muista sijoitusmuodoista

Lopuksi vielä pari sanaa muutamasta pikkuhiljaa suosiotaan kasvattavasta vaihtoehtoisesta tavasta sijoittaa asuntoihin. Tähän mennessä vastaan tulleet pankkien tarjoamat asuntorahastot ovat olleen hallinnointikuluiltaan niin kalliita, ettei niitä voi oikein suositella kenellekään. Eipä niistä tällä kertaa sen enempää.

Markkinoilla on myös yhtiöitä, jotka ostavat kokonaisia kerrostaloja tukkualennuksella ja myyvät yksittäisiä kämppiä eteenpäin sijoittajille. Vaikka niitä mainostetaan ”alle markkinahintaisina”, kannattaa arvonmääritys/vuokratuottolaskelmat hoitaa niissäkin samoin kuin missä tahansa asunnon ostossa. Edulliselle hinnalle voi olla myös syynsä. Esim. firma voi jättää tontin rakennuksen alta itselleen ja uuden taloyhtiön pitää maksaa vuokraa tontista. Ostaja voi myös joutua kantamaan riskiä yksittäisen asunnon kunnosta, mikäli valmiiksi vuokratussa huoneistossa sen kuntoa ei pääse ennen ostoa tarkastamaan. Herkullisiakin diilejä näiden joukosta voi toki löytyä.

Statistickon steeseit

  1. Vuokranantajana toimiminen on kevyt ja useimmille opittavissa oleva tapa kokeilla yrittäjyyttä.
  2. Passiiviseen riskien kantamiseen sijoittaminen yrityksiin on kätevin vaihtoehto. Sijoitussalkku voi osaltaan koostua myös kiinteistösijoitusyhtiöistä, mikäli haluaa olla mukana vuokrausbisneksessä ja hyötymässä hyvien sijaintien (=tonttien) arvonnoususta.
  3. Lähitulevaisuuden markkinahinnan muutoksella spekulointi kannattaa jättää suosiolla niille jotka rakastavat ruudun tuijottamista 24/7 (osakkeet) ja intohimoisille remontti-reiskoille (asunnot).

Kirjoittaja omistaa mainituista yhtiöistä Technopoliksen osakkeita kirjoitushetkellä

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hajauttaminen osakesijotuksissa

investingUuden kirjansa myötä paljon mediassakin viihtynyt sijoituskirjailija Mika Hyttinen on tullut tunnetuksi filosofoimisesta sijoittajalegenda Warren Buffetin tyyliin. Pääviesti on ollut, ettei osakesijoituksia pidä roiskia sinne tänne vaan tulee keskittää sijoitukset muutamaan kaikista laadukkaimpaan yritykseen. Ostoksia tehdään kuitenkin vain silloin kun niitä saa tuotto-odotuksiin nähden kohtuullisen edulliseen hintaan. Mikan ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Talousvalmentaja Martin Paasi turinoi opettavasti ja viihdyttävästi talousasioista Rahapodi -webcastissä. Hän suosittelee olemaan vaivaamatta päätään yhtiöiden valikoimisella ja hajauttamaan yhtiöriskiä sijoittamalla vähäkuluisiin indeksirahastoihin (esim. Helsingin pörssin yleisindeksiä seuraava rahasto) varmistaen näin osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

Onko nyt sitten parempi hajauttaa vai keskittää? Tähän kysymykseen yritän riskinhallinnan näkökulmasta vastata. Kurssien liikkeiden arvaileminen lyhyellä, alle vuoden, tähtäimellä ei ole kummakaan mestarin mielenkiinnon kohteena ja tässäkin pohditaan vain pitkäjänteistä ”osta ja omista” -sijoittamista.

Kolme yhtiötä, neljä sijoittajaa

Ennen kun voidaan sijoittamisen riskejä tutkiskella, pitäisi riski määritellä. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä. On paljon erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa mitata sijoittamisen riskiä, mutta käytetään tässä seuraavaa mittaria: riski = tappiollisten sijoitusvuosien lukumäärä keskimäärin sadan vuoden aikana

Olkoon meillä seuraavat kolme yritystä ja niihin liittyvät sijoittajan odotetut vuosituotot päivän kurssilla:

  • Aatami Oy: 6%
  • Beetami Oy: 8%
  • Ceetami Oy: 10%

Käytetään laskelmassa oletusta, että kaikkien yritysten toteutuvat tuotot vaihtelevat siten, että keskihajonta on 25%-yksikköä ja tuotot noudattavat normaalijakaumaa. Käytännön sovelluksissa normaalijakauman käyttäminen oletuksena on kyseenalaista, koska se aliarvioi suurten romahdusten ja supernousujen todennäköisyyttä. Tähän esimerkkiin se sopii kuitenkin riittävän hyvin. Lisäksi osakkeiden tuotot ovat riippuvaisia toisistaan niin, että kahden osakkeen välinen korrelaatiokerroin r = 0.6.

Nyt meillä on neljä erilaista sijoittajatyyppiä, jotka toteuttavat erilaista strategiaa sijoituksissaan näihin kolmeen osakkeeseen. Huomioitavaa on tässä, että kukaan ei tiedä varmaksi annettuja tuotto-odotuksia vaan kukin yrittää arvioida niitä omalla tavallaan.

  1. Auvo Arvuuttelija

Auvolla on parempia harrastuksia kuin lukea yritysten tilinpäätöstietoja. Hän kuitenkin lukee sanomalehdestä aina taloussivut ja valitsee niiden tietojen perusteella fiilispohjalta yhden suosikkiosakkeen, johon hän sijoittaa kaiken. Todellisuudessa valtamediassa kerrotut tiedot ovat kaikkien muidenkin sijoittajien tiedossa. Näinollen Auvo ei kykene tekemään keskimääräistä parempia päätöksiä vaan hänen valintansa vastaa osakkeen valitsemista tikkaa heittämällä.

  1. Hannele Hajauttaja

Hannele ei myöskään halua käyttää paljoa aikaa sijoitustoimintaan. Hän haluaa minimoida riskit ja myöntää ettei kykene valitsemaan parhaiten tuottavaa, joten hän jakaa sijoitettavan rahasumman tasaisesti kaikkiin yrityksiin.

  1. Touko Tutkija

Touko lukee tarkkaan yritysten tilinpäätöstiedot ja näkee niistä, että Aatami Oy:llä ei ole edellytyksiä tehdä yhtä hyvää tulosta jatkossa kuin kahdella muulla. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään selvää eroa Beetamin ja Ceetamin välillä, joten hän sijoittaa niihin molempiin.

  1. Keijo Keskittäjä

Keijo vanhana kehäkettuna ymmärtää jokaisen yrityksen bisneslogiikan ja tietää jokaisen yrityksen kilpailuedut sekä yrityskulttuurin. Hän osaa poimia tilinpäätöksestä olennaisimmat luvut ja tehdä tarvittavat matemaattiset laskelmat. Hän näkee Ceetamin selkeästi potentiaalisimpana sijoituskohteena ja sijoittaa kaikki rahat siihen.

Alla on kunkin sijoittajan odotettu tuotto ja riskitaso.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 34
Keijo Keskittäjä 10% 35

Ensimmäisenä nähdään, että Auvon ja Hannelen tuoton odotusarvo on sama, mutta Hannelella on pienempi riski. Huomion arvoista on myös se, että Keijolla on tällä mittarilla sama riski kuin täysin hajauttavalla Hannelella. Sen minkä tässä tapauksessa hajautuksella voittaa, häviää huonommalla tuotto-odotuksen tuomalla ”turvavälillä”.

Nämä tulokset riippuvat siitä, mitä taustaoletuksia valittiin. Vertailun vuoksi samat laskelmat siinä harvinaisessa tapauksessa, että yritysten tuotot olisivat toisistaan riippumattomia, eli korrelaatiokerroin r = 0.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 29
Touko Tutkija 9% 31
Keijo Keskittäjä 10% 35

Nyt useampaan kohteeseen sijoittajat alkaisivat repiä hajautushyötyä pienemmällä riskillä ja pääsisivät nauttimaan kunnolla siitä kuuluisasta ilmaisesta lounaasta.

Meillä oli myös oletus, että kaikkien osakkeiden tuoton vaihtelut olivat samoja. Mikäli uskoo Capital Asset Pricing –teoriaan, jossa tuoton vaihtelu kulkee aina käsikädessä tuotto-odotuksen riskilisän kanssa, keskihajonnat voisivat olla:

Aatami Oy: 17%

Beetami Oy:24%

Ceetami Oy: 30%

Tästä seuraisi sijoittajien riskitasot (korrelaatiokerroin alkuperäinen r = 0.6):

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 37
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 35
Keijo Keskittäjä 10% 37

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Selvä johtopäätös, on että tasaisesti hajauttavan Hannelen strategia on selvästi parempi kuin Auvo Arvuuttelijan, koska sama tuotto-odotus saadaan pienemmällä riskillä. Käytännössä tämä puhuu vähäkuluisen indeksirahaston puolesta ja pisteet talousvalmentaja Martin Paasille. Toisaalta realistisissa skenaarioissa, missä tuotot korreloivat keskenään, Touko saa Hannelea parempaa tuottoa samalla tai pienemällä riskillä. Näin ollen Mika Hyttisen saarnat laadukkaisiin yhtiöihin keskittämisestä eivät ole tuulesta temmattuja.

Salkun hajautuksen optimointi

Ehkäpä Hannelen kannattaisi optimoida eri osakkeiden määrät jotenkin järkevästi painottaen? Harry Markowitz on ystävällisesti laskeskellut portfolioteoriassaan, kuinka optimoidaan sijoitussalkun tuotto ja riski sopivilla painotuksilla. Optimoinnissa on suuressa roolissa tuoton vaihtelut ja korrelaatiot. Todellisessa tilanteessä näitä ei tiedetä vaan kaikki edellä mainittu informaatio pitää arvioida esimerkiksi historiadatan perusteella.

Riskitietoisuus -kirjassaan Gerd Gigerenzer kertoo simulaatiotutkimuksestaan, jossa hän vertaili Markowitzin ohjeilla hajauttavan ja yksinkertaisesti kaikkia osakkeita tasaisesti painottavan sijoitussalkun performanssia. Selvisi että vaatisi taustalle vähintään 500 vuoden tilastoaineisto, jotta tuoton vaihtelut ja korrelaatiot saataisiin arvioitua historiadatasta niin tarkasti, että Markowitzin optimointimenetelmällä saataisiin oleellisia hyötyjä tasaiseen painotukseen verrattuna. Markowitzin portfolioteoria on mielenkiintoista aivojumppaa, mutta käytännössä tunnuslukujen arviointiin liittyvä epävarmuus syö optimoinnin hyödyt.

Omat näkemykset

Järkevä sijoitusstategia riippuu henkilön osaamisesta, ajankäyttömieltymyksistä ja riskinsietokyvystä. Oma suosikkini on Toukon strategia, joka on yhteen yhtiöön keskittämisen ja laajan hajautuksen välimaastossa. ”The absoluuttisen voittajayhtiön” valinta on hankalaa ja aina voi jotain yllättävää tapahtua. Siksi on hyvä, etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Itselleni yritysten analysointi on myös mielenkiintoista puuhaa ja valintojen onnistumisen vertailu esim. ammattilaisten hoitamiin rahastoihin tuo viihdettä harrastukseen.

Itse aloitin sijoittamisen Auvo Arvuuttelijan tyyliin roiskimalla osakesijoituksia vajaavaisilla tiedoilla vähän sinne ja tänne. Näin jälkikäteen katsottuna toimin siis hölmösti, mutta oleellisinta oli että jostain aloittamalla pääsin vauhtiin oppimisprosessissa. Nykyinen sijoitusstrategiani on sekoitus Hannelesta ja Toukosta. Joka kuussa menee automaattisesti pieni sijoitus pohjoismaisiin indeksirahastoihin. Lisäksi teen silloin tällöin suoria osakeostoksia hyvin huolellisesti valikoituihin yrityksiin. Sekä Martin Paasin että Mika Hyttisen opit ovat siis aktiivisesti käytössä.

Tavoite on lopettaa indeksisijoitukset sitten kun tunnen olevani riittävän hyvä yritysten analysoimisessa. Vielä kuitenkin säännölliset indeksiostot suojaavat vajaavaista tietämystäni ja ajankäyttörajoitteitani vastaan.

Ymmärrys on oleellisinta

Sattuma on pohjimmiltaan tiedon puutetta, niinkuin aiemmassa postauksessa havainnollistin. Tietoa voi hankkia aina lisää, jos jaksaa nähdä vaivaa ja tiedon puutetta voi jonkin verran paikata hajauttamalla riskejä. Valitsitpa sitten vaivattoman tai työlään strategian, olellisin neuvo kuuluu: ”Ymmärrä, mihin sijoitat”. Jos valitset osakkeita, perustele itsellesi: ”Miksi yrityksen myymän tuotteet/palvelut käyvät kaupaksi vielä vuosienkin päästä ja miksi juuri tämä yhtiö hoitaa homman kilpailijoitaan paremmin?”

Indeksisijoittajankin on syytä ymmärtää, minkälaisista yrityksistä indeksi pääasiassa koostuu. Esim. Norjan yleisindeksiin sijoittavan on hyvä ymmärtää olevansa vahvasti mukana öljybisneksessä.

Pankin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin luottavien taas pitäisi selvittää: ”Miksi juuri tämä salkunhoitaja kykenee tuottamaan minulle kulujaan enemmän lisäarvoa tulevaisuudessakin verrattuna indeksisijoittamiseen?”. Tämän selvittäminen voi olla kaikista vaikein haaste.

Statistickon steesit:

  • Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää tutkimalla yritystä syvällisesti tai hajauttamalla useaan mahdollisimman vähän toisistaan riippuvaan kohteeseen
  • Mitä enemmän pystyy käyttämään aikaa ns. laatuyhtiöiden tunnistamiseen ja niiden arvonmääritykseen sitä enemmän kannattaa sijoituksia niihin keskittää
  • Indeksirahastot ovat vaivaton ja kuluiltaan edullinen tapa hajauttaa osakesijoitukset
  • Tärkeintä on ymmärtää, mistä sijoituksen mahdolliset tuotot tulevat ja mitkä ovat siihen liittyvät riskit
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Useat tulonlähteet

Vossikka

Vossikka

Teknologia kehittyy ja maailma muuttuu kokoajan. Taxi-kuskit ovat tällä hetkellä huolissaan työpaikkojensa puolesta ja protestoivat Uber-kuskeja vastaan. Muistaakohan kukaan, että taxi-autoilijoiden ammattikunta on aikoinaan kaapannut markkinat vossikkakuskeilta?

 Useat tulonlähteet tulevaisuuden turvana

Kehitykseen kuuluu luonnollisena se, että joillekin töille on jatkossa vähemmän tarvetta ja tilalle tulee uusia ammatteja. Koska elämme sattuman sekoittamassa maailmassa, on vaikea ennustaa, mikä on oman nykyisen ammattiosaamisen kysyntä 10 vuoden päästä.

Kannatan ajatusta, että olisi hyvä olla useita tulonlähteitä, jolloin on paremmin suojautunut maailman muutoksien tuomia riskejä vastaan. Helpoin tapa sivutienesteille, mikä itselleni tulee mieleen, on aloittaa säännöllinen sijoittaminen vähäkuiluisiin indeksirahastoihin ja päästä näin käsiksi passiivisiin sijoitustuloihin. Tästä löytyy esimerkki edellisestä postauksestani. Toisille taas sopii paremmin asuntosijoittaminen, mikä tosin vaatii hieman enemmän aktiivisuutta ja isompaa kertasijoitusta.

Menestyspotentiaalin ja itsensä kehittämisen puolesta houkuttelevin vaihtoehto on yrityksen perustaminen ja pyörittäminen palkkatyön ohessa. Nykypäivänä verkkokaupan pystyttäminen ei edes vaadi kovin suuria alkuinvestointeja. Oma yrittäjätaipaleeni alkoi aikoinaan tällaisen verkkokaupan merkeissä. Tosin aikaa joutuu jostakin repimään ja yrittäminen usein kannattaakin aloittaa yhdessä luotettavan kumppanin kanssa, että saa työtaakkaa sekä ajatuksia jaettua.

Moni varmasti ajattelee, että sekä sijoittaminen että yrittäminen on riskialtista. Tottahan se on, mutta omasta mielestäni on vielä riskialttiimpaa, jos koko elämä roikkuu yhden työpaikan varassa. Suomessa sosiaaliturva tuo kyllä toimeentulon puolesta riittävän turvan yhden työn vakituisille työntekijöille, mutta riskinä on oman elämän päätäntävallan valuminen työnantajan ja sosiaaliviranomaisten käsiin. Pomolla on aina valta antaa potkut, mutta sivubisnes antaa myös työntekijälle vallan siirtyä satsaamaan omaan bisnekseen jos tuntuu, että pitää päästä vaihtamaan maisemaa.

Omat tulonlähteeni

Itselläni tulojen jakautuminen on hieman mennyt överiksi. Laskeskelin, että viimeisen kolmen vuoden aikana kuudella eri tulonlähteellä on ollut jonkinlainen rooli itseni elättämisessä. Jonkinlainen fokusoituminen voisi olla jatkossa paikallaan. Nyt kesäloman kynnyksellä olenkin vähän pureskellut menneiden vuosien bisneksieni hyviä ja huonoja puolia.

1. Yrittäjyys

Yrittäjänä on mahdollisuus saavuttaa oikeasti jotain merkittävää. Se tuo mahdollisuuden työllistää ja olla tärkeä palanen yhteiskuntaa. Vastuu on myös iso eikä virheitä voi täysin välttää. Mutta tyytyväisen asiakkaan palaute korvaa kyllä helposti pettymysten hetket. Saimme juuri Statistin kotisivut uuteen uskoon ja tällä ilmeellä lähdemme ottamaan selvää, missä ensi syksynä data-analyysiosaaminen kohtaa maailman tarpeet.

2. Sijoittaminen

Sijoittaminen avaa portit passiivisille osinko/vuokratuloille. Tämä mahdollistaa haaveen ”taloudellinen riippumattomuus jo ennen virallista eläkeikää” saavuttamisen. Tosin huonolla riskienhallinnalla ja tunteiden vallassa elämisellä sijoittaminen voi myös tärvellä oman talouden. Sijoittaminen tarjoaa analyyttisia haasteita ja omia tuloksiaan voi vertailla tunnettujen ”gurujen” kanssa. Erityisesti osakesijoittaminen on avannut silmät siitä, mitä ympärillä maailmassa oikeasti tapahtuu. Se on myös motivoinut ottamaan selvää historiasta, mikä taas luo pohjaa mielenkiintoisille keskusteluille erilaisten ihmisten kanssa. Sijoittaminen tulee taatusti olemaan vahvasti mukana elämässäni jatkossakin.

3. Akateeminen tutkimus

Tällä hetkellä en ole mukana aktiivisesti missään akateemisessa tutkimuksessa. Olen ollut hieman kriittinen tieteellisten artikkeleiden julkaisuprosesseja kohtaan, mutta ne vaikuttavat kehittyvän parempaan suuntaan. Tiedon kaivaminen sekä jakaminen on lähellä sydäntäni ja olen edelleen avoin mielenkiintoisille tutkimuskohteille.

4. Urheiluvedonlyönti

Urheilu on aina ollut läheinen osa elämääni ja siihen liittyvä data-analyysi on kiehtovaa. Vuosikymmen sitten rahan tekeminen nettivedonlyönnissä onnistui vähän yksinkertaisemmallakin matematiikalla, mutta nykypäivänä tehostuneilla markkinoilla analyysitaidot joutuvat tositestiin. Nostankin nöyrästi hattua niille, jotka elättävät itsensä pelkällä vedonlyönnillä ilman sisäpiiritietoa. Itselläni rahkeet riittävät tällä hetkellä vain tiettyjen erikoistilanteiden ja itseäni viisaampien näkemyksen hyödyntämiseen. Vedonlyöntiharrastukseen liittyy matsin katsomiseen yhdistettynä elämyksiä tuova jännitysmomentti ja aionkin pitää sen mukana harrastuksena ilman isoja tuotto-odotuksia. Jokainen plussamerkkinen euro on kotiinpäin.

5. Nettipokeri

Pokerin pelaaminen (itselläni nopeat ”sit and go” -turnaukset) tyydyttää kilpailuviettiä ja pelaamiseen keskittyminen on erinomainen tapa tyhjentää päätä kaikesta muusta epämääräisestä hälinästä. Menestys ei kuitenkaan ole ollut enää viime vuosina huipputasolla. Edellisen kolmen vuoden sijoitetun pääoman tuotto on +0.8 %. Se ei ole riittävä korvaus stressistä, mikä tulee pokeritulojen hurjasta vaihtelusta. Nettipokeri on myös yksinäistä ja isoina annoksina puuduttava harrastus, enkä halua tehdä sitä niin paljon että nykyisellä tuotto-odotuksella vuositulot olisivat varmasti positiiviset (todennäköisyys tehdä neljän tuhannen vuosittaisella turnaustahdilla ja 0.8 % tuotto-odotuksella positiivinen vuositulos on vain 62 %). Trendi vaikuttaa olevan, että vastustajien taso vaan kovenee vuosi vuodelta, joten ilman huomattavia satsauksia lisäkouluttautumiseen ei omassa tapauksessani ole kyse kovin kannattavasta bisneksestä.

En olevielä valmis ripustamaan korttipakkaa täysin naulaan, mutta jatkossa keskitän pelaamisen vain aikoihin kun tuotto-odottama on väliaikaisesti poikkeuksellisen korkea esim. pelifirman tarjoaman bonuksen vuoksi.

6. Tilastotieteeen opetus yliopistokurssilla

Perusasioiden opettaminen on varsin helppo työ, kun materiaalit ja prosessit ovat vuosien varrella kehittyneet toimiviksi. Kolikon kääntöpuolena työ tulisi jatkossa olemaan samojen asioiden ”jankkaamista” eikä kehittäisi itseäni eteenpäin. Niinpä päätin nyt keväällä luopua kurssin vetämisestä tällä erää.

Yhteenveto

Useampi tulonlähde helpottaa selviytymisestä elämän yllättävistä käänteistä ja ylläpitää oman elämän valinnanvapautta. Ajanhallinta on kuitenkin vaikeaa, jos erilaisia tulonlähteitä yrittää haalia liikaa. Itse aion jatkossa keskittyä enemmän yrittämiseen ja sijoittamiseen sekä vähemmän pokerinpelaamiseen ja opettamiseen. Näin uskon myös vapautuvan enemmän aikaa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja sosiaaliseen elämään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Omaehtoiset eläköitymisskenaariot

Tämän päivän tarinan päähenkilö on Ville. Hän on työuraansa aloitteleva vastavalmistunut 25-vuotias. Villeä huolestuttaa Suomen väestöpyrämidin rakenne ja yleisen eläkeiän nostot: ”Näinköhän minä ehdin nauttimaan terveistä eläkevuosista ollenkaan?”. Loputtoman vaikeroinnin sijaan hän päättää tehdä asialle jotain.

Vinkkejä sijoitusbloggarelta

Senior couple sitting in the fieldOman eläkeiän aikaistamisesta sijoitustoiminnan turvin löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta useita blogeja. Itselleni ajatus tuli tutuksi Pasi Havian blogista. Kyseisen blogin päivitystahti on viimeaikoina hieman hiipunut, mutta vanhoihin postauksiin kannattaa edelleen tutustua, mikäli aihe kiinnostaa. Ulkomaalaisista mainittakoon Mr. Money Moustache.

Oma sijoitusstategia

Sankarimme Ville on päättänyt rakentaa oman sijoitustoimintansa seuraavien periaatteiden varaan:

  • Hän on laskenut, että pystyy ilman isoja ongelmia säästämään 250€ jokaisesta kuukausipalkasta
  • Hän ei jaksa analysoida yksittäisiä yrityksiä vaan sijoittaa S&P 500 -osakeindeksiä seuraavaan vähäkuluiseen (laskelmissa 0.17 % vuodessa) indeksirahastoon, mikä hänen näkemyksen mukaan kuvaa riittävän hyvin yleistä maailman talouden kehitystä
  • Hän ei halua vaivata päätään pohtimalla, milloin osakkeet on yleisesti kalliita ja milloin halpoja, vaan sijoittaa systemaattisesti 250€ joka kuukausi.
  • Hän haluaa jäädä 60-vuotiaana omaehtoiselle eläkkeelle ja lopettaa silloin sijoittamisen
  • Hän tarvitsee eläkkeellä kuluttamiseen verojen ja inflaation huomioimisen jälkeen 2000€ / kk nykypäivän rahassa.

Netistä löytyy useita laskureita (esim. täällä ja täällä), joilla voi kokeilla omien sijoitustavoitteiden toteutumista erisuurusilla kuukausisijoitussummilla ja sijoitusajoilla. Laskennat näissä tehdään yleensä toteutuneilla keskimääräisillä sijoitustuotoilla. Seuraavalla harjoituksella on tarkoitus havainnollistaa satunnaivaihtelun merkitystä, mitä normaalit Excel-laskurit eivät ota huomioon.

Sijoitustavoitteet

Villellä on sijoitustoiminnan lopputulokselle seuraavat tavoitteet 60 ikävuodesta alkaen:

  • Minimitavoite: Nykyrahassa 2000€ / kk nettona 70 vuotiaaksi asti, jolloin hän uskoo pääsevänsä kiinni normaaliin eläketurvaan
  • Huipputavoite: Kyseiset 2000€ rahavirrat riittävät 100 vuotiaaksi asti normaalin eläkkeen päälle.

Tulevaisuuden skenaarioiden simulointi

Sitten lähdetään katsomaan, kuinka Villelle tulee käymään, jos historia toistaa itseään. Laskelmat perustuvat vuosien 1988-2013 S&P 500 -indeksin kuukausituottoihin. Aikaikkunaksi valikoitui tämä, koska siltä sattui nopeasti löytymään dataa valmiissa muodossa. Kyseisenä aikana indeksi tuotti keskimäärin n. 10% vuodessa.  Ajatus on, että tulevaisuuden kuukausituotot arvotaan satunnaisesti tästä historia-aineistosta (ei siis tehdä mitään tuottojakaumaoletusta vaan tylysti ”bootsträpätään” havaittua dataa). Inflaatio voitaisiin laittaa myös vaihtelemaan satunnaisesti, mutta luotetaan keskuspankin viisaisiin miehiin, että he saavat pidettyä inflaation suhteellisen stabiilisti tasolla 2% / vuosi.

Seuraavassa kuvaajassa on 5 esimerkkiä näin simuloidusta tulevaisuuden skenaariosta. Kaikissa siis kuukausisäästäminen loppuu 60 -vuotiaana ja samalla aloitetaan nostamaan rahaa kulutukseen suunnitelman mukaisesti. Verotus tehdään 40% hankintamenojen mukaan 30% veroprosentilla.

Vilen varalisuuden kehitys, 5 skenaariota

Villen varallisuuden kehitys, 5 skenaariota

Kuvaajasta huomataan, että mahdolliset skenaariot ovat hyvin erilaisia:

  • Punainen ja sininen skenaario tekevät Villestä tarpeettoman varakkaan miljonäärin 60 ikävuoden jälkeen
  • Vihreä tuo hyvän elintason kuolemaan asti
  • Mustassa minimitavoite ylittyy niukasti
  • Turkoosissa sijoitusvarallisuus on törsätty parissa vuodessa ja Villen on palattava sorvin ääreen vielä muutamaksi vuodeksi

Kun simuloidaan 10000 kpl vastaavaa skenaariota, saadaan laskettua suuntaa-antavat todennäköisyydet Villen tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 83%
  • Huipputavoite: 53%

Tähänkin laskelmaan liittyy oletuksia, jotka eivät välttämättä tulevaisuudessa toteudu. Ville pelkää, että talouden kovimmat nousuvuodet saattavat olla ohitse ja tulevaisuuden tuotot ovat matalampia. Toistetaan samat laskelmat niin, että keskimääräiset vuositutotot ovat 2%-yksikköä alhaisemmat ja näin saadaan varovaisemmat arviot tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 55%
  • Huipputavoite: 19%

Edelleen minimitavoitteen toteutuminen on todennäköisempää kuin epäonnistuminen, mutta Villen kannattanee harkita joitain muutoksia sijoitussuunnitelmaan. Esimerkiksi kuukausisijoitussumman nostamista pikkuhiljaa inflaation / palkkakehityksen tahdissa.

Pohdinnat

Nämä teoreettiset laskelmat tukevat useiden sijoitusbloggareiden ajatusta siitä, että nipistämällä hieman elämän alkupuolen kulutuksesta voidaan ”korkoa korolle” -ilmiön avulla saada huima määrä valinnanvapautta elämän loppupuoliskolle. Tosin kaikki ei aina mene kuin Trömsössä ja sattuman tuomat riskit on syytä huomioida, mutta ei pelätä liikaa. Todennäköisyydet ovat tälläkin hyvin yksinkertaisella ja vaivattomalla sijoitusstrategialla pitkän tähtäimen sijoittajan puolella.

Statistickon steesit:

  • ”Korkoa korolle” -ilmiö paisuttaa pieniäkin sijoitussummia, kunhan sen aloittaa ajoissa
  • Sattumalla on iso vaikutus sijoitustoiminnan lopputulokseen, mutta todennäköisyydet ovat pitkäjänteisen ja hajauttavan sijoittajan puolella
  • Seteleiden sijaan sijoitustilin avaaminen on valmistuvalle nuorelle erinomainen lahja, vaikkei hän sitä välttämättä heti osaisi arvostaa

Kirjoituksen on tarkoitus toimia havainnollistavana esimerkkinä. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa tulevaisuudesta, eikä kirjoitusta tule pitää sijoitussuosituksena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Taistelu muiden informaatioetua vastaan

Olisi helppoa tehdä fiksuja ratkaisuja, jos tietäisi enemmän kuin kukaan muu. Näin ei juuri koskaan ole, mutta päätöksiä pitäisi silti tehdä. Aiemmassa postauksessani Eetu Extremeurhilija oli mukana kilpailussa, jossa piti ennustaa mahdollisimman hyvin huomisen säätä. Eetulla oli vähemmän tietoa käytettävissä kuin muilla ja näin ollen olisi tarvinnut pläjäyksen tuuria voittaakseen. Seuraavassa käydään läpi, mitä Eetun asemassa voimme tehdä etumatkan kutistamiseen ”paremmintietäviin” nähden. Esimerkkeinä toimii valintatilanteet osakesijoittamisessa, urheiluvedonlyönnissä ja asunnon ostossa.

Osakesijoittaminen

Akten Ordner mit Kette verschlossenSisäpiirisäädökset kieltävät pörssiyrityksen ytimeen kuuluvien henkilöitä käymästä kauppaa yrityksen osakkeilla ajanjaksolla, mikä käsittää kaksi viikkoa ennen neljännesvuosituloksen julkistamista. Tämän ajatellaan olevan aikaa, jolloin tulos alkaa olla hyvin hahmottunut sisäpiiriläisillä, mutta sitä ei ole vielä julkistettu. Sisäpiiriläiset eivät saa koskaan myöskään paljastaa ulkopuolisille yhtiön osakkeiden arvoon vaikuttavia tietoja ennen virallista tiedotusta. Nämä ovat piensijoittajan kannalta loistavia lakeja ja tarjoavat jonkinasteista tasavertaisuutta.

Ehkä olen kuitenkin kyyninen persoona, koska en usko että sisäpiirilaki toteutuu käytännössä täysimääräisenä. Vaikea uskoa, että kaikki pystyisivät olemaan niin jämäköitä, etteivät saattaisi jotain lipsauttaa ”pienellä kiertoilmaisulla” mukavalle kaverille parin tarjotun tuopin jälkeen. Toisekseen yhtiön osakkeilla voi käydä kauppaa henkilöt, jotka ovat töissä firmassa ja kohtuullisen hyvin hajulla seuraavasta tulosjulkistuksesta vaikka eivät aivan sisäpiirirekisteriin kuulukkaan. On siis turvallista ajatella: ”Jotku toimijat markkinoilla aina tietävät enemmän kuin minä.”

Paremmintietävien informaatioetua voi kuitenkin minimoida ainakin kahdella tavalla

1. Tee ”buy and hold” sijoituksia. Älä harrasta aktiivista kaupankäyntiä.

Informaatioedun puute konkretisoituu, kun joudut tekemään sijoituspäätöksen. Näiden päätöksien lukumäärän saat minimoitua ostamalla osaketta ja istumalla sen päällä loppuelämän osinkoja keräillen.

2. Ajoita sijoitukset heti osavuosikatsauksen jälkeen.

Heti osavuosikatsauksen jälkeen on se ajankohta, jollon julkisen tiedon määrä yrityksen tilasta on maksimissaan. Sijoitusmarkkinoiden käyttäytymistä edellisen tulosjulkistuksen (Q2, 2014) jälkeen eri suomalaisten pörssiyhtiöiden kohdalla on ansiokkaasti koottu täällä.

Urheiluvedonlyönti

Yleisin tapa joukkuelajien vedonlyönnissä saada informaatioetua on tietää ensimmäisten joukossa joukkueiden kokoonpanot. Mikäli et kuulu niihin onnellisiin, joille sisäpiiristä tihkutaan ennakkotietoja, on vedonlyönnin ajoituksella merkitystä. Sinulla on kaksi mahdollisuutta päästä paremmintietävien sisäpiiriläisten kanssa lähes samalle viivalle:

1. Jätä vetosi mahdollisimman aikaisin, ennen kun joukkuiden valmentaja päättää kokoonpanoista

Jos valmentaja itsekään ei vielä tiedä lopullista kokoonpanoa, niin kuka muukaan sitä voisi tietää? Jättämällä vedot hyvissä ajoin, joudut tekemään valistuneita arvauksia odotetusta kokoonpanosta samalla lailla kuin kaikki muutkin vedonlyöjät ja vedonlyöntitoimistot.

2. Jätä vetosi juuri ennen ottelun alkua, kun kokoonpanot ovat kaikkien tiedossa

Viimeisen puolentunnin aikana ennen ottelun alkua kokoonpanot ovat yleensä jo julkisesti tiedossa ja paremmintietävien etumatka kaventunut minimiin. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että lajeissa joissa liikkuu isot rahat, viimeisten hetkien vedonlyöntimarkkinat ovat nykyään jo aika tehokkaat ja ylikertoimia (joukkueen voittotodennäköisyyteen verrattuna liian suuri kerroin, minkä lyöminen on tuottoisaa pitkällä tähtäimellä) on vaikea löytää.

Asunnon osto

Asunnon ostaminen on useimmille rahallisesti elämänsä suurin valintatilanne. Kansalaisten informaation tasoa tasoittaakseen Ympäristöministeriö ylläpitää tilastopalvelua, jossa voi hakea viimeisen vuoden aikana toteutuneita asuntokauppoja erilaisten kriteerien perusteella. Kiinteistövälittäjien informaatioetua tämä palvelu ei kuitenkaan täysin poista, koska heillä on käytössään paljon yksityiskohtaisemmat kauppatilastot pidemmältä ajanjaksolta. Palvelua käytettäessä on vielä muistettava, että usein rajatut haut tuottavat niin vähän tuloksia, että yksittäisiin asuntoihin liittyvät poikkeavuudet vääristävät liikaa kokonaiskuvaa.

Käsittele tietoa paremmin

??????????????????Puhutaanpa sitten sijoittamisesta, vedonlyönnistä tai mistä tahansa muusta päätöksenteosta, on yksi asia, mitä voi tehdä paikatakseen puutteellista absoluuttista informaatiota: käsittele käytettävissä olevaa tietoa paremmin.

Joskus tiedon parempi käsittely tarkoittaa analyysimenetelmien teknistä opettelua ja havaintojen muuttamista numeroiksi. Kuinka paljon jääkiekkojoukkueen voittotodennäköisyys tippuu, kun luotettavan maalivahdin (jäällä yleensä koko ottelun) sijaan kokematon juniori on pelivuorossa ja samalla tulee tieto, että vastustajan tähtilaitahyökääjä (jäällä n. 20 min ottelussa) on loukkaantunut?

Usein saa etua muihin kun yksinkertaisesti ymmärtää olemaan ylireagoimatta pienten aineistojen informaatioon. Ellei ilmiölle ole taustalla vahvaa selitysehdotusta, mitä ei keksitty vain käsiteltävien havaintojen perusteella, pienten otoksien tulokset ovat yleensä merkityksetöntä kohinaa. Tämä siitäkin huolimatta, että toimittajat mielellään nostavat esiin kaivelemalla kaivettuja ”tilastofaktoja” tyyliin ”Kalpa on voittanut putkeen jo viisi peliä, jotka on pelattu kotona parittomien viikkojen torstaina.” (Voit lukea lisää  taustahypoteesien merkityksestä edellisestä postauksesta)

Kerrostaloasuntojen arvottamiseen liittyvä informaation käsittely on tehty poikkeuksellisen helpoksi ASLA-asuntolaskurin avulla (laskurin isä on bloggari itse, mutta Pinjalle iso kiitos kehitystyöstä). Parin havainnon sijaan laskuri antaa kerrostalohuoneistolle arvion tuhansien julkisten kauppatietojen perusteella laskettuun tilastomatemaattiseen malliin. Lisäksi käyttäjälle on tarjoalla työkaluja hallitsemaan sitä vaihtelua hinnoissa, mikä ei suoraan välity julkisista myyntitilastoista.

Statistickon steesit:

  1. Hyväksy, että joillain muilla on enemmän tietoa käytettävissä
  2. Kiri muiden informaatioetumatkaa ajoittamalla päätökset tasapuolisiin ajankohtiin ja käsittelemällä tietoa paremmin

Blogissa esitetyt ajatukset perustuvat kirjoittajan vuosien varrella hahmottuneisiin näkemyksiin, joihin ovat vaikuttaneet omat tiedonjalostuskokemukset ja lukuisat ulkoiset vaikuttajat. Toisinaan näkemykset osoittautuvat myöhemmin vääriksi. Kommentoithan, mikäli pystyt perustelemaan toisenlaisen näkemyksen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail