Rss

  • linkedin

Archives for : osakkeet

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hajauttaminen osakesijotuksissa

investingUuden kirjansa myötä paljon mediassakin viihtynyt sijoituskirjailija Mika Hyttinen on tullut tunnetuksi filosofoimisesta sijoittajalegenda Warren Buffetin tyyliin. Pääviesti on ollut, ettei osakesijoituksia pidä roiskia sinne tänne vaan tulee keskittää sijoitukset muutamaan kaikista laadukkaimpaan yritykseen. Ostoksia tehdään kuitenkin vain silloin kun niitä saa tuotto-odotuksiin nähden kohtuullisen edulliseen hintaan. Mikan ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Talousvalmentaja Martin Paasi turinoi opettavasti ja viihdyttävästi talousasioista Rahapodi -webcastissä. Hän suosittelee olemaan vaivaamatta päätään yhtiöiden valikoimisella ja hajauttamaan yhtiöriskiä sijoittamalla vähäkuluisiin indeksirahastoihin (esim. Helsingin pörssin yleisindeksiä seuraava rahasto) varmistaen näin osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

Onko nyt sitten parempi hajauttaa vai keskittää? Tähän kysymykseen yritän riskinhallinnan näkökulmasta vastata. Kurssien liikkeiden arvaileminen lyhyellä, alle vuoden, tähtäimellä ei ole kummakaan mestarin mielenkiinnon kohteena ja tässäkin pohditaan vain pitkäjänteistä ”osta ja omista” -sijoittamista.

Kolme yhtiötä, neljä sijoittajaa

Ennen kun voidaan sijoittamisen riskejä tutkiskella, pitäisi riski määritellä. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä. On paljon erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on oikea tapa mitata sijoittamisen riskiä, mutta käytetään tässä seuraavaa mittaria: riski = tappiollisten sijoitusvuosien lukumäärä keskimäärin sadan vuoden aikana

Olkoon meillä seuraavat kolme yritystä ja niihin liittyvät sijoittajan odotetut vuosituotot päivän kurssilla:

  • Aatami Oy: 6%
  • Beetami Oy: 8%
  • Ceetami Oy: 10%

Käytetään laskelmassa oletusta, että kaikkien yritysten toteutuvat tuotot vaihtelevat siten, että keskihajonta on 25%-yksikköä ja tuotot noudattavat normaalijakaumaa. Käytännön sovelluksissa normaalijakauman käyttäminen oletuksena on kyseenalaista, koska se aliarvioi suurten romahdusten ja supernousujen todennäköisyyttä. Tähän esimerkkiin se sopii kuitenkin riittävän hyvin. Lisäksi osakkeiden tuotot ovat riippuvaisia toisistaan niin, että kahden osakkeen välinen korrelaatiokerroin r = 0.6.

Nyt meillä on neljä erilaista sijoittajatyyppiä, jotka toteuttavat erilaista strategiaa sijoituksissaan näihin kolmeen osakkeeseen. Huomioitavaa on tässä, että kukaan ei tiedä varmaksi annettuja tuotto-odotuksia vaan kukin yrittää arvioida niitä omalla tavallaan.

  1. Auvo Arvuuttelija

Auvolla on parempia harrastuksia kuin lukea yritysten tilinpäätöstietoja. Hän kuitenkin lukee sanomalehdestä aina taloussivut ja valitsee niiden tietojen perusteella fiilispohjalta yhden suosikkiosakkeen, johon hän sijoittaa kaiken. Todellisuudessa valtamediassa kerrotut tiedot ovat kaikkien muidenkin sijoittajien tiedossa. Näinollen Auvo ei kykene tekemään keskimääräistä parempia päätöksiä vaan hänen valintansa vastaa osakkeen valitsemista tikkaa heittämällä.

  1. Hannele Hajauttaja

Hannele ei myöskään halua käyttää paljoa aikaa sijoitustoimintaan. Hän haluaa minimoida riskit ja myöntää ettei kykene valitsemaan parhaiten tuottavaa, joten hän jakaa sijoitettavan rahasumman tasaisesti kaikkiin yrityksiin.

  1. Touko Tutkija

Touko lukee tarkkaan yritysten tilinpäätöstiedot ja näkee niistä, että Aatami Oy:llä ei ole edellytyksiä tehdä yhtä hyvää tulosta jatkossa kuin kahdella muulla. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään selvää eroa Beetamin ja Ceetamin välillä, joten hän sijoittaa niihin molempiin.

  1. Keijo Keskittäjä

Keijo vanhana kehäkettuna ymmärtää jokaisen yrityksen bisneslogiikan ja tietää jokaisen yrityksen kilpailuedut sekä yrityskulttuurin. Hän osaa poimia tilinpäätöksestä olennaisimmat luvut ja tehdä tarvittavat matemaattiset laskelmat. Hän näkee Ceetamin selkeästi potentiaalisimpana sijoituskohteena ja sijoittaa kaikki rahat siihen.

Alla on kunkin sijoittajan odotettu tuotto ja riskitaso.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 34
Keijo Keskittäjä 10% 35

Ensimmäisenä nähdään, että Auvon ja Hannelen tuoton odotusarvo on sama, mutta Hannelella on pienempi riski. Huomion arvoista on myös se, että Keijolla on tällä mittarilla sama riski kuin täysin hajauttavalla Hannelella. Sen minkä tässä tapauksessa hajautuksella voittaa, häviää huonommalla tuotto-odotuksen tuomalla ”turvavälillä”.

Nämä tulokset riippuvat siitä, mitä taustaoletuksia valittiin. Vertailun vuoksi samat laskelmat siinä harvinaisessa tapauksessa, että yritysten tuotot olisivat toisistaan riippumattomia, eli korrelaatiokerroin r = 0.

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 38
Hannele Hajauttaja 8% 29
Touko Tutkija 9% 31
Keijo Keskittäjä 10% 35

Nyt useampaan kohteeseen sijoittajat alkaisivat repiä hajautushyötyä pienemmällä riskillä ja pääsisivät nauttimaan kunnolla siitä kuuluisasta ilmaisesta lounaasta.

Meillä oli myös oletus, että kaikkien osakkeiden tuoton vaihtelut olivat samoja. Mikäli uskoo Capital Asset Pricing –teoriaan, jossa tuoton vaihtelu kulkee aina käsikädessä tuotto-odotuksen riskilisän kanssa, keskihajonnat voisivat olla:

Aatami Oy: 17%

Beetami Oy:24%

Ceetami Oy: 30%

Tästä seuraisi sijoittajien riskitasot (korrelaatiokerroin alkuperäinen r = 0.6):

Sijoittaja Tuotto-odotus Riski (tappiovuosia sadasta)
Auvo Arvuuttelija 8% 37
Hannele Hajauttaja 8% 35
Touko Tutkija 9% 35
Keijo Keskittäjä 10% 37

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Selvä johtopäätös, on että tasaisesti hajauttavan Hannelen strategia on selvästi parempi kuin Auvo Arvuuttelijan, koska sama tuotto-odotus saadaan pienemmällä riskillä. Käytännössä tämä puhuu vähäkuluisen indeksirahaston puolesta ja pisteet talousvalmentaja Martin Paasille. Toisaalta realistisissa skenaarioissa, missä tuotot korreloivat keskenään, Touko saa Hannelea parempaa tuottoa samalla tai pienemällä riskillä. Näin ollen Mika Hyttisen saarnat laadukkaisiin yhtiöihin keskittämisestä eivät ole tuulesta temmattuja.

Salkun hajautuksen optimointi

Ehkäpä Hannelen kannattaisi optimoida eri osakkeiden määrät jotenkin järkevästi painottaen? Harry Markowitz on ystävällisesti laskeskellut portfolioteoriassaan, kuinka optimoidaan sijoitussalkun tuotto ja riski sopivilla painotuksilla. Optimoinnissa on suuressa roolissa tuoton vaihtelut ja korrelaatiot. Todellisessa tilanteessä näitä ei tiedetä vaan kaikki edellä mainittu informaatio pitää arvioida esimerkiksi historiadatan perusteella.

Riskitietoisuus -kirjassaan Gerd Gigerenzer kertoo simulaatiotutkimuksestaan, jossa hän vertaili Markowitzin ohjeilla hajauttavan ja yksinkertaisesti kaikkia osakkeita tasaisesti painottavan sijoitussalkun performanssia. Selvisi että vaatisi taustalle vähintään 500 vuoden tilastoaineisto, jotta tuoton vaihtelut ja korrelaatiot saataisiin arvioitua historiadatasta niin tarkasti, että Markowitzin optimointimenetelmällä saataisiin oleellisia hyötyjä tasaiseen painotukseen verrattuna. Markowitzin portfolioteoria on mielenkiintoista aivojumppaa, mutta käytännössä tunnuslukujen arviointiin liittyvä epävarmuus syö optimoinnin hyödyt.

Omat näkemykset

Järkevä sijoitusstategia riippuu henkilön osaamisesta, ajankäyttömieltymyksistä ja riskinsietokyvystä. Oma suosikkini on Toukon strategia, joka on yhteen yhtiöön keskittämisen ja laajan hajautuksen välimaastossa. ”The absoluuttisen voittajayhtiön” valinta on hankalaa ja aina voi jotain yllättävää tapahtua. Siksi on hyvä, etteivät kaikki munat ole samassa korissa. Itselleni yritysten analysointi on myös mielenkiintoista puuhaa ja valintojen onnistumisen vertailu esim. ammattilaisten hoitamiin rahastoihin tuo viihdettä harrastukseen.

Itse aloitin sijoittamisen Auvo Arvuuttelijan tyyliin roiskimalla osakesijoituksia vajaavaisilla tiedoilla vähän sinne ja tänne. Näin jälkikäteen katsottuna toimin siis hölmösti, mutta oleellisinta oli että jostain aloittamalla pääsin vauhtiin oppimisprosessissa. Nykyinen sijoitusstrategiani on sekoitus Hannelesta ja Toukosta. Joka kuussa menee automaattisesti pieni sijoitus pohjoismaisiin indeksirahastoihin. Lisäksi teen silloin tällöin suoria osakeostoksia hyvin huolellisesti valikoituihin yrityksiin. Sekä Martin Paasin että Mika Hyttisen opit ovat siis aktiivisesti käytössä.

Tavoite on lopettaa indeksisijoitukset sitten kun tunnen olevani riittävän hyvä yritysten analysoimisessa. Vielä kuitenkin säännölliset indeksiostot suojaavat vajaavaista tietämystäni ja ajankäyttörajoitteitani vastaan.

Ymmärrys on oleellisinta

Sattuma on pohjimmiltaan tiedon puutetta, niinkuin aiemmassa postauksessa havainnollistin. Tietoa voi hankkia aina lisää, jos jaksaa nähdä vaivaa ja tiedon puutetta voi jonkin verran paikata hajauttamalla riskejä. Valitsitpa sitten vaivattoman tai työlään strategian, olellisin neuvo kuuluu: ”Ymmärrä, mihin sijoitat”. Jos valitset osakkeita, perustele itsellesi: ”Miksi yrityksen myymän tuotteet/palvelut käyvät kaupaksi vielä vuosienkin päästä ja miksi juuri tämä yhtiö hoitaa homman kilpailijoitaan paremmin?”

Indeksisijoittajankin on syytä ymmärtää, minkälaisista yrityksistä indeksi pääasiassa koostuu. Esim. Norjan yleisindeksiin sijoittavan on hyvä ymmärtää olevansa vahvasti mukana öljybisneksessä.

Pankin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin luottavien taas pitäisi selvittää: ”Miksi juuri tämä salkunhoitaja kykenee tuottamaan minulle kulujaan enemmän lisäarvoa tulevaisuudessakin verrattuna indeksisijoittamiseen?”. Tämän selvittäminen voi olla kaikista vaikein haaste.

Statistickon steesit:

  • Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää tutkimalla yritystä syvällisesti tai hajauttamalla useaan mahdollisimman vähän toisistaan riippuvaan kohteeseen
  • Mitä enemmän pystyy käyttämään aikaa ns. laatuyhtiöiden tunnistamiseen ja niiden arvonmääritykseen sitä enemmän kannattaa sijoituksia niihin keskittää
  • Indeksirahastot ovat vaivaton ja kuluiltaan edullinen tapa hajauttaa osakesijoitukset
  • Tärkeintä on ymmärtää, mistä sijoituksen mahdolliset tuotot tulevat ja mitkä ovat siihen liittyvät riskit
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail