Rss

  • linkedin

Talouskasvun pelko

Mitä on talouskasvu? ”Sehän on jotain rahamiesten hämärää touhua, mikä lisää saasteita maailmassa.” Jotain tämän tyyppistä oli omat käsitykseni asiasta vielä alle kymmenen vuotta sitten.

Talouskasvun ja päästöjen yhteys

Viittaus saasteisiin ei ole täysin tuulesta temmattu. Talouskasvun mittarina käytetään yleensä BKT:ta eli bruttokansantuotetta (eng. gross domestic pruduct, GDP). Se kertoo tiettynä vuonna valtiossa valmistettujen tuotteiden ja palvelujen arvon. Tosin vain sellaisen tuotannon, josta jää kaupankäyntijälki kirjanpitoihin.

Turvaudutaan jälleen huikeaan Gapminder -datapankkiin ja katsotaan kuinka bruttokansantuote ja hiilidioksidipäästöt ovat kehittyneet Suomen historiassa 1900-luvulla. Pysäytetään tarkastelu vuoteen 1980. Vaaka-akselilla on bruttokansantuote (inflaatiokorjattu) henkeä kohti ja pystyakselilla hiilidioksidipäästöt henkeä kohti. Kuvaajassa tumman keltaisina palloina näkyy Suomen kehitys molemmilla mittareilla yhtä aikaa.

Suomen BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-1980

Siltähän se näyttää, mitä jo aavisteltiinkin. Sitä mukaa kun BKT on kasvanut, ovat myös hiilipäästöt lisääntyneet. Positiivinen korrelaatio näyttää ilmeiseltä. Blogia pidempään seuranneet jo varmasti tietävätkin että ilman ilmiön taustoihin syventymistä korrelaation perusteella ei pidä vetää johtopäätöksiä syy-seuraus-suhteista. Tässä tapauksessa saan rakennettua mielestäni uskottavan yhteyden: 1900-luvulla talouskasvun yksi suurista voimista on ollut hiilipohjaisten energialähteiden hyödyntäminen.

Suomen sekä USA:n BKT ja CO2-päästöt henkeä kohti 1900-2013

Jatketaanpa sitten aikamatkailua tästä eteenpäin aina vuoteen 2013 asti (aivan viimeisistä vuosista 2014-2016 ei ollut dataa tarjolla). Otetaan nyt vertailun vuoksi mukaan myös USA:n kehitys. USA:n kehitystä kuvaa vihreät pallerot.

Nyt nähdäänkin ehkä yllättävä havainto. Viimeiset 30 vuotta BKT on jatkanut kasvuaan vuoteen 2008 asti, mutta hiilipäästöt per henkilö on polkenut paikallaan. Tämä ei ole pelkästään suomalainen ilmiö vaan aivan sama näkyy myös USA:ssa. Voisiko olla niin, että jotain on muuttunut näiden maiden ihmisten käyttäytymisessä ja yhteys on katkennut?

Hiipuva korrelaatio

Toki on muistettava, että vaikka nuppikohtaiset päästöt ovat pysyneet samalla tasolla, väestönkasvun myötä kokonaispäästöt ovat tälläkin aikavälillä kasvaneet. Töitä ilmastotalkoissa on siis edelleen tehtävänä. Optimistina kuitenkin näen syitä, miksi jatkossa päästöt voivat laskea, vaikka talous kasvaisikin. Näitä ovat esimerkiksi

  • investoinnit uusiutuvaan energiaan
  • kulutustottumusten muuttuminen fyysisestä materiasta sähköisiksi palveluiksi
  • jakamistalouden kehitys

Jatkossa itsensä viihdyttämiseen riittää pieni älypuhelin sekä VR-lasit, joihin sisältö tulee esim. Spotifylta ja Netflixiltä. Puhelimen akku latautuu aurinkoenergialla. Vertaa materian ja energian tarvetta massiivisiin kotiteatterivehkeisiin ja kirjahyllylliseen DVD- ja CD-levyjä. Toinen esimerkki on Uber (tai joku muu edullinen kyytipalvelu) ja autojen ”vertaisvuokraus” -palvelut, jotka vähentävät jatkossa tarvetta auton omistamiseen. Jokainen voi miettiä listalle jatkoa omien viime aikoina muuttuneiden kulutustottumusten perusteella. Lopulta me kuluttajat valinnoillamme päätetään, mitä meidän tarpeiden täyttämiseksi tuotetuista palveluista jää pysyvästi käyttöön.

Talouskasvu ja työ

Nykyään näen talouskasvun asioina jotka mahdollistavat sen, että saamme tarpeemme hyvin tyydytettyä ja aikaa jää elämässä myös taiteelle, tieteelle, urheilulle ja sosiaaliseen elämään. Talouskasvun ansiosta perheiden ei enää toimeen tullakseen tarvitse rehkiä yötä päivää pellolla ja navetassa. Mikäli niin hyvin kävisi, että tulevaisuudessa yhteiskunta pyörisi vieläkin paremmin vähemmällä ihmistyöllä, ratkaistavaksi jää kysymys töiden järkevästä jakamisesta. Mikäli jollain alalla on kiveen hakattuna: ”Yhden henkilön työviikko on 38 tuntia + ylityöt ja sillä sipuli”, jakautuvat alan työntekijät karkeasti kahteen kastiin:

  1. Ylikuormitetut työntekijät, jotka ansaitsevat enemmän kun oikeasti tarvitsisivat kulutukseen ja laiminlyövät perhettään läsnäolon puutteella.
  2. Pitkäaikaistyöttömät, jotka eivät pääse kehittämään ammattitaitoaan käytännössä ja kykenevät tarjoamaan (yhteiskunnan talouskasvusta huolimatta)  perheelleen vain niukan sosiaaliturvaan varaan rakennetun toimeentulon.

Kummallekaan ihmisryhmälle tilanne ei ole optimaalinen vaan kannattaisi etsiä eri osapuolia hyödyttäviä tapoja vähentyneiden töiden jakamiseen.

BKT mittarina

Bruttokansantuote on valittu talouskasvun mittariksi ilmeisesti sen yksinkertaisuuden takia, mutta se ei ole täydellinen. Omaa alaa läheltä löytyy esimerkkinä vaikkapa avoimen lähdekoodin algoritmit. Näitä syntyy esim. tutkijoilta tutkimusartikkelin sivutuotteena tai koodareiden harrastusten/vapaaehtoistyön puitteissa. Niiden levittyminen ei näy BKT-laskelmissa, mutta ovat yksi talouskasvua edistävä voima modernissa maailmassa. Alan miehenä kovasti tykkään hokemasta ”data on uusi öljy” ja siten varmaankin ”analyysialgoritmit ovat uusia moottoreita”.

Talouskasvussa ei siis ole itsessään mitään pelättävää. Yhteiskunnan rakenteiden pitää vaan pysyä kehityksessä mukana ja negatiiviset ulkoisvaikutukset kuten ympäristön tärveleminen täytyy pitää kurissa esimerkiksi saastuttamiseen kohdistuvan verotuksen avulla.

Statistickon steesit

  1. Talouskasvu itsessään on hyvä asia, vaikka se joinan ajanhetkinä korreloisikin ikävien asioiden kanssa
  2. Korrelaatiot eivät ole aina ikuisia

Aiheeseen liittyväksi lisälukemiseksi suosittelen:

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *