Rss

  • linkedin

Archives for : talous

Erilaisuuden rikkaudet

Mitä tarkoittaa lausahdus ”Erilaisuus on rikkaus”? Onko se symppikseltä kuulostava korulause, jonka voi heittää kehiin ellei keksi muuta sanottavaa? Tarkemmin kun alkaa asiaa pohtimaan talouden lakien kannalta, niin kyseisessä lauseessa on sittenkin oikeasti asiaa.

different_guy

Säästöjä

Mietitään ensin säästämismahdollisuuksia. Viime vuosina on pitkän matkan joukkoliikenteessä alkanut kilpailun myötä kysynnän ja tarjonnat lait toimia. Niinpä valitsemalla sellaisen matkustusajankohdan, jolloin muut eivät halua matkustaa, voi säästää matkassa rapeita summia. Mikäli taas on tuomittu liikkumaan suurkaupungissa omalla autolla, voi säästää tuntitolkulla viikossa aikaa, mikäli pystyy liikkumaan ”persoonallisiin” aikoihin välttäen ruuhkahuiput.

Vaihtokaupan arvo

Isojen asioiden äärelle päästään kuitenkin vasta kun aletaan miettiä vaihtokaupan tuomia etuja. Aiemassa postauksessa esittelin kakkuesimerkin kautta arvon luontia vaihtokaupassa. Pidetään kakut edelleen mukana ja pohditaan Kaarinaa, joka rakastaa kakkujen leipomista ja tykkää myös käyttää tietokonetta, muttei ole alkuunkaan kiinnostunut tietokoneen teknisistä ominaisuuksista. Samassa kaupungissa asuu myös Jaska, joka on intohimoinen tietokoneiden rassaaja, mutta ei innostu leipomisesta ollenkaan. Kun Kaarinan rikkinäinen tietokone pitää korjata ja Jaska tarvitsee juhliinsa kakun, arvoa luodaan kun Kaarina ja Jaska alkavat käymään vaihtokauppaa. Vaihtokaupan luoma arvo on sitä suurempi, mitä suuremmat erot ovat Jaskan ja Kaarinan intohimojen välillä. Efekti ei oleellisesti muutu, vaikka molemmat tekisivät töitä yrityksissä ja kauppaa käydään rahan välityksellä. Se osa vaihtokaupan arvosta, mikä jää tuotantoa organisoiville johtajille, riskejä kantaville omistajille sekä verottajalle pysyy vakiona. Kaarina ja Jaska saavat kaiken ylimääräisen koetun hyödyn mikä johtuu heidän erilaisuudestaan.

Voit omalle kohdallesi miettiä, miten köyhää elämä olisi, mikäli kaikki muutkin ihmiset olisivat huippuosaajia omassa ammatissasi. Miten kävisi palkkatasollesi? Entä jos kaikki olisivat myös täysin tumpeloita omissa heikkouksissasi? Kuinka paljon tällaisen laadukkaan palvelun ostaminen maksaisi? Itse olen ainakin tyytyväinen tilanteeseen, että tilastonikkarointi ei ole ainakaan tähän asti ollut vetovoimaisimpia ammatteja ja itsestäni se on super-mielenkiintoista. Toisaalta on OK, että olen tumpelo esimerkiksi autojen huoltamisessa, koska siihen taas löytyy osaajia pilvin pimein, mikäli sellaista palvelua tarvitsen.

Yhteistyötä ja sen puutetta

Erilaisten ihmisten tiimityöskentely voi myös olla rikkauden lähde. Nerokkaita keksintöjä syntyy ja paremmaksi jalostuu, kun erilaisen näkökulman omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen visioimaan, kuinka jonkun asian voisi tehdä jatkossa paremmin.

Kuten kaikki muutkin hyvät asiat, myös erilaisuuden voi viedä överiksi. Kun heittäytyy niin erilaiseksi, ettei kunnioita toisenlaisia ihmisiä tai suostu kommunikoimaan heidän kanssaan niin siinäpä jääkin sekä yhteistyön että kaupankäynnin hyödyt saamatta.

Voitaneen perusteellisesti jatkossakin hokea, että ”Erilaisuus on rikkaus” kunhan siihen sisältyy itsestään poikkeavien ihmisten kunnioitus ja yhteistyökyky.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Aika on rahaa vai miten päin se menee?

Nyt mennäänkin elämän perusasioihin. Asiaan, joka on nykyään minulle aivan itsestään selvä, mutta joka on ilmeisesti ollut blogin teeman mukaisesti verhoiltu epäoleellisten asioiden taakse nyky-yhteiskunnassa. Niin hyvin, että ensimmäiset 30 vuotta elämästäni en ole sitä ymmärtänyt vaan elänyt niinkuin raha olisi elämän keskiössä. Cash is the king vai mitä?

Elämän perusvaluutta

Aika on meidän rajallinen valuutta

Aika on rajallinen valuutta

Paljastetaan salaisuus heti niille, jotka eivät ole sitä vielä tulleet ajattelleeksi. Elämän perusvaluutta on rahan sijaan aika. Aikaa on kaikilla rajattu määrä, mutta toimillamme voimme yrittää hankkia mahdollisimman paljon laadukasta aikaa itsellemme ja läheisillemme. Tämän tavoitteen maksimoimiseen kannattaa tehdä yhteistyötä mahdollisimman monen muun ihmisen kanssa. Yhteistyön helpottamiseksi ihmiset ovat luoneet talousjärjestelmän ja raha toimii siinä pelimerkkinä, jotta voimme käydä kauppaa myös ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa. Työssäkäyntihän on pohjimmiltaan toisten ihmisten laatuajan lisäämistä: säästössäsi oleva rahamäärä (miinus velat) pitäisi kertoa, kuinka paljon olet lisännyt (tai veronmaksajat/vanhempasi ovat puolestasi lisänneet) muiden kanssaeläjien laatuaikaa enemmän kuin itse hyödyntänyt muiden ihmisten työtä. Leipuri tekee kakun, mikä tuo nautintoa (eli laadukasta aikaa) herkuttelijoille ja saa vastineeksi rahaa. Tuhansista kakuista saaduilla rahoilla leipuri ostaa auton, jotta pääsisi nopeasti paikasta toiseen ja siten säästäisi aikaa. Jne…

Elämä ilman rahaa

Voiko elää ilman rahaa? On muutamia perusasioita, joita ilman aika loppuu ennen aikojaan. Esim. Pohjolan oloissa tarvitsemme lämpöä. Me voisimme ilman rahaakin hakata puuta metsästä ja sitä polttamalla hankkia lämpöä niin kuin historiassa on tehty iät ja ajat. Mutta säästämme huomattavan määrän aikaa, kun maksamme rahaa energiayhtiölle, jotta he lähettävät kuumaa vettä pattereihimme. Joillekin taas metsätöiden tekeminen on itsessään laatuaikaa ja he varmasti lämmittävät torppansa edelleen puulla. Ilman ruokaa taas aikamme on aluksi ikävää kitumista kunnes se loppuu ennen aikojaan. Tämän estämiseksi voimme aloittaa esim. viljelemään maata. Mutta mikäli emme ole kovin tehokkaita siinä emmekä nauti maataloustöistä, häviämme ruokaa hankkiessa kohtuuttoman paljon laatuaikaa. Siispä meidän kannattaa hankkia rahalla ruokaa maanviljelijältä, joka tykkää töistään ja on hyvä siinä.

Tässä artikkelissa on tarina monitaituri Lassesta, joka elää 70 prosenttisen omavaraisesti. Tosin hänelläkin nousee kädet ilmaan, kun pitäisi hampaita paikata ja hänen lapsensa käy normaalisti veronmaksajien rahoittamaa koulua. Lassen esimerkki kuitenkin näyttää, että on mahdollista elää ilman rahaa talousjärjestelmän ulkopuolella, mutta laatuajan maksimomisen kannalta se ei yleensä kannata.  On sekä meidän että muiden yhteiskunnan eläjien etu, että keskitymme tekemään työtä jossa olemme parhaimmillamme ja myös viihdymme. Mutta sen on tietenkin oltava jotain, mistä koituu niin paljon laatuaikaa muille, että he ovat valmiita ostamaan työpanostamme. Mitä paremmin ja tehokkaamin tämän työn teemme, sitä enemmän saamme rahaa jolla voimme hankkia muualta oman ajan määrää ja laatua kohottavia asioita.

Kohti hyvää yhteiskuntaa

Mikä taas on laatuaikaa, riippuu täysin ihmisestä. Toiselle sitä on videopelin pelaaminen, toiselle lasten kanssa leikkiminen, kolmannelle futismatsi kaveriporukassa ja neljännelle nämä kaikki. Ellei Roope Ankkaa kolikkokylpyineen lasketa, raha itsessään ei käsittääkseni ketään ilahduta, vaikka monet antavatkin näin ymmärtää. Mutta ilman rahaa on toisilleen tuntemattomien yhteiskunnan asukeiden vaikea vaihtaa erilaisia ”hyödykkeitä” keskenään.

Olemmeko tähän asti samaa mieltä? Erimielisyydet alkavat todennäköisesti viimeistään sitten, kun aletaan porukalla miettimään talousjärjestelmän yksityiskohtia (esim. mitä kaikkea tulee tuottaa yhteisvastuullisesti verotuksen avulla?), mutta se on toinen tarina. Pääasia on että erimielisyyksistä huolimatta teemme yhteistyötä  ja järjestelmä motivoi yhteistyöhön. Yksi asia on kuitenkin vielä tärkeä muistaa: mikäli maksimoimme omaa laatuaikaamme kuluttamalla luontoa nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, varastamme elämän perusvaluuttaa lapsenlapsiltamme.

Statistickon steesit:

  1. Laadukas aika on todellinen valuuttamme
  2. Palkkatyön tekeminen on tavalla tai toisella laatuajan lisäämistä muille yhteiskunnan jäsenille
  3. Yhteistyö auttaa sekä itseämme että muita maksimoimaan laatuaikaa
  4. Raha on kätevä apuväline palveluksien välittämiseen
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail