Rss

  • linkedin

Archives for : Yhteiskunta

Kohti yhteisymmärrystä rahasta

Vielä kymmenisen vuotta sitten elin käsityksessä, että rahajärjestelmä perustuu kultakantaan. Kun selvisi, että kultakannasta on luovuttu jo 1970-luvuilla, aloin pikkuhiljaa omatoimisesti selvittelemään tarkemmin asiaa. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi osin siksi, että rahan ympärillä pyörii netissä jos jonkinmoista salaliittoteoriaa. Nyt kun vuosien varrella olen välillä koittanut aina lukea asiaa sivuavaa talouskirjallisuutta, on alkanut jonkinlainen kokonaisuus hahmottua. Koko totuus se ei varmasti ole, mutta toivottavasti seuraavasta tekstistä asiaan syvemmin perehtyneet pystyvät nostamaan mahdolliset harha-askeleeni esille.

Mitä raha on?

Taloustiede tarjoaa useita erilaisia määritelmiä rahalle (M1,M2,M3…), mutta käytännön läheisesti kannattaa ajatella kolmea rahan tehtävää:

  1. Arvon mitta
  2. Vaihdon väline
  3. Arvon säilyttäjä lyhyellä ajanjaksolla (pitkällä ajanjaksolla inflaatio voi heikentää rahan arvoa merkittävästikin)

Mitä tulee nykyään käytössä olevaan rahajärjestelmään ei vaikuta, että tietoa rahanluontiprosessista kaikki pankkiirit tietoisesti pimittäisivät, koska tietoa on tarjolla myös Suomen Pankin taholta kunhan vain osaa etsiä. Jostain syystä yksikään opettaja peruskoulussa tai lukiossa 1990-luvulla ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi asioista kertoa. Tai sitten satuin olemaan kipeänä juuri sen oppitunnin aikana. Raha nyt sattuu olemaan läsnä jokapäiväisissä elämän valinnoissa, joten olisi voinut olla ihan suotavaa että se olisi saanut vähintään samanlaista painoarvoa opetusohjelmassa kuin ulkoa opetellut Pohjanmaan jokien nimet tai virsien lyriikat, joille on ollut pykälää vähemmän tarvetta aikuisiällä.

Suosittelen kaikkia lukemaan läpi yllä jakamani Suomen Pankin infopakkauksen, mutta käydään idea läpi lyhyesti. Rahajärjestelmä on kirjanpitojärjestelmä ihmisten veloista ja saatavista. Kun sinulla on enemmän rahaa kuin velkaa, tarkoittaa se, että muu yhteiskunta on palveluita/hyödykkeitä velkaa sinulle. Nettovelallisilla asia on taas toisinpäin ja laki velvoittaa hankkimaan rahaa, jolla voit velkasi maksaa pois. Kun pankki luo rahaa esim. asuntolainan yhteydessä syntyy järjestelmään yhtäaikaa sekä talletus, että velkamerkintä. Talletus siirtyy kaupan yhteydessä asunnon myyjän tilille. Pankit siis todellakin luovat rahaa ”tyhjästä” kirjanpitomerkinnöillä, mutta onko se niin huono asia kun ensi kertaa pohtiessa kuulostaa?

Pankkien rooli

Mietitään hetki maailmaa, jossa eurot ovat pelkkä arvon mitta, mutta rahaa ei olisi olemassa vaihdon välineenä. Sain leipurilta leipää kymmenen euron arvosta ja nyt leipurilla on oikeus saada minulta kymmenen euron edestä joitain muita palveluja. Tässä tapauksessa olisi leipurin tapauksessa ikävää se, että ellei hän seuraavaksi ala kehittämään dataan pohjautuvaa algoritmia leivän kysynnän ennakoimiseen, minulla tuskin on tarjota sellaista palvelua mitä hän ehkä seuraavaksi tarvitsee. Toinen ikävä puoli leipurin kannalta on se, että hän ei voi välttämättä tietää, kuinka rehellinen ihminen minä olen. Onko minulla halukkuutta maksaa velkaa takaisin, vaikka pystyisin?

Pankkien tehtävä on hoitaa nämä ongelmat. Pankki toimii rahan avulla velkasuhteiden välittäjänä ja luottokelpoisuuden arvioitsijana uutta velkaa (ja rahaa) synnytettäessä. Me muut voimme luottaa, että vaihdossa saamallamme rahalla voimme hankkia mitä palveluja tahansa eikä tarvitse huolehtia kaupan toisen osapuolen luottokelpoisuudesta. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä ja kuten aiemmassa talouskriisiä sivuavassa kirjoituksessani pyörittelin, seuraukset voivat olla erittäin radikaalit, jos pankit myöntävät lainoja holtittomasti.

Esim. 10 euron seteli on fyysisessä muodossa oleva velkakirja, joka sanoo, että keskuspankki on setelinhaltijalle velkaa 10 euroa. Pohjimmiltaan arvo perustuu luottamukseen, että muut talouden toimijat hyväksyvät jatkossa maksuvälineenä. Se että valtio vaatii verot maksettavan euroina vankilan uhalla, on rahan kysyntää ylläpitävä voima. Tätä voimaa ei ole Bitcoinilla eikä enää myöskään hopealla tai oravannahalla.

Vastoin joitain villeimpiä huhuja liikepankit eivät kuitenkaan rajattomasti pysty uutta rahaa luomaan. Keskuspankki säätelee liikepankkien rahanluontimahdollisuuksia vakaavaraisuus- ja maksuvalmiussäädöksillä.

Huhuja liikkeellä

Eräs suosittu, erityisesti raha-asiantuntijoiksi naamioituneiden kultakauppiaiden levittämä, myytti kuuluu seuraavasti: velasta perittävä korko muodostaa rahasysteemiin kierteen, jossa rahamäärää täytyy kasvattaa eksponentiaalisesti, jotta vanhojen velkojen korot on mahdollista maksaa. Itsekin tartuin tähän syöttiin aluksi. Vaikuttaisi kuitenkin, että tästä yhtälöstä on unohtunut se, että korot mahdollistavat pankin voitot ja voitoilla maksetaan pankin työntekijöille palkkoja, alihankkijoille palkkioita, verottajalle liikevoittoveroa ja lopulta omistajille osinkoja. Pankin työntekijöiden ja osakkeen omistajien kuluttaessa, pankin voitot palautuvat kiertoon talouteen. Syvällisemmin korkokierre-myytin ampuu alas Karlo Kauko blogitekstissään.

Itse olen lisäksi järkeillyt, että rahan määrä taloudessa kyllä kasvaa, mutta tahdin määrää pitkällä aikavälillä palkkojen nousun myötä kallistuvien hyödykkeiden hinnat. Lyhyellä tähtäimella toki rahan/velan määrä järjestelmässä vaihtelee paljon kun keskuspankki tekee talouden vakauttamisoperaatioita.

Rahajärjestelmän parantaminen

On yhtä tyhjän kanssa väitellä siitä, miten talousjärjestelmää pitäisi kehittää, mikäli jokaisella väittelijällä on omat faktat asioiden nykytilasta. Mikäli nykyinen näkemykseni on jossain määrin lähellä totuutta niin itseasiassa nykyinen rahajärjestelmä on ihan OK. Vaikka siinä on aina jotain kehitettävää, en näe mitään syytä palata vanhaan esim. kultakantaan. Kullan käyttämisestä rahana luin vastikään blogikirjoituksen, joka tarjosi ihan hyviä uusia näkökulmia, mutta en silti vakuuttunut metallimöhkäleen paremmuudesta velkakirjanpitoon verrattuna. Toki kirjanpitojärjestelmän pitää olla luotettava ja suojassa tietoturva-uhilta. Sen skenaarion pohtiminen, että talousjärjestelmä täysin romahtaa, nostaa intoa alkaa jemmaamaan polttoainetta ja investoimaan aurinkopaneeleihin hyvän sään aikana. Näillä on varmasti arvoa, mikäli maailma menisi aivan sekaisin. Kullan hyödyllisyydestä/arvosta ei ole mitään takeita. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kullan omistamista vastaan, mikäli kokee siitä saavansa turvaa.

Mitä tulee nykyjärjestelmän ongelmiin, niin pari hyvin perusteltua pointtia on Tuure Parkkisella kirjassaan Fixing the root bug ja näitä ajatuksia lyhyesti avataan seuraavilla videoilla: video1, video 2, video3. Kun velalliset haluavat lyhentää velkojaan, jostain pitää löytyä säästäjiä, jotka ovat valmiita luopumaan rahallisista säästöistään ja ostamaan velallisten palveluja (yleensä yrityksen välityksellä). Mutta jos säästäjät vain jatkavat rahojen jemmaamista käyttötilillä, eivät kuluta eivätkä sijoita rahoja työllistäviin yrityksiin (tai edes kiinteistöihin), yhteiskunnassa alkaa olemaan pattitilanteita, joista erityisesti velalliset kärsivät. Puolen vuoden menoja vastaavat rahasäästöt ovat hyvää riskinhallintaa elämän yllätysten varalle, mutta sitä reilusti isommat rahan pimitykset ovat yhteiskunnalle haitallista Roope Ankkailua, jota pitäisi torjua kannustimilla. Korkojen laskeminen ja valtionlainojen ostaminen markkinoilta ovat työkaluja, joilla keskuspankki pyrkii luomaan kannustimia kulutukselle ja kasvuyritysten investoinneille, mutta ilmeisesti vielä tehokkaampia työkaluja tarvittaisiin, jotta talouden syklit olisivat loivempia.

Vaikuttaisi, että lohkoketjuteknologia (mahdollisuuksista kerrottu esim. täällä ja täällä) mahdollistaa tulevaisuudessa nykyistä notkeamman ja läpinäkyvämmän version rahajärjestelmästämme, mutten näe mitään syytä luopua nykyisestä ideasta velkakirja-rahasta. Tärkein kehityskohde kuitenkin olisi saada ymmärrys rahasta mukaan normaalien kansalaistaitojen joukkoon koulujärjestelmän opetusohjelmaan.

Aika on oikeaa valuuttaa

Liian usein ihmiset tajuavat vasta kuolinvuoteellaan, että raha on vain väline käydä kauppaa. Oikeasti tärkeää on se, kuinka käyttää elinaikansa. Tätä aihetta voi kerrata aiemmasta kirjoituksestani.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

”Hajoita ja hallitse” –politiikkaa paratiisisaaren tapaan

Kaikkina Big Brother –vuosina onnistuin pitämään kyseisen sarjan katselemisen kokonaisajan muutamassa minuutissa ja sekin oli liikaa. Sen jälkeen vuosia on vierinyt ja TV on tarjonnut liukuhihnalta uusia Tosi-TV formaatteja. Kun ensimmäisen kerran kuulin formaatista, joka kuuluu: ”Pariskunnat erotetaan toisistaan eri trooppiselle saarelle, minkä jälkeen kolmen viikon ajan heille juotetaan alkoholia ja kuumat sinkut yrittävät heitä vietellä”, ainoa reaktioni oli ”Jällen yksi toistaan typerämpi Tosi-TV viritelmä”.

Kun sitten jossain vaiheessa toisella Temptation Islandin tuotantokaudella muutaman minuutin vahingossa kyseistä sarjaa katsoin, olin koukussa. Kiehtovuus liittyy erityisesti psykologiseen peliin, mikä liittyy pariskunnan osapuolille esitettäviin videonpätkiin kumppaninsa touhuista toisella saarella. TV-yhtiön editoimat videonpätkät iltanuotiolla ovat heidän ainoa keinonsa saada informaatiota toisen saaren tapahtumista. Suoraan he eivät voi olla yhteydessä kumppaniinsa.

En tiedä, onko kyseistä sarjaa jossain määrin käsikirjoitettu, mutta joka tapauksessa kyseessä on erinomainen informaatiovaikuttamisen oppitunti.

Epäilysten herättäminen

Kun viikkojen ajan resorteilla on kameroita joka puolella ja kaikkien täytyy kantaa langatonta mikrofonia mukanaan, videomateriaalia tosiaan kertyy. Kun yhtiön työntekijät vielä haastatteluissa yrittävät väkisin kysellä jotain positiivista sanottavaa eri viettelijöistä, sopivasti leikkaamalla epäilyttävää materiaalia alkaa syntyä. Herkullista kameran ruokaa syntyy myös kun uudet ystävät tiedustelevat, olisiko nykyisessä parisuhteessa jotain, mitä haluaisi muuttaa.

Aluksi suurin osa neljästä pariskunnasta ovatkin varsin kiltisti. Mutta kun videoilla sopivasti leikataan lauseita irti asiayhteyksistä ja yhdistellään kännisekoilujen pahimmat kohdat, pieniä epäilyksien siemeniä saadaan kylvettyä ilman mahdollisuutta varmentaa tapahtumia. Kun mielikuvat kumppanin rennosta menosta toisella saarella lisääntyy, myös itseltä alkaa lipsua enemmän haleja ja tuhmia vitsejä kameran muistikortille. Pahimmissa tapauksissa ajaudutaan koston kierteiseen ja lopputuloksen voi arvata.

Jakson kohokohta on aina iltanuotiolla kun juontaja Sami Kuronen lyö agitaattorina kesken tunnekuohujen keskellä lisää hiiltä grilliin.

Konfliktin anatomia

Mitäs sitten kun TV-yhtiön sijasta videoita editoikin vielä pykälää taitavammat informaation manipuloijat? Laitetaan toiselle saarelle videoita kasailemaan vaikka Venäjän/Kiinan propagandatehtaat ja toiselle saarelle USAn/Britannian/Saudi-Arabian samanmoiset. Sitten vielä sinkkujen tilalle asekauppiaat. Keitäs erotetut pariskunnat voisi sitten olla tässä ajatusleikissä? No vaikka Syyrian tai Jemenin kansa. Ainakin mikäli on uskominen tätä geopolitiikan tutkijan kolumnia, suurvaltojen ”hajoita ja hallitse” –politiikka on painava syy useille konflikteille. Temptation Island laittaa konfliktin kehittymisen perspektiiviin, mihin hyvinvointivaltiossa asuvan on helpompi samaistua.

Mikä lääkkeeksi?

Näen kaksi pääsyytä koston kierteeseen ajautumisessa:

  1. Sopivia syötteitä saanut oma vilkas mielikuvitus
  2. Suoran, toista osapuolta kuuntelevan, kommunikoinnin puute

Jos mietitään ihan normaalia kommunikointia WhatsApp:lla tai tekstiviestein, niin aika helposti tulee vedettyä virheellisiä johtopäätöksiä keskustelukumppanin fiiliksistä kommentin takana. Varsinkin, jos ei olla kehitytty kovin taitavaksi hymiöiden käyttäjäksi. Väärinkäsitykset kyllä korjautuvat helposti kun tapaa piakkoin kasvotusten ja pystyy lukemaan toisen elekielestä, että taisipa taas oma mielikuvitus tehdä tepposet.

Mutta kuinkas sitten kun viestiä välittää taho, jonka pyrkimyksenä ei ole olla objektiivinen? Vähän niin kuin tässä legendaarisessa suomihuumoripätkässä. Ja entä kun suoraa kasvokkaista keskusteluyhteyttä ei ole? Lopputuloksen voi katsoa Temptation Islandin iltanuotiolta.

Kirjoitin aiemmin informaatiovaikuttamisesta ilman valehtelua ja vähän sen jälkeen mielipiteiden radikalisoitumisesta. Aihepiiri on edelleen ajankohtainen, koska saman mielisten kuplaan käpertyminen sosiaalisessa mediassa on koko ajan helpompaa.

Tämän artikkelin mukaan Facebook on paljastanut sulkeneensa 30000 feikkitiliä ennen Ranskan presidentin vaaleja, koska nämä oli avattu levittämään propagandaa ja radikalisoimaan ihmisten ajattelua. En tunne asiaa tarkemmin, mutta en yllättyisi, mikäli mielen kiihottamisen työkaluina olisi käytetty maahanmuuttajia ja keskenään kilpailevia talousoppeja. Ne nimittäin näyttävät saavan Suomessakin tunteet pintaan samoin kuin upean ystävällisesti muotoutuneet kilpakosijat pariskunnille.

Sähköinen media on tehokas tapa kommunikoida ja välittää informaatiota, mutta rauhan kannalta kasvokkaiset kohtaamiset ihmisten välillä ovat niitä tärkeimpiä ja luotettavimpia.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Arvot poliittisen lausahduksen takana

Vaalit kolkuttelevat jälleen oven takana ja pitäisi pystyä antamaan ääni sellaiselle taholle, jolla olisi samanlainen tärkeysjärjestys useiden keskenään osin toisiaan poissulkevien ihanteiden joukossa. Ehkä lisäksi vielä jotain ymmärrystä työkaluista haluttujen asioiden ajamiseksi. On vielä jossain määrin kohtuullinen tehtävä selvittää yksittäisen ihmisen arvomaailman prioriteetit ja kyvykkyys vaikuttaa asioiden toivotulla tavalla pitkällä tähtäimellä. Kiitos puoluekeskeisen järjestelmän yksittäisen ehdokkaan löytäminen ei vielä riitä, mikäli hänen puolueensa kautta äänet valuvatkin väärille tahoille.

Sekava puoluekenttä

Olen vuosia aina vaalien aikaan yrittänyt metsästää omaa puoluettani, mutta sellaista ei vaan tahdo löytyä. Mitä enemmän mediaa ja julkista keskustelua seuraa, sitä sekavammalta puoluekenttä vaikuttaa. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan vasemmisto/oikeisto -jaottelulla?

Kun puhe on ulkomaan politiikasta niin vaikuttaa että oikeistossa ollaan konservatiivejä ja vasemmistossa liberaaleja. Suomessa kuitenkin Liberaalipuolue ja yksilön vapauksilla eniten ratsastavat poliitikot sijoitetaan äärioikealle. Mutta sitten jossain toisessa yhteydessä äärioikeistolla viitataankin henkilöihin, jotka saavat inspiraationsa yksilöiden vapauksia systemaattisesti murskanneesta toisen maailmansodan aikaisesta diktaattorista. Otapa siitä nyt sitten tolkkua!

Vaalikoneiden ylläpitäjät usein visualisoivat puolueiden sijaintia kaksiulotteisella arvokartalla: konservatiivi/liberaali sekä vasemmisto/oikeisto (tehty esimerkiksi täällä). Sekään ei auta, jos ei määritellä, mitä vasemmisto/oikeisto jaottelulla tarkoitetaan.

Arvomaailmaan käsiksi tekstianalyysillä

Lähdin nyt itse ottamaan selvää, mistä puolueet ovat omien kommenttiensa mukaan tehty ilman vaikeasti määriteltäviä poliittisia termejä. Viime aikoina agendallani on ollut opetella uusia tapoja repiä informaatiota kirjoitetusta tekstistä, joten päädyin tekemään pienen tekstianalyysiharjoituksen. Aineistona on vuoden 2015 eduskuntavaalien Ylen vaalikonedata ja erityisesti sanallinen kysymys: ”Mitä asioita haluat edistää tai ajaa tulevalla vaalikaudella?”.

Mukaan otin 11 ehdokasmäärältään suurimman puolueen edustajat. Tilastoanalyysin idea on seuraava: Ehdokkaiden ajatusten taustalla on useita arvomaailman ulottuvuuksia ja niiden ilmentymä on sanat, joita he vastauksessaan käyttävät. Prosessoin tekstiä ensin analyysikelpoiseen standardimuotoon (esim. turhat välisanat ja sijapäätteet sanojen lopusta pois) ja tein sitten pääkomponenttianalyysin itsenäisten arvoulottuvuuksien paikantamiseen. Löysin viisi ulottuvuutta, joille keksin niille latautuvien sanojen ja vahvimpien kommenttien perusteella järkeenkäyvät tulkinnat. Lopuksi laskin jokaisen puolueen sisällä keskiarvot kullakin ulottuvuudella. Tässä ne tulevat.

Arvoulottuvuudet

  1.  ”Paluu vanhaan” vs ”Tulevaisuus”, selittää 33% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  2. ”Tiukka kuri” vs ”Pehmeät arvot”, selittää 16% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  3. ”Paikallinen toiminta” vs ”Globaali toiminta”, selittää 14% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  4. ”Työnteko ja talouskasvu” vs ”Luonto ja yhdenvertaisuus”, selittää 13% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:
  5. ”Vahva julkinen sektori” vs ”Tilaa vapaille markkinoille”, selittää 12% sanojen ilmaantuvuuden vaihtelusta:

Yllättävänkin ymmärrettäviä tuloksia tuli vaikka analyysi perustuu vain tekstinpätkiin eikä täytä kaikkia tieteellisiä kriteerejä. Tulokset toki varmasti tästä tarkentuisivat, mikäli hyödynneittäisiin muidenkin kysymysten tarjoama informaatio.

Tältä pohjalta on nyt sitten vielä viikko aikaa löytää tähän hätään sopiva puolue kuntavaaleihin. Sellaisen vaalilupauksen voin jo nyt tehdä, että ääneni saa ehdokas, joka kilpaileville puolueille räksyttämisen sijaan esittelee omia ratkaisuehdotuksiaan asioiden parantamiseksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Moraali tarvitsee tuekseen ripauksen riippumattomuutta

Vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä muhinut ja finanssikriisiin päättynyt Yhdysvaltojen asuntokupla perustui hieman yksinkertaistettuina seuraavaan kuvioon: pankit myönsivät holtittomasti asuntolainoja myös pienituloisille ihmisille, rakensivat näistä lainoista vähäriskisen näköisiä monimutkaisia sijoitustuotteita ja kauppasivat näitä eteenpäin muille rahoituslaitoksille ympäri maailmaa. Näin riskit saatiin siirrettyä eteenpäin, mutta itse saatiin välistä mukavat tuotot. Myös ensi kertaa oman kodin saaneet kansalaiset olivat tyytyväisiä unelmansa täyttymisestä. Oltiin tilanteessa, että liian monen henkilön, pankkiireista kiinteistövälittäjiin ja asuntovelallisiin, lyhyen tähtäimen hyvinvoinnin etu oli ylläpitää illuusiota ”asuntojen hinnat voivat vain nousta”.

The Big Short

Elokuva The Big Short on tositapahtumiin perustuva tarina muutamasta omilla tahoillaan toimineista laskelmoivasta tyypistä, jotka tajusivat asuntoluottokuvion paljon ennen kuin se lopulta räjähti käsille lukuisten lainanlyhennysongelmien myötä. Eräs tyypeistä tarjosi tutkimuslöydöksiään tutulle Wall Street Journalin toimittajille, jotta hän voisi paljastaa asioita suurelle yleisölle. Toimittajan urakehitys oli kuitenkin riippuvainen hyvistä suhteista eri toimijoihin Wall Streetillä ja kotona oli pieniä lapsia elätettävänä. Niinpä hän koki jutun liian riskialttiiksi julkaistavaksi.

Riippuvuus ja paksuhäntäiset jakaumat

Seuraava tarina kertoo 100 kotitalouden kylästä. Jokainen kotitalous vaihtaa asuntoa n. joka kymmenes vuosi, joten jokaisella kotitaloudella on yksittäisenä vuonna 10% todennäköisyys että se laittaa asuntonsa myyntiin. Sovitaan, että asuntomarkkinat vielä toimivat mikäli alle puolet kotitalouksista pyrkivät myymään asuntoaan samanaikaisesti. Mutta viimeistään kun 60 kotitaloutta yhtä aikaa yrittää myydä asuntoaan, hinnat romahtavat hallitsemattomasti.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmiset toimivat toisistaan riippumattomasti

Arvioidaan tulevana vuonna asuntoaan kaupustelevien kotitalouksien lukumäärää simuloimalla kyläläisten asunnonmyynti-intoa vuoden aikana 100 000 kertaa. Ensin oletetaan, että kotitaloudet toimivat toisistaan riippumattomasti. Punainen histogrammi kuvaa simuloinnin tulosta. Tilastotieteen suurten lukujen laki sanoo, että riippumattomien toistojen summa lähenee normaalijakaumaa kun toistojen lukumäärä kasvaa. Nyt kuvaajaan on piirretty vertailuin vuoksi sinisellä normaalijakauma, jolla on sama keskiarvo (10) ja keskihajonta (3) kuin todellisella myyjien lukumäärän jakaumalla.

Kuvasta nähdään, että jo 100 kotitaloutta tuo riittävästi toistoja, että normaalijakauma antaa hyvän arvion todellisuudesta. Riskilaskelmat voidaan perustaa normaalijakaumaan ja tässä tapauksessa todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta alkaisi myymään asuntoaan saman vuoden aikana on likimain (7 desimaalin tarkkuudella) 0. Itseasiassa jo lukumäärät yli 25 alkavat olla käytännössä mahdottomia.

Mutta kuinkas me ihmiset todellisuudessa käyttäydytäänkaan? Me otamme jatkuvasti vaikutteita käyttäytymiseemme toisiltamme. Uudet ideat leviävät verkostoissa ja massamediat pystyvät vaikuttamaan isoon joukkoon ihmisiä yhtä aikaa. Tehdäänpä samat simuloinnit niin että lisätään ihmisten käyttäytymiseen riippuvuustekijä. Oletetaankin, että jokaisen kotitalouden myynti-into korreloi kertoimella 0.3 kaikkien muiden kyläläisten kanssa.

Asunnon myyjien lukumäärän jakauma, kun ihmisten myyntipäätökset korreloivat kertoimella 0.3

Nyt keskiarvo on edelleen 10, mutta jakauman muoto on muuttunut. Päälle piirretyllä normaalijakaumalla on sama keskihajonta simuloidun datan kanssa, mutta muoto on täysin erilainen. Lisätty riippuvuustekijä teki jakaumasta niin sanotusti paksuhäntäisemmän. Todennäköisyys, että yli 60 kotitaloutta myy asuntoaan vuoden aikana on nyt 2.8%. Samalle riskille normaalijakaumaan perustuva laskenta antaa vain 0.14%. Naiivi riippumattomuusoletus tuottaisi 20-kertaa liian pienen riskiarvion.

Luottoluokittajien riskianalyysit

Viime vuosikymmenen jenkkien asuntokuplan paisumisen mahdollisti luottoluokittajat. Asuntoluottojen lopulliset riskin kantajat eivät ymmärtäneet kunnolta, mihinkä olivat sijoittaneet. He luottivat luottoluokittajiin, jotka olivat lyöneet AAA-leimat lukuisista asuntolainoista rakennettuihin sijoitustuotteisiin. Nate Silver kertoo kirjassaan The Signal and the Noise radikaalista virheestä, jonka luottoluokittajat olivat riskianalyyseissään tehneet. Eri asuntolainojen vakuutena olleiden asuntojen arvot olivat oletettu toisistaan riippumattomiksi. Mikäli näin olisi niin koko asuntoryppään arvon vaihtelut ehkä noudattaisivat kiltisti normaalijakaumaa.

Eiköhän asuntojen hinnat kuitenkin riipu toisistaan. Ainakin itselleni on vaikea ymmärtää, miksi asuntoni markkina-arvo olisi 200 000€ mikäli naapurissa on myynnissä useita täysin vastaavia asuntoja 150 000€ hintaan. Asiaa ei auta yhtään se, että itse vuosi sitten tulin maksaneeksi asunnostani sen 200 000€. Näin ollen asuntojen pakkomyyntiaaltojen alkaessa pulaan joutuvat myös hyvätuloiset asunnonomistajat, joilla on liikaa velkaa suhteessa varallisuuteensa. Toivottavasti alan ihmiset ovat ottaneet opikseen, pitäisihän nyt luottoluokittajien olla maailman huippuja riskianalyysissä.

Moraali ja palkanmaksu

Big Short elokuvassa vihjailtiin myös toisesta riippuvuusongelmasta luottoluokittajiin liittyen. Luottoluokittajien työntekijöiden palkat lopulta maksavat samat pankit, jotka eniten hyötyvät korkeista luottoluokituksen arvosanoista. Moraalikadon riski on ilmeinen. Epämiellyttäviä riippuvuusssuhteita on paljon muuallakin kuin rahoitusalalla. Esimerkiksi tutkija voi olla hyvin tietoinen, ettei 0.05 rajan alittavien P-arvojen jahtaaminen väkisin tutkimusdatasta ole hyvä tapa edistää tiedettä. Näin on kuitenkin tehtävä, ettei muuten ansiokas tutkimus jäisi julkaisematta tiedelehdessä. Julkaisut kun ovat portti uuteen rahoitukseen ja perheen elättämiseen jatkossakin.

Suojaantuminen moraalikatoa vastaan

Ilmeisesti tästä The Gambler elokuvan kohtauksesta alkunsa saanut käsite ”Fuck you position” tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on riittävästi sijoitusvarallisuutta riippumattomaan elämään. Tässä tilanteessa esim. osakkeiden tuottamat osingot riittävät tarvittaessa kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Tämän olisi hyvä tapahtua vielä riittävällä turvamarginaalilla, koska osinkojen määrä vaihtelee vuodesta toiseen. Tällaisessa positiossa henkilö voi haistattaa pitkät ja erota mikäli työnantaja pakottaa tekemään jotain mikä on oman moraalinsa vastaista. Itse tahtoisin vielä kuitenkin laajentaa kyseistä käsitettä.

Kuten tässä blogipostauksessani perustelin, sijoitustoiminta on työtä nimeltä riskien kantaminen. ”Fuck you position” on mahdollista kun sinulla on mikä tahansa taito, millä tarvittaessa pystyt elättämään perheesi vaikka potkut tulisikin. Tämän taidon pitäisi tarvittaessa olla hyödynnettävissä toimialalla, mikäli alasi on liikaa yksittäisten toimijoiden vallassa. Kun on olemassa Plan B, voi toimia paremmin korkealla moraalilla vaikkei se oman alansa valtaapitäviä miellyttäisikään. Kyky yritysriskien kantamiseen on yksi takaportti, mutta sitä voisi olla myös kyky työllistyä taksikuskina tai suunnittelemalla nettisivuja. Positio on parhaimmillaan, kun tuloja tulee useasta eri lähteestä yhtä aikaa. Useiden tulonlähteiden tuomasta turvasta sekä ongelmista kirjoittelin aiemmin jo täällä.

Hypoteesi: Kun ihmiset pystyvät pienentämään riippuvuuttaan yksittäisistä yrityksistä tai instituutioista niin…

  • moraalikatoa olisi vähemmän, koska työntekijät uskaltaisivat kieltäytyä moraalittomista ”talon tavoista”?
  • markkinakuplia syntyisi vähemmän ja riskit olisivat helpommin laskettavissa?

Statistickon steesit:

  • Ihmisten toiminta on hyvin paljon toisistaan riippuvaista
  • Toisistaan riippuvaisten tapahtuminen summa voi olla erittäin ”paksuhäntäisesti” jakautunut, mikä vaikeuttaa riskilaskelmia
  • Jotkut riippuvuussuhteet pakottavat ihmisen moraalinsa kanssa ristiriitaisiin tekoihin
  • Oman elämän epämiellyttäviä riippuvuussuhteita voi vähentää hankkimalla erilaisia taitoja perheensä elättämiseen
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kun rakkaus lähimmäistä kohtaan on yhteiskunnallinen ongelma

Viime kuukausien median suurennuslasin alla on ovat olleet pääministeri ja hänen sukulaistensa johtamat yritykset. En tiedä kyseisten tapausten taustoja, joten en lähde arvailemaan itse kohujen asiasisältöä. Kohut herättivät kuitenkin pohtimaan dilemmaa, mikä liittyy valtaan ja lähimmäisen rakkauteen.

Korruptio

Korruptio on mielestäni yhteiskunnan syöpä pahimmasta päästä. Yhteiskunnan toimintaa on vaikea saada kukoistamaan kun kaikki yrittävät repiä itselleen etuja muiden jäsenten kustannuksella. Vakavinta se on kun esimerkki tällaisesta toiminnasta tulee ylhäältä. Mikä yhteys korruptiolla on sitten asioista kaikkein hienoimpaan, rakkauteen?

Sukulainen avun tarpeessa

Mietitäänpä seuraava tilannetta: aikuistumisen kynnyksellä oleva veljenpoikasi Jartsan kiinnostus opiskeluun on laskemassa ja elämään tullut mukaan huolestuttavia lieveilmiöitä. Veljesi kertoo huolestaan ja sanoo: ”olisi erittäin tärkeää että tulevalle kesälle hän löytäisi kesätöitä, ettei ote repsahtaisi.” Mitä tällaisessa tilanteessa mietit? Todennäköisesti jotain suuntaan ”kuinkahan voisin auttaa häntä löytämään työpaikan”. Olet kunnan virassa ja osastollesi ollaan ottamassa muutama kesätyöntekijä, jonka rekrytoinnin hoitaa hyvä työkaverisi. Luonnollista varmaankin on alkaa miettiä kuinka voisit junailla Jartsan hommiin. Kauniista ajatuksestasi huolimatta kyse on korruptiosta. Jartsa voisi viedä paikan joltain kyseiseen työhön selvästi pätevämmältä ja innokkaammalta kaverilta, mikäli puutut rekrytointiprosessin kulkuun. Ehkä tämä sijaiskärsijä tarvitsisi paikan vielä kipeämmin kuin Jartsa?

Kaverin ja sukulaisen auttaminen on hieno asia, mutta teon jalous rapistuu mikäli auttamisen hinta maksatetaan muilla yhteiskunnan jäsenillä. Edellisessä esimerkissä todellisuudessa Jartsaa auttoivat (pakotettuina) veronmaksajat sekä Jartsaa pätevämmät hakijat. Kun lähimmäisen auttaminen on lähellä sydäntä, ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että samalla voisi tehdä hallaa yhteiskunnalle.

Auttaminen omalla kustannuksella

Suomi sijoittui hienosti kolmanneksi heti Tanskan ja Uuden Seelannin jälkeen Transparency Internationalin tuoreimmassa korruptiovertailussa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä kehittyvän vielä paremmaksi yhteiskunnaksi. Kaikki joilla on vähäänkään valtaa, voivat tehdä oman osuutensa. Entä jos rakkaan veljenpoika Jartsan auttamisessa ei menisikään sieltä missä on aita matalin oman asemansa näkökulmasta? Ehkä häntä voisi auttaa löytämään työpaikka, jota hän oikeasti haluaa tehdä ja pystyy olemaan oikeasti pätevä hakija? Siitä huolimatta, ettei itsellä ole valtaa kyseisen paikan valintaan. Tai ehkä voisi järjestää työn, jossa palkka maksetaan auttajan (esim. yrittäjän tapauksessa) omasta kukkarosta? Nämä ratkaisut voivat vaatia hieman enemmän vaivaa, mutta lopputulos olisi kaikille parempi eikä kukaan joutuisi sijaiskärsijäksi.

Tutun rekrytointi

Katsotaanpa rekrytointia hieman erilaiselta kantilta. Työntekijän, erityisesti vakituisen sellaisen, palkkaaminen on aina riski työnantajalle. Ensimmäinen kuukausi menee helposti perehdyttäessä ja silloin työntekijä on pelkkä kuluerä. Mikäli työntekijä vielä onnistuu alussa esittämään nohevampaa ja ahkerampaa mitä oikeasti onkaan, koeajan jälkeen hänestä voi olla vaikea päästä lakipykälien takia eroon. Näissä olosuhteissa on täysin luonnollista että tehtävään valitaan sellainen, joka etukäteen tiedetään rehdikti kaveriksi vaikkei hän paperilla olisi aivan yhtä pätevä kuin tuntematon CV:n lähettäjä.

Sosiaaliset verkostot

Kun mietin omia positiivisia sattumuksia urallani, niin pääosin ne perustuvat sosiaalisiin verkostoihin. On myöhemmin paljastunut, että joku tuttu on suositellut minua tietämättäni. Onko tämä sitten korruptiota/hyväveli-toimintaa? Mikäli suosittelu perustuu vain rehelliseen näkemykseen ilman sovittua palkkiota tai kunniavelkaa, ollaan mielestäni rehdillä vesillä.

Kun jonnekin etsitään työntekijää, parasta olisi suositella siihen henkilöä joka oikeasti olisi pätevin henkilö omasta verkostosta. Siitäkin huolimatta, ettei hän kuulu aivan lähipiiriin tai pysty tarjoamaan jotain vastapalvelusta. Kun muita parhaiten hyödyttävän hyvän laittaa kiertämään, uskon että se tulee itsellekin vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nyt vaan reittejä on lukuisia muitakin kuin se yksi henkilö jota autoit saavuttamaan jotain, mitä hän ei ehkä muuten olisi ansainnut. Verkostoissa ja rehdissä maineessa on voimaa.

Tiivistelmä pohdinnoista

  • Korruptiovapaassa yhteiskunnassa läheisten auttaminen tehdään ilman, että joku muu joutuu sijaiskärsijäksi
  • On inhimillistä vähentää riskejä suosimalla tuttua ja tuttua turvallista vaihtoehtoa, kun työn suorittajaehdokkaat ovat muuten tasaväkisiä
  • Sosiaaliset verkostot ja rehti maine on voimakas yhdistelmä
  • Hyväveli-verkostossa mahdolliset vastapalvelukset rajoittuvat rajattuumpaan porukkaan

Tämä kirjoitus perustui vain omiin pohdintoihin, eli otoskoko n = 1. Poikkeavat näkemykset ovat erittäin tervetulleita

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Talouskasvun pelko

Mitä on talouskasvu? ”Sehän on jotain rahamiesten hämärää touhua, mikä lisää saasteita maailmassa.” Jotain tämän tyyppistä oli omat käsitykseni asiasta vielä alle kymmenen vuotta sitten.

Talouskasvun ja päästöjen yhteys

Viittaus saasteisiin ei ole täysin tuulesta temmattu. Talouskasvun mittarina käytetään yleensä BKT:ta eli bruttokansantuotetta (eng. gross domestic pruduct, GDP). Se kertoo tiettynä vuonna valtiossa valmistettujen tuotteiden ja palvelujen arvon. Tosin vain sellaisen tuotannon, josta jää kaupankäyntijälki kirjanpitoihin.

Turvaudutaan jälleen huikeaan Gapminder -datapankkiin ja katsotaan kuinka bruttokansantuote ja hiilidioksidipäästöt ovat kehittyneet Suomen historiassa 1900-luvulla. Pysäytetään tarkastelu vuoteen 1980. Vaaka-akselilla on bruttokansantuote (inflaatiokorjattu) henkeä kohti ja pystyakselilla hiilidioksidipäästöt henkeä kohti. Kuvaajassa tumman keltaisina palloina näkyy Suomen kehitys molemmilla mittareilla yhtä aikaa.

Suomen BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-1980

Siltähän se näyttää, mitä jo aavisteltiinkin. Sitä mukaa kun BKT on kasvanut, ovat myös hiilipäästöt lisääntyneet. Positiivinen korrelaatio näyttää ilmeiseltä. Blogia pidempään seuranneet jo varmasti tietävätkin että ilman ilmiön taustoihin syventymistä korrelaation perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä syy-seuraus-suhteista. Tässä tapauksessa saan rakennettua mielestäni uskottavan yhteyden: 1900-luvulla talouskasvun yksi suurista voimista on ollut hiilipohjaisten energialähteiden hyödyntäminen.

Suomen sekä USA:n BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-2013

Jatketaanpa sitten aikamatkailua tästä eteenpäin aina vuoteen 2013 asti (aivan viimeisistä vuosista 2014-2016 ei ollut dataa tarjolla). Otetaan nyt vertailun vuoksi mukaan myös USA:n kehitys. USA:n kehitystä kuvaa vihreät pallerot.

Nyt nähdäänkin ehkä yllättävä havainto. Viimeiset 30 vuotta BKT on jatkanut kasvuaan vuoteen 2008 asti, mutta hiilipäästöt per henkilö on polkenut paikallaan. Tämä ei ole pelkästään suomalainen ilmiö vaan aivan sama näkyy myös USA:ssa. Voisiko olla niin, että jotain on muuttunut näiden maiden ihmisten käyttäytymisessä ja yhteys on katkennut?

Hiipuva korrelaatio

Toki on muistettava, että vaikka nuppikohtaiset päästöt ovat pysyneet samalla tasolla, väestönkasvun myötä kokonaispäästöt ovat tälläkin aikavälillä kasvaneet. Töitä ilmastotalkoissa on siis edelleen tehtävänä. Optimistina kuitenkin näen syitä, miksi jatkossa päästöt voivat laskea, vaikka talous kasvaisikin. Näitä ovat esimerkiksi

  • investoinnit uusiutuvaan energiaan
  • kulutustottumusten muuttuminen fyysisestä materiasta sähköisiksi palveluiksi
  • jakamistalouden kehitys

Jatkossa itsensä viihdyttämiseen riittää pieni älypuhelin sekä VR-lasit, joihin sisältö tulee esim. Spotifylta ja Netflixiltä. Puhelimen akku latautuu aurinkoenergialla. Vertaa materian ja energian tarvetta massiivisiin kotiteatterivehkeisiin ja kirjahyllylliseen DVD- ja CD-levyjä. Toinen esimerkki on Uber (tai joku muu edullinen kyytipalvelu) ja autojen ”vertaisvuokraus” -palvelut, jotka vähentävät jatkossa tarvetta auton omistamiseen. Jokainen voi miettiä listalle jatkoa omien viime aikoina muuttuneiden kulutustottumusten perusteella. Lopulta me kuluttajat valinnoillamme päätetään, mitä meidän tarpeiden täyttämiseksi tuotetuista palveluista jää pysyvästi käyttöön.

Talouskasvu ja työ

Nykyään näen talouskasvun asioina jotka mahdollistavat sen, että saamme tarpeemme hyvin tyydytettyä ja aikaa jää elämässä myös taiteelle, tieteelle, urheilulle ja sosiaaliseen elämään. Talouskasvun ansiosta perheiden ei enää toimeen tullakseen tarvitse rehkiä yötä päivää pellolla ja navetassa. Mikäli niin hyvin kävisi, että tulevaisuudessa yhteiskunta pyörisi vieläkin paremmin vähemmällä ihmistyöllä, ratkaistavaksi jää kysymys töiden järkevästä jakamisesta. Mikäli jollain alalla on kiveen hakattuna: ”Yhden henkilön työviikko on 38 tuntia + ylityöt ja sillä sipuli”, jakautuvat alan työntekijät karkeasti kahteen kastiin:

  1. Ylikuormitetut työntekijät, jotka ansaitsevat enemmän kun oikeasti tarvitsisivat kulutukseen ja laiminlyövät perhettään läsnäolon puutteella.
  2. Pitkäaikaistyöttömät, jotka eivät pääse kehittämään ammattitaitoaan käytännössä ja kykenevät tarjoamaan (yhteiskunnan talouskasvusta huolimatta)  perheelleen vain niukan sosiaaliturvaan varaan rakennetun toimeentulon.

Kummallekaan ihmisryhmälle tilanne ei ole optimaalinen vaan kannattaisi etsiä eri osapuolia hyödyttäviä tapoja vähentyneiden töiden jakamiseen.

BKT mittarina

Bruttokansantuote on valittu talouskasvun mittariksi ilmeisesti sen yksinkertaisuuden takia, mutta se ei ole täydellinen. Omaa alaa läheltä löytyy esimerkkinä vaikkapa avoimen lähdekoodin algoritmit. Näitä syntyy esim. tutkijoilta tutkimusartikkelin sivutuotteena tai koodareiden harrastusten/vapaaehtoistyön puitteissa. Niiden levittyminen ei näy BKT-laskelmissa, mutta ovat yksi talouskasvua edistävä voima modernissa maailmassa. Alan miehenä kovasti tykkään hokemasta ”data on uusi öljy” ja siten varmaankin ”analyysialgoritmit ovat uusia moottoreita”.

Talouskasvussa ei siis ole itsessään mitään pelättävää. Yhteiskunnan rakenteiden pitää vaan pysyä kehityksessä mukana ja negatiiviset ulkoisvaikutukset kuten ympäristön tärveleminen täytyy pitää kurissa esimerkiksi saastuttamiseen kohdistuvan verotuksen avulla.

Statistickon steesit

  1. Talouskasvu itsessään on hyvä asia, vaikka se joinan ajanhetkinä korreloisikin ikävien asioiden kanssa
  2. Korrelaatiot eivät ole aina ikuisia

Aiheeseen liittyväksi lisälukemiseksi suosittelen:

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Verkoston voima maailman parantamisessa

Tällä kertaa minulla ei ole tarjota tieteellisesti todistettua faktaa. Sen sijaan visio, jossa väärässä olemisen hinta on olemattoman pieni verrattuna oikeassa olemisen palkintoon.

network_worldVerkostot markkinoinnissa

Markkinoinnin ammattilaiset ovat hyödyntäneet verkostojen voimaa jo vuosikymmeniä. Tupperware-astioissa ja erilaisissa terveystuotteita kauppaavissa verkostomarkkinointiviritelmissä idea oli sama: saada motivoitua provisiopalkkiolla olemassaolevat asiakkaat myymään tuotteita omille kavereille, jotka taas myyvät kavereilleen ja näin koneisto kasvaa exponentiaalisesti. Sosiaalisen median aikakaudella taas markkinointiosastot miettivät päänsä puhki, kuinka saada verkon viraali-ilmiön (uudelleenjaot Facebookissa ja re-twiitit Twitterissä) avulla oman yrityksen näkyvyyden kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kaveruussuhdeiden verkostot

Käytyäni eräällä kurssilla, jossa käsiteltiin verkkoteoriaa, jäin miettimään verkostojen apua niinkin vaatimattomassa haasteessa kuin maailman parantamisessa. Aina välillä ajatukset karkaavat pohtimaan, kuinka voisi edistää maailman rauhaa. Helposti silloin masentuu tehtävän mahdottomuuteen sekä omaan pienuuteen.

Ehkä vastaus maailman rauhan edistämiseen onkin lähempänä kuin luullaankaan? Tutkitaanpa seuraavaa sosiaalista verkostoa. Ympyrät kuvastavat ihmisiä ja ”+” tai ”-” –merkillä merkityt viivat niiden välistä vakiintunutta suhdetta. ”+” -merkki viivan vieressä tarkoittaa, että heidän välillään on positiivinen kaveruussuhde. Miinusmerkki taas tarkoittaa joko vihasuhdetta tai muuten vaan epäluuloisia asenteita toisiaan kohtaan. Henkilöt joiden välissä on ”?” –merkillä merkitty viiva tietävät toisensa nimeltä, mutta eivät ole olleet niin paljon vielä henkilökohtaisissa tekemisissä että olisivat muodostaneet henkilökohtaista suhdetta. Verkostossa on kaksi negatiivista suhdetta. Late ja Liisu eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Ellu ja Danny taas ovat menneisyydessä tulleet hyvin toimeen, mutta heille on matkan varrella kehittynyt riita, mitä ei ole tullut sovittua ja vuosien varrella heidän välilleen on kasaantunut paljon epäluuloja tosiaan kohtaan.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Katsotaan sitten vasta kehittymässä olevia  ”?”-suhteita yllä olevassa kuvassa. Verkostoteorian perusteella näillä suhteilla on taipumus kehittyä tiettyyn suuntaan riippuen omien kavereiden suhteista. Lähdetään liikkeelle suhteesta ”Pate – Danny”. Koska suhde ”Pate – Ellu” on positiivinen ja ”Ellu – Danny” negatiivinen, yhteisen vihollisen periaatteella Paten ja Dannyn suhteella on paine muodostua negatiiviseksi. Mikäli näin käy, sama ilmiö toistuu myös suhteessa ”Pate – Repe”. Paten ollessa epäluuloinen Dannya kohtaan, epäluulo heijastuu myös Dannyn kaveriin Repeen. Tämän jälkeen suhteella ”Repe – Late” ei ole juuri toivoa. Repe on epäluuloinen Latea kohtaan, koska kaveri Liisu ei tule hänen kanssaan toimeen ja Lateen heijastuu kaverinsa Paten epäluulot Repeä kohtaan.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Suhteen korjaamisen ketjureaktiot

Entäpä jos Danny ja Ellu kohtaisivat toisensa ja sopisivat vanhat mitättömät riitansa? Tällöin lähtötilanne olisikin seuraavan kuvan mukainen.

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Nyt suhteella ”Pate-Danny” on paine kehittyä positiiviseksi yhteisen kaverin (= Ellu) periaatteen mukaisesti ja samalla tavoin myös Repellä ja Patella on paine kaverustua. Ainoastaan suhde ”Repe – Late” jää kysymysmerkiksi. Late on Repelle yhteinen ”vihollinen” Liisun kautta, mutta toisaalta myös yhteinen kaveri Paten kautta.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Okei, näin voidaan saada positiivisuutta ja luottamusta rakennettua lähipiiriin, mutta mitä tekemistä tällä on nyt sitten maapallon toisella puolella elävien ihmisten kanssa? Laajalle levinnyt uskomus on, että kaikki ihmiset olisivat toisilleen ”tutun tuttuja” vähintään kuuden askeleen päässä (Wikipedian artikkeli aiheesta). Näin ollen esimerkissä kuvatut positiivisten ihmissuhteiden ketjureaktiot voivat kantaa yllättävän kauaksi.

Kokeilemisen arvoista

Kaikkien kanssa ei pysty eikä tarvitsekaan tulla toimeen. Mutta negatiivisia ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan aiheutuu myös naurettavan pienten riitojen ja mielikuvituksen yhdistelmästä. Nämä olisivat helposti korjattavissa. Minulla ei ole käytettävissä empiiristä aineistoa, joka vahvistaisi suhteiden korjaamisen positiiviset ketjuvaikutukset ympäri maapalloa. Kuitenkin jo lähipiirin hyvinvoinnin takia kannattaa kokeilla päästää irti turhista epäluuloista kommunikoinnin, erityisesti toisen osapuolen kuuntelun, avulla. Positiivisten fiilisten rauhaa rakentavat ketjureaktiot maailman ääriin voivat tulla sitten kaupan päälle.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Erilaisuuden rikkaudet

Mitä tarkoittaa lausahdus ”Erilaisuus on rikkaus”? Onko se symppikseltä kuulostava korulause, jonka voi heittää kehiin ellei keksi muuta sanottavaa? Tarkemmin kun alkaa asiaa pohtimaan talouden lakien kannalta, niin kyseisessä lauseessa on sittenkin oikeasti asiaa.

different_guy

Säästöjä

Mietitään ensin säästämismahdollisuuksia. Viime vuosina on pitkän matkan joukkoliikenteessä alkanut kilpailun myötä kysynnän ja tarjonnat lait toimia. Niinpä valitsemalla sellaisen matkustusajankohdan, jolloin muut eivät halua matkustaa, voi säästää matkassa rapeita summia. Mikäli taas on tuomittu liikkumaan suurkaupungissa omalla autolla, voi säästää tuntitolkulla viikossa aikaa, mikäli pystyy liikkumaan ”persoonallisiin” aikoihin välttäen ruuhkahuiput.

Vaihtokaupan arvo

Isojen asioiden äärelle päästään kuitenkin vasta kun aletaan miettiä vaihtokaupan tuomia etuja. Aiemassa postauksessa esittelin kakkuesimerkin kautta arvon luontia vaihtokaupassa. Pidetään kakut edelleen mukana ja pohditaan Kaarinaa, joka rakastaa kakkujen leipomista ja tykkää myös käyttää tietokonetta, muttei ole alkuunkaan kiinnostunut tietokoneen teknisistä ominaisuuksista. Samassa kaupungissa asuu myös Jaska, joka on intohimoinen tietokoneiden rassaaja, mutta ei innostu leipomisesta ollenkaan. Kun Kaarinan rikkinäinen tietokone pitää korjata ja Jaska tarvitsee juhliinsa kakun, arvoa luodaan kun Kaarina ja Jaska alkavat käymään vaihtokauppaa. Vaihtokaupan luoma arvo on sitä suurempi, mitä suuremmat erot ovat Jaskan ja Kaarinan intohimojen välillä. Efekti ei oleellisesti muutu, vaikka molemmat tekisivät töitä yrityksissä ja kauppaa käydään rahan välityksellä. Se osa vaihtokaupan arvosta, mikä jää tuotantoa organisoiville johtajille, riskejä kantaville omistajille sekä verottajalle pysyy vakiona. Kaarina ja Jaska saavat kaiken ylimääräisen koetun hyödyn mikä johtuu heidän erilaisuudestaan.

Voit omalle kohdallesi miettiä, miten köyhää elämä olisi, mikäli kaikki muutkin ihmiset olisivat huippuosaajia omassa ammatissasi. Miten kävisi palkkatasollesi? Entä jos kaikki olisivat myös täysin tumpeloita omissa heikkouksissasi? Kuinka paljon tällaisen laadukkaan palvelun ostaminen maksaisi? Itse olen ainakin tyytyväinen tilanteeseen, että tilastonikkarointi ei ole ainakaan tähän asti ollut vetovoimaisimpia ammatteja ja itsestäni se on super-mielenkiintoista. Toisaalta on OK, että olen tumpelo esimerkiksi autojen huoltamisessa, koska siihen taas löytyy osaajia pilvin pimein, mikäli sellaista palvelua tarvitsen.

Yhteistyötä ja sen puutetta

Erilaisten ihmisten tiimityöskentely voi myös olla rikkauden lähde. Nerokkaita keksintöjä syntyy ja paremmaksi jalostuu, kun erilaisen näkökulman omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen visioimaan, kuinka jonkun asian voisi tehdä jatkossa paremmin.

Kuten kaikki muutkin hyvät asiat, myös erilaisuuden voi viedä överiksi. Kun heittäytyy niin erilaiseksi, ettei kunnioita toisenlaisia ihmisiä tai suostu kommunikoimaan heidän kanssaan niin siinäpä jääkin sekä yhteistyön että kaupankäynnin hyödyt saamatta.

Voitaneen perusteellisesti jatkossakin hokea, että ”Erilaisuus on rikkaus” kunhan siihen sisältyy itsestään poikkeavien ihmisten kunnioitus ja yhteistyökyky.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Brexit äänestysgallupit

aanestajaKun juhannuksen aikoihin Isossa Britanniassa äänestettiin EU-erosta, piti eroamisen olla epätodennäköistä. Viimeisenä päivänä ennen äänestystuloksia 23.6.2016 vedonlyöntimarkkinoilta sai suuruusluokkaa 6 olevia kertoimia, mikä tarkoittaisi eroamisen voittavan äänestyksen (vallalla olevan näkymyksen mukaan) noin kerran kuudesta. (lähde)

Galluppien sanoma

Kun tämä epätodennäköisempi tulos sitten toteutuikin, alkoi jälkiviisastelun vyöry: ”Vedonlyöntimarkkinat olivat väärässä”. Mikäli vääryyden perusteena on pelkästään vastakkainen lopputulos, kyseessä on vain joutavaa jälkiviisastelua. Sama olisi heittää kerran noppaa, saada ykkönen ja ihmetellä miten pystyi tulemaan ykkönen, vaikka sen todennäköisyys piti olla vain kerran kuudesta. Jotkut ihmettelijät kuitenkin perustelivat vedonlyöntimarkkinan vääryyttä viime hetken gallup-tuloksilla, jotka ennustivat kannatukselle tiukkaa lopputulosta: 48% (ero) – 52% (pysyminen). Tässä on kuitenkin helppo mennä lankaan. Se että gallup kertoo eron puolesta äänestävien osuudeksi 48%, ei tarkoita että eroamisen voiton todennäköisyys olisi 48%. Ratkaisevaa on, kuinka paljon epävarmuutta gallup-tulokseen sisältyy. Alla olevassa kuvaajassa on esimerkki galluptuloksesta, joka ennustaa 48% osuutta eroamisen kannattajille. Käyrä kuvaa tulokseen liittyvää epävarmuutta. Mielenkiinnon kohteena oleva todennäköisyys on nyt pinta-ala joka jää käppyrän ja 50% osuutta kuvaavan punaisen pystyviivan väliin. Tämä mielenkiinnon kohteen oleva alue on värjätty sinisellä.

Kiinostava todennäköisyys on sinisen pinta-alan osuus koko käyrän alle jäävästä pinta-alasta

Kiinostava todennäköisyys on sinisen pinta-alan osuus koko käyrän alle jäävästä pinta-alasta

Kuinka suuri tämä todennäköisyys nyt sitten oli? Tällä sivustolla on koottu eri galluppien tuloksia. Jos yhdistetään sivuston viiden viimeisimmän gallupin (kaikki tehty 22.6.2016 ja otoskoko ilmoitettu) tulokset yhdeksi isoksi gallupiksi, saadaan yhteensä 14013 kantaa ottaneen henkilön otos, joista 48% kannatti EU-eroa. Olettakaamme seuraavat kaksi asiaa:

  • Meillä ei ole mitään muuta tietoa kuin näiden n. 14000 henkilön mielipide
  • Tämä joukko on kattava satunnaisotos äänestyspäivänä äänestävistä henkilöistä.

Nyt pystymme laskemaan todennäköisyyden EU-eron voitolle (kannatus yli 50%) käyttäen Bayes-menetelmää epäinformatiivisellä priorijakaumalla. Vastaus on karu: n. 0.0004%, eli kerran 250 000 :sta. Tilanne kääntyykin toisin päin: pelkkien galluppien perusteella olisi kannattanut lyödä vetoa isolla panoksella EU:ssa pysymisen voitosta. Vieressä vielä gallup-tulos tiivistettynä kuvaajaan.

Yhdistelmägallupin tulos

Yhdistelmägallupin tulos

Muut huomioitavat asiat

Käyttämämme rajoittavat oletukset ovat kuitenkin syynä, ettei tuloksemme pohjalta vedonlyöntipäätöstä olisi vielä pitänyt tehdä. Ne, ketkä ovat tosissaan omilla rahoillaan lyöneet vetoa, ovat hyödyntäneet varmasti muitakin tietolähteitä kuin viimeisiä gallup-tuloksia. He ovat mahdollisesti myös tutkineet systematiikkaa, millä tavalla galluppeihin vastaavat henkilöt yleensä poikkevat niistä henkilöistä, jotka oikeasti vaaliuurnille vaivautuvat. Vedonlyöntikertoimet kuvaavat aina sitä näkemystä mikä milloinkin on vallalla kaikkien niiden mielestä, jotka ovat valmiita laittamaan rahojaan likoon näkemyksensä puolesta. Nyt vedonlyöjät olivat varautuneet brexit-yllätykseen huomattavasti paremmin kuin pelkkä gallup-analyysimme.

Loppukaneetti

Itse en tunne politiikkaa ja äänestyskäyttäytymisen harhan lähteitä niin hyvin, että osaisin sanoa kumman tuloksen puolesta olisi kannattanut lyödä vetoa ennen brexit-vaaleja sen aikaisilla tiedoilla. Ainoastaan sen osaan sanoa, että pelkkiä galluppeja tuijottamalla piti EU:ssa pysyminen olla selvä voittaja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail