Rss

  • linkedin

Archives for : kaupankäynti

Hyvinvoinnin lähde ja sen verotus

Kun yhteiskunnallinen keskustelu velloo pääasiassa pienten yksityiskohtien (a’la eläkeläisten kalastusluvat ja helatorstain pyhyys) ympärillä ja media tykittelee epämääräistä talouspoliittista jargonia on hyvä välillä muistella perusasioita. Mistä meidän hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvointi kumpuaa? Moraalifilosofi Adam Smith on näistä asioista saarnannut jo 1700-luvulla, mutta ne meinaavat hämärtyä yksityiskohtia koskevan hälyn taakse.

Ensiksi on hyvä palautella mieleen aiemman kirjoitukseni sanoma. Perusvaluuttamme ei ole rahaa vaan laatuaikaa. Määrittelen nyt hyvinvoinnin niin, että se on aika, jonka elämässä pystyy käyttämään mielihyvää tuoviin asioihin. Loput on käytettävä työntekoon hyvinvoinnin hankkimiseen. Optimitilanteessa työkin on sellaista, joka tuottaa itselleen nautintoa, mutta oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että työ on neutraali tapa viettää aikaa. Raha on väline, jolla voi siirtää hyvinvointia

  • ihmiseltä toiselle
  • ajassa toiseen ajanhetkeen (tulevaisuudesta nykyhetkeen ottamalla velkaa tai kohtuullisen ajanjakson verran tulevaisuuteen rahaa säästämällä).

Kaupankäynti

Hyvinvoinnin perusta markkinataloudessa on kaupankäynti, mikä ei vapaassa yhteiskunnassa suinkaan ole nollasummapeliä, jossa vain toinen osapuoli hyötyy. Toki kaikille tulee silloin tällöin huonoja kauppoja. Itselleni tulee heti mieleen Dieselin farkut, jotka olivat kalleimmat koskaan ostamani housut, mutta käyttöiältään lyhytikäisimmät. Reilusti alle vuodessa repeilivät vähän joka saumasta. Mutta keskimäärin vapaaehtoiset vaihtokaupat ovat kaikille hyödyllisiä.

Kakkukaupoilla

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa Jarmo on ostamassa juhliinsa kakkua. Toiveiden mukaisen kakun valmistuskustannukset olevat konditorialle 20€. Jarmo arvelee, että vastaavan kakun tekemiseen menisi hänellä aikaa 3 tuntia. Hintoja olisi kiva vertailla oikeassa ”hyvinvointi”-valuutassa, mutta yleensä on helpompaa tehdä vertailu rahamittarilla.

Kun Jarmo tekee oman alansa töitä, hänelle jää verojen jälkeen käteen 10€/tunti. Voidaan siis sanoa, että Jarmon valmistuskustannukset ovat 3*10€ lisättynä raaka-ainekustannuksilla 5€ eli yhteensä 35€.  Näin ollen kunhan Kakun hinta on välillä 20€-35€ niin molemmat hyötyvät kaupasta.

Tällainen hyvinvoinnin lähde on tietenkin verotuksen kohteena, joten hinnoissa pitää huomioida arvonlisävero, mikä Suomessa on 24%. Kun ALV huomioidaan, niin kaupankäynnin kannattavuusväli supistuu: 24.8€-35€. Konditoria hinnoittelee kakun 20% katteella tuotantokustannuksiin nähden, joten hinnaksi muodostuu ALV: ineen 29.8€.

Konditorian omistaja tekee voittoa nyt yritysverolla vähennetyn katteen eli 3.2€ verran ja Jarmon hyöty on 5.2€. Suurin hyötyjä oli kuitenkin valtio 5.8€ ALV:llä ja 0.8€ yritysverolla eli yhteensä 6.6€ ja lisää tulee myöhemmin leipurin (+ muiden työtekijöiden) palkan verotuksesta sekä yrittäjän pääomaveron muodossa.

kakun_hintaEli win-win-win ratkaisu. Tämän voiton mahdollistaa se, että konditoria pystyy niin paljon Jarmoa tehokkaamin toimimaan, että erotuksesta jää hyvinvointia jaettavaksi joka suuntaan.

Mietitäänpä sitten Kaarinaa, jolla on Jarmoa huonommin palkatussa työssä ja hänelle jää käteen verojen jälkeen 9€ tunnilta. Mutta toisaalta hän on sen verran kätevä että pyöräyttää kakun 2 tunnissa. Kaarinan maksimihinta kakulle olisi siis 2*9€+5€ = 23€. Tämä on vähemmän kuin 24.8€, joten jo ALV pitää huolta, ettei kauppa toteudu vaan Kaarinan kannattaa ottaa vapaata töistä ja leipoa kakku itse. Tässä tilanteessa maailmaan saatiin synnytettyä Kaarinan työllä kakku, mutta mitään muita hyötyjä ei yhteiskuntaan syntynyt.

Verojen vaikutus

Arvonlisävero ei ole ainoa vero, joka kutistaa kapankäynnin kannattavuusväliä. Työn verotus kutistaa väliä molemmista reunoista: Mitä vähemmän Jarmolle tai Kaarinalle jää käteen palkastaan, sitä vähemmän heidän kannattaa kakustakaan maksaa.  Toisaalta mitä vähemmän leipurille jää käteen palkastaan, sitä tomerammin hän vaatii yrittäjältä palkankorotusta, mikä taas näkyisi korkeampana kakun valmistuskuluna. Yritysveron kasvatus taas lisää painetta nostaa voittomarginaalia, jotta yrittäjällekin jäisi riittävä palkkio putiikin pyörittämisen riskien kantamisesta. Pääomaveron noston vaikutukset ovat hieman monimuotoisemmat (osin samat kuin yritysveron), mutta tulevat jarruttavana tekijänä vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun yrittäjä haluasi palkata uuden työntekijän tai uusia kalustoa ja tarvitsee sitä varten pääomaa ulkopuoliselta sijoittajalta (kts. jälkikirjoitus tähän liittyen).

Omavaraiset ratkaisut

Kuluttajat eivät tietenkään tee jokaista ostopäätöstä taskulaskimen kanssa vaan luottavat enemmän tai vähemmän tarkkoihin mutu-arvioihin. Isossa mittakaavassa kuitenkin kaikki kaupankäyntiin kohdistuvat verot motivoivat kuluttajia pikkuhiljaa kohti omavaraisia ratkaisuja. Tästä taas häviävät kaikki:

  • kuluttaja, joka käyttää paljon aikaa työhön, minkä ammattilainen tekisi nopeammin ja paremmin
  • ammattilainen, joka jää ilman työtuloa. Useasti toistuessa työttömyys/konkurssi -riskit kasvavat.
  • valtio, jolle ei jää verokertymää ollenkaan

Kakkuesimerkissä omatoimiseen leipomiseen kannustettiin kustannuksilla lähinnä vain pienituloisia, mutta tässä on varmasti suurta vaihtelua eri palveluiden välillä. Yksi merkki siitä, että Suomessa työtä ja kaupankäyntiä on verottettu reippaasti, on monet omatoimisuutta tukevat palvelut, jotka ovat nousseet korvaamaan perinteistä asiakaspalvelua. Ainakin bloggari Liisa Väisäsellä on Suomessa ikävä Etelä-Eurooppalaista palvelukulttuuria, mutta ilmeisesti iso osa suomalaisista ei ole valmiita maksamaan palvelusta kustannustasoa vastaavaa hintaa. Tai sitten suomalaiset vaan arvostavat monipuolista omatoimisuutta.

Yhteiskunnan optimointi

Verotus ei tietenkään yksiselitteisesti ole paha asia. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ylläpidon järjestämiseen tarvitaan rahallista verotusta. Itsekin maksan mielelläni oman osuuteni pätevien poliisien, opettajien, sairaanhoitajien ja poliitikkojen palkasta. Toisaalta kilpailua vääristävien yritystukien (useita tutkimuksia viime vuosilta, esim. VATT) tai törsäilevien virastojen (esim. Vahteran selvittelyt) rahoittaminen eivät ole kuitenkaan niitä juttuja, mitkä motivoivat tekemään pitkiä työpäiviä.

Tasapainottelu hyvinvointivaltiolle tarpeellisia kuluja rajaten ja mahdollisimman vähän hyvinvointitappiota aiheuttavan verotuksen välillä on todella monimutkainen optimointitehtävä, mutta perusasioiden ymmärtäminen helpottaa sitä paljon. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse osata sitä tehdä vaan riittää, että äänestetään valtaan päteviä poliitikkoja ja sen jälkeen voidaan itse keskittyä pari vuotta siihen hommaan mikä parhaiten osataan ja toivon mukaan myös tykätään.

PS. Mietiskelin tekoja, joita kuka tahansa kohtuullista hyvinvointia nauttiva voisi tehdä Suomen nousun tukemisessa. Eräs mieleen tullut konkreettinen teko on lainata rahaa kasvua hakevalle PK-yritykselle. Jokin aika sitten on tullut joukkorahoituspalvelu, jonka kautta yksityishenkilöt voivat lähteä pienilläkin summilla mukaan. Enää yritysten kasvurahoitus ei ole pelkästään pankkiirien ja miljonäärien mielenoikuista kiinni. Suuria korkoja ei saa ilman riskejä, joten rahoituspuuhiin ei pidä lähteä suuremmilla summilla kun on valmis hävimään. Niin ja 30% korkotuotosta menee tietysti pääomaverotukseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hyvät ja huonot myyjät

Pohditaan hetki, minkälaisia mielikuvia aiheuttaa ammatti ’myyjä’. Ärsyttävä tyrkyttäjä? Lipevä huijari?  Tällaisia mielikuvia itselleni tuli ensimmäisenä mieleen ainakin joitain vuosia sitten. Syynä oli lähinnä muutamat mieleen jääneet negatiiviset kokemukset:

  • Lehtimyyjät, jotka eivät millään usko etten enää lue Aku Ankkaa, vaikka 25 vuotta sitten luinkin (mitään ei ole itse Akua vastaan, mutta aika ei vaan kertakaikkiaan riitä)
  • Teleoperaattorimyyjät, jotka yrittävät väkisin myydä nettiyhteyden kylkeen läjän TV-kanavia vaikka nykyisinkin näkyvistä ohjelmista jää 99.9% katsomatta.
  • Yritykset joiden samat päivittäiset mainosviestit tukkivat sähköpostilaatikon

MyyntimiesNämä ovat esimerkkejä huonoista myyjistä. Negatiivisia kokemuksia jälkeensä jättävät myyjät ovat sellaisia, joiden  ensisijainen tarkoitus on kuluttajien psykologisia heikkouksia (esim. Kahnemanin klassikossa, jota esittelin täällä kerrotaan, kuinka ihminen päätyy itselleen epäedullisiin päätöksiin) ja muita kikkoja hyödyntämällä maksimoida oma lyhyen tähtäimen etunsa. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan koko totuus myyjä-kunnan edustajista, vaikka mieleen helposti jäävätkin.

Hyvät myyjät

Yrittämisen kautta näkemys myyntityötä kohtaan on hieman avartunut. Karu totuus kuuluu: ”Vaikka kuinka hyvin sinä tai tuotteesi pystyy ratkomaan toisten ihmisten ongelmia ja helpottamaan elämää, ei siitä ole mitään iloa elleivät nämä potentiaaliset asiakkaat sitä tiedä tai ymmärrä”.

What we each needHyvät myyjät kartoittavat ihmisten ongelmia ja etsivät parhaita mahdollisia ratkaisuja niiden selvittämiseen. Myyjät ovat äärimmäisen tärkeitä palasia yhteiskuntaa varsinkin kun itse asiantuntijat eivät aina ole ulosanniltaan sitä selkeimpää porukkaa. Itse ainakin kuulun siihen asiantuntijaporukkaan, joka selkeästä ulosannista puhuttaessa tuntee piston sydämessään, vaikkakin ihmisten todellisten tarpeiden kartoittaminen on tutkimusongelmana erittäin mielenkiintoinen.

Hyvät myyjät saavat aikaiseksi paljon diilejä, jotka hyödyttävät oikeasti molempia osapuolia. Pitkällä tähtäimellä tämä on aina palvelun tarjoajallekin tuottavinta, koska tyytyväinen asiakas palaa takaisin ja suosittelee kavereilleen. Parhaat myyjät heittävät välittäjän roolissaan täysillä itsensä peliin ja ovat palkkansa ansainneet.

Dataperusteinen myynti

Nykyaikana voi tehdä hyvää myyntiä myös ilman täyttämättömien tarpeiden metsästämiseen omistautuneita myyntireiskoja. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Amazonin nettikirjakauppa. Itselleni on ainakin hyvin osuneet heidän suositukset kirjoista, joiden olemassaolosta en ole aiemmin kuullutkaan. Käsittäkseni he ennustavat mieltymyksiäni sen perusteella mitä…

  1. olen aiemmin tilannut
  2. olen heidän sivuillaan selaillut
  3. muut henkilöt, jotka ovat tilanneet/selailleet kanssani samoja kirjoja ovat lisäksi tilanneet.

Lisäksi he lähettävät suositteluviestejään sen verran harvoin, ettei ärsyyntymiskynnys ylity. Oikeastaan päinvastoin: avaan heiltä tulleen viestin innolla odottaen, mitä mielenkiintoista voisin seuraavaksi lukea.

Toinen vastaava on leffa-palvelu Netflixin miljoonan taalan arvoinen suosittelualgoritmi. Yhdistämällä tiedot katsomistani leffoista ja niille antamista arvosanoista muiden käyttäjien vastaaviien tietoihin, he ennustavat mistä vielä katsomattomastani leffasta todennäköisesti tykkäisin. Sen sijaan, että he väkisin ”pakottaisivat” uusimaan tilaukseni, he voivat kertoa mitä itselleni mielenkiintoista on heillä varastossaan vielä tarjolla.

Sekä Amazonin että Netflixin suosittelut perustuvat älykkääseen data-analyysiin. Nyt datan keräämisen ja analysoimisen aikakaudella paljon pelotellaan mitä kaikkea yritykset tietävätkään meistä. Tietomurtoihin ym. riskeihin pitää toki suhtautua vakavasti, mutta asioiden positiivinen puoli kuitenkin helposti unohtuu. Riskihän on myös suuri, että yritykset oppivat palvelemaan ja täyttämään toiveemme huomattavasti nykyistä paremmin ja tehokkaammin!

Statistickon steesit:

  1. Huono myyjä tyrkyttää samaa tuotetta sokkona kaikille ajatelleen vain omaa provisiota lyhyellä tähtäimellä
  2. Hyvä myyjä kartoittaa asiakkaiden tarpeet ja laittaa itsensä peliin näiden tarpeiden täyttämiseen
  3. Data-analyysi tarjoaa työkaluja, joilla hyvä myyntityö voidaan nostaa korkeammalle tasolle
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail