Rss

  • linkedin

Archives for : Yhteiskunta

Osakkeiden omistaminen on hyödyllistä riskien kantamista

stock_investing”Pörssipeliä”, ”pörssikeinottelua” ja ”kurssien kyttäämistä” ovat termejä jotka usein yhtyvät osakesijoittamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron miksi itselleni kyse on jostain aivan muusta ja yritän avata, miksi yritysten omistaminen on hyvä keino säästää ja sijoittaa.

Spekulatiivinen kaupankäynti

Lähdetään liikkeelle aidosti spekulatiivisesta sijoitusmuodosta, kullasta. Mikäli omistat nuorena kultaharkon ja säilytät sitä elämän läpi, eläkkeellä ollessasi sinulla on edelleen yksi kultaharkko. Se ei ole tuottanut yhtään mitään. Ainoa tapa tehdä voittoa kullalla on yrittää myydä se kalliimmalla kuin mitä on ostanut. Tämä on spekulatiivista nollasummapeliä. Tehdäksesi voittoa jonkun toisen täytyy hävitä.

Arvonluonti

Muistellaanpa sitten aiempaa blogikirjoitustani. Siinä käytiin läpi, kuinka liiketoiminnassa luodaan arvoa. Peruskaava on se, että yritys kykenee luomaan tuotteen niin halvalla että asiakkaan kannattaa ennemmin ostaa se yritykseltä kuin alkaa valmistamaan itse. Tästä rahasummasta yritys ensin maksaa työntekijöiden palkat ja muut kulut sekä veroja monessa muodossa. Käsillä olevan ajan tarpeisiin laadukkaasti vastaavilla yrityksillä tämän jälkeen jää useinmmiten vielä pieni siivu omistajien voitoksi. Tämän voiton yritysjohto pyrkii investoimaan niin että jatkossa yritys pystyisi luomaan entistä enemmän arvoa ympärilleen. Siltä osalta kun tällaisia investointikohteita ei keksitä, omistajille maksetaan voitoista heille osinkoja. Tämä pieni siivu on se ratkaiseva tekijä, minkä takia osakkeiden omistaminen on historian saatossa ollut tuottoisaa.

Riskien kantaminen

Tosin kaikkea käteistä yrityksen ei pidä maksaa osinkoina ulos vaan turvata pitkäjänteinen toiminta pitämällä osan rahoista kassassa/korkosijoituksina puskurina pahojen päivien varalle. Tästä päästään osinkotuottojen hintaan: sijoittaja kantaa yrityksen riskit, jotta työntekijöille pystytään maksamaan palkat ja muut sopimukset kyetään hoitamaan. Sijoittajien ansiosta yritys ei mene konkurssiin heti kun tulee yksi epäonninen tappiollinen vuosi.

Tuottohistoriat

Riskeistä huolimatta laadukkaita yrityksiä elämänsä läpi omistavat kuitenkin tuppaavat vaurastumaan osinkojen turvin pikkuhiljaa elämänsä varrella toisin kuin kullan omistajat. Tämän voi todeta myös Jeremy J. Siegelin tutkimuksessa, jossa vertaillaan kuinka vuonna 1802 sijoitettu 1 dollari on keskimäärin tuottanut eri omaisuuslajeissa. Tästä kuvasta (kiitos linkistä Martin Paasille ja hänen blogikirjoitukselleen) selviää, että inflaation jälkeen osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 6.6% vuodessa. Kulta taas on jäänyt 0.7% :ään eli tuottanut likimain sitä mitä kiiltävän metallimöhkäleen kuuluukin koristearvon lisäksi tuottaa: ei mitään.

Spekulatiivinen kaupankänyti osakkeilla

Osakkeilla käydään kauppaa pörsseissä päivittäin, joten omistamisen lisäksi osakkeilla on myös mahdollista käydä spekulatiivista kauppaa arvuutellen lähitulevaisuuden hintamuutoksia. Eikö olisi upeaa kehittää algoritmi joka osaa ennustaa osakekurssien seuraavien päivien käänteet ja ”treidata” pelkkää omistamista selvästi korkeampaa tuottoa? Omalla analyyttisellä koulutuksellani ja historialla vedonlyöntimarkkinoiden treidaajana pitäisi olla jopa valmiudet tällaisten algoritmien kehittämiseen. En koe kuitenkaan kyseistä haastetta hirveän kiinnostavaksi tavaksi käyttää aikaa koska:

  1. Todennäköinen skenaario on, ettei sellaista ennustettavaa systematiikka löydy, mitä pystyisi tällaisella yhden miehen nyrkkipajalla hyödyntämään ainakaan järkevällä tuntipalkalla. Vielä ikävämpi riski on että, jotain lupaavaa muka löytyy, mutta vuosien päästä tämä ”löytö” osoittautuukin sattuman oikuksi.
  1. Voi myös käydä yllätys, että sattuisin löytämään jonkun oikean ennustettavan systematiikan, minkä avulla voisin lyhyen tähtäimen kaupankäynnillä jauhaa kaupankäyntikulut selvästi ylittäviä tuottoja. Toimeentuloni olisi jälleen vedonlyönti- ja pokeriuran perään kiinni nollasummapelistä, joka saattaa loppua milloin tahansa kun isompien ”pelaajien” algoritmit ne löytävät. On huomattavasti kestävämpää, että osaamisen käyttää sellaiseen mistä on hyötyä jollekin toisellekin taholle kuin itselleen. Pidemmän päälle kaupankäynnissä vaaditaan molempien osapuolien hyötyä, joten ainakin itse uskon, että selvästi edulliset nollasummapelit joko loppuvat tai muuttavat muotoaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla ei ole mitään treidaamista vastaan, mutta nollasummapelimäisen luonteen takia en koe sitä järkeväksi ajan käytöksi. Voin pelata pokeria silloin kuin haluan ottaa vähän älyllistä matsia rahasta. Jännitystä taas saan vaikka lyömällä vetoa urheilutapahtumasta. Onneksi hyvien, asiakkailleen arvoa luovien, yritysten omistaminen ei ole nollasummapeliä. Omistaminen ei myöskään vaadi päivittäistä tietokoneen ruudun tuijottamista.

Vaihtelevaa palkkaa riskien kantamisesta

Entäs sitten sijoittaminen asuntoihin? Siitäkin riittäisi turinaa sen verran, että tämä vertailu jää toiseksi tarinaksi. Sen verran kuitenkin sanottakoon, että myös asunnoissa riskien kantaminen on sijoittajan päätehtävä. He ketkä mentaalisesti epävarmuutta kestävät, he riskejä kantakoon jotta muiden elämä olisi rauhaisampaa.

Lopuksi pitänee vielä mainita, etten yritä sanoa, että juuri nyt olisi sen parempi tai huonompi aika sijoitta osakkeisiin kuin mikään muukaan aika tahansa. Hyvä on myös käydä lukemassa kirjoitukseni ennenaikaisesta eläköitymisestä, mikä omalta osaltaan muistuttaa sijoitustuottojen heilahtelusta.  Ja siitä että pidemmän päälle todennäköisyydet ovat kärsivällisen omistajan puolella.

Statistickon steesit

  • Osakkeiden omistajat kantavat epävarmassa maailmassa riskejä muidenkin puolesta
  • Osakkeiden tuotto perustuu yrityksen arvonluontiin
  • Jatkuva kaupankäynti osakkeilla on nollasummapelinä useimmille ajanhukkaa ellei erityisesti nauti siihen liittyvästä jännityksestä
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Verkoston voima maailman parantamisessa

Tällä kertaa minulla ei ole tarjota tieteellisesti todistettua faktaa. Sen sijaan visio, jossa väärässä olemisen hinta on olemattoman pieni verrattuna oikeassa olemisen palkintoon.

network_worldVerkostot markkinoinnissa

Markkinoinnin ammattilaiset ovat hyödyntäneet verkostojen voimaa jo vuosikymmeniä. Tupperware-astioissa ja erilaisissa terveystuotteita kauppaavissa verkostomarkkinointiviritelmissä idea oli sama: saada motivoitua provisiopalkkiolla olemassaolevat asiakkaat myymään tuotteita omille kavereille, jotka taas myyvät kavereilleen ja näin koneisto kasvaa exponentiaalisesti. Sosiaalisen median aikakaudella taas markkinointiosastot miettivät päänsä puhki, kuinka saada verkon viraali-ilmiön (uudelleenjaot Facebookissa ja re-twiitit Twitterissä) avulla oman yrityksen näkyvyyden kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kaveruussuhdeiden verkostot

Käytyäni eräällä kurssilla, jossa käsiteltiin verkkoteoriaa, jäin miettimään verkostojen apua niinkin vaatimattomassa haasteessa kuin maailman parantamisessa. Aina välillä ajatukset karkaavat pohtimaan, kuinka voisi edistää maailman rauhaa. Helposti silloin masentuu tehtävän mahdottomuuteen sekä omaan pienuuteen.

Ehkä vastaus maailman rauhan edistämiseen onkin lähempänä kuin luullaankaan? Tutkitaanpa seuraavaa sosiaalista verkostoa. Ympyrät kuvastavat ihmisiä ja ”+” tai ”-” –merkillä merkityt viivat niiden välistä vakiintunutta suhdetta. ”+” -merkki viivan vieressä tarkoittaa, että heidän välillään on positiivinen kaveruussuhde. Miinusmerkki taas tarkoittaa joko vihasuhdetta tai muuten vaan epäluuloisia asenteita toisiaan kohtaan. Henkilöt joiden välissä on ”?” –merkillä merkitty viiva tietävät toisensa nimeltä, mutta eivät ole olleet niin paljon vielä henkilökohtaisissa tekemisissä että olisivat muodostaneet henkilökohtaista suhdetta. Verkostossa on kaksi negatiivista suhdetta. Late ja Liisu eivät kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään. Ellu ja Danny taas ovat menneisyydessä tulleet hyvin toimeen, mutta heille on matkan varrella kehittynyt riita, mitä ei ole tullut sovittua ja vuosien varrella heidän välilleen on kasaantunut paljon epäluuloja tosiaan kohtaan.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Lähtötilanne, jossa plussat ovat vakiintuneita positiivisia kaveruussuhteita ja miinukset negatiivisia suhteita.

Katsotaan sitten vasta kehittymässä olevia  ”?”-suhteita yllä olevassa kuvassa. Verkostoteorian perusteella näillä suhteilla on taipumus kehittyä tiettyyn suuntaan riippuen omien kavereiden suhteista. Lähdetään liikkeelle suhteesta ”Pate – Danny”. Koska suhde ”Pate – Ellu” on positiivinen ja ”Ellu – Danny” negatiivinen, yhteisen vihollisen periaatteella Paten ja Dannyn suhteella on paine muodostua negatiiviseksi. Mikäli näin käy, sama ilmiö toistuu myös suhteessa ”Pate – Repe”. Paten ollessa epäluuloinen Dannya kohtaan, epäluulo heijastuu myös Dannyn kaveriin Repeen. Tämän jälkeen suhteella ”Repe – Late” ei ole juuri toivoa. Repe on epäluuloinen Latea kohtaan, koska kaveri Liisu ei tule hänen kanssaan toimeen ja Lateen heijastuu kaverinsa Paten epäluulot Repeä kohtaan.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen suhteiden lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu pysyvät riidoissa.

Suhteen korjaamisen ketjureaktiot

Entäpä jos Danny ja Ellu kohtaisivat toisensa ja sopisivat vanhat mitättömät riitansa? Tällöin lähtötilanne olisikin seuraavan kuvan mukainen.

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Lähtötilanne, mikäli Ellu ja Danny sopivat riitansa

Nyt suhteella ”Pate-Danny” on paine kehittyä positiiviseksi yhteisen kaverin (= Ellu) periaatteen mukaisesti ja samalla tavoin myös Repellä ja Patella on paine kaverustua. Ainoastaan suhde ”Repe – Late” jää kysymysmerkiksi. Late on Repelle yhteinen ”vihollinen” Liisun kautta, mutta toisaalta myös yhteinen kaveri Paten kautta.

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Sosiaalisten paineiden perusteella todennäköinen lopputilanne, mikäli Danny ja Ellu sopivat riitansa

Okei, näin voidaan saada positiivisuutta ja luottamusta rakennettua lähipiiriin, mutta mitä tekemistä tällä on nyt sitten maapallon toisella puolella elävien ihmisten kanssa? Laajalle levinnyt uskomus on, että kaikki ihmiset olisivat toisilleen ”tutun tuttuja” vähintään kuuden askeleen päässä (Wikipedian artikkeli aiheesta). Näin ollen esimerkissä kuvatut positiivisten ihmissuhteiden ketjureaktiot voivat kantaa yllättävän kauaksi.

Kokeilemisen arvoista

Kaikkien kanssa ei pysty eikä tarvitsekaan tulla toimeen. Mutta negatiivisia ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan aiheutuu myös naurettavan pienten riitojen ja mielikuvituksen yhdistelmästä. Nämä olisivat helposti korjattavissa. Minulla ei ole käytettävissä empiiristä aineistoa, joka vahvistaisi suhteiden korjaamisen positiiviset ketjuvaikutukset ympäri maapalloa. Kuitenkin jo lähipiirin hyvinvoinnin takia kannattaa kokeilla päästää irti turhista epäluuloista kommunikoinnin, erityisesti toisen osapuolen kuuntelun, avulla. Positiivisten fiilisten rauhaa rakentavat ketjureaktiot maailman ääriin voivat tulla sitten kaupan päälle.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Erilaisuuden rikkaudet

Mitä tarkoittaa lausahdus ”Erilaisuus on rikkaus”? Onko se symppikseltä kuulostava korulause, jonka voi heittää kehiin ellei keksi muuta sanottavaa? Tarkemmin kun alkaa asiaa pohtimaan talouden lakien kannalta, niin kyseisessä lauseessa on sittenkin oikeasti asiaa.

different_guy

Säästöjä

Mietitään ensin säästämismahdollisuuksia. Viime vuosina on pitkän matkan joukkoliikenteessä alkanut kilpailun myötä kysynnän ja tarjonnat lait toimia. Niinpä valitsemalla sellaisen matkustusajankohdan, jolloin muut eivät halua matkustaa, voi säästää matkassa rapeita summia. Mikäli taas on tuomittu liikkumaan suurkaupungissa omalla autolla, voi säästää tuntitolkulla viikossa aikaa, mikäli pystyy liikkumaan ”persoonallisiin” aikoihin välttäen ruuhkahuiput.

Vaihtokaupan arvo

Isojen asioiden äärelle päästään kuitenkin vasta kun aletaan miettiä vaihtokaupan tuomia etuja. Aiemassa postauksessa esittelin kakkuesimerkin kautta arvon luontia vaihtokaupassa. Pidetään kakut edelleen mukana ja pohditaan Kaarinaa, joka rakastaa kakkujen leipomista ja tykkää myös käyttää tietokonetta, muttei ole alkuunkaan kiinnostunut tietokoneen teknisistä ominaisuuksista. Samassa kaupungissa asuu myös Jaska, joka on intohimoinen tietokoneiden rassaaja, mutta ei innostu leipomisesta ollenkaan. Kun Kaarinan rikkinäinen tietokone pitää korjata ja Jaska tarvitsee juhliinsa kakun, arvoa luodaan kun Kaarina ja Jaska alkavat käymään vaihtokauppaa. Vaihtokaupan luoma arvo on sitä suurempi, mitä suuremmat erot ovat Jaskan ja Kaarinan intohimojen välillä. Efekti ei oleellisesti muutu, vaikka molemmat tekisivät töitä yrityksissä ja kauppaa käydään rahan välityksellä. Se osa vaihtokaupan arvosta, mikä jää tuotantoa organisoiville johtajille, riskejä kantaville omistajille sekä verottajalle pysyy vakiona. Kaarina ja Jaska saavat kaiken ylimääräisen koetun hyödyn mikä johtuu heidän erilaisuudestaan.

Voit omalle kohdallesi miettiä, miten köyhää elämä olisi, mikäli kaikki muutkin ihmiset olisivat huippuosaajia omassa ammatissasi. Miten kävisi palkkatasollesi? Entä jos kaikki olisivat myös täysin tumpeloita omissa heikkouksissasi? Kuinka paljon tällaisen laadukkaan palvelun ostaminen maksaisi? Itse olen ainakin tyytyväinen tilanteeseen, että tilastonikkarointi ei ole ainakaan tähän asti ollut vetovoimaisimpia ammatteja ja itsestäni se on super-mielenkiintoista. Toisaalta on OK, että olen tumpelo esimerkiksi autojen huoltamisessa, koska siihen taas löytyy osaajia pilvin pimein, mikäli sellaista palvelua tarvitsen.

Yhteistyötä ja sen puutetta

Erilaisten ihmisten tiimityöskentely voi myös olla rikkauden lähde. Nerokkaita keksintöjä syntyy ja paremmaksi jalostuu, kun erilaisen näkökulman omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen visioimaan, kuinka jonkun asian voisi tehdä jatkossa paremmin.

Kuten kaikki muutkin hyvät asiat, myös erilaisuuden voi viedä överiksi. Kun heittäytyy niin erilaiseksi, ettei kunnioita toisenlaisia ihmisiä tai suostu kommunikoimaan heidän kanssaan niin siinäpä jääkin sekä yhteistyön että kaupankäynnin hyödyt saamatta.

Voitaneen perusteellisesti jatkossakin hokea, että ”Erilaisuus on rikkaus” kunhan siihen sisältyy itsestään poikkeavien ihmisten kunnioitus ja yhteistyökyky.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Brexit äänestysgallupit

aanestajaKun juhannuksen aikoihin Isossa Britanniassa äänestettiin EU-erosta, piti eroamisen olla epätodennäköistä. Viimeisenä päivänä ennen äänestystuloksia 23.6.2016 vedonlyöntimarkkinoilta sai suuruusluokkaa 6 olevia kertoimia, mikä tarkoittaisi eroamisen voittavan äänestyksen (vallalla olevan näkymyksen mukaan) noin kerran kuudesta. (lähde)

Galluppien sanoma

Kun tämä epätodennäköisempi tulos sitten toteutuikin, alkoi jälkiviisastelun vyöry: ”Vedonlyöntimarkkinat olivat väärässä”. Mikäli vääryyden perusteena on pelkästään vastakkainen lopputulos, kyseessä on vain joutavaa jälkiviisastelua. Sama olisi heittää kerran noppaa, saada ykkönen ja ihmetellä miten pystyi tulemaan ykkönen, vaikka sen todennäköisyys piti olla vain kerran kuudesta. Jotkut ihmettelijät kuitenkin perustelivat vedonlyöntimarkkinan vääryyttä viime hetken gallup-tuloksilla, jotka ennustivat kannatukselle tiukkaa lopputulosta: 48% (ero) – 52% (pysyminen). Tässä on kuitenkin helppo mennä lankaan. Se että gallup kertoo eron puolesta äänestävien osuudeksi 48%, ei tarkoita että eroamisen voiton todennäköisyys olisi 48%. Ratkaisevaa on, kuinka paljon epävarmuutta gallup-tulokseen sisältyy. Alla olevassa kuvaajassa on esimerkki galluptuloksesta, joka ennustaa 48% osuutta eroamisen kannattajille. Käyrä kuvaa tulokseen liittyvää epävarmuutta. Mielenkiinnon kohteena oleva todennäköisyys on nyt pinta-ala joka jää käppyrän ja 50% osuutta kuvaavan punaisen pystyviivan väliin. Tämä mielenkiinnon kohteen oleva alue on värjätty sinisellä.

Kiinostava todennäköisyys on sinisen pinta-alan osuus koko käyrän alle jäävästä pinta-alasta

Kiinostava todennäköisyys on sinisen pinta-alan osuus koko käyrän alle jäävästä pinta-alasta

Kuinka suuri tämä todennäköisyys nyt sitten oli? Tällä sivustolla on koottu eri galluppien tuloksia. Jos yhdistetään sivuston viiden viimeisimmän gallupin (kaikki tehty 22.6.2016 ja otoskoko ilmoitettu) tulokset yhdeksi isoksi gallupiksi, saadaan yhteensä 14013 kantaa ottaneen henkilön otos, joista 48% kannatti EU-eroa. Olettakaamme seuraavat kaksi asiaa:

  • Meillä ei ole mitään muuta tietoa kuin näiden n. 14000 henkilön mielipide
  • Tämä joukko on kattava satunnaisotos äänestyspäivänä äänestävistä henkilöistä.

Nyt pystymme laskemaan todennäköisyyden EU-eron voitolle (kannatus yli 50%) käyttäen Bayes-menetelmää epäinformatiivisellä priorijakaumalla. Vastaus on karu: n. 0.0004%, eli kerran 250 000 :sta. Tilanne kääntyykin toisin päin: pelkkien galluppien perusteella olisi kannattanut lyödä vetoa isolla panoksella EU:ssa pysymisen voitosta. Vieressä vielä gallup-tulos tiivistettynä kuvaajaan.

Yhdistelmägallupin tulos

Yhdistelmägallupin tulos

Muut huomioitavat asiat

Käyttämämme rajoittavat oletukset ovat kuitenkin syynä, ettei tuloksemme pohjalta vedonlyöntipäätöstä olisi vielä pitänyt tehdä. Ne, ketkä ovat tosissaan omilla rahoillaan lyöneet vetoa, ovat hyödyntäneet varmasti muitakin tietolähteitä kuin viimeisiä gallup-tuloksia. He ovat mahdollisesti myös tutkineet systematiikkaa, millä tavalla galluppeihin vastaavat henkilöt yleensä poikkevat niistä henkilöistä, jotka oikeasti vaaliuurnille vaivautuvat. Vedonlyöntikertoimet kuvaavat aina sitä näkemystä mikä milloinkin on vallalla kaikkien niiden mielestä, jotka ovat valmiita laittamaan rahojaan likoon näkemyksensä puolesta. Nyt vedonlyöjät olivat varautuneet brexit-yllätykseen huomattavasti paremmin kuin pelkkä gallup-analyysimme.

Loppukaneetti

Itse en tunne politiikkaa ja äänestyskäyttäytymisen harhan lähteitä niin hyvin, että osaisin sanoa kumman tuloksen puolesta olisi kannattanut lyödä vetoa ennen brexit-vaaleja sen aikaisilla tiedoilla. Ainoastaan sen osaan sanoa, että pelkkiä galluppeja tuijottamalla piti EU:ssa pysyminen olla selvä voittaja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Oma maa mansikka, oma koti porkkana

Yksi suosituista väittelyn aiheista suomalaisilla kuuluu: Onko oman asunnon ostaminen sijoitus? Tyypilliset argumentit kuuluvat:

  • Kyllä. Kun asuntolaina on maksettu, käteen jää arvoaan nostanut asunto kun taas vuokralla asuen käteen ei jää mitään.
  • Ei. Oma asunto on kuluerä joka ei tuota rahallista kassavirtaa kotiinpäin, joten se ei ole sijoitus.

Ennen kun kerron oman mielipiteeni asiaan tehdään pikakatsaus tilastoihin. Malttamattomimmat voivat hypätä suoraan lopun steeseihin.

Jyväskylän yksiöiden arvonnousu

Otetaanpa ensiksi käsittelyyn argumentti arvonnoususta. Ensiksi on muistettava, että rahan ostovoima muuttuu vuosien varrella, joten euromääräiset hinnat eri vuosina eivät ole vertailukelpoisia. Näinollen on järkevää tutkia reaalihintoja, joissa inflaation vaikutus on eliminoitu. Otetaan esimerkiksi kerrostaloyksiöt Jyväskylässä. Vuosina 1992-2009 (kyseiseltä aikaväliltä löytyy sekä asunto- että tonttitiedot) Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vanhojen yksiöiden hinnat kasvoivat reaalisesti 1.6 % vuodessa. Tärkeää on huomata, että tämä arvonnousu ei tule ilmaiseksi. Kokosin kahdesta mainiosta suomalaisesta asuntosijoitusoppaasta (Orava ja Turunen sekä Kaarto) jonkinlaista konsensusnäkemystä, kuinka paljon keskimäärin eri remontit maksavat:

Remontti Hinta / neliö
LVIS-saneeraus 700
Katto 70
Julkisivu 300
Parveke 100
Ikkunat 100

Näistä saadaan yhteensä 1270 euroa neliömetriltä. Mikäli jokainen remontin vaikutusaika olisi 50 vuotta, pitäisi rehellisessä kirjanpidossa asunnon arvolle tehdä 1270/50=25.4 euron vuosittainen poisto jokaista neliötä kohti. Neliöhinnan ollessa 3000 euroa tämä tarkoittaisi 0.85% prosentin vuosittaista kustannusta. Tässä ei vielä edes huomioitu kaikkia ajoittain vastaantulevia pintaremontteja ja hissien huoltoja. Näillä tiedoilla uskaltaa sanoa, että vähintään prosentin verran tulee asunnolle huoltokuluja vuosittain. Vaikuttaisi siis, että pääosin asunnon arvonnousu on pitänyt omistajan maksaa omasta kukkarostaan.

Tonttien arvo

Verrataanpa yksiöiden arvonnousua omakotitalotonttien arvonnousuun. Tilastokeskuksen tiedoista Jyväskylää parhaiten kuvaa vuosina 1992-2009 tonttiluokka ”20 000 – 100 000 asukkaan kunnat”. Tämä näyttää 2% vuosittaista reaalista hinnan vuosikasvua. Oleellinen ero rakennuksiin tulee siitä, että tontin arvon kasvaminen/säilyminen ei vaadi huoltotoimenpiteitä.

Tontin ostamista voidaan mielestäni pitää spekulatiivisena, kassavirtaa tuottamattomana, sijoituksena. Tontti ei tuo omassa käytössä kassavirtaa osinkoina tai vuokrina, mutta mikäli se sijaitsee monipuolisen elinkeinorakenteen omaavan kaupungin keskustan ja oppilaitosten läheisyydessä, on ihan positiiviset näkymät hintojen nousulle. Vaikka tontin houkuttelevuus asuinpaikkana laskisikin tulevaisuudessa niin sille voi aina istuttaa vaikka puuta, joten arvo ei ainakaan nollaannu.

Kulutuspäätöksiä ja veroporkkanoita

old_houseMielestäni asuinrakennus on kulutushyödyke. Verrattuna autoon, asunnot säilyttävät arvoaan huomattavasti sitkeämmin, mutta molemmat kuluvat käytössä. Jos omassa asunnossa asumista verrataan vuokralla asumiseen, kyse on samasta asiasta kuin että auton omistamista verrataan leasingautolla ajamiseen. Riippuu tilanteesta kumpi on järkevämpää. Omassa asunnossa asumiseen liittyy kuitenkin veroporkkana, joka monissa rajatapauksessa tekee omistusasumisesta kannattavaa.

Vuokrassa maksetaan vuokranantajalle huoltokulujen lisäksi palkkaa riskien kantamisesta sekä valtiolle menevä siivu pääomaverotuksen muodossa. Omaan asuntoon ei taas kohdistu pääomaveroa, mikä nostaa omassa asumisen houkuttelevuutta. Pääoman sitomisen riskien kantamisestakaan ei tarvitse maksaa muille, joten usein laskelmat päätyvät siihen että omassa asuminen on euroilla laskettuna edullisempaa. Tämä ei ole kuitenkaan universaali totuus. Esim. tämä asuntoja ammattimaisesti vuokraava pariskunta on laskenut, että heidän kannattaa ennemmin asua itse vuokralla ja laittaa omat pääomat kiinni pieniin vuokra-asuntoihin kuin omistaa oma asunto.

Näkemykset

Tilastokatsaus oli hyvin karkea ja luvut vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta ne kuitenkin havainnollistavat näkemystäni, että oma asunto omalla tontilla on:

  • Rakennuksen osalta kulutuspäätös
  • Tontin osalta spekulatiivinen sijoitus

Mielestäni asunnon ostoa voi harkita milloin vaan, jos tavoittelee pienehköä kerrostalohuoneistoa vetovoimaisella paikkakunnalla. Mikäli elämäntilanne muuttuu, tällainen asunto on helppo laittaa vuokralle. Omakotitalon ostamisen näen taas turhan sitovana, jos on nuori ja useita mahdollisia elämänpolkuja on vielä edessä. Työpaikan ja elämäntilanteen muutoksissa riski kahden asunnon loukusta, kiinteistövälittäjien palkkiot ja varainsiirtoverot syövät oman asunnon hyödyt. Mahdollisen oman omakotitalon aika alkaa mielestäni olla käsillä vasta kun jälkikasvulla kouluunmeno kolkuttelee tai on muu syy pultata itsensä tietylle paikkakunnalle.

Riskinhallintaa

Useilla suomalaisilla kaikki varallisuus on kiinni omassa asunnossa. Tämä on riskien hallinnan kannalta ikävä tilanne. Riski on myös usein toteutunut muuttotappiopaikkakunnilla, missä omakotitalojen vakuusarvo pankin näkökulmasta on pyöreä nolla. Tämä Hesarin artikkeli viikko sitten käsitteli tätä asiaa. Nuorena kannattaa kyllä mahdollisimman aikaisin alkaa sijoittamaan pienillä summilla osakkeisiin/rahastoihin, mitkä eivät rajoita menoa kun maailman tuulet alkavat kutitella. Omaa asuntoa ehtii kyllä miettiä sitten kun paremmin jo tietää, mitä elämältä haluaa ja varallisuutta pesämunaksi on hieman kertynyt.

Statistickon steesit

  • Asuminen omassa rakennuksessa on kulutuspäätös, johon liittyy veroporkkana verrattuna vuokralla asumiseen
  • Oma tontti on spekulatiivinen sijoitus
  • Koko omaisuuden laittaminen kiinni yhteen kohteeseen ei ole hyvää riskinhallintaa ja riippuen elämäntilanteesta vuokranantajalle joskus kannattaa maksaa riskien kantamisesta

Tutki hintojen kehitystä omalla asuinalueellasi Tilastokeskuksen tietopalvelussa:

Vanhojen asuntojen hinnat

Omakotitalotonttien hinnat

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hyvinvoinnin lähde ja sen verotus

Kun yhteiskunnallinen keskustelu velloo pääasiassa pienten yksityiskohtien (a’la eläkeläisten kalastusluvat ja helatorstain pyhyys) ympärillä ja media tykittelee epämääräistä talouspoliittista jargonia on hyvä välillä muistella perusasioita. Mistä meidän hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvointi kumpuaa? Moraalifilosofi Adam Smith on näistä asioista saarnannut jo 1700-luvulla, mutta ne meinaavat hämärtyä yksityiskohtia koskevan hälyn taakse.

Ensiksi on hyvä palautella mieleen aiemman kirjoitukseni sanoma. Perusvaluuttamme ei ole rahaa vaan laatuaikaa. Määrittelen nyt hyvinvoinnin niin, että se on aika, jonka elämässä pystyy käyttämään mielihyvää tuoviin asioihin. Loput on käytettävä työntekoon hyvinvoinnin hankkimiseen. Optimitilanteessa työkin on sellaista, joka tuottaa itselleen nautintoa, mutta oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että työ on neutraali tapa viettää aikaa. Raha on väline, jolla voi siirtää hyvinvointia

  • ihmiseltä toiselle
  • ajassa toiseen ajanhetkeen (tulevaisuudesta nykyhetkeen ottamalla velkaa tai kohtuullisen ajanjakson verran tulevaisuuteen rahaa säästämällä).

Kaupankäynti

Hyvinvoinnin perusta markkinataloudessa on kaupankäynti, mikä ei vapaassa yhteiskunnassa suinkaan ole nollasummapeliä, jossa vain toinen osapuoli hyötyy. Toki kaikille tulee silloin tällöin huonoja kauppoja. Itselleni tulee heti mieleen Dieselin farkut, jotka olivat kalleimmat koskaan ostamani housut, mutta käyttöiältään lyhytikäisimmät. Reilusti alle vuodessa repeilivät vähän joka saumasta. Mutta keskimäärin vapaaehtoiset vaihtokaupat ovat kaikille hyödyllisiä.

Kakkukaupoilla

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa Jarmo on ostamassa juhliinsa kakkua. Toiveiden mukaisen kakun valmistuskustannukset olevat konditorialle 20€. Jarmo arvelee, että vastaavan kakun tekemiseen menisi hänellä aikaa 3 tuntia. Hintoja olisi kiva vertailla oikeassa ”hyvinvointi”-valuutassa, mutta yleensä on helpompaa tehdä vertailu rahamittarilla.

Kun Jarmo tekee oman alansa töitä, hänelle jää verojen jälkeen käteen 10€/tunti. Voidaan siis sanoa, että Jarmon valmistuskustannukset ovat 3*10€ lisättynä raaka-ainekustannuksilla 5€ eli yhteensä 35€.  Näin ollen kunhan Kakun hinta on välillä 20€-35€ niin molemmat hyötyvät kaupasta.

Tällainen hyvinvoinnin lähde on tietenkin verotuksen kohteena, joten hinnoissa pitää huomioida arvonlisävero, mikä Suomessa on 24%. Kun ALV huomioidaan, niin kaupankäynnin kannattavuusväli supistuu: 24.8€-35€. Konditoria hinnoittelee kakun 20% katteella tuotantokustannuksiin nähden, joten hinnaksi muodostuu ALV: ineen 29.8€.

Konditorian omistaja tekee voittoa nyt yritysverolla vähennetyn katteen eli 3.2€ verran ja Jarmon hyöty on 5.2€. Suurin hyötyjä oli kuitenkin valtio 5.8€ ALV:llä ja 0.8€ yritysverolla eli yhteensä 6.6€ ja lisää tulee myöhemmin leipurin (+ muiden työtekijöiden) palkan verotuksesta sekä yrittäjän pääomaveron muodossa.

kakun_hintaEli win-win-win ratkaisu. Tämän voiton mahdollistaa se, että konditoria pystyy niin paljon Jarmoa tehokkaamin toimimaan, että erotuksesta jää hyvinvointia jaettavaksi joka suuntaan.

Mietitäänpä sitten Kaarinaa, jolla on Jarmoa huonommin palkatussa työssä ja hänelle jää käteen verojen jälkeen 9€ tunnilta. Mutta toisaalta hän on sen verran kätevä että pyöräyttää kakun 2 tunnissa. Kaarinan maksimihinta kakulle olisi siis 2*9€+5€ = 23€. Tämä on vähemmän kuin 24.8€, joten jo ALV pitää huolta, ettei kauppa toteudu vaan Kaarinan kannattaa ottaa vapaata töistä ja leipoa kakku itse. Tässä tilanteessa maailmaan saatiin synnytettyä Kaarinan työllä kakku, mutta mitään muita hyötyjä ei yhteiskuntaan syntynyt.

Verojen vaikutus

Arvonlisävero ei ole ainoa vero, joka kutistaa kapankäynnin kannattavuusväliä. Työn verotus kutistaa väliä molemmista reunoista: Mitä vähemmän Jarmolle tai Kaarinalle jää käteen palkastaan, sitä vähemmän heidän kannattaa kakustakaan maksaa.  Toisaalta mitä vähemmän leipurille jää käteen palkastaan, sitä tomerammin hän vaatii yrittäjältä palkankorotusta, mikä taas näkyisi korkeampana kakun valmistuskuluna. Yritysveron kasvatus taas lisää painetta nostaa voittomarginaalia, jotta yrittäjällekin jäisi riittävä palkkio putiikin pyörittämisen riskien kantamisesta. Pääomaveron noston vaikutukset ovat hieman monimuotoisemmat (osin samat kuin yritysveron), mutta tulevat jarruttavana tekijänä vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun yrittäjä haluasi palkata uuden työntekijän tai uusia kalustoa ja tarvitsee sitä varten pääomaa ulkopuoliselta sijoittajalta (kts. jälkikirjoitus tähän liittyen).

Omavaraiset ratkaisut

Kuluttajat eivät tietenkään tee jokaista ostopäätöstä taskulaskimen kanssa vaan luottavat enemmän tai vähemmän tarkkoihin mutu-arvioihin. Isossa mittakaavassa kuitenkin kaikki kaupankäyntiin kohdistuvat verot motivoivat kuluttajia pikkuhiljaa kohti omavaraisia ratkaisuja. Tästä taas häviävät kaikki:

  • kuluttaja, joka käyttää paljon aikaa työhön, minkä ammattilainen tekisi nopeammin ja paremmin
  • ammattilainen, joka jää ilman työtuloa. Useasti toistuessa työttömyys/konkurssi -riskit kasvavat.
  • valtio, jolle ei jää verokertymää ollenkaan

Kakkuesimerkissä omatoimiseen leipomiseen kannustettiin kustannuksilla lähinnä vain pienituloisia, mutta tässä on varmasti suurta vaihtelua eri palveluiden välillä. Yksi merkki siitä, että Suomessa työtä ja kaupankäyntiä on verottettu reippaasti, on monet omatoimisuutta tukevat palvelut, jotka ovat nousseet korvaamaan perinteistä asiakaspalvelua. Ainakin bloggari Liisa Väisäsellä on Suomessa ikävä Etelä-Eurooppalaista palvelukulttuuria, mutta ilmeisesti iso osa suomalaisista ei ole valmiita maksamaan palvelusta kustannustasoa vastaavaa hintaa. Tai sitten suomalaiset vaan arvostavat monipuolista omatoimisuutta.

Yhteiskunnan optimointi

Verotus ei tietenkään yksiselitteisesti ole paha asia. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden ylläpidon järjestämiseen tarvitaan rahallista verotusta. Itsekin maksan mielelläni oman osuuteni pätevien poliisien, opettajien, sairaanhoitajien ja poliitikkojen palkasta. Toisaalta kilpailua vääristävien yritystukien (useita tutkimuksia viime vuosilta, esim. VATT) tai törsäilevien virastojen (esim. Vahteran selvittelyt) rahoittaminen eivät ole kuitenkaan niitä juttuja, mitkä motivoivat tekemään pitkiä työpäiviä.

Tasapainottelu hyvinvointivaltiolle tarpeellisia kuluja rajaten ja mahdollisimman vähän hyvinvointitappiota aiheuttavan verotuksen välillä on todella monimutkainen optimointitehtävä, mutta perusasioiden ymmärtäminen helpottaa sitä paljon. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse osata sitä tehdä vaan riittää, että äänestetään valtaan päteviä poliitikkoja ja sen jälkeen voidaan itse keskittyä pari vuotta siihen hommaan mikä parhaiten osataan ja toivon mukaan myös tykätään.

PS. Mietiskelin tekoja, joita kuka tahansa kohtuullista hyvinvointia nauttiva voisi tehdä Suomen nousun tukemisessa. Eräs mieleen tullut konkreettinen teko on lainata rahaa kasvua hakevalle PK-yritykselle. Jokin aika sitten on tullut joukkorahoituspalvelu, jonka kautta yksityishenkilöt voivat lähteä pienilläkin summilla mukaan. Enää yritysten kasvurahoitus ei ole pelkästään pankkiirien ja miljonäärien mielenoikuista kiinni. Suuria korkoja ei saa ilman riskejä, joten rahoituspuuhiin ei pidä lähteä suuremmilla summilla kun on valmis hävimään. Niin ja 30% korkotuotosta menee tietysti pääomaverotukseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kärjistyvät näkemykset

Ihmisen aivot on ohjelmoitu vetämään härskisti muutaman havainnon perusteella syy-seuraus yhteyksiä. Itse työskentelen päivittäin satunnaisvaihtelun ymmärtämisen parissa. Mutta annas olla kun vaihdan vapaalle ja vähän rentoudun niin muutaman tuopillisen jälkeen alkaa jutuissani näkymään riippuvuussuhteita siellä sun täällä yksittäisiin esimerkkeihin nojaten: ”Alkulämmittely urheilussa on vaan haitaksi. Itsekin pelasin urani parhaan futsal-pelin silloin Ristiinassa kun huonon ajokelin takia ei keretty lämmittelemään ollenkaan.” Eikä siinä mitään, näin syntyy tarinoita ja legendoja. Elämä ympärivuorokautisena satunnaisvaihteluintoilijana olisi todella tylsää.

angryVaarallisemmaksi tilanne muuttuu, kun mukaan astuvat vahvat poliittiset ideologiat. Olet ehkä jo saavuttanut ajatuksillesi jonkinlaista kannatusta, etkä halua kannattajiesi silmissä leimautua ”takin kääntäjäksi”. Alitajuntasi alkaa rekisteröimään vain aiempia näkemyksiä tukevia havaintoja ja vastakkaista näkemystä tukevat havainnot humahtavat ohi niin että tukka hulmuaa. Ehkä SoMe:ssakin kaveripiiri alkaa koostumaan vaan saman ideologian jakajista ja toisenlaiset näkemykset blokataan sekopäisten hourailuna. Sinulla on kansantalouden tutkimuksista löytynyt oma suosikkisi, johon voit viitata kohdatessasi vasta-argumentteja. Mutta hetkinen, vastapuolellakin on viittaus tieteelliseen artikkeliin, jolla hän perustelee omaa näkemystään. Mitä ihmettä, onko koko tiedemaailmakin sekaisin?

Totuus hahmottuu vähitelleen

Vaikka maailmassa on paljon tutkijoita, joilla on vaikeuksia käsitellä todennäköisyyksiä ja joissain tiedelehdissä on kehnoja julkaisukriteerejä, niin suuressa mittakaavassa tiede tekee oikeita asioita. Taistelu totuuden löytämiseksi sattuman sekoittamassa maailmassa on vaan kovaa hommaa.

Matematiikassa tai fysiikassa voi olla mahdollista todistaa uusi tutkimuslöydös yhdellä tutkimuksella aukottomasti todeksi. Suurimmalle osalle ihmisistä olennaisempia ovat kuitenkin ”pehmeämmät” tieteet kuten yhteiskuntatieteet ja niissä on pakko turvautua havaintoihin. Tilastotiede kehittää tutkimusmenetelmiä eri soveltavien tieteiden tarpeisiin, mutta monet perinteiset menetelmät toimivat täydellisesti vain satunnaistettujen kokeiden (satunnaisesti valittu koeryhmä ja vertailuryhmä) yhteydessä. Hienostuneemmat menetelmät ovat taas useille tutkijoille matemaattisesti liian monimutkaisia.

Poliittisesti herkässä kansantaloustieteessä satunnaistetut kokeet ovat harvoin mahdollisia. Vai miltä kuulostaa seuraava koe: Rakennetaan Suomeen kolme uutta samankaltaista asuinaluetta ja arvotaan tuhansia ihmisiä (tarvittaessa pakkosiirretään) asumaan kuhunkin kymmeneksi vuodeksi. Yhdessä alueessa käytetään nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, toisessa perustuloa ja kolmannessa ei ole sosiaaliturvaa ollenkaan. Näin voitaisiin saada helposti tieteellistä näyttöä eri tulonsiirtomekanismien toimivuudesta, mutta lienee selvää miksei tällaisia kokeita voida järjestää. Satunnaiskokeiden puutteen takia taloustieteen tutkimukset ovat herkkiä sille, kuinka kaikki oleelliset taustatekijät on huomioitu. Tästä hyvä esimerkki on edellinen kirjoitukseni tuloeroista.

Kun soppaan lisätään vielä muu totuuden etsimiseen liittyvä hankalasti kontrolloitava satunnaisuus (aiemassa kirjoituksessani tätä on yritetty avata) niin ei ole mikään ihme että yksittäiset tutkimukset voivat saada toisistaan vastakkaisia tuloksia. Tiede onkin jatkuvasti kehittyvä prosessi. Vasta kun vuosien varrella useimmat toisistaan riippumattomat tutkimukset alkavat saada samankaltaisia tuloksia, voidaan alkaa puhumaan yleisestä totuudesta.

Radikalisoituminen

radikaali_graafi2Ikävä puoli tässä kaikessa on, että erilaiset ideologiset ryhmittymät vahvistavat valikoiden omia näkemyksiään ja alkavat sitten käymään täysin tarpeetonta vihanpitoa toisiaan kohtaan. Loppupelissä kyse on vain satunnaisvaihtelusta, josta ryhmittymät ovat ajautuneet näkemään vain toisen puolen. Jottei tämäkään kirjoitus jäisi ilman jotain tilastollista käppyrää, piirsin kuvaajan hahmottamaan ilmiötä. Totuus kiistanalaisesta asiasta on jakauman keskellä, mutta sen havaitsemiseen liittyy satunnaisuutta ja ryhmät rekisteröivät vain toista puolta ja etsivät sitä tukevia yksittäisiä tutkimuksia.

Esimerkiksi keskellä voisi olla totuus ”Virkamiehet ovat keskimäärin yhtä fiksuja ja rehellisiä kuin muutkin ihmiset” (en tiedä, pitääkö oikeasti paikkansa). Musta käyrä kuvaa, yksittäisiin virkamiehiin liittyvää vaihtelua todellisuudessa ja pallerot kansalaisten havaintoja heistä. Mitä oikeammalla vaakasuunnassa pallero sijaitsee, sitä pätevämpi havaittu virkamies on. Nyt siniseeen porukkaan kuuluvat ovat kohdanneet tai muuten vaan mielikuviin rekisteröineet esimerkkejä korruptoituneista ja epäpätevistä tapauksista. Punainen porukka on taas rekistenöinyt havaintoja lähinnä fiksuimmista ja rehdimmistä kavereista. Punaisilla ja sinisillä saattaa olla tämän jälkeen pientä erimielisyyttä siitä, kuinka paljon virkamiehillä pitää olla valtaa.

Asiaa ei helpota yhtään, että nykypäivänä netin keskustelukanavat vilisevät trolleja, joiden päämääränä on lisätä hämmennystä ja media kilpailee klikkauksista ylidramatisoivilla sekä harhaanjohtavilla otsikoilla. Otsikon harhaanjohtavuus on helppo huomata, kun kyse on itselle ennalta tutusta aiheesta. Vieraasta aiheesta taas harhaa emme tunnista vaan muodostamme omaa todellisuutta näiden ”havaintojen” perusteella.

Mennyt vuosi on ollut kriisipitoinen ja kotimaan poliittisessa keskusteluissa ovat olleet tunteet pinnassa. Ainakin julkinen keskustelu menee liian helposti asia-argumentoinnin sijaan henkilökohtaisuuksiin ja vastapuolen syyttelyyn ”kuplassa elämisestä”. Kannustan kaikkia ensisijaisesti pohtimaan, mistä oma kupla muodostuu. Kaikilla meillä sellainen on.

Esimerkkiä pelkkään toisen osapuolen vääriin näkemyksiin keskittymiseen tarjoavat eduskunnan televisioitavat istunnot. Näitä katsoessa on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka edustajat TV-kameroiden ollessa päällä vetävät tunteenpalossa roolejaan, eduskunnan käytäviltä kantautuvien huhujen perusteella useimmat näistä ”ammattiräyhääjistä” pystyvät ihan asiallisesti kahvipöydissä keskustelemaan kameroiden ollessa kiinni. Istuntosalissakin on ainakin näin joulun aikaan merkkejä vähemmän kiihkeästä suhtautumisesta omiin rooleihin ainakin tämän pätkän perusteella.

Yhteistyöllä eteenpäin

Maailman muuttuessa talouteen tulee ajoittain shokkeja ja vaikeita aikoja, mutta yhteistyöllä varmasti pääsemme niistä yli. Me tarvitsemme toisiamme:

  • Ilman riskiä kantavia yritysten omistajia ei duunareilla ole töitä ja ilman ahkeria duunareita ei yrityksissä tapahdu mitään.
  • Ilman liiketoiminnan (ALV, palkat ja voitot) generoimia verorahoja sekä yrittämällä rikastuneiden säätiöitä ei tutkimukselle löytyisi rahoitusta. Toisaalta ilman laadukasta tutkimusta kuluttajat jäisivät paitsi monien innovaatioiden hyödyistä, eivät tietäisi mikä on terveydelle hyväksi ja yrityksillä ei olisi kaikkea tehostavaa teknologiaa käytössään.
  • Ilman yksityisen sektorin generoimia verorahoja ei julkisen sektorin työntekijöille voisi maksaa palkkoja, mutta ilman julkisen sektorin tarjoamaa turvallisuutta ja koulutusta olisi yhteiskunta aika kehno paikka yrittää ja etsiä päteviä työntekijöitä.

Haloo Helsingin säkeiden myötä haluan toivottaa lukijoille rauhaisaa joulua ja avarakatseista uutta vuotta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tuloerot ja taustatekijöiden hallinta

Julkisessa talouskeskustelussa pistää silmään usein tuloerojen korostaminen ongelmana, johon pitää erityisesti puuttua. Olen yrittänyt miettiä logiikkaa tämän taustalla. Koska eri ammattien vaatimukset ovat varsin erilaisia ja lisäksi ihmisten halukkuus tehdä tietyntyyppistä työtä poikkeaa paljon niin eikö ole luonnollista, että hintamekanismi myös palkitsee toisista töistä enemmän kuin toisista? Näin hinnat ohjaavat päteviä työntekijöitä hyvin tarpeellisten, mutta vaativien ja/tai yleisesti epämieluisten töiden pariin.

Tavoitteiden tärkeysjärjestys

poor_houseVoisiko köyhimpien olojen parantaminen olla tärkeämpi tavoite kuin itseisarvoinen taistelu tuloerojen kaventamiseksi? Itse en ainakaan ole huolissani 2500€/kk tienaavasta vaikka kuinka hänen naapurinsa tienaisi 7500€. Sen sijaan huolestuttavampia ovat ihmiset, joilla on vaikeuksia täyttää elämisen perustarpeita.

Silloin ongelma on iso, mikäli ihmisten vapaudessa valita eri ammattien välillä on suuria eroja. Esimerkiksi hyvin palkattuihin, korkeisiin virkoihin ei voisi päästä ilman sopivia sukulaisuussuhteita tai kouluttautuminen ei olisi suuresta motivaatiosta huolimatta mahdollista kuin rikkaiden perheiden lapsille. Myös lisensioitumista vaativissa ammateissa (esim. lääkärit ja juristit) voi päästä palkkaneuvotteluissa epäreiluun asemaan, jos koulutuspaikkojen määrät ovat alimitoitettuja tarpeisiin nähden.

Tasavertaisten valintojen maailma

Tasavertaisten valintamahdollisuuksien maailmassa on vaikea nähdä tuloeroja vakavana ongelmana. Mikäli haluaa mammuttipalkkaiseen suuryrityksen toimitusjohtajan hommaan, niin voisi 20 vuotta määrätietoisesti hankkia ammatissa vaadittavaa osaamista ja työkokemusta. Sitten voisi loppuelämänsä omistaa ympärivuorokautisena keulakuvana toimiseen ja elämään median, työntekijöiden edustajien ja sijoittajien paineen jatkuvassa ristitulessa.

Riskien kantamisen, eli pääomatulojen puolella taas sijoittaja voisi halutessaan jättää sijoittamatta turvalliseksi koettuun kasvukeskuksen asuntoon ja laittaa säästönsä kiinni nuoriin startup-yrityksiin, joista iso osa ei tule tuottamaan mitään, mutta hyvällä säkällä joku voi räjäyttää pankin luoden yhteiskuntaan runsaasti tuottavia työpaikkoja ja riskinkantajalle palkkioksi mojovan omaisuuden.

Äärimmäisenä tuloerojen kauhuskenaariona näen sellaisen, että joku yksittäinen taho pystyisi ostamaan kaikki asuinkiinteistöt Suomesta ja siten monopoliasemansa turvin orjuuttamaan kaikki jotka haluavat Suomessa asua. En kuitenkaan hirveän realistisena tällaista skenaariota näe, vaikka moni on sitä Monopoli-pelin avulla lapsena kovasti harjoitellut. Ylipäätään monopolit ja kartellit ovat myrkkyä valinnan mahdollisuuksille. Aidosti kilpailevat yritykset ovat mielestäni avain ihmisten valinnan mahdollisuuksille joutuessaan kilpailemaan työntekijöistä, asiakkaista ja sijoittajista.

Tuloerot köyhyyden aiheuttajana?

Ehkä tuloeroilla on riippuvuussuhde absoluuttiseen köyhyyteen ja siksi se on tärkeä aihe. Lähdin ottamaan tästä selvää Tilastokeskuksen julkaisemien Euroopan maiden taloustilastojen (vuodelta 2012) avulla.

Gini_puute_pngVieressä on kuvaaja, jossa vaaka-akselilla on tulojen eroja kuvaava Gini-kerroin ja pystyakselilla oleva Puute-muuttuja kertoo, kuinka monta prosenttia väestöstä kokee vakavaa aineellista puutetta.

Vaikuttaa selkeältä: kun tuloerot kasvavat niin Puute kasvaa myös. Näiden välille laskettu korrelaatiokerroin (Spearmanin versio, koska yhteys ei ole lineaarinen) on 0.66 ja se on nyt tilastollisesti erittäin merkitsevä (totuuden mittareista tarkemmin tässä postauksessa). Voidaanko tästä vetää johtopäätös että suurista tuloeroista seuraa yhteiskuntaan vakavaa puutetta? Tässä vaiheessa on hyvä kerrata aiempi postaukseni korrelaatiotutkimuksista.

Alkujohdattelussa puhuin valintojen mahdollisuuksista ja sitä jollain tavalla kuvannee korruption määrä. Toinen oleellinen muuttuja, joka mahdollisesti vaikuttaa sekä Gini-kertoimeen että Puutteeseen on kansalaisten kokonaistulotaso, mitä kuvaa nyt vuositulojen mediaani maittain. Oma hypoteesini näiden muuttujien yhteyksistä on seuraava:

Puute_kaavio

Seuraavassa kuviossa on kaikkien neljän tutkittavan muuttujien kuvaajat ja korrelaatiokertoimet:

Lävistäjältä löytyy jokaisen muuttujan oma jakauma. Oikealla ylhäällä löytyy vastaavan sarake- ja rivimuuttujan välinen Spearmanin korrelaatiokerroin sekä tilastollinen merkitsevyys tähtinä. Vasemmalla alhaalla jokaisen muuttujaparin sirontakuvio.

Kaikki neljä muuttujaa korreloivat pareittain. Esim. Korruptoimattomuuden korrelaatiokerroin Puutteen kanssa on -0.86, mikä tarkoittaa että maissa joissa on vähän korruptiota, on myös vähän puutetta.

Gini_puute2_pngMuodostin matemaattisesti uuden Puute-muuttujan, josta on eliminoitu Tulojen ja Korruption vaikutus. Ginin ja eliminoidun Puute-muuttujan sirontakuvio näyttää nyt aikalailla erilaiselta.

Yhteys ei ole enää niin selvä kuin aiemmassa kuvaajassa. Nyt korrelaatiokerroin on 0.27 ja P-arvo on 0.12, mikä ei ole enää tilastollisesti merkitsevä.

Muodostetaan vielä regressiomalli, jossa Puutteessa elävien osuutta (sen logit-muunnosta, jotta yhteys olisi lineaarinen) selitetään Ginillä, Mediaanituloilla ja Korruptoimattomuudella. Alla on R-ohjelmiston tuloste pro-lukijoita varten.

puute_regressio2Menemättä taulukon yksityiskohtiin vaikuttaa, että kansakunnan yleinen tulotaso ja korruptoimattomuus ovat ne tärkeimmät tekijät puutteen selittämisessä. Toki Ginilläkin näyttäisi olevan yhteys (akateemiset tutkijat heittelevät nyt voltteja, koska P-arvo jäi hiuksen hienosti alle 0.05), mutta merkitys kokonaisuuteen on kuitenkin vähäinen. Gini-kertoimen mukanaolo regressiomallissa nosti selitysastetta vain 2%-yksikköä.

Mitä tästä opimme?

Siihen, kuinka paljon tuloeroihiin tulisi Euroopassa puuttua, ei tämä laskuharjoitus anna vastausta. Kyseessä on pintaraapaisu aiheeseen helposti löytyneellä datalla, eikä loppuunviety tutkimus. Tärkein opetus tässä on näyttää kuinka pelkkien kahdenvälisten korrelaatiokertoimien tutkiminen voi johtaa harhaan. Taloustutkimuksissa ei yleensä pystytä järjestämään satunnaistettuja koeasetelmia ja silloin tutkimustulokset heilahtelevat sen mukaan mitä oleellisia taustatekijöitä on huomioitu ja mitä ei.

Lukijagallup: Mitä muita tekijöitä tässä pitäisi huomioida, että tutkimus olisi vielä luotettavampi?

Statistickon steesi:

  1. Kun tutkimusaineisto ei perustu satunnaistettuun kokeeseen, tulokset riippuvuuden suhteen ovat erityisen herkkiä yhteisten taustatekijöiden kontrolloimiselle

Aineistolähteet:

Puute

Tulot ja tuloerot

Korruptio

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Useat tulonlähteet

Vossikka

Vossikka

Teknologia kehittyy ja maailma muuttuu kokoajan. Taxi-kuskit ovat tällä hetkellä huolissaan työpaikkojensa puolesta ja protestoivat Uber-kuskeja vastaan. Muistaakohan kukaan, että taxi-autoilijoiden ammattikunta on aikoinaan kaapannut markkinat vossikkakuskeilta?

 Useat tulonlähteet tulevaisuuden turvana

Kehitykseen kuuluu luonnollisena se, että joillekin töille on jatkossa vähemmän tarvetta ja tilalle tulee uusia ammatteja. Koska elämme sattuman sekoittamassa maailmassa, on vaikea ennustaa, mikä on oman nykyisen ammattiosaamisen kysyntä 10 vuoden päästä.

Kannatan ajatusta, että olisi hyvä olla useita tulonlähteitä, jolloin on paremmin suojautunut maailman muutoksien tuomia riskejä vastaan. Helpoin tapa sivutienesteille, mikä itselleni tulee mieleen, on aloittaa säännöllinen sijoittaminen vähäkuiluisiin indeksirahastoihin ja päästä näin käsiksi passiivisiin sijoitustuloihin. Tästä löytyy esimerkki edellisestä postauksestani. Toisille taas sopii paremmin asuntosijoittaminen, mikä tosin vaatii hieman enemmän aktiivisuutta ja isompaa kertasijoitusta.

Menestyspotentiaalin ja itsensä kehittämisen puolesta houkuttelevin vaihtoehto on yrityksen perustaminen ja pyörittäminen palkkatyön ohessa. Nykypäivänä verkkokaupan pystyttäminen ei edes vaadi kovin suuria alkuinvestointeja. Oma yrittäjätaipaleeni alkoi aikoinaan tällaisen verkkokaupan merkeissä. Tosin aikaa joutuu jostakin repimään ja yrittäminen usein kannattaakin aloittaa yhdessä luotettavan kumppanin kanssa, että saa työtaakkaa sekä ajatuksia jaettua.

Moni varmasti ajattelee, että sekä sijoittaminen että yrittäminen on riskialtista. Tottahan se on, mutta omasta mielestäni on vielä riskialttiimpaa, jos koko elämä roikkuu yhden työpaikan varassa. Suomessa sosiaaliturva tuo kyllä toimeentulon puolesta riittävän turvan yhden työn vakituisille työntekijöille, mutta riskinä on oman elämän päätäntävallan valuminen työnantajan ja sosiaaliviranomaisten käsiin. Pomolla on aina valta antaa potkut, mutta sivubisnes antaa myös työntekijälle vallan siirtyä satsaamaan omaan bisnekseen jos tuntuu, että pitää päästä vaihtamaan maisemaa.

Omat tulonlähteeni

Itselläni tulojen jakautuminen on hieman mennyt överiksi. Laskeskelin, että viimeisen kolmen vuoden aikana kuudella eri tulonlähteellä on ollut jonkinlainen rooli itseni elättämisessä. Jonkinlainen fokusoituminen voisi olla jatkossa paikallaan. Nyt kesäloman kynnyksellä olenkin vähän pureskellut menneiden vuosien bisneksieni hyviä ja huonoja puolia.

1. Yrittäjyys

Yrittäjänä on mahdollisuus saavuttaa oikeasti jotain merkittävää. Se tuo mahdollisuuden työllistää ja olla tärkeä palanen yhteiskuntaa. Vastuu on myös iso eikä virheitä voi täysin välttää. Mutta tyytyväisen asiakkaan palaute korvaa kyllä helposti pettymysten hetket. Saimme juuri Statistin kotisivut uuteen uskoon ja tällä ilmeellä lähdemme ottamaan selvää, missä ensi syksynä data-analyysiosaaminen kohtaa maailman tarpeet.

2. Sijoittaminen

Sijoittaminen avaa portit passiivisille osinko/vuokratuloille. Tämä mahdollistaa haaveen ”taloudellinen riippumattomuus jo ennen virallista eläkeikää” saavuttamisen. Tosin huonolla riskienhallinnalla ja tunteiden vallassa elämisellä sijoittaminen voi myös tärvellä oman talouden. Sijoittaminen tarjoaa analyyttisia haasteita ja omia tuloksiaan voi vertailla tunnettujen ”gurujen” kanssa. Erityisesti osakesijoittaminen on avannut silmät siitä, mitä ympärillä maailmassa oikeasti tapahtuu. Se on myös motivoinut ottamaan selvää historiasta, mikä taas luo pohjaa mielenkiintoisille keskusteluille erilaisten ihmisten kanssa. Sijoittaminen tulee taatusti olemaan vahvasti mukana elämässäni jatkossakin.

3. Akateeminen tutkimus

Tällä hetkellä en ole mukana aktiivisesti missään akateemisessa tutkimuksessa. Olen ollut hieman kriittinen tieteellisten artikkeleiden julkaisuprosesseja kohtaan, mutta ne vaikuttavat kehittyvän parempaan suuntaan. Tiedon kaivaminen sekä jakaminen on lähellä sydäntäni ja olen edelleen avoin mielenkiintoisille tutkimuskohteille.

4. Urheiluvedonlyönti

Urheilu on aina ollut läheinen osa elämääni ja siihen liittyvä data-analyysi on kiehtovaa. Vuosikymmen sitten rahan tekeminen nettivedonlyönnissä onnistui vähän yksinkertaisemmallakin matematiikalla, mutta nykypäivänä tehostuneilla markkinoilla analyysitaidot joutuvat tositestiin. Nostankin nöyrästi hattua niille, jotka elättävät itsensä pelkällä vedonlyönnillä ilman sisäpiiritietoa. Itselläni rahkeet riittävät tällä hetkellä vain tiettyjen erikoistilanteiden ja itseäni viisaampien näkemyksen hyödyntämiseen. Vedonlyöntiharrastukseen liittyy matsin katsomiseen yhdistettynä elämyksiä tuova jännitysmomentti ja aionkin pitää sen mukana harrastuksena ilman isoja tuotto-odotuksia. Jokainen plussamerkkinen euro on kotiinpäin.

5. Nettipokeri

Pokerin pelaaminen (itselläni nopeat ”sit and go” -turnaukset) tyydyttää kilpailuviettiä ja pelaamiseen keskittyminen on erinomainen tapa tyhjentää päätä kaikesta muusta epämääräisestä hälinästä. Menestys ei kuitenkaan ole ollut enää viime vuosina huipputasolla. Edellisen kolmen vuoden sijoitetun pääoman tuotto on +0.8 %. Se ei ole riittävä korvaus stressistä, mikä tulee pokeritulojen hurjasta vaihtelusta. Nettipokeri on myös yksinäistä ja isoina annoksina puuduttava harrastus, enkä halua tehdä sitä niin paljon että nykyisellä tuotto-odotuksella vuositulot olisivat varmasti positiiviset (todennäköisyys tehdä neljän tuhannen vuosittaisella turnaustahdilla ja 0.8 % tuotto-odotuksella positiivinen vuositulos on vain 62 %). Trendi vaikuttaa olevan, että vastustajien taso vaan kovenee vuosi vuodelta, joten ilman huomattavia satsauksia lisäkouluttautumiseen ei omassa tapauksessani ole kyse kovin kannattavasta bisneksestä.

En olevielä valmis ripustamaan korttipakkaa täysin naulaan, mutta jatkossa keskitän pelaamisen vain aikoihin kun tuotto-odottama on väliaikaisesti poikkeuksellisen korkea esim. pelifirman tarjoaman bonuksen vuoksi.

6. Tilastotieteeen opetus yliopistokurssilla

Perusasioiden opettaminen on varsin helppo työ, kun materiaalit ja prosessit ovat vuosien varrella kehittyneet toimiviksi. Kolikon kääntöpuolena työ tulisi jatkossa olemaan samojen asioiden ”jankkaamista” eikä kehittäisi itseäni eteenpäin. Niinpä päätin nyt keväällä luopua kurssin vetämisestä tällä erää.

Yhteenveto

Useampi tulonlähde helpottaa selviytymisestä elämän yllättävistä käänteistä ja ylläpitää oman elämän valinnanvapautta. Ajanhallinta on kuitenkin vaikeaa, jos erilaisia tulonlähteitä yrittää haalia liikaa. Itse aion jatkossa keskittyä enemmän yrittämiseen ja sijoittamiseen sekä vähemmän pokerinpelaamiseen ja opettamiseen. Näin uskon myös vapautuvan enemmän aikaa hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja sosiaaliseen elämään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Omaehtoiset eläköitymisskenaariot

Tämän päivän tarinan päähenkilö on Ville. Hän on työuraansa aloitteleva vastavalmistunut 25-vuotias. Villeä huolestuttaa Suomen väestöpyrämidin rakenne ja yleisen eläkeiän nostot: ”Näinköhän minä ehdin nauttimaan terveistä eläkevuosista ollenkaan?”. Loputtoman vaikeroinnin sijaan hän päättää tehdä asialle jotain.

Vinkkejä sijoitusbloggarelta

Senior couple sitting in the fieldOman eläkeiän aikaistamisesta sijoitustoiminnan turvin löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta useita blogeja. Itselleni ajatus tuli tutuksi Pasi Havian blogista. Kyseisen blogin päivitystahti on viimeaikoina hieman hiipunut, mutta vanhoihin postauksiin kannattaa edelleen tutustua, mikäli aihe kiinnostaa. Ulkomaalaisista mainittakoon Mr. Money Moustache.

Oma sijoitusstategia

Sankarimme Ville on päättänyt rakentaa oman sijoitustoimintansa seuraavien periaatteiden varaan:

  • Hän on laskenut, että pystyy ilman isoja ongelmia säästämään 250€ jokaisesta kuukausipalkasta
  • Hän ei jaksa analysoida yksittäisiä yrityksiä vaan sijoittaa S&P 500 -osakeindeksiä seuraavaan vähäkuluiseen (laskelmissa 0.17 % vuodessa) indeksirahastoon, mikä hänen näkemyksen mukaan kuvaa riittävän hyvin yleistä maailman talouden kehitystä
  • Hän ei halua vaivata päätään pohtimalla, milloin osakkeet on yleisesti kalliita ja milloin halpoja, vaan sijoittaa systemaattisesti 250€ joka kuukausi.
  • Hän haluaa jäädä 60-vuotiaana omaehtoiselle eläkkeelle ja lopettaa silloin sijoittamisen
  • Hän tarvitsee eläkkeellä kuluttamiseen verojen ja inflaation huomioimisen jälkeen 2000€ / kk nykypäivän rahassa.

Netistä löytyy useita laskureita (esim. täällä ja täällä), joilla voi kokeilla omien sijoitustavoitteiden toteutumista erisuurusilla kuukausisijoitussummilla ja sijoitusajoilla. Laskennat näissä tehdään yleensä toteutuneilla keskimääräisillä sijoitustuotoilla. Seuraavalla harjoituksella on tarkoitus havainnollistaa satunnaivaihtelun merkitystä, mitä normaalit Excel-laskurit eivät ota huomioon.

Sijoitustavoitteet

Villellä on sijoitustoiminnan lopputulokselle seuraavat tavoitteet 60 ikävuodesta alkaen:

  • Minimitavoite: Nykyrahassa 2000€ / kk nettona 70 vuotiaaksi asti, jolloin hän uskoo pääsevänsä kiinni normaaliin eläketurvaan
  • Huipputavoite: Kyseiset 2000€ rahavirrat riittävät 100 vuotiaaksi asti normaalin eläkkeen päälle.

Tulevaisuuden skenaarioiden simulointi

Sitten lähdetään katsomaan, kuinka Villelle tulee käymään, jos historia toistaa itseään. Laskelmat perustuvat vuosien 1988-2013 S&P 500 -indeksin kuukausituottoihin. Aikaikkunaksi valikoitui tämä, koska siltä sattui nopeasti löytymään dataa valmiissa muodossa. Kyseisenä aikana indeksi tuotti keskimäärin n. 10% vuodessa.  Ajatus on, että tulevaisuuden kuukausituotot arvotaan satunnaisesti tästä historia-aineistosta (ei siis tehdä mitään tuottojakaumaoletusta vaan tylysti ”bootsträpätään” havaittua dataa). Inflaatio voitaisiin laittaa myös vaihtelemaan satunnaisesti, mutta luotetaan keskuspankin viisaisiin miehiin, että he saavat pidettyä inflaation suhteellisen stabiilisti tasolla 2% / vuosi.

Seuraavassa kuvaajassa on 5 esimerkkiä näin simuloidusta tulevaisuuden skenaariosta. Kaikissa siis kuukausisäästäminen loppuu 60 -vuotiaana ja samalla aloitetaan nostamaan rahaa kulutukseen suunnitelman mukaisesti. Verotus tehdään 40% hankintamenojen mukaan 30% veroprosentilla.

Vilen varalisuuden kehitys, 5 skenaariota

Villen varallisuuden kehitys, 5 skenaariota

Kuvaajasta huomataan, että mahdolliset skenaariot ovat hyvin erilaisia:

  • Punainen ja sininen skenaario tekevät Villestä tarpeettoman varakkaan miljonäärin 60 ikävuoden jälkeen
  • Vihreä tuo hyvän elintason kuolemaan asti
  • Mustassa minimitavoite ylittyy niukasti
  • Turkoosissa sijoitusvarallisuus on törsätty parissa vuodessa ja Villen on palattava sorvin ääreen vielä muutamaksi vuodeksi

Kun simuloidaan 10000 kpl vastaavaa skenaariota, saadaan laskettua suuntaa-antavat todennäköisyydet Villen tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 83%
  • Huipputavoite: 53%

Tähänkin laskelmaan liittyy oletuksia, jotka eivät välttämättä tulevaisuudessa toteudu. Ville pelkää, että talouden kovimmat nousuvuodet saattavat olla ohitse ja tulevaisuuden tuotot ovat matalampia. Toistetaan samat laskelmat niin, että keskimääräiset vuositutotot ovat 2%-yksikköä alhaisemmat ja näin saadaan varovaisemmat arviot tavoitteiden täyttymiselle:

  • Minimimitavoite: 55%
  • Huipputavoite: 19%

Edelleen minimitavoitteen toteutuminen on todennäköisempää kuin epäonnistuminen, mutta Villen kannattanee harkita joitain muutoksia sijoitussuunnitelmaan. Esimerkiksi kuukausisijoitussumman nostamista pikkuhiljaa inflaation / palkkakehityksen tahdissa.

Pohdinnat

Nämä teoreettiset laskelmat tukevat useiden sijoitusbloggareiden ajatusta siitä, että nipistämällä hieman elämän alkupuolen kulutuksesta voidaan ”korkoa korolle” -ilmiön avulla saada huima määrä valinnanvapautta elämän loppupuoliskolle. Tosin kaikki ei aina mene kuin Trömsössä ja sattuman tuomat riskit on syytä huomioida, mutta ei pelätä liikaa. Todennäköisyydet ovat tälläkin hyvin yksinkertaisella ja vaivattomalla sijoitusstrategialla pitkän tähtäimen sijoittajan puolella.

Statistickon steesit:

  • ”Korkoa korolle” -ilmiö paisuttaa pieniäkin sijoitussummia, kunhan sen aloittaa ajoissa
  • Sattumalla on iso vaikutus sijoitustoiminnan lopputulokseen, mutta todennäköisyydet ovat pitkäjänteisen ja hajauttavan sijoittajan puolella
  • Seteleiden sijaan sijoitustilin avaaminen on valmistuvalle nuorelle erinomainen lahja, vaikkei hän sitä välttämättä heti osaisi arvostaa

Kirjoituksen on tarkoitus toimia havainnollistavana esimerkkinä. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa tulevaisuudesta, eikä kirjoitusta tule pitää sijoitussuosituksena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail