Rss

  • linkedin

Archives for :

Mihin voi luottaa informaatioähkyn keskellä?

Posted by :Statisticko On : 29.9.2017
2

Category: Ennustaminen, Epävarmuus, Osakesijoittaminen, Tutkimukset, Vedonlyönti, Yhteiskunta

Tags:, , , , ,

Internet on tiedon valtatie. Mutta valitettavasti se on myös temmellyspaikka monenkirjavien totuutena myytävien uskomusten levittäjille.

Tim Ferriss kirjoitti kirjassaan ”The 4-Hour Workweek”, kuinka yksi keino hankkia lisätuloja on alkaa asiantuntijaksi. Ferrissin mukaan 4 viikkoa riittää asiantuntijastatuksen haalimiseen uudella alalla. Tosin ei niin hyvän, että saisi kunnioitusta kyseisen alan oikeilta asiantuntijoilta, mutta sellaisen uskottavuuden että voi muodostaa riittävän suuren asiakaskunnan ihmisistä, jotka eivät tunne alaa.

Omalta erikoisalaltaan osaa erottaa juttujen sisällön perusteella nämä puoskarit tohtoreista, mutta entä kun puhe on aiheesta, josta itsellä ei ole kummoisia taustatietoja? Mihin tietoon tässä maailmassa voi luottaa?

Tieteellinen prosessi

Tiedon etsimisessä ei voi täysin nojautua yksittäiseen tutkimukseen. Yksittäisen tutkimuksen lopputulos voi osua harhaan monestakin syystä ja useamman vuoden vanha tutkimus on voitu jo kumota uusimmissa tutkimuksissa. Sen sijaan julkaisujen sarjasta koostuva tieteellinen prosessi johtaa pikkuhiljaa aina vaan lähemmäksi totuutta. Tieteellisen prosessiin kuuluu, että koko ajan mennään eteenpäin ja pyritään etsimään virheitä vanhoista omista olettamuksista. Hyvä tapa aloittaa uuteen aiheeseen tutustuminen on etsiä viimeisin review-artikkeli, joka kokoaa yhteen, mitä tähän mennessä eri tutkijat ovat löytäneet.

Uutisointi

Monessa muussa asiassa niin hyvin toimiva markkinatalous tuntuu yskivän tiedon levityksessä. Yliampuvat shokkiuutiset ja liian yksinkertaiset ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin myyvät paremmin kuin analyyttinen asioiden punnitseminen eri näkökulmista. (Ketosen ja Myllyrinteen tiivistys). Tämä siitä huolimatta, että perusteellisesti analysoidun tiedon tehokkaampi leviäminen auttaisi meitä kaikkia tekemään parempia päätöksiä, joilla voisi nostaa itsemme ja läheistemme terveydellistä + taloudellista hyvinvointia.

Päivittäisen uutisvirran seuraaminen voi olla jopa haitallista asioiden ymmärtämisen kannalta, mitä tässä kirjoituksessa hyvin perustellaan. Itse pyrin seuraaman maailman menoa hieman suodatettuna niin että luen uutisen netistä vasta kun joku analyyttisena pitämäni Twitter-seurattava kommentoi uutista mielenkiintoisena.

Twitterissä olen kokenut hyödylliseksi seurattavaksi myös vahvan tieteellisen taustan omaavat aktiiviset ”bull shit detectorit” (esim. Markku Niemivirta @mniemivirta) ja harhaanjohtavalta otsikoinnilta suojelijat (esim. @klikinsaastaja).  Nämä säästävät omaa aikaani harhaanjohtavien uutisten lukemiselta.

Tieteellistä lähestymistapaa uutisten käsittelyyn edustaa nettisivusto Rootclaim. Kun maailmalla on tapahtunut jotain, jossa totuutta on vaikea hahmottaa kaikkien asian ympärillä pyörivien huhujen joukosta, Rootclaim ottaa asian punnittavaksi. Jäsenet muodostavat kilpailevia hypoteeseja vaihtoehtoisista totuuksista ja kokoavat yhteen tiedonmurusia asian ympärillä eri lähteistä. Lopputuloksena on Bayesläisen päättelyn tuloksena todennäköisyydet eri hypoteesien todennäköisyyksille. Kuka tahansa voi osallistua prosessiin tiedottamalla uusista tiedonjyväsistä ja todennäköisyydet sitä mukaa päivittyvät. Tällä hetkellä sivustolla punnitaan ainakin Malesialaisen lentokoneen katoamista, rokotteiden sivuvaikutuksia ja Syyriassa tapahtunutta kemiallista asehyökkäystä.

Vedonlyönti

”Put your money where your mouth is or shut up.”

Ne ketkä oikeasti ymmärtävät asioista, voivat myös lyödä vetoa näkemystensä puolesta. Silloin kun vedonlyönti on mahdollista, erinomainen näyttö ymmärtämisestä on voitollisen vedonlyöntihistorian esittely. Tosin tässä kirjoituksessani kävi ilmi että vetoja pitää löytyä aika paljon historiasta, että sillä voisi tilastollisesti osaamisensa todistaa. Kuitenkin jos on edes valmis laittamaan rahaa likoon näkemyksensä puolesta pelkän leukojen loksuttamisen sijaan, on se jo merkki uskottavuuden suuntaan.

Vedonlyöntikulttuuri kukoistaa penkkiurheilijoiden keskuudessa ja talousasioissa voi ottaa näkemystä joko osake- tai johdannaismarkkinoilla. Vedonlyöntifirmat ottavat myös kiitettävästi vetoja vastaan poliittisista vaaleista. Kaipaisin kuitenkin lisää herrasmiesvedonlyöntikulttuuria muillekin elämän osa-alueille. Silloin erimieltä olevien ei tarvitsisi loputtomasti jankuttaa SoMessa vaan sopia aiheeseen liittyvä veto ja jatkaa elämää. Vetojen lopputulokset kun vielä päivittyisivät julkiselle sivustolle niin pikkuhiljaa vetojen kertyessä alkaisi hahmottumaan, kuka on vahvemmin ja kuka heikommin asian ytimessä.

Asiantuntijoiden nahka

Kun ottaa neuvoja vastaan asiantuntijalta tai sellaisena esiintyvältä, pitää aluksi varmistaa missä pelissä tällä henkilö on niin sanotusti oma nahka pelissä (”skin on the game”). Varsinkin jos henkilö saa kaikki tulonsa yhdestä lähteestä, ensisijainen peli hänellä on työpaikkansa ja asemansa säilyttäminen. Esim. apteekkarilta voi saada hyvän näkemyksen siihen, mitä lääkkeitä eniten myydään. Sitten kun pohdinnan alla on apteekkimonopolin hyödyllisyys yhteiskunnalle, voi näkemys olla vähän yksipuolinen. Eikä kannata odottaa, että rivityöntekijätkään purevat ainoaa ruokkivaa kättä.

Asiantuntijalta kannattaa myös muotoilla kysymykset sellaiseen muotoon, missä vahvasti tuodaan hänen omaa nahkaansa peliin. Esim. kilpailevista hoitomuodoista voi kysyä lääkäriltä muodossa: ”Millä menetelmällä hoitaisit tällaisessa tapauksessa itseäsi / lastasi?”

Superennustajien ominaisuudet

Philip E. Tetlockin ja Dan Gardnerin kirjoittamassa ja Terra Cognitan suomentamassa kirjassa Superennustajat kerrotaan ”Good Judgment” – tutkimusprojektista, jossa lukuisat tavalliset ihmiset tekivät ennusteita mitä erilaisista tulevaisuuden tapahtumista, kuten poliittisten konfliktien tai taloudellisten tunnuslukujen kehittymisestä. Hieman yllättävä tulos oli, että tietyt samat henkilöt vuodesta ja aiheesta toiseen erottuivat muista edukseen. Kirjoittajien mukaan vieläpä paljon paremmin kuin mitä pelkkä sattuma antaisi odottaa. Näitä tutkimuksen kestomenestyjiä kirjoittajat kutsuvat superennustajiksi. Ammatillisen taustan suhteen superennustajilla ei ollut mitään yhteistä selittäjää, mutta seuraavia yhteisiä taipumuksia heistä löytyi maailmankatsomuksen, kykyjen ja ajattelutapojen suhteen:

  • Varovainen (mikään ei ole varmaa)
  • Nöyrä (todellisuus on äärettömän monimutkainen)
  • Epädeterministinen (tapahtuva ei ole ennalta määrätty, eikä sen tarvitse tapahtua)
  • Aktiivisesti mieleltään avoin (uskomukset ovat testattavia hypoteeseja, eivät suojattavia aarteita)
  • Älykäs ja tietävä jolla on ”tunnustuksen” saamisen tarve (älyllisesti uteliaita, ongelmista ja mentaalisista haasteista nauttivia)
  • Reflektiivinen (itsetutkiskeleva ja itsekriittinen)
  • Numerotaitoinen (sinut numeroiden kanssa)

Lisäksi kirjassa mainitaan, että superennustajat pyrkivät jatkuvasti päivittämään ja parantamaan omia arvioitaan. Ohjelmointikielellä he ovat ikuisia ”beta-versioita” itsestään. Voitaneen lisätä, että he ovat käveleviä tieteellisiä prosesseja.

Mikäli kokee vedonlyönnin liian uhkapelinä, voi asiantuntijuuttaan osoittaa pitämällä julkisesti kirjaa ennusteistaan. Good Judgment – projektilla on avoin yhteisö, johon kuka tahansa voi liittyä ja alkaa tekemään ennusteita haluamistaan aiheista. Koska kirjanpidon hoitaa yhteisön verkkosivut automaattisesti, ei jälkikäteen voi pieleen menneitä ennustuksia piilotella. Tämän blogikirjoitukseni innoittamana itsekin kävin nyt kirjautumassa mukaan yhteisöön nimimerkillä ”Riski-Risto”.

Esimerkki

Lopuksi nostan esimerkkinä esiin yhden henkilön, jota en tunne henkilökohtaisesti millään tavalla, mutta hän on onnistunut herättämään valtavaa kunnioitusta. Kyseessä on osakerahaston hoitajana työskentelevä Anders Oldenburg. Vaikka lähtökohtaisesti välttelen aktiivisen salkunhoidon kuluja, tässä kohtaa olen tehnyt poikkeuksen ja sijoittanut rahastoon.

Tuottohistoria

Andersin hoitama Phoebus – rahasto on ollut pystyssä 15 vuotta yhden ja saman henkilön hoidossa. Tänä aikana rahasto on keskimäärin tuottanut sijoittajille 11.3% vuodessa. Tästä on vähennetty rahaston kulut (TKA) mitkä ovat olleet keskimäärin 1.2% vuodessa. Vertailuindeksin tuottaessa samana aikana 9.5%, saadaan tulokseksi, että Anders on osakevalinnoillaan pystynyt tuottamaan noin 3 % – yksikön verran vuosittaista ylituottoa, josta asiakkaalle on jäänyt hyötynä 1.8 % -yksikköä. Luvut voi käydä tarkemmin läpi täällä.

En ole tarkemmin tutkinut, missä ajassa osakemarkkinoilla erottuvat starat hyvätuurisista keskivertosijoittajasta tilastollisesti. Kutina on että 15 vuotta olisi jonkinlainen, muttei yksinään täysin vakuuttava näyttö.

Skin in the game

Anders on (ainakin omien sanojensa mukaan) sijoittanut itse merkittävän osan varallisuudestaan omaan Phoebus – rahastoonsa ja on rahaston suurin yksittäinen sijoittaja. Tämän luulisi takaavan, että rahastossa on Andersilla itsellään oma nahka mukana samassa pelissä kuin muilla sijoittajilla.

Superennustajan ominaisuudet

Oleellinen osa luottamuksen kehittymistä on ollut Andersin pitämä Phoebus – blogi, jossa hän kommentoi yhtiövalintojaan ja maailmaa niiden ympärillä. Mitä tulee Tetlockin ja Gardnerin mainitsemiin superennustajien ominaisuuksiin, Anders suorastaan korostaa epävarmuutta aina liikkuessaan kirjoituksissaan alueella, jota ei ole perinpohjin tutkinut. Hän myös paljon korostaa satunnaisuutta yritysten lyhyen ajan voitoissa. Lisäksi hän käy avoimesti läpi huonojakin osakevalintoja menneisyydestä ja pyrkii oppimaan virheistään.

Näihin ominaisuuksiin nojautuen olen uskaltanut antaa keskimääristä 1.2% vuosittaisista kuluista huolimatta palan sijoitusomaisuuttani Andersin käsiin ja sen lisäksi pyrin imemään hänen blogista vaikutteita maailman tutkimiseen analyyttisesti. Tämä siitä huolimatta, etten omista minkäänlaista sosiaalista suhdetta kyseiseen kaveriin tai hänen edustamaansa yritykseen.

Tiivistelmä

Ominaisuudet, jotka nostavat asiantuntijan uskottavuutta:

  • Taustalla pitkä tieteellinen prosessi
  • Julkinen vedonlyönti, sijoitus tai ennustus -historia
  • ”Skin in the game” samassa pelissä tiedon objektiivisuuden kanssa
  • Nöyrän analyyttiset ”superennustajan” ominaisuudet
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Asuntoja ja osakkeita

Posted by :Statisticko On : 31.8.2017
0

Category: Asuntokaupat, Osakesijoittaminen, Riskien hallinta

Tags:, , , , ,

Kantamiensa riskien ja tuottojen alkuperän ymmärtäminen sijoituksissa on ollut yksi aika-ajoin esiin pulpahteleva teema näissä tuherruksissani viimeisen parin vuoden aikana. Viime marraskuussa kirjoittelin osakesijoittamisen perusolemuksesta ja vertailin eroja spekulatiiviseen raaka-aineiden jemmaamiseen. Tätä aiemmin vertailin omistusasumista vuokralla-asumiseen. Pari viikkoa sitten tehdessäni pientä pintaremonttia (lähinnä isäni apupoikana) sijoitusasunnossani oli hyvä hetki samalla vähän selkeyttää ajatuksiani asuntosijoittamisesta verrattuna osakesijoittamiseen.

Kysymykseen ”Mitä eroa on osake ja –asuntosijoittamisella” vastaukseni kuuluu: perustavalaatuisissa asioissa ei juuri mitään. Nippelitiedoissa on sen verran perkaamista, ettei tämäkään kirjoitus jää yhden kappaleen mittaiseksi. Itselläni on kokemusta osakesijoittamisesta vuodesta 2009 lähtien ja vuokranantajana toimimisesta vuodesta 2011 lähtien. Tarkoitus olisi nyt pysyä mahdollisimman ajattomissa näkemyksissä, ottamatta kantaa siihen, mihin kannattaisi sijoittaa juuri nyt.

Asuntosijoittamista puoltavia tekijöitä

Käydään läpi ensiksi asioita, jotka tekevät (suorasta) asuntosijoittamisesta houkuttelevaa osakesijoittamiseen verrattuna.

Arvonheilunta

On kohtuullisen yleinen näkemys, että osakesijoittaminen on riskialtista asuntosijoittamiseen verrattuna. Mikäli arvonheiluntaa pitää riskin ainoana mittarina niin näin todella vaikuttaa olevan. Alla olevassa kuvaajassa on neljännesvuosittaisia prosentuaalisia arvon muutoksia. Osakkeita edustaa Helsingin yleisindeksi ja asuntoja koko Suomen vanhojen yksiöiden keskimääräiset kauppahinnat Tilastokeskuksen sivuilta. Ajanjaksoksi valikoitui 03/2001 – 09/2016, koska tälle ajanjaksolle löytyi nopeasti koneeltani datat aiemmista omista tutkiskeluistani. Asuntoihin yleensä sijoitetaan osaksi velalla ja osakkaiden taustalla olevia yrityksiäkin pyöritetään tyypillisesti osin velkarahoituksella. Siten vertailun vuoksi piirsin myös vastaavan kuvan yksiöiden arvonvaihtelusta oletuksella, että niihin olisi sijoitettu 50% velkavivulla.

Kuvaajasta huomataan, että todellakin ainakin näin ryppäinä tarkasteltuna osakkeiden arvostus heilahtelee huomattavasti enemmän. Arvonheilahtelu on erityisesti riski suurella velalla sijoittavalle. Konservatiivisempi sijoittaja voi nähdä hinnan vaihtelun mahdollisuutena. Tilapäisistä ongelmista johtuva markkinahinnan lasku on hyvä tilaisuus ostaa laadukasta sijoituskohdetta.

Velkavipu

Asunnoilla on hyvä maine turvallisena lainan vakuutena pankkien näkökulmasta, koska asunnon kanssa on hankala karata ulkomaille velkojia karkuun. Lähtökohtaisesti pankista saakin asuntoa varten laitaa 70%:iin asunnon markkina-arvoon asti. Tämä on yleinen asuntosijoittamista puoltava tekijä osakesijoittamiseen verrattuna.

Hyvä on kuitenkin muistaa, että yritykset yleensä rahoittavat toimintaansa valmiiksi velkarahalla, joten isoa velkavipua ei ole mitään syytäkään osakesijoituksiin käyttää. Lisäksi ainakin itse käyttämäni osakevälittäjä tarjoaa tällä hetkellä tiettyjen varovaisuusehtojen täyttyessä (esim. velkavipu maksimissaan n. 30%) osakkeisiin sijoituslainaa 0.99% korolla. Kohtuuhintainen sijoituslaina ei siis ole pelkästään asuntosijoittajan etuoikeus.

Sijoittaminen on aina riskien kantamista, mutta uhkapeliä sijoitustoiminnasta tekee nimenomaan liiallinen velan käyttö. On syytä käydä tarkkaan Excelissä erilaiset tulevaisuuden skenaariot läpi, ettei ulosottomies kolkuta oveen sitten kun korot nousevat ja omaisuuden arvot laskevat yhtä aikaa.

Velankäytöstä sanottakoon, että kun tietää mitä tekee, niin asunto sijoituskohteena mahdollistaa pitkälle viedyn velkarahan käytön optimoinnin.

Tontti

Markkinahintojen heiluntaa ja suurta velkavipua en henkilökohtaisesti pidä kauhean tärkeänä asuntosijoittamista puoltavana tekijänä, mutta yksi asuntojen kylkiäisenä tuleva asia ansaitsee huomiota. Kaupungistuminen on yksi maailman ja myös Suomen megatrendeistä. Ne kaupungit, jotka

  • nykyään vetävät ihmisiä puoleensa
  • joita jatkuvasti uudistetaan vastaamaan ihmisten nykyaikaisia tarpeita
  • ja omaavat monipuolisen elinkeinorakenteen,

tulevat todennäköisesti jatkossakin vetämään ihmisiä puoleensa. Tällaisista kaupungeista tontin omistaminen on monopoliin verrattavissa oleva erityisoikeus. Kukaan ”kilpailija” ei voi omistamasi sijainnin kohdalle valmistaa uutta tonttia vaikka kysyntä kasvaisi kokoajan. Tässä esimerkissä pelkällä tontilla on päässyt Jyväkylän keskustassa samaan vuokratuottoprosenttiin kuin vastaavan sijainnin rakennuksessa, mutta ilman huolta vuokralaistoiminnan jatkuvasta pyörittämisestä (vuokrasopimus 50v.) tai remonteista. Kuulostaa maistuvalta ainakin omaan korvaani.

Mikäli edesmenneitä talousvaikuttajia Henry Georgea ja Adam Smithiä on uskominen, niin tontin omistaminen on ”epäreilu” etu ellei sitä veroteta riittävän suuresti. Kaupunkia kehitetään verovaroin, mutta kaupungin vetovoiman kasvu sataa maanomistajien laariin. Joitain muutoksia maapohjan verotukseen valtiovarainministeriö on suunnittelemassa vuodeksi 2020 (suunnitelma), mutta lupailee ettei maan verotus kokonaisuutena kasvaisi.

Mikäli asunnon kylkiäisenä tulee osuus tontista houkuttelevassa sijainnissa, on se itselleni ainakin kiinnostusta kohottava olennainen tekijä. Tontin arvonnousu on sellaista mihin aidosti uskon. Pitkällä tähtäimellä rakennuksen arvonnousun varaan en laske mitään omassa toiminnassani. Veikkaan että tilastoissa mahdollisesti näkyvä rakennusten arvonnousu kymmenien vuosien ajanjaksolla koostuu lähinnä inflaatiosta ja ehostamiseen käytetystä rahasta/työstä. Sijainnin eli tontin aidolle arvonousulle taas löytyy aiemmin mainitsemani loogiset perustelut. Tätä hypoteesia Jyväskylän laskuharjoitus aiemmassa postauksessani havainnollistaa, muttei tietenkään todista faktaksi.

Liiketoimintaa siinä missä muukin

Asunnon vuokraus on yksi yrittäjyyden muoto. Siinä kun teollisuusyrityksen pitää ensin investoida kalliiseen tehtaaseen ennen kun voi alkaa pyörittämään bisnestään, vuokranantajan pitää investoida asuntoon, jolla voi alkaa pyörittämään vuokrausbisnestään. Asunto täyttää ihmisen perustavaa laatua olevan perustarpeen, joten se on hyvin defensiivinen, vakaa toimiala. Lisäksi asuminen on kohtuullisen helposti ymmärrettävä toimiala, minkä syystä sen aloittamisessa on pienempi kynnys kuin monen muun toimialan yrittäjyydessä.

Oleellisin ero muuhun yrittämiseen tulee kuitenkin lakisäädöksistä. Verottaja kohtelee vuokraustoiminnasta tulevia tuloja pääomatuloina, eikä bisnekseen vaadita yrityksen perustamista. Vuokranantaja on periaatteessa yrittäjä, mutta ennen mainituista syistä toimialalle on moneen muuhun alaan verrattuna helpompi ryhtyä.

Asuntosijoittamisessa sijoituspäätös tiettyyn kämppään on vasta alkua. Sen jälkeen alkaa sopivan vuokralaisen etsiminen ja asunnon sekä sen laitteiston ehostus aika-ajoin. Toimenpiteitä vaativia riskin realisoitumista (vuokralaisen maksukyvyttömyys, asunnon vahingoittaminen tai muu häiriö) voi tapahtua. Päivittäin toimenpiteitä ei vaadita, mutta yllättäviin aikasyöppö-tapahtumiin pitää varautua.

Mikäli näitä pakollisia hommia ei ole innokas tekemään, voi niitä ulkoistaa. Esimerkiksi vuokralaisen muuttaessa pois, voi valjastaa välitysfirman etsimään uutta. Käsittääkseni on myös olemassa ”avaimet käteen” –palveluita, joissa yritys hoitaa kaikki vuokranantajan vaivat. Tässä on kuitenkin muistettava, että palveluita tarjoavat yritykset ottavan luonnollisesti omat palkkionsa ja itse sijoittajalle jää pienempi siivu riskien siivu tuotosta.

Aloittelevan vuokranantajan kannattaa ehdottomasti sijoittaa pari kymppiä asuntosijoittajan käsikirjaan. Ainakin seuraavia voin suositella: Orava ja Turunen: Osta, vuokraa, vaurastu sekä Kaarto: Sijoita Asuntoihin!. Ammattisijoittaja Harri Huru jakaa myös paljon hyödyllistä osaamistaan blogissaan. Karkeita markkinahinta-arvioita kerrostaloasunnoista voi käydä vapaasti tekemässä allekirjoittaneen kehittämällä ASLA-asuntolaskurilla, kunhan muistaa että sitä ei ole nyt pariin vuoteen päivitetty.

Kaverillani oli kerran vuokranantajana kiireinen liikemies. Kerran joululomaltaan palattuaan kaverini asunnossa alkoi yllättäen rampata remonttimiehiä ja vessa oli tiuhaan tahtiin käyttökiellossa. Vuokranantaja ei ollut nähnyt tarpeelliseksi informoida alkavasta putkiremontista vuokralaista eikä suostunut neuvottelemaan vuokranalennuksesta, vaikka asuminen oli selvästi hankaloitunut.

Tässä kohtaa herääkin kysymys, että miksi ylipäätään vuokraa asuntoja, mikäli ei ole kiinnostunut hoitamaan vuokranantajan hommia. Kiinteistöihin voi sijoittaa myös pörssin kautta ilman vuokranantajan velvollisuuksia. Helsingin pörssistäkin löytyy monenlaisia kiinteistösijoitusyhtiöitä. Seuraavassa joitain esimerkkejä:

  • Investor’s house: asuinhuoneistot
  • Technopolis: toimitilat
  • Citycon: kauppakeskukset
  • Hoivatilat: hoivakodit ja päiväkodit

Kun sijoittaa kiinteistösijoitusyhtiöön niin ammattilaiset hoitavat vuokraustoiminnan ja sijoitukset tulee hajautettua useampaan kiinteistöön. Näin yksittäinen putkiremontti ei suuresti heilauta varallisuutta. Sijoittajalle itselleen jää arvioitavaksi, miten paljon kannattaa tietyn yhtiön osakkeesta maksaa ja tämä on erilainen laskuharjoitus kuin yksittäisen asunnon arvonmääritys.

Alkaisinko asuntosijoittajaksi?

Vuokranantajana toimiminen on kevyt tapa aloittaa kokeilemaan ja oppimaan yrittäjyyttä. Vuokranantajalla on paljon valtaa vaikuttaa omaan menestykseen. Ostokohteiden sekä asuinalueiden analysoinnin, velkatason optimoinnin, vuokralaissuhteiden hoidon, remontoinnin ja taloyhtiövaikuttamisen voi opetella hoitamaan muita paremmin. Asunto on myös käsin kosketeltavaa, kiinteää, omaisuutta mikä voi jossain tuomionpäivän skenaariossa olla hyödyllinen piirre verrattuna osakkeen omistusmerkintään sähköisessä arvo-osuustilillä.

Vai sijoittaisinko osakkeisiin?

Mikäli aika-ajoin toistuvan pakollisen toiminnan sijaan haluaa pelkää sijoituskohteiden analysointiin liittyvää aktiviteettiä oman aikataulun mukaan, niin osakesijoittaminen on silloin sopivampi ratkaisu. Osakesijoittaja etsii yrityksiä hyvillä johtajilla, joiden varaan uskaltaa päivittäisten asioiden hoitamisen uskoa. Kiinteistöjen vuokraus on yksi toimiala muiden joukossa, mihin voi laittaa rahojaan pörssissä. Pörssin kautta rahoja ei tarvitse laittaa kiinni isoina, kymmenien tuhansien, pompseina. Suorissa asuntosijoituksissa kertasijoitukset ovat isoja ja ajallinen hajauttaminen vaikeaa.

Mikäli haluaa saada hajautettua tuottoa säästöilleen mahdollisimman pienellä vaivalla niin kuukausisäästäminen matalakuluisiin indeksirahastoihin tai ETF:in (pörssissä myytäviin rahasto-osuuksiin) on edelleen paras vaihtoehto. Jälkimmäisiä löytyy myös kiinteistöihin sijoittavina versioina.

Muista sijoitusmuodoista

Lopuksi vielä pari sanaa muutamasta pikkuhiljaa suosiotaan kasvattavasta vaihtoehtoisesta tavasta sijoittaa asuntoihin. Tähän mennessä vastaan tulleet pankkien tarjoamat asuntorahastot ovat olleen hallinnointikuluiltaan niin kalliita, ettei niitä voi oikein suositella kenellekään. Eipä niistä tällä kertaa sen enempää.

Markkinoilla on myös yhtiöitä, jotka ostavat kokonaisia kerrostaloja tukkualennuksella ja myyvät yksittäisiä kämppiä eteenpäin sijoittajille. Vaikka niitä mainostetaan ”alle markkinahintaisina”, kannattaa arvonmääritys/vuokratuottolaskelmat hoitaa niissäkin samoin kuin missä tahansa asunnon ostossa. Edulliselle hinnalle voi olla myös syynsä. Esim. firma voi jättää tontin rakennuksen alta itselleen ja uuden taloyhtiön pitää maksaa vuokraa tontista. Ostaja voi myös joutua kantamaan riskiä yksittäisen asunnon kunnosta, mikäli valmiiksi vuokratussa huoneistossa sen kuntoa ei pääse ennen ostoa tarkastamaan. Herkullisiakin diilejä näiden joukosta voi toki löytyä.

Statistickon steeseit

  1. Vuokranantajana toimiminen on kevyt ja useimmille opittavissa oleva tapa kokeilla yrittäjyyttä.
  2. Passiiviseen riskien kantamiseen sijoittaminen yrityksiin on kätevin vaihtoehto. Sijoitussalkku voi osaltaan koostua myös kiinteistösijoitusyhtiöistä, mikäli haluaa olla mukana vuokrausbisneksessä ja hyötymässä hyvien sijaintien (=tonttien) arvonnoususta.
  3. Lähitulevaisuuden markkinahinnan muutoksella spekulointi kannattaa jättää suosiolla niille jotka rakastavat ruudun tuijottamista 24/7 (osakkeet) ja intohimoisille remontti-reiskoille (asunnot).

Kirjoittaja omistaa mainituista yhtiöistä Technopoliksen osakkeita kirjoitushetkellä

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Todennäköisyyksien soveltamisen kolme eri maailmaa

Posted by :Statisticko On : 31.7.2017
0

Category: Pokeri, Todennäköisyydet, Vedonlyönti

Tags:, , , , ,

Näin kesällä on lomakiireiden lomassa hyvä paikka tehdä itselleen pientä tilannekatsausta, mihin on työelämässä suuntaamassa ja miten tähän on päädytty. Julkaisin kaksi vuotta sitten vastaavan katsauksen ja siihen nähden nykyiseen tilanteeseen on tullut joitain muutoksia. Niin kuin kaksi vuotta merkkejä oli jo ilmassa, pokerin pelaaminen jäi reilu vuosi sitten pois lukujärjestyksestä. Yllättävämpi muutos on se, että yrittäminen on jäänyt taka-alalle ja olen pääasiassa palkkatyössä koska intressit kohtasivat niin hyvin Plus One Agencyn kanssa.

Olen huomannut, että omaan työhistoriani pohjalta todennäköisyyksien soveltamisen ympäristöt voisi jakaa kolmeen kategoriaan:

  1. Satunnaistettu kasino
  2. Ihmiset rajoitetussa toimintaympäristössä
  3. Vapaa maailma

1. Satunnaistettu kasino

Kasinossa kaikki tapahtumat ovat satunnaistettu niin hyvin, että lukion todennäköisyyslaskennan kurssin (mikä pelasti minut aikanaan kolikkopelihimolta) tiedoilla pääsee pitkälle. Laskutoimitukset ovat pääasiassa yksinkertaisia jako- kerto- ja potenssilaskuja. Esimerkiksi ruletissa, jossa on 37 mahdollista numeroa, yksittäisen numeron todennäköisyys on aina 1/37 = 2.7%. Riittävän satunnaistamisen ansiosta peräkkäiset numerot ovat toisistaan riippumattomia ja esim. todennäköisyys seuraavien kahden pyöräytysten ykkösille on 1/37 * 1/37 = 1/1369. Tämä on ylivoimaisesti helpoin ympäristö todennäköisyyksien soveltamiselle.

Omasta ”työhistoriasta” pokerinpelaaminen kuuluu todennäköisyyslaskennan osalta tähän kategoriaan. Toki pokeri on paljon myös psykologiaa, loogista päättelyä ja peliteoriaa, mutta tarvittavat todennäköisyyslaskut ovat pääosin simppeleitä: sinulla kädessä 4 pataa, jäljellä on vielä jossain 9 pataa ja näkemättä on vielä 44 korttia. Jos jakaja on suorittanut satunnaistamisen tarpeeksi hyvin, todennäköisyys että seuraavaksi kortiksi tärähtää pata on 9/44.

2. Ihmiset rajoitetussa toimintaympäristössä

Toisessa kategoriassa tutkitaan ihmisiä, mutta niiden toiminta on tarkkaan rajattua. Kaikilla toimijoilla on samat tavoitteet, toimintaa ohjaa tiukat yhteiset pelisäännöt ja tapahtumat ovat pääasiassa toisistaan riippumattomia.

Selkeä esimerkki on esim. urheilu ja minun tapauksessa vedonlyönti. Jos ottelumanipulaatiot ja motivaatiottomat ottelut jätetään laskuista, kaikilla on selkeä tavoite voittaa jalkapallo-ottelu kaikin keinoin. Turnauksien alkulohkojen viimeisiä otteluja lukuun ottamatta eri ottelut ovat myös toisistaan riippumattomia. Tämä on suuri ilo tilastotieteen menetelmiä soveltavalle, koska riippumattomuus on useissa menetelmissä oletuksena.

Oleellinen ero kasino-olosuhteisiin tulee siitä, ettei tarkkoja todennäköisyyksiä enää ole kellään tiedossa. Yksikään ammattivedonlyöjä ei tiedä kaikkia ottelun voimasuhteisiin liittyviä tekijöitä. On vain kehnoja ja vähemmän kehnoja arvauksia joukkueiden vahvuuksista juuri pelipäivänä. Vaikka meillä olisi timanttinen julkista informaatiota hyödyntävä malli, aina voi olla jollain tähtipelaajalla edellisenä yönä puhjennut flunssa, josta tietää toistaiseksi vain pelaaja itse. Vedonlyöntimarkkinoilla pärjäämiseen riittää, että omat todennäköisyysarvaukset ovat vähemmän huonoja kuin suurimalla osalla muista toimijoista.

Tähän kategoriaan kuuluu myös tutkimusmaailman satunnaistetut kokeet. Esim. lääketieteellisessä kokeessa kaikilla on yhteinen tavoite parantua taudista tai pysyä terveenä. Koehenkilöt eivät kuitenkaan toimi täysin vapaassa maailmassa vaan tutkijat kontrolloivat parantamisprosessia säännöillä esim. kertomalla, mitä lääkkeitä he voivat käyttää ja mitä aktiviteetteja saavat tutkimusjakson aikana harrastaa.

Ilmiön ymmärtämisen tehostamiseksi voidaan kokeessa suorittaa satunnaistamista. Esimerkiksi arvotaan, keille koehenkilöille annetaan lääkettä ja keille ei. Näissä olosuhteissa perinteiset tilastotieteen menetelmät ovat parhaimmillaan.

Oma historia

Itseni elättäminen perustui pitkään näiden kahden kategorian hyvään hallintaan. En ollut mitään maailman huippuja pokerissa tai vedonlyönnissä, mutta riittävällä tasolla että pystyin itseäni näillä n. kymmenen vuoden ajan elättämään. Rahapelimarkkinoiden koventuessa olisi ehkä ollut mahdollista kehittyä mukana, mutta intohimoa ei riittänyt käyttämään riittävästi aikaa syventyäkseenpeleihin, jotka ovat irrallaan muusta elämästä. Viimeisen parin vuoden aikana mielenkiintoni on suuntautunut paljon monimutkaisempaan ympäristöön: todelliseen elämään jossa ihmiset tekevät vapaasti valintojaan jättäen joitain jälkiä toimistaan data-analyysin polttoaineeksi.

3. Vapaa maailma

Vapaiden valintojen maailmasta löytyy esimerkkejä pilvin pimein. Esim. verkkokauppa tutkii, mitkä osiot verkkosivuilla näyttävät muodostavan potentiaalisille asiakkaille ostamisen esteitä klikkailudatan perusteella tai osakeanalyytikko pyrkii päättelemään minkä firman tuotteita kuluttajat tulevat jatkossa todennäköisimmin preferoimaan. Yhteistä näissä on tutkia ihmisten käyttäytymistä todellisessa elämässä ilman rajoitteita.

Kategoriaan 2 verrattuna tässä maailmassa analyyseissa tulee useita mutkia matkaan. Tutkimukseen päätynyt data ei ole satunnaisotos tai havainnot eivät ole toisistaan riippumattomia. Kuten tästä blogikirjoituksestani muistetaan, ihmisten toimet vaikuttavat myös muihin ihmisiin ja riippumattomien havaintojen mallin soveltaminen voi johtaa radikaaleihin virhearvioihin. Datoissa havaitaan paljon korrelaatioita, jotka eivät ole perustu syy-seuraissuhteisiin, koska sekoittavia tekijöitä ei pystytä satunnaistamalla kontrolloimaan. Pohdiskelin aikoinaan blogikirjoituksessani, että sekavat tuloero-keskustelut voivat johtua osin tästä.

Tavoitteetkaan eivät ole vapaassa maailmassa kaikilla samat. Toiset pyrkivät tekemään rationaalisia ratkaisuja ja toiset elävät enemmän tunteella tai laumaeläiminä kopioivat mitä muut tekevät. Toiset tavoittelevat hyvinvointia lyhyellä tähtäimellä, toiset katsovat pidemmän ajan päähän ja ovat valmiita sen edestä hieman nykyhetkestä nipistämään.

Vapaan maailman kategoriassakin tilastotieteen menetelmät auttavat todennäköisyyksien hahmottamisessa. Verrattuna rajoitettuun maailmaan on kuitenkin oltava paljon tarkempana, milloin perinteinen maisterin tutkinnossa opittu menetelmä toimii ja milloin pitää keksiä jotain muuta.

Elämän mittainen opiskeluaika

Vapaiden valintojen maailman todennäköisyyksien hallinnassa tuskin koskaan olen valmis vaan se on koko elämän mittainen oppimisprosessi. Aina kun opiskelee uutta, löytää vaan lisää asioita listalle, joita pitäisi oppia, että tässä maailmassa pärjäisi kiitettävällä tasolla. Mutta onneksi osaaminen on sentään monikäyttöistä: joku idea, mitä olen keksinyt osakesijoittamisen yhteydessä, voikin tarjota yllättäen ratkaisun yrityksemme asiakkaan ongelmaan.

Mennään eteenpäin

Vaikka vapaan maailman data-analyysi vaatii paljon taitoja, joita ei ole omaan tutkintooni kuulunut, näen että kahden ensimmäisen kategorian kokemukset tarjoavat loistavan pohjan, mistä ponnistaa uteliain mielin eteenpäin. Mikäli urheiluvedonlyönnin maailmasta vastaan tulee kypsiä hedelmiä, poimitaan toki jatkossakin pois. Päämielenkiintoni on kuitenkin nyt oppia ymmärtämään ihmisten ja yritysten toimintaa (vaikkei satunnaistettua koetta ole mahdollista järjestää) ja tuottaa työkaluja jotka auttavat muita ymmärtämään ympärillä olevaa maailmaa paremmin. Tätä päämäärää nykyiset työkuviot tukevat mitä mainioimmin, joten loman loppuminen ei tunnu kauhean pahalta.

 

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Kohti yhteisymmärrystä rahasta

Posted by :Statisticko On : 30.6.2017
0

Category: Yhteiskunta

Tags:, , , ,

Vielä kymmenisen vuotta sitten elin käsityksessä, että rahajärjestelmä perustuu kultakantaan. Kun selvisi, että kultakannasta on luovuttu jo 1970-luvuilla, aloin pikkuhiljaa omatoimisesti selvittelemään tarkemmin asiaa. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi osin siksi, että rahan ympärillä pyörii netissä jos jonkinmoista salaliittoteoriaa. Nyt kun vuosien varrella olen välillä koittanut aina lukea asiaa sivuavaa talouskirjallisuutta, on alkanut jonkinlainen kokonaisuus hahmottua. Koko totuus se ei varmasti ole, mutta toivottavasti seuraavasta tekstistä asiaan syvemmin perehtyneet pystyvät nostamaan mahdolliset harha-askeleeni esille.

Mitä raha on?

Taloustiede tarjoaa useita erilaisia määritelmiä rahalle (M1,M2,M3…), mutta käytännön läheisesti kannattaa ajatella kolmea rahan tehtävää:

  1. Arvon mitta
  2. Vaihdon väline
  3. Arvon säilyttäjä lyhyellä ajanjaksolla (pitkällä ajanjaksolla inflaatio voi heikentää rahan arvoa merkittävästikin)

Mitä tulee nykyään käytössä olevaan rahajärjestelmään ei vaikuta, että tietoa rahanluontiprosessista kaikki pankkiirit tietoisesti pimittäisivät, koska tietoa on tarjolla myös Suomen Pankin taholta kunhan vain osaa etsiä. Jostain syystä yksikään opettaja peruskoulussa tai lukiossa 1990-luvulla ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi asioista kertoa. Tai sitten satuin olemaan kipeänä juuri sen oppitunnin aikana. Raha nyt sattuu olemaan läsnä jokapäiväisissä elämän valinnoissa, joten olisi voinut olla ihan suotavaa että se olisi saanut vähintään samanlaista painoarvoa opetusohjelmassa kuin ulkoa opetellut Pohjanmaan jokien nimet tai virsien lyriikat, joille on ollut pykälää vähemmän tarvetta aikuisiällä.

Suosittelen kaikkia lukemaan läpi yllä jakamani Suomen Pankin infopakkauksen, mutta käydään idea läpi lyhyesti. Rahajärjestelmä on kirjanpitojärjestelmä ihmisten veloista ja saatavista. Kun sinulla on enemmän rahaa kuin velkaa, tarkoittaa se, että muu yhteiskunta on palveluita/hyödykkeitä velkaa sinulle. Nettovelallisilla asia on taas toisinpäin ja laki velvoittaa hankkimaan rahaa, jolla voit velkasi maksaa pois. Kun pankki luo rahaa esim. asuntolainan yhteydessä syntyy järjestelmään yhtäaikaa sekä talletus, että velkamerkintä. Talletus siirtyy kaupan yhteydessä asunnon myyjän tilille. Pankit siis todellakin luovat rahaa ”tyhjästä” kirjanpitomerkinnöillä, mutta onko se niin huono asia kun ensi kertaa pohtiessa kuulostaa?

Pankkien rooli

Mietitään hetki maailmaa, jossa eurot ovat pelkkä arvon mitta, mutta rahaa ei olisi olemassa vaihdon välineenä. Sain leipurilta leipää kymmenen euron arvosta ja nyt leipurilla on oikeus saada minulta kymmenen euron edestä joitain muita palveluja. Tässä tapauksessa olisi leipurin tapauksessa ikävää se, että ellei hän seuraavaksi ala kehittämään dataan pohjautuvaa algoritmia leivän kysynnän ennakoimiseen, minulla tuskin on tarjota sellaista palvelua mitä hän ehkä seuraavaksi tarvitsee. Toinen ikävä puoli leipurin kannalta on se, että hän ei voi välttämättä tietää, kuinka rehellinen ihminen minä olen. Onko minulla halukkuutta maksaa velkaa takaisin, vaikka pystyisin?

Pankkien tehtävä on hoitaa nämä ongelmat. Pankki toimii rahan avulla velkasuhteiden välittäjänä ja luottokelpoisuuden arvioitsijana uutta velkaa (ja rahaa) synnytettäessä. Me muut voimme luottaa, että vaihdossa saamallamme rahalla voimme hankkia mitä palveluja tahansa eikä tarvitse huolehtia kaupan toisen osapuolen luottokelpoisuudesta. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä ja kuten aiemmassa talouskriisiä sivuavassa kirjoituksessani pyörittelin, seuraukset voivat olla erittäin radikaalit, jos pankit myöntävät lainoja holtittomasti.

Esim. 10 euron seteli on fyysisessä muodossa oleva velkakirja, joka sanoo, että keskuspankki on setelinhaltijalle velkaa 10 euroa. Pohjimmiltaan arvo perustuu luottamukseen, että muut talouden toimijat hyväksyvät jatkossa maksuvälineenä. Se että valtio vaatii verot maksettavan euroina vankilan uhalla, on rahan kysyntää ylläpitävä voima. Tätä voimaa ei ole Bitcoinilla eikä enää myöskään hopealla tai oravannahalla.

Vastoin joitain villeimpiä huhuja liikepankit eivät kuitenkaan rajattomasti pysty uutta rahaa luomaan. Keskuspankki säätelee liikepankkien rahanluontimahdollisuuksia vakaavaraisuus- ja maksuvalmiussäädöksillä.

Huhuja liikkeellä

Eräs suosittu, erityisesti raha-asiantuntijoiksi naamioituneiden kultakauppiaiden levittämä, myytti kuuluu seuraavasti: velasta perittävä korko muodostaa rahasysteemiin kierteen, jossa rahamäärää täytyy kasvattaa eksponentiaalisesti, jotta vanhojen velkojen korot on mahdollista maksaa. Itsekin tartuin tähän syöttiin aluksi. Vaikuttaisi kuitenkin, että tästä yhtälöstä on unohtunut se, että korot mahdollistavat pankin voitot ja voitoilla maksetaan pankin työntekijöille palkkoja, alihankkijoille palkkioita, verottajalle liikevoittoveroa ja lopulta omistajille osinkoja. Pankin työntekijöiden ja osakkeen omistajien kuluttaessa, pankin voitot palautuvat kiertoon talouteen. Syvällisemmin korkokierre-myytin ampuu alas Karlo Kauko blogitekstissään.

Itse olen lisäksi järkeillyt, että rahan määrä taloudessa kyllä kasvaa, mutta tahdin määrää pitkällä aikavälillä palkkojen nousun myötä kallistuvien hyödykkeiden hinnat. Lyhyellä tähtäimella toki rahan/velan määrä järjestelmässä vaihtelee paljon kun keskuspankki tekee talouden vakauttamisoperaatioita.

Rahajärjestelmän parantaminen

On yhtä tyhjän kanssa väitellä siitä, miten talousjärjestelmää pitäisi kehittää, mikäli jokaisella väittelijällä on omat faktat asioiden nykytilasta. Mikäli nykyinen näkemykseni on jossain määrin lähellä totuutta niin itseasiassa nykyinen rahajärjestelmä on ihan OK. Vaikka siinä on aina jotain kehitettävää, en näe mitään syytä palata vanhaan esim. kultakantaan. Kullan käyttämisestä rahana luin vastikään blogikirjoituksen, joka tarjosi ihan hyviä uusia näkökulmia, mutta en silti vakuuttunut metallimöhkäleen paremmuudesta velkakirjanpitoon verrattuna. Toki kirjanpitojärjestelmän pitää olla luotettava ja suojassa tietoturva-uhilta. Sen skenaarion pohtiminen, että talousjärjestelmä täysin romahtaa, nostaa intoa alkaa jemmaamaan polttoainetta ja investoimaan aurinkopaneeleihin hyvän sään aikana. Näillä on varmasti arvoa, mikäli maailma menisi aivan sekaisin. Kullan hyödyllisyydestä/arvosta ei ole mitään takeita. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kullan omistamista vastaan, mikäli kokee siitä saavansa turvaa.

Mitä tulee nykyjärjestelmän ongelmiin, niin pari hyvin perusteltua pointtia on Tuure Parkkisella kirjassaan Fixing the root bug ja näitä ajatuksia lyhyesti avataan seuraavilla videoilla: video1, video 2, video3. Kun velalliset haluavat lyhentää velkojaan, jostain pitää löytyä säästäjiä, jotka ovat valmiita luopumaan rahallisista säästöistään ja ostamaan velallisten palveluja (yleensä yrityksen välityksellä). Mutta jos säästäjät vain jatkavat rahojen jemmaamista käyttötilillä, eivät kuluta eivätkä sijoita rahoja työllistäviin yrityksiin (tai edes kiinteistöihin), yhteiskunnassa alkaa olemaan pattitilanteita, joista erityisesti velalliset kärsivät. Puolen vuoden menoja vastaavat rahasäästöt ovat hyvää riskinhallintaa elämän yllätysten varalle, mutta sitä reilusti isommat rahan pimitykset ovat yhteiskunnalle haitallista Roope Ankkailua, jota pitäisi torjua kannustimilla. Korkojen laskeminen ja valtionlainojen ostaminen markkinoilta ovat työkaluja, joilla keskuspankki pyrkii luomaan kannustimia kulutukselle ja kasvuyritysten investoinneille, mutta ilmeisesti vielä tehokkaampia työkaluja tarvittaisiin, jotta talouden syklit olisivat loivempia.

Vaikuttaisi, että lohkoketjuteknologia (mahdollisuuksista kerrottu esim. täällä ja täällä) mahdollistaa tulevaisuudessa nykyistä notkeamman ja läpinäkyvämmän version rahajärjestelmästämme, mutten näe mitään syytä luopua nykyisestä ideasta velkakirja-rahasta. Tärkein kehityskohde kuitenkin olisi saada ymmärrys rahasta mukaan normaalien kansalaistaitojen joukkoon koulujärjestelmän opetusohjelmaan.

Aika on oikeaa valuuttaa

Liian usein ihmiset tajuavat vasta kuolinvuoteellaan, että raha on vain väline käydä kauppaa. Oikeasti tärkeää on se, kuinka käyttää elinaikansa. Tätä aihetta voi kerrata aiemmasta kirjoituksestani.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Sotilaalliset luottamusvälit

Posted by :Statisticko On : 31.5.2017
0

Category: Epävarmuus, Tutkimukset

Tags:, , , ,

Luottamusväli taitaa olla heti keskihajonnan jälkeen yleisimmin käytetty epävarmuutta kuvaava tilastollinen mittari. Siihen liittyy kuitenkin hyvin paljon hämmennystä. Olen monta kertaa päässyt apukirjoittajan tai tilastokonsultin roolissa seuraamaan vierestä tutkijan ja tiedelehden arvioitsijan välistä keskustelua, missä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä kun kyse on luottamusväleistä. Niinpä arvelen että blogosfäärissä olisi tilaa pienelle tietoiskulle aiheesta.

Varusmiesten paino

Lehdissä näkyy aina välillä huolestuneita kirjoituksia (esim. Yle) koskien muutoksia varusmiesten keskipainossa. Tämä sopii havainnollistavaksi esimerkiksi meidän kuvitteelliseen tutkimukseen.

Sovitaan, että olemme laskeneet keskiarvoksi (kilogrammoina) 77.5 ja keskihajonnaksi 8. Katsotaan millaiseksi luottamusväli muodostuu riippuen siitä, kuinka monta varusmiestä on aineistossa tutkittu. Kaikenkaikkiaan varusmiehiä on 25000 ja heihin tutkimustulokset halutaan yleistää. Tätä koko joukkoa kutsutaan perusjoukoksi. Kaikissa esimerkeissä käytetään 95% luottamusväliä.

  1. Otoskoko 100

Voimme laskea luottamusvälin mekaanisesti tilastotieteen oppikirjan kaavalla:

($ \overline{x}-t_{0.025}\cdot s/\sqrt n$ ; $\overline{x}+t_{0.025}\cdot s/\sqrt n$) \approx (75.9 ; 79.1)

  1. Otoskoko 25000, kaikki sen vuoden varusmiehet

Nyt kun kaikki varusmiehet on tutkittu, pitääkin hetki pysähtyä. Mitä luottamusvälillä oikein haetaankaan? Sen avullahan tavoitellaan ymmärrystä laskelmiin liittyvästä epävarmuudesta. Yleensä nimenomaan otannasta johtuvaa epävarmuutta. Nyt kun kaikki varusmiehet on tukittu, ei ole mitään otannasta johtuvaa epävarmuutta, joten siinä mielessä koko luottamusvälin laskemisessa ei ole tolkkua. Toki meillä vielä voi olla muitakin mielenkiintoisia epävarmuuden lähteitä kuten esim. mittausvirhe, mutta se on eri tarina ja vaatii oman tutkimuksensa mittalaitteen tarkkuudesta.

  1. Otoskoko 15000

Jos kaksi edellistä kohtaa oli tuttua tavaraa niin tässä kohtaa saattaa tulla jotain yllättävää. Se mitä useimmista tilastotieteen perusteiden oppikirjoista unohtuu mainita, on se että kohdassa 1. käytettyyn kaavaan liittyy oletus: ”Tutkittava perusjoukko on kooltaan ääretön”. Nyt meidän perusjoukon koko N = 25000. Usein käytetty nyrkkisääntö kuuluu, että mikäli otoskoko on korkeintaan 5% perusjoukon koosta, kohdassa 1. käytettyä kaavaa voidaan käyttää. Otoskoko 15000 on nyt kuitenkin 60% perusjoukosta, joten peruskaava antaa virheellisiä tuloksia. Kaava, jolla luottamusväli lasketaan on nyt (laskukaavasta lisää täällä):

($ \overline{x}-t_{0.025}\cdot s/\sqrt n \cdot \sqrt{\frac{N-n}{N-1}}$ ; $\overline{x}+t_{0.025}\cdot s/\sqrt n \cdot \sqrt{\frac{N-n}{N-1}}$) \approx (77.4 ; 77.6)

Tässä tapauksessa ero luottamusvälin leveydessä on vain suuruusluokkaa 0.1 verrattuna kohdassa 1. käytettyyn kaavaan, joten suurta munausta ei olisi tullut vaikka oltaisiin menty peruskaavalla.

Lopuksi vielä graafi, josta näkee kuinka luottamusvälin leveys riippuu otoskoosta. Punainen käyrä kuvaa luottamusvälin leveyttä kohdan 1. Peruskaavalla ja musta käyrä kohdan 3. Tarkkaa kaavaa. Pystyviiva kertoo, missä kohti tulee täyteen nyrkkisääntömme ”5% perusjoukon koosta”. Perusjoukkoon kuuluu kaikki 25000 varusmiestä.

Nähdään, että nyrkkisääntö vaikuttaisi pitävän tässäkin hyvin kutinsa. Äärettöman perusjoukon olettava ”peruskaava” menee käsi kädessä tarkan välin pituuden kanssa, mutta alkaa sen jälkeen hiljalleen erkaantua. Huomataan myös, että tutkittavan joukon kasvattaminen 5000:sta ylöspäin ei enää kovin tehokkaasti kasvata tutkimuksen tarkkuutta luottamusvälin suhteen.

Kun paino jää sivuruuliin

Tahdon vielä nostaa esiin asian liittyen joidenkin tiedejulkaisujen intoon vaatia luottamusvälejä kehiin joka ikisen raportoidun luvun perään. Otetaanpa esimerkiksi tutkimuskysymys: ”Mikä on palvelusaikana syötyjen munkkien määrän vaikutus Cooperin testin tulokseen varusmiehillä?”. Lisäksi mitataan kontrollointitarkoituksessa pituus, paino ja monia terveysmuuttujia.

Näiden sivuroolissa olevin muuttujien keskiarvon ja keskihajonnan raportointi on asiallista toimintaa, jotta tutkimuksen lukija saa kuvan siitä minkä tyyppistä porukkaa taustatiedoiltaan on tällä kertaa otokseen sattunut. Ainoa ilmiö, mitä tutkimuksessa kuitenkin on tarkoitus yleistää, on munkkien ja juoksukunnon yhteys. Mikäli kaikille taustamuuttujillekin vaaditaan vielä lisäksi raportoitavaksi luottamusvälit, ainakin itselläni herää kysymys: Miksi?

Tämä varmaan lopulta on mielipidekysymys, mutta omasta mielestäni tutkimusartikkelit tuppaavat olemaan riittävän raskasta luettavaa ilmankin että tekstin sekaan tungetaan kaikkea mieleen juolahtavaa epäolennaista numeropuuroa.

Tulkinta

Viimeisimpinä, muttei helpoimpana asiana lienee syytä käydä vielä läpi vähän luottamusvälin tulkintaa. Silloin kun harrastin vielä tilastotieteen perusteiden luennointia, paniikkioireet kasvoivat aina kun läheni se hetki, että piti alkaa puhumaan luottamusväleistä. Tuntui mahdottomalta tehtävältä selittää luottamusvälit niin, että se olisi totta ja ettei opiskelijoiden+omat aivot menisi lopullisesti solmuun.

Luottamusvälin kaavat perustuvat frekventistiseen tieteenfilosofiaan. Tässä katsomuksessa mielenkiinnon kohteena oleva ”tutkimusparametri” (esim. Kaikkien varusmiesten keskipaino tai kaikkien varusmiesten keskuudessa vallitseva munkin syönnin sekä juoksukunnon välinen regressiokerroin) on kiinteä luku ja kaikki epävarmuus liittyy vain otanta-aineistoon liittyvään sattumaan. Niinpä puhuminen ”tutkimusparametrin” todennäköisyysjakaumasta on mieletöntä. 95% luottamusväli tulkitaankin otantajakauman avulla: ”Kun saman suuruista otantaa toistetaan ja toistetaan niin 95 prosentissa toistoista todellinen tutkimusparametri osuu luottamusvälille.”

Bayesläinen tieteenfilosofia

Tutkijalle kinkkistä tässä on, että hänen näkökulmastaan nimenomaan tutkimusparametriin liittyy mielenkiintoisin epävarmuus. Eihän koko tutkimusta tarvittaisi, mikäli tutkimuksen kohde olisi jo täsmällisesti tiedossa. Olisi siten luontevampaa kysyä tutkimusparametrin todennäköisyyksiin pohjautuvia kysymyksiä, esim. ”Mikä on otanta-aineistomme perusteella todennäköisyys, että kaikkien varusmiesten keskipaino on suurempi kuin 75 kg?” Vastaus tähän löytyy Bayesläisen tieteenfilosofian avulla. Siihen liittyvät menetelmät ovat välillä laskennallisesti raskaampia, mutta nykyisellä tietokoneiden laskentatehoilla se ei enää ole niin suuri ongelma. Jännityksellä odottelen, milloin Bayesläisyys alkaa lyömään kunnolla läpi akateemisessa maailmassa ja tiedejulkaisut alkavat pärjätä ilman hallitsematonta luottamusvälien ja p-arvojen sarjatulta.

Lisää frekventistisistä luottamusväleistä ja Bayesläisistä todennäköisyysväleistä simulointikokeilla havainnollistettuna voi lukea esimerkiksi täältä.

Statistickon steesit:

  • Kun raportoit (tai vaadit raportoimaan) luottamusvälin, mieti mistä epävarmuudesta olet oikeasti kiinnostunut
  • Kun tutkimuksen otoksena on suuri osuus perusjoukosta, luottamusvälin peruskaava antavat liian leveitä välejä
  • Yleensä luottamusväli määritellään mittatikkuna, jonne tutkimusparametri osuu halutulla varmuudella kun otetaan toistuvasti erilaisia satunnaisotoksia
  • Kun halutaan tehdä todennäköisyyspäätelmiä itse tutkimusparametrista, pitää käyttää Bayesläisiä analyysimenetelmiä
  • Liiallisen epäolennaisen numeerisen informaation viljely raporteissa ja artikkeleissa hankaloittaa lukijan ymmärrystä itse pääviestistiä
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

”Hajoita ja hallitse” –politiikkaa paratiisisaaren tapaan

Posted by :Statisticko On : 29.4.2017
0

Category: Sosiaaliset suhteet, Yhteiskunta

Tags:, , , ,

Kaikkina Big Brother –vuosina onnistuin pitämään kyseisen sarjan katselemisen kokonaisajan muutamassa minuutissa ja sekin oli liikaa. Sen jälkeen vuosia on vierinyt ja TV on tarjonnut liukuhihnalta uusia Tosi-TV formaatteja. Kun ensimmäisen kerran kuulin formaatista, joka kuuluu: ”Pariskunnat erotetaan toisistaan eri trooppiselle saarelle, minkä jälkeen kolmen viikon ajan heille juotetaan alkoholia ja kuumat sinkut yrittävät heitä vietellä”, ainoa reaktioni oli ”Jällen yksi toistaan typerämpi Tosi-TV viritelmä”.

Kun sitten jossain vaiheessa toisella Temptation Islandin tuotantokaudella muutaman minuutin vahingossa kyseistä sarjaa katsoin, olin koukussa. Kiehtovuus liittyy erityisesti psykologiseen peliin, mikä liittyy pariskunnan osapuolille esitettäviin videonpätkiin kumppaninsa touhuista toisella saarella. TV-yhtiön editoimat videonpätkät iltanuotiolla ovat heidän ainoa keinonsa saada informaatiota toisen saaren tapahtumista. Suoraan he eivät voi olla yhteydessä kumppaniinsa.

En tiedä, onko kyseistä sarjaa jossain määrin käsikirjoitettu, mutta joka tapauksessa kyseessä on erinomainen informaatiovaikuttamisen oppitunti.

Epäilysten herättäminen

Kun viikkojen ajan resorteilla on kameroita joka puolella ja kaikkien täytyy kantaa langatonta mikrofonia mukanaan, videomateriaalia tosiaan kertyy. Kun yhtiön työntekijät vielä haastatteluissa yrittävät väkisin kysellä jotain positiivista sanottavaa eri viettelijöistä, sopivasti leikkaamalla epäilyttävää materiaalia alkaa syntyä. Herkullista kameran ruokaa syntyy myös kun uudet ystävät tiedustelevat, olisiko nykyisessä parisuhteessa jotain, mitä haluaisi muuttaa.

Aluksi suurin osa neljästä pariskunnasta ovatkin varsin kiltisti. Mutta kun videoilla sopivasti leikataan lauseita irti asiayhteyksistä ja yhdistellään kännisekoilujen pahimmat kohdat, pieniä epäilyksien siemeniä saadaan kylvettyä ilman mahdollisuutta varmentaa tapahtumia. Kun mielikuvat kumppanin rennosta menosta toisella saarella lisääntyy, myös itseltä alkaa lipsua enemmän haleja ja tuhmia vitsejä kameran muistikortille. Pahimmissa tapauksissa ajaudutaan koston kierteiseen ja lopputuloksen voi arvata.

Jakson kohokohta on aina iltanuotiolla kun juontaja Sami Kuronen lyö agitaattorina kesken tunnekuohujen keskellä lisää hiiltä grilliin.

Konfliktin anatomia

Mitäs sitten kun TV-yhtiön sijasta videoita editoikin vielä pykälää taitavammat informaation manipuloijat? Laitetaan toiselle saarelle videoita kasailemaan vaikka Venäjän/Kiinan propagandatehtaat ja toiselle saarelle USAn/Britannian/Saudi-Arabian samanmoiset. Sitten vielä sinkkujen tilalle asekauppiaat. Keitäs erotetut pariskunnat voisi sitten olla tässä ajatusleikissä? No vaikka Syyrian tai Jemenin kansa. Ainakin mikäli on uskominen tätä geopolitiikan tutkijan kolumnia, suurvaltojen ”hajoita ja hallitse” –politiikka on painava syy useille konflikteille. Temptation Island laittaa konfliktin kehittymisen perspektiiviin, mihin hyvinvointivaltiossa asuvan on helpompi samaistua.

Mikä lääkkeeksi?

Näen kaksi pääsyytä koston kierteeseen ajautumisessa:

  1. Sopivia syötteitä saanut oma vilkas mielikuvitus
  2. Suoran, toista osapuolta kuuntelevan, kommunikoinnin puute

Jos mietitään ihan normaalia kommunikointia WhatsApp:lla tai tekstiviestein, niin aika helposti tulee vedettyä virheellisiä johtopäätöksiä keskustelukumppanin fiiliksistä kommentin takana. Varsinkin, jos ei olla kehitytty kovin taitavaksi hymiöiden käyttäjäksi. Väärinkäsitykset kyllä korjautuvat helposti kun tapaa piakkoin kasvotusten ja pystyy lukemaan toisen elekielestä, että taisipa taas oma mielikuvitus tehdä tepposet.

Mutta kuinkas sitten kun viestiä välittää taho, jonka pyrkimyksenä ei ole olla objektiivinen? Vähän niin kuin tässä legendaarisessa suomihuumoripätkässä. Ja entä kun suoraa kasvokkaista keskusteluyhteyttä ei ole? Lopputuloksen voi katsoa Temptation Islandin iltanuotiolta.

Kirjoitin aiemmin informaatiovaikuttamisesta ilman valehtelua ja vähän sen jälkeen mielipiteiden radikalisoitumisesta. Aihepiiri on edelleen ajankohtainen, koska saman mielisten kuplaan käpertyminen sosiaalisessa mediassa on koko ajan helpompaa.

Tämän artikkelin mukaan Facebook on paljastanut sulkeneensa 30000 feikkitiliä ennen Ranskan presidentin vaaleja, koska nämä oli avattu levittämään propagandaa ja radikalisoimaan ihmisten ajattelua. En tunne asiaa tarkemmin, mutta en yllättyisi, mikäli mielen kiihottamisen työkaluina olisi käytetty maahanmuuttajia ja keskenään kilpailevia talousoppeja. Ne nimittäin näyttävät saavan Suomessakin tunteet pintaan samoin kuin upean ystävällisesti muotoutuneet kilpakosijat pariskunnille.

Sähköinen media on tehokas tapa kommunikoida ja välittää informaatiota, mutta rauhan kannalta kasvokkaiset kohtaamiset ihmisten välillä ovat niitä tärkeimpiä ja luotettavimpia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Arvot poliittisen lausahduksen takana

Posted by :Statisticko On : 31.3.2017
0

Category: Yhteiskunta

Tags:, , , , , , , , ,

Vaalit kolkuttelevat jälleen oven takana ja pitäisi pystyä antamaan ääni sellaiselle taholle, jolla olisi samanlainen tärkeysjärjestys useiden keskenään osin toisiaan poissulkevien ihanteiden joukossa. Ehkä lisäksi vielä jotain ymmärrystä työkaluista haluttujen asioiden ajamiseksi. On vielä jossain määrin kohtuullinen tehtävä selvittää yksittäisen ihmisen arvomaailman prioriteetit ja kyvykkyys vaikuttaa asioiden toivotulla tavalla pitkällä tähtäimellä. Kiitos puoluekeskeisen järjestelmän yksittäisen ehdokkaan löytäminen ei vielä riitä, mikäli hänen puolueensa kautta äänet valuvatkin väärille tahoille.

Sekava puoluekenttä

Olen vuosia aina vaalien aikaan yrittänyt metsästää omaa puoluettani, mutta sellaista ei vaan tahdo löytyä. Mitä enemmän mediaa ja julkista keskustelua seuraa, sitä sekavammalta puoluekenttä vaikuttaa. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan vasemmisto/oikeisto -jaottelulla?

Kun puhe on ulkomaan politiikasta niin vaikuttaa että oikeistossa ollaan konservatiivejä ja vasemmistossa liberaaleja. Suomessa kuitenkin Liberaalipuolue ja yksilön vapauksilla eniten ratsastavat poliitikot sijoitetaan äärioikealle. Mutta sitten jossain toisessa yhteydessä äärioikeistolla viitataankin henkilöihin, jotka saavat inspiraationsa yksilöiden vapauksia systemaattisesti murskanneesta toisen maailmansodan aikaisesta diktaattorista. Otapa siitä nyt sitten tolkkua!

Vaalikoneiden ylläpitäjät usein visualisoivat puolueiden sijaintia kaksiulotteisella arvokartalla: konservatiivi/liberaali sekä vasemmisto/oikeisto (tehty esimerkiksi täällä). Sekään ei auta, jos ei määritellä, mitä vasemmisto/oikeisto jaottelulla tarkoitetaan.

Arvomaailmaan käsiksi tekstianalyysillä

Lähdin nyt itse ottamaan selvää, mistä puolueet ovat omien kommenttiensa mukaan tehty ilman vaikeasti määriteltäviä poliittisia termejä. Viime aikoina agendallani on ollut opetella uusia tapoja repiä informaatiota kirjoitetusta tekstistä, joten päädyin tekemään pienen tekstianalyysiharjoituksen. Aineistona on vuoden 2015 eduskuntavaalien Ylen vaalikonedata ja erityisesti sanallinen kysymys: ”Mitä asioita haluat edistää tai ajaa tulevalla vaalikaudella?”.

Mukaan otin 11 ehdokasmäärältään suurimman puolueen edustajat. Tilastoanalyysin idea on seuraava: Ehdokkaiden ajatusten taustalla on useita arvomaailman ulottuvuuksia ja niiden ilmentymä on sanat, joita he vastauksessaan käyttävät. Prosessoin tekstiä ensin analyysikelpoiseen standardimuotoon (esim. turhat välisanat ja sijapäätteet sanojen lopusta pois) ja tein sitten pääkomponenttianalyysin itsenäisten arvoulottuvuuksien paikantamiseen. Löysin viisi ulottuvuutta, joille keksin niille latautuvien sanojen ja vahvimpien kommenttien perusteella järkeenkäyvät tulkinnat. Lopuksi laskin jokaisen puolueen sisällä keskiarvot kullakin ulottuvuudella. Tässä ne tulevat.

Arvoulottuvuudet

  1.  ”Paluu vanhaan” vs ”Tulevaisuus”, selittää 33% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  2. ”Tiukka kuri” vs ”Pehmeät arvot”, selittää 16% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  3. ”Paikallinen toiminta” vs ”Globaali toiminta”, selittää 14% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  4. ”Työnteko ja talouskasvu” vs ”Luonto ja yhdenvertaisuus”, selittää 13% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  5. ”Vahva julkinen sektori” vs ”Tilaa vapaille markkinoille”, selittää 12% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:

Yllättävänkin ymmärrettäviä tuloksia tuli vaikka analyysi perustuu vain tekstinpätkiin eikä täytä kaikkia tieteellisiä kriteerejä. Tulokset toki varmasti tästä tarkentuisivat, mikäli hyödynneittäisiin muidenkin kysymysten tarjoama informaatio.

Tältä pohjalta on nyt sitten vielä viikko aikaa löytää tähän hätään sopiva puolue kuntavaaleihin. Sellaisen vaalilupauksen voin jo nyt tehdä, että ääneni saa ehdokas, joka kilpaileville puolueille räksyttämisen sijaan esittelee omia ratkaisuehdotuksiaan asioiden parantamiseksi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Moraali tarvitsee tuekseen ripauksen riippumattomuutta

Posted by :Statisticko On : 27.2.2017
0

Category: Asuntokaupat, Epävarmuus, Riskien hallinta, Sosiaaliset suhteet, Yhteiskunta

Tags:, , , , , , ,

Vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä muhinut ja finanssikriisiin päättynyt Yhdysvaltojen asuntokupla perustui hieman yksinkertaistettuina seuraavaan kuvioon: pankit myönsivät holtittomasti asuntolainoja myös pienituloisille ihmisille, rakensivat näistä lainoista vähäriskisen näköisiä monimutkaisia sijoitustuotteita ja kauppasivat näitä eteenpäin muille rahoituslaitoksille ympäri maailmaa. Näin riskit saatiin siirrettyä eteenpäin, mutta itse saatiin välistä mukavat tuotot. Myös ensi kertaa oman kodin saaneet kansalaiset olivat tyytyväisiä unelmansa täyttymisestä. Oltiin tilanteessa, että liian monen henkilön, pankkiireista kiinteistövälittäjiin ja asuntovelallisiin, lyhyen tähtäimen hyvinvoinnin etu oli ylläpitää illuusiota ”asuntojen hinnat voivat vain nousta”.

The Big Short

Elokuva The Big Short on tositapahtumiin perustuva tarina muutamasta omilla tahoillaan toimineista laskelmoivasta tyypistä, jotka tajusivat asuntoluottokuvion paljon ennen kuin se lopulta räjähti käsille lukuisten lainanlyhennysongelmien myötä. Eräs tyypeistä tarjosi tutkimuslöydöksiään tutulle Wall Street Journalin toimittajille, jotta hän voisi paljastaa asioita suurelle yleisölle. Toimittajan urakehitys oli kuitenkin riippuvainen hyvistä suhteista eri toimijoihin Wall Streetillä ja kotona oli pieniä lapsia elätettävänä. Niinpä hän koki jutun liian riskialttiiksi julkaistavaksi.

Riippuvuus ja paksuhäntäiset jakaumat

Seuraava tarina kertoo 100 kotitalouden kylästä. Jokainen kotitalous vaihtaa asuntoa n. joka kymmenes vuosi, joten jokaisella kotitaloudella on yksittäisenä vuonna 10% todennäköisyys että se laittaa asuntonsa myyntiin. Sovitaan, että asuntomarkkinat vielä toimivat mikäli alle puolet kotitalouksista pyrkivät myymään asuntoaan samanaikaisesti. Mutta viimeistään kun 60 kotitaloutta yhtä aikaa yrittää myydä asuntoaan, hinnat romahtavat hallitsemattomasti.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmiset toimivat toisistaan riippumattomasti

Arvioidaan tulevana vuonna asuntoaan kaupustelevien kotitalouksien lukumäärää simuloimalla kyläläisten asunnonmyynti-intoa vuoden aikana 100 000 kertaa. Ensin oletetaan, että kotitaloudet toimivat toisistaan riippumattomasti. Punainen histogrammi kuvaa simuloinnin tulosta. Tilastotieteen suurten lukujen laki sanoo, että riippumattomien toistojen summa lähenee normaalijakaumaa kun toistojen lukumäärä kasvaa. Nyt kuvaajaan on piirretty vertailuin vuoksi sinisellä normaalijakauma, jolla on sama keskiarvo (10) ja keskihajonta (3) kuin todellisella myyjien lukumäärän jakaumalla.

Kuvasta nähdään, että jo 100 kotitaloutta tuo riittävästi toistoja, että normaalijakauma antaa hyvän arvion todellisuudesta. Riskilaskelmat voidaan perustaa normaalijakaumaan ja tässä tapauksessa todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta alkaisi myymään asuntoaan saman vuoden aikana on likimain (7 desimaalin tarkkuudella) 0. Itseasiassa jo lukumäärät yli 25 alkavat olla käytännössä mahdottomia.

Mutta kuinkas me ihmiset todellisuudessa käyttäydytäänkaan? Me otamme jatkuvasti vaikutteita käyttäytymiseemme toisiltamme. Uudet ideat leviävät verkostoissa ja massamediat pystyvät vaikuttamaan isoon joukkoon ihmisiä yhtä aikaa. Tehdäänpä samat simuloinnit niin että lisätään ihmisten käyttäytymiseen riippuvuustekijä. Oletetaankin, että jokaisen kotitalouden myynti-into korreloi kertoimella 0.3 kaikkien muiden kyläläisten kanssa.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmisten myyntipäätökset korreloivat kertoimella 0.3

Nyt keskiarvo on edelleen 10, mutta jakauman muoto on muuttunut. Päälle piirretyllä normaalijakaumalla on sama keskihajonta simuloidun datan kanssa, mutta muoto on täysin erilainen. Lisätty riippuvuustekijä teki jakaumasta niin sanotusti paksuhäntäisemmän. Todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta myy asuntoaan vuoden aikana on nyt 2.8%. Samalle riskille normaalijakaumaan perustuva laskenta antaa vain 0.14%. Naiivi riippumattomuusoletus tuottaisi 20-kertaa liian pienen riskiarvion.

Luottoluokittajien riskianalyysit

Viime vuosikymmenen jenkkien asuntokuplan paisumisen mahdollisti luottoluokittajat. Asuntoluottojen lopulliset riskin kantajat eivät ymmärtäneet kunnolta, mihinkä olivat sijoittaneet. He luottivat luottoluokittajiin, jotka olivat lyöneet AAA-leimat lukuisista asuntolainoista rakennettuihin sijoitustuotteisiin. Nate Silver kertoo kirjassaan The Signal and the Noise radikaalista virheestä, jonka luottoluokittajat olivat riskianalyyseissään tehneet. Eri asuntolainojen vakuutena olleiden asuntojen arvot olivat oletettu toisistaan riippumattomiksi. Mikäli näin olisi niin koko asuntoryppään arvon vaihtelut ehkä noudattaisivat kiltisti normaalijakaumaa.

Eiköhän asuntojen hinnat kuitenkin riipu toisistaan. Ainakin itselleni on vaikea ymmärtää, miksi asuntoni markkina-arvo olisi 200 000€ mikäli naapurissa on myynnissä useita täysin vastaavia asuntoja 150 000€ hintaan. Asiaa ei auta yhtään se, että itse vuosi sitten tulin maksaneeksi asunnostani sen 200 000€. Näin ollen asuntojen pakkomyyntiaaltojen alkaessa pulaan joutuvat myös hyvätuloiset asunnonomistajat, joilla on liikaa velkaa suhteessa varallisuuteensa. Toivottavasti alan ihmiset ovat ottaneet opikseen, pitäisihän nyt luottoluokittajien olla maailman huippuja riskianalyysissä.

Moraali ja palkanmaksu

Big Short elokuvassa vihjailtiin myös toisesta riippuvuusongelmasta luottoluokittajiin liittyen. Luottoluokittajien työntekijöiden palkat lopulta maksavat samat pankit, jotka eniten hyötyvät korkeista luottoluokituksen arvosanoista. Moraalikadon riski on ilmeinen. Epämiellyttäviä riippuvuusssuhteita on paljon muuallakin kuin rahoitusalalla. Esimerkiksi tutkija voi olla hyvin tietoinen, ettei 0.05 rajan alittavien P-arvojen jahtaaminen väkisin tutkimusdatasta ole hyvä tapa edistää tiedettä. Näin on kuitenkin tehtävä, ettei muuten ansiokas tutkimus jäisi julkaisematta tiedelehdessä. Julkaisut kun ovat portti uuteen rahoitukseen ja perheen elättämiseen jatkossakin.

Suojaantuminen moraalikatoa vastaan

Ilmeisesti tästä The Gambler elokuvan kohtauksesta alkunsa saanut käsite ”Fuck you position” tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on riittävästi sijoitusvarallisuutta riippumattomaan elämään. Tässä tilanteessa esim. osakkeiden tuottamat osingot riittävät tarvittaessa kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Tämän olisi hyvä tapahtua vielä riittävällä turvamarginaalilla, koska osinkojen määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Tällaisessa positiossa henkilö voi haistattaa pitkät ja erota mikäli työnantaja pakottaa tekemään jotain mikä on oman moraalinsa vastaista. Itse tahtoisin vielä kuitenkin laajentaa kyseistä käsitettä.

Kuten tässä blogipostauksessani perustelin, sijoitustoiminta on työtä nimeltä riskien kantaminen. ”Fuck you position” on mahdollista kun sinulla on mikä tahansa taito, millä tarvittaessa pystyt elättämään perheesi vaikka potkut tulisikin. Tämän taidon pitäisi tarvittaessa olla hyödynnettävissä toimialalla, mikäli alasi on liikaa yksittäisten toimijoiden vallassa. Kun on olemassa Plan B, voi toimia paremmin korkealla moraalilla vaikkei se oman alansa valtaapitäviä miellyttäisikään. Kyky yritysriskien kantamiseen on yksi takaportti, mutta sitä voisi olla myös kyky työllistyä taksikuskina tai suunnittelemalla nettisivuja. Positio on parhaimmillaan, kun tuloja tulee useasta eri lähteestä yhtä aikaa. Useiden tulonlähteiden tuomasta turvasta sekä ongelmista kirjoittelin aiemmin jo täällä.

Hypoteesi: Kun ihmiset pystyvät pienentämään riippuvuuttaan yksittäisistä yrityksistä tai instituutioista niin…

  • moraalikatoa olisi vähemmän, koska työntekijät uskaltaisivat kieltäytyä moraalittomista ”talon tavoista”?
  • markkinakuplia syntyisi vähemmän ja riskit olisivat helpommin laskettavissa?

Statistickon steesit:

  • Ihmisten toiminta on hyvin paljon toisistaan riippuvaista
  • Toisistaan riippuvaisten tapahtuminen summa voi olla erittäin ”paksuhäntäisesti” jakautunut, mikä vaikeuttaa riskilaskelmia
  • Jotkut riippuvuussuhteet pakottavat ihmisen moraalinsa kanssa ristiriitaisiin tekoihin
  • Oman elämän epämiellyttäviä riippuvuussuhteita voi vähentää hankkimalla erilaisia taitoja perheensä elättämiseen
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Kun rakkaus lähimmäistä kohtaan on yhteiskunnallinen ongelma

Posted by :Statisticko On : 31.1.2017
0

Category: Sosiaaliset suhteet, Yhteiskunta

Tags:, , , ,

Viime kuukausien median suurennuslasin alla on ovat olleet pääministeri ja hänen sukulaistensa johtamat yritykset. En tiedä kyseisten tapausten taustoja, joten en lähde arvailemaan itse kohujen asiasisältöä. Kohut herättivät kuitenkin pohtimaan dilemmaa, mikä liittyy valtaan ja lähimmäisen rakkauteen.

Korruptio

Korruptio on mielestäni yhteiskunnan syöpä pahimmasta päästä. Yhteiskunnan toimintaa on vaikea saada kukoistamaan kun kaikki yrittävät repiä itselleen etuja muiden jäsenten kustannuksella. Vakavinta se on kun esimerkki tällaisesta toiminnasta tulee ylhäältä. Mikä yhteys korruptiolla on sitten asioista kaikkein hienoimpaan, rakkauteen?

Sukulainen avun tarpeessa

Mietitäänpä seuraava tilannetta: aikuistumisen kynnyksellä oleva veljenpoikasi Jartsan kiinnostus opiskeluun on laskemassa ja elämään tullut mukaan huolestuttavia lieveilmiöitä. Veljesi kertoo huolestaan ja sanoo: ”olisi erittäin tärkeää että tulevalle kesälle hän löytäisi kesätöitä, ettei ote repsahtaisi.” Mitä tällaisessa tilanteessa mietit? Todennäköisesti jotain suuntaan ”kuinkahan voisin auttaa häntä löytämään työpaikan”. Olet kunnan virassa ja osastollesi ollaan ottamassa muutama kesätyöntekijä, jonka rekrytoinnin hoitaa hyvä työkaverisi. Luonnollista varmaankin on alkaa miettiä kuinka voisit junailla Jartsan hommiin. Kauniista ajatuksestasi huolimatta kyse on korruptiosta. Jartsa voisi viedä paikan joltain kyseiseen työhön selvästi pätevämmältä ja innokkaammalta kaverilta, mikäli puutut rekrytointiprosessin kulkuun. Ehkä tämä sijaiskärsijä tarvitsisi paikan vielä kipeämmin kuin Jartsa?

Kaverin ja sukulaisen auttaminen on hieno asia, mutta teon jalous rapistuu mikäli auttamisen hinta maksatetaan muilla yhteiskunnan jäsenillä. Edellisessä esimerkissä todellisuudessa Jartsaa auttoivat (pakotettuina) veronmaksajat sekä Jartsaa pätevämmät hakijat. Kun lähimmäisen auttaminen on lähellä sydäntä, ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että samalla voisi tehdä hallaa yhteiskunnalle.

Auttaminen omalla kustannuksella

Suomi sijoittui hienosti kolmanneksi heti Tanskan ja Uuden Seelannin jälkeen Transparency Internationalin tuoreimmassa korruptiovertailussa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä kehittyvän vielä paremmaksi yhteiskunnaksi. Kaikki joilla on vähäänkään valtaa, voivat tehdä oman osuutensa. Entä jos rakkaan veljenpoika Jartsan auttamisessa ei menisikään sieltä missä on aita matalin oman asemansa näkökulmasta? Ehkä häntä voisi auttaa löytämään työpaikka, jota hän oikeasti haluaa tehdä ja pystyy olemaan oikeasti pätevä hakija? Siitä huolimatta, ettei itsellä ole valtaa kyseisen paikan valintaan. Tai ehkä voisi järjestää työn, jossa palkka maksetaan auttajan (esim. yrittäjän tapauksessa) omasta kukkarosta? Nämä ratkaisut voivat vaatia hieman enemmän vaivaa, mutta lopputulos olisi kaikille parempi eikä kukaan joutuisi sijaiskärsijäksi.

Tutun rekrytointi

Katsotaanpa rekrytointia hieman erilaiselta kantilta. Työntekijän, erityisesti vakituisen sellaisen, palkkaaminen on aina riski työnantajalle. Ensimmäinen kuukausi menee helposti perehdyttäessä ja silloin työntekijä on pelkkä kuluerä. Mikäli työntekijä vielä onnistuu alussa esittämään nohevampaa ja ahkerampaa mitä oikeasti onkaan, koeajan jälkeen hänestä voi olla vaikea päästä lakipykälien takia eroon. Näissä olosuhteissa on täysin luonnollista että tehtävään valitaan sellainen, joka etukäteen tiedetään rehdikti kaveriksi vaikkei hän paperilla olisi aivan yhtä pätevä kuin tuntematon CV:n lähettäjä.

Sosiaaliset verkostot

Kun mietin omia positiivisia sattumuksia urallani, niin pääosin ne perustuvat sosiaalisiin verkostoihin. On myöhemmin paljastunut, että joku tuttu on suositellut minua tietämättäni. Onko tämä sitten korruptiota/hyväveli-toimintaa? Mikäli suosittelu perustuu vain rehelliseen näkemykseen ilman sovittua palkkiota tai kunniavelkaa, ollaan mielestäni rehdillä vesillä.

Kun jonnekin etsitään työntekijää, parasta olisi suositella siihen henkilöä joka oikeasti olisi pätevin henkilö omasta verkostosta. Siitäkin huolimatta, ettei hän kuulu aivan lähipiiriin tai pysty tarjoamaan jotain vastapalvelusta. Kun muita parhaiten hyödyttävän hyvän laittaa kiertämään, uskon että se tulee itsellekin vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nyt vaan reittejä on lukuisia muitakin kuin se yksi henkilö jota autoit saavuttamaan jotain, mitä hän ei ehkä muuten olisi ansainnut. Verkostoissa ja rehdissä maineessa on voimaa.

Tiivistelmä pohdinnoista

  • Korruptiovapaassa yhteiskunnassa läheisten auttaminen tehdään ilman, että joku muu joutuu sijaiskärsijäksi
  • On inhimillistä vähentää riskejä suosimalla tuttua ja tuttua turvallista vaihtoehtoa, kun työn suorittajaehdokkaat ovat muuten tasaväkisiä
  • Sosiaaliset verkostot ja rehti maine on voimakas yhdistelmä
  • Hyväveli-verkostossa mahdolliset vastapalvelukset rajoittuvat rajattuumpaan porukkaan

Tämä kirjoitus perustui vain omiin pohdintoihin, eli otoskoko n = 1. Poikkeavat näkemykset ovat erittäin tervetulleita

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Talouskasvun pelko

Posted by :Statisticko On : 30.12.2016
0

Category: Yhteiskunta

Tags:, , , , , ,

Mitä on talouskasvu? ”Sehän on jotain rahamiesten hämärää touhua, mikä lisää saasteita maailmassa.” Jotain tämän tyyppistä oli omat käsitykseni asiasta vielä alle kymmenen vuotta sitten.

Talouskasvun ja päästöjen yhteys

Viittaus saasteisiin ei ole täysin tuulesta temmattu. Talouskasvun mittarina käytetään yleensä BKT:ta eli bruttokansantuotetta (eng. gross domestic pruduct, GDP). Se kertoo tiettynä vuonna valtiossa valmistettujen tuotteiden ja palvelujen arvon. Tosin vain sellaisen tuotannon, josta jää kaupankäyntijälki kirjanpitoihin.

Turvaudutaan jälleen huikeaan Gapminder -datapankkiin ja katsotaan kuinka bruttokansantuote ja hiilidioksidipäästöt ovat kehittyneet Suomen historiassa 1900-luvulla. Pysäytetään tarkastelu vuoteen 1980. Vaaka-akselilla on bruttokansantuote (inflaatiokorjattu) henkeä kohti ja pystyakselilla hiilidioksidipäästöt henkeä kohti. Kuvaajassa tumman keltaisina palloina näkyy Suomen kehitys molemmilla mittareilla yhtä aikaa.

Suomen BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-1980

Siltähän se näyttää, mitä jo aavisteltiinkin. Sitä mukaa kun BKT on kasvanut, ovat myös hiilipäästöt lisääntyneet. Positiivinen korrelaatio näyttää ilmeiseltä. Blogia pidempään seuranneet jo varmasti tietävätkin että ilman ilmiön taustoihin syventymistä korrelaation perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä syy-seuraus-suhteista. Tässä tapauksessa saan rakennettua mielestäni uskottavan yhteyden: 1900-luvulla talouskasvun yksi suurista voimista on ollut hiilipohjaisten energialähteiden hyödyntäminen.

Suomen sekä USA:n BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-2013

Jatketaanpa sitten aikamatkailua tästä eteenpäin aina vuoteen 2013 asti (aivan viimeisistä vuosista 2014-2016 ei ollut dataa tarjolla). Otetaan nyt vertailun vuoksi mukaan myös USA:n kehitys. USA:n kehitystä kuvaa vihreät pallerot.

Nyt nähdäänkin ehkä yllättävä havainto. Viimeiset 30 vuotta BKT on jatkanut kasvuaan vuoteen 2008 asti, mutta hiilipäästöt per henkilö on polkenut paikallaan. Tämä ei ole pelkästään suomalainen ilmiö vaan aivan sama näkyy myös USA:ssa. Voisiko olla niin, että jotain on muuttunut näiden maiden ihmisten käyttäytymisessä ja yhteys on katkennut?

Hiipuva korrelaatio

Toki on muistettava, että vaikka nuppikohtaiset päästöt ovat pysyneet samalla tasolla, väestönkasvun myötä kokonaispäästöt ovat tälläkin aikavälillä kasvaneet. Töitä ilmastotalkoissa on siis edelleen tehtävänä. Optimistina kuitenkin näen syitä, miksi jatkossa päästöt voivat laskea, vaikka talous kasvaisikin. Näitä ovat esimerkiksi

  • investoinnit uusiutuvaan energiaan
  • kulutustottumusten muuttuminen fyysisestä materiasta sähköisiksi palveluiksi
  • jakamistalouden kehitys

Jatkossa itsensä viihdyttämiseen riittää pieni älypuhelin sekä VR-lasit, joihin sisältö tulee esim. Spotifylta ja Netflixiltä. Puhelimen akku latautuu aurinkoenergialla. Vertaa materian ja energian tarvetta massiivisiin kotiteatterivehkeisiin ja kirjahyllylliseen DVD- ja CD-levyjä. Toinen esimerkki on Uber (tai joku muu edullinen kyytipalvelu) ja autojen ”vertaisvuokraus” -palvelut, jotka vähentävät jatkossa tarvetta auton omistamiseen. Jokainen voi miettiä listalle jatkoa omien viime aikoina muuttuneiden kulutustottumusten perusteella. Lopulta me kuluttajat valinnoillamme päätetään, mitä meidän tarpeiden täyttämiseksi tuotetuista palveluista jää pysyvästi käyttöön.

Talouskasvu ja työ

Nykyään näen talouskasvun asioina jotka mahdollistavat sen, että saamme tarpeemme hyvin tyydytettyä ja aikaa jää elämässä myös taiteelle, tieteelle, urheilulle ja sosiaaliseen elämään. Talouskasvun ansiosta perheiden ei enää toimeen tullakseen tarvitse rehkiä yötä päivää pellolla ja navetassa. Mikäli niin hyvin kävisi, että tulevaisuudessa yhteiskunta pyörisi vieläkin paremmin vähemmällä ihmistyöllä, ratkaistavaksi jää kysymys töiden järkevästä jakamisesta. Mikäli jollain alalla on kiveen hakattuna: ”Yhden henkilön työviikko on 38 tuntia + ylityöt ja sillä sipuli”, jakautuvat alan työntekijät karkeasti kahteen kastiin:

  1. Ylikuormitetut työntekijät, jotka ansaitsevat enemmän kun oikeasti tarvitsisivat kulutukseen ja laiminlyövät perhettään läsnäolon puutteella.
  2. Pitkäaikaistyöttömät, jotka eivät pääse kehittämään ammattitaitoaan käytännössä ja kykenevät tarjoamaan (yhteiskunnan talouskasvusta huolimatta)  perheelleen vain niukan sosiaaliturvaan varaan rakennetun toimeentulon.

Kummallekaan ihmisryhmälle tilanne ei ole optimaalinen vaan kannattaisi etsiä eri osapuolia hyödyttäviä tapoja vähentyneiden töiden jakamiseen.

BKT mittarina

Bruttokansantuote on valittu talouskasvun mittariksi ilmeisesti sen yksinkertaisuuden takia, mutta se ei ole täydellinen. Omaa alaa läheltä löytyy esimerkkinä vaikkapa avoimen lähdekoodin algoritmit. Näitä syntyy esim. tutkijoilta tutkimusartikkelin sivutuotteena tai koodareiden harrastusten/vapaaehtoistyön puitteissa. Niiden levittyminen ei näy BKT-laskelmissa, mutta ovat yksi talouskasvua edistävä voima modernissa maailmassa. Alan miehenä kovasti tykkään hokemasta ”data on uusi öljy” ja siten varmaankin ”analyysialgoritmit ovat uusia moottoreita”.

Talouskasvussa ei siis ole itsessään mitään pelättävää. Yhteiskunnan rakenteiden pitää vaan pysyä kehityksessä mukana ja negatiiviset ulkoisvaikutukset kuten ympäristön tärveleminen täytyy pitää kurissa esimerkiksi saastuttamiseen kohdistuvan verotuksen avulla.

Statistickon steesit

  1. Talouskasvu itsessään on hyvä asia, vaikka se joinan ajanhetkinä korreloisikin ikävien asioiden kanssa
  2. Korrelaatiot eivät ole aina ikuisia

Aiheeseen liittyväksi lisälukemiseksi suosittelen:

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail