Nyt mennäänkin elämän perusasioihin. Asiaan, joka on nykyään minulle aivan itsestään selvä, mutta joka on ilmeisesti ollut blogin teeman mukaisesti verhoiltu epäoleellisten asioiden taakse nyky-yhteiskunnassa. Niin hyvin, että ensimmäiset 30 vuotta elämästäni en ole sitä ymmärtänyt vaan elänyt niinkuin raha olisi elämän keskiössä. Cash is the king vai mitä?
Elämän perusvaluutta
Paljastetaan salaisuus heti niille, jotka eivät ole sitä vielä tulleet ajattelleeksi. Elämän perusvaluutta on rahan sijaan aika. Aikaa on kaikilla rajattu määrä, mutta toimillamme voimme yrittää hankkia mahdollisimman paljon laadukasta aikaa itsellemme ja läheisillemme. Tämän tavoitteen maksimoimiseen kannattaa tehdä yhteistyötä mahdollisimman monen muun ihmisen kanssa. Yhteistyön helpottamiseksi ihmiset ovat luoneet talousjärjestelmän ja raha toimii siinä pelimerkkinä, jotta voimme käydä kauppaa myös ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa. Työssäkäyntihän on pohjimmiltaan toisten ihmisten laatuajan lisäämistä: säästössäsi oleva rahamäärä (miinus velat) pitäisi kertoa, kuinka paljon olet lisännyt (tai veronmaksajat/vanhempasi ovat puolestasi lisänneet) muiden kanssaeläjien laatuaikaa enemmän kuin itse hyödyntänyt muiden ihmisten työtä. Leipuri tekee kakun, mikä tuo nautintoa (eli laadukasta aikaa) herkuttelijoille ja saa vastineeksi rahaa. Tuhansista kakuista saaduilla rahoilla leipuri ostaa auton, jotta pääsisi nopeasti paikasta toiseen ja siten säästäisi aikaa. Jne…
Elämä ilman rahaa
Voiko elää ilman rahaa? On muutamia perusasioita, joita ilman aika loppuu ennen aikojaan. Esim. Pohjolan oloissa tarvitsemme lämpöä. Me voisimme ilman rahaakin hakata puuta metsästä ja sitä polttamalla hankkia lämpöä niin kuin historiassa on tehty iät ja ajat. Mutta säästämme huomattavan määrän aikaa, kun maksamme rahaa energiayhtiölle, jotta he lähettävät kuumaa vettä pattereihimme. Joillekin taas metsätöiden tekeminen on itsessään laatuaikaa ja he varmasti lämmittävät torppansa edelleen puulla. Ilman ruokaa taas aikamme on aluksi ikävää kitumista kunnes se loppuu ennen aikojaan. Tämän estämiseksi voimme aloittaa esim. viljelemään maata. Mutta mikäli emme ole kovin tehokkaita siinä emmekä nauti maataloustöistä, häviämme ruokaa hankkiessa kohtuuttoman paljon laatuaikaa. Siispä meidän kannattaa hankkia rahalla ruokaa maanviljelijältä, joka tykkää töistään ja on hyvä siinä.
Tässä artikkelissa on tarina monitaituri Lassesta, joka elää 70 prosenttisen omavaraisesti. Tosin hänelläkin nousee kädet ilmaan, kun pitäisi hampaita paikata ja hänen lapsensa käy normaalisti veronmaksajien rahoittamaa koulua. Lassen esimerkki kuitenkin näyttää, että on mahdollista elää ilman rahaa talousjärjestelmän ulkopuolella, mutta laatuajan maksimomisen kannalta se ei yleensä kannata. On sekä meidän että muiden yhteiskunnan eläjien etu, että keskitymme tekemään työtä jossa olemme parhaimmillamme ja myös viihdymme. Mutta sen on tietenkin oltava jotain, mistä koituu niin paljon laatuaikaa muille, että he ovat valmiita ostamaan työpanostamme. Mitä paremmin ja tehokkaamin tämän työn teemme, sitä enemmän saamme rahaa jolla voimme hankkia muualta oman ajan määrää ja laatua kohottavia asioita.
Kohti hyvää yhteiskuntaa
Mikä taas on laatuaikaa, riippuu täysin ihmisestä. Toiselle sitä on videopelin pelaaminen, toiselle lasten kanssa leikkiminen, kolmannelle futismatsi kaveriporukassa ja neljännelle nämä kaikki. Ellei Roope Ankkaa kolikkokylpyineen lasketa, raha itsessään ei käsittääkseni ketään ilahduta, vaikka monet antavatkin näin ymmärtää. Mutta ilman rahaa on toisilleen tuntemattomien yhteiskunnan asukeiden vaikea vaihtaa erilaisia ”hyödykkeitä” keskenään.
Olemmeko tähän asti samaa mieltä? Erimielisyydet alkavat todennäköisesti viimeistään sitten, kun aletaan porukalla miettimään talousjärjestelmän yksityiskohtia (esim. mitä kaikkea tulee tuottaa yhteisvastuullisesti verotuksen avulla?), mutta se on toinen tarina. Pääasia on että erimielisyyksistä huolimatta teemme yhteistyötä ja järjestelmä motivoi yhteistyöhön. Yksi asia on kuitenkin vielä tärkeä muistaa: mikäli maksimoimme omaa laatuaikaamme kuluttamalla luontoa nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, varastamme elämän perusvaluuttaa lapsenlapsiltamme.
Statistickon steesit:
- Laadukas aika on todellinen valuuttamme
- Palkkatyön tekeminen on tavalla tai toisella laatuajan lisäämistä muille yhteiskunnan jäsenille
- Yhteistyö auttaa sekä itseämme että muita maksimoimaan laatuaikaa
- Raha on kätevä apuväline palveluksien välittämiseen
[…] on hyvä palautella mieleen aiemman kirjoitukseni sanoma. Perusvaluuttamme ei ole rahaa vaan laatuaikaa. Määrittelen nyt hyvinvoinnin niin, että […]